Vakuutuksen kohteena olevan rivitalorakennuksen huoneiston C varastotilassa oleva 19 vuotta vanha lämminvesivaraaja oli rikkoutunut ja vuotanut. Vahinko huomattiin 1.8.2008. Rakenteiden todettiin kastuneen vuotovesistä huoneistojen C, B ja A alueella.

 

Kosteuskartoitusraportin merkintöjen mukaan rivitalorakennus oli rakennettu v. 1989. Vesivaraajan kyljessä oli ollut reikä, ja varaajan täyttyessä vedet olivat valuneet lattialle. Varaajan alla on kuivakaivo. Varoventtiililtä vedet on ohjattu puutarhaletkua pitkin kuivakaivosta suoraan pesuhuoneen lattiakaivoon. Kuivakaivoon laskettiin vettä ja todettiin, ettei kaivo vedä; viemäröinti on tukossa tai puutarhaletku on tukkinut sen. Kosteuskartoitusraportin valokuvan perusteella varaajatilan lattiapinta on betonia.

 

 

Yhtiö kertaa tapahtumatietoja. Kohteessa 7.8.2008 tehdyssä vahinkotarkastuksessa todettiin, että rivitalon huoneistojen A, B ja C lämminvesivaraajat sijaitsevat huoneistojen varastotiloissa. Kussakin huoneistossa on lämminvesivaraajan alla kuivakaivo. Kuivakaivoista on johdettu viemäri kunkin huoneiston tuulikaapin ja eteisen toisella puolella sijaitsevan pesuhuoneen lattiakaivoon. Huoneistoissa B ja C kyseisen viemärin sisään oli todennäköisesti jo rakennusvaiheessa v. 1988 vedetty puutarhaletku, ilmeisesti varoventtiililtä tulevien vesien johtamista varten. Tarkastuksessa huoneiston C kuivakaivo ei vetänyt.

 

Korvauspäätöksen mukaan huoneistojen A ja C varastotilojen lattiassa ei ollut asianmukaista vesieristystä, eikä lattiassa ollut tarvittavaa kaatoa kaivon ympärillä. Huoneiston B varaston lattiapinnoitteena oli seinän alareunalle nostettu muovimatto, jonka toimivuutta vesieristeenä ei tässä yhteydessä ollut tarpeen selvittää.

 

Toisella tarkastuskäynnillä 18.8. todettiin, että huoneistossa C rakenteita oli avattu suunnitellusti, ja betonilattia oli avattu pesuhuoneen lattiakaivon vierestä, varastosta johdetun kuivakaivon viemärin kohdalla. Silmämääräisesti voitiin todeta, että viemärin kaato ei täytä sille asetettuja vaatimuksia. Seinien puurakenteissa ei havaittu merkittävää tummumista tai lahovaurioita. Muuta syytä vesivahingon aiheuttajaksi ei todettu.

 

Ehtojen mukaan kiinteistövakuutus korvaa erilaisia vuotovahinkoja. Rajoitusehdon mukaan vakuutus ei kuitenkaan korvaa mm. vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyväksyttävän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta tai välttämättömien huolto- ja korjaustoimien laiminlyönnistä, eikä vahinkoa, jonka on aiheuttanut suunnitteluvirhe, työvirhe tai käyttötarkoitukseensa sopimattomasta materiaalista tehdyn laitteen rikkoutuminen.

 

Kiinteistövakuutuksesta korvataan myös koneiden ja laitteiden rikkoutumisvahinkoja. Korvauksesta tehdään laitteen ikään perustuvat 6 %:n vuotuiset ikävähennykset.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että lämminvesivaraajan kyljessä on ollut reikä, josta vesi on varaajan täyttyessä valunut varastotilan lattialle. Lämminvesivaraajan alla olevan lattian kuivakaivon viemäröinti ei ole toiminut. Kyseisen viemärin sisään asennettu puutarhaletku on estänyt veden virtausta viemäriputkessa. Viemärin kaato on myös todettu puutteelliseksi. Varaajasta lattian betonipinnalle valunut vesi on päässyt esteettä lattiarakenteisiin ja edelleen rakennuksen alapohjan eristetilaan, koska lattiaan ei ole asennettu vesieristettä eikä lattiaan ole tehty asianmukaista kaatoa.

 

Lvi-rakentamisen yleisten laatuvaatimusten mukaan huone, johon vedenlämmitin sijoitetaan, on varustettava lattiaviemäröinnillä (LVI-RYL 86, kohta 22.5).

 

Suomen Rakentamismääräyskokoelman D1 1976 mukaan kiinteistön jätevesilaitteiston tulee viemäröidä jätevesi siten, että terveydellistä vaaraa, epämiellyttäviä hajuja, viemäritulvia tai muita haittoja ei aiheudu. Jätevesilaitteisto on sijoitettava kiinteistöön tarkoituksenmukaisesti ja sen tulee olla riittävän kestävä ja käyttövarma. Hyväksyttävän viemäripisteen järjestelyistä todetaan, että lattian on oltava vedenpitävä huonetilassa, jossa on lattiakaivo.

 

Hyvän rakentamistavan mukaan huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, tulee lattian olla vedenpitävä ja kaivon tulee olla liitetty tiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen (Suomen Rakentamismääräyskokoelma Dl 1987).    

 

Rakennuksen on tarkoituksenmukaisesti suojattava sisätiloja veden ja kosteuden haitallisilta vaikutuksilta ja tehtävä terveellisen sisäilmaston ylläpitäminen mahdolliseksi. Veden- ja kosteudeneristysmääräysten mukaan kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrässä. (C2 1976 kohdat 1.1. ja 2.2.3)

 

Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeiden mukaan märkien huonetilojen lattioissa on veden poisjohtamiseksi lattiakaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100 ja lattiakaivojen läheisyydessä 1:50. Märkien huonetilojen lattioissa on oltava veden- ja kosteudeneristys. Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi, siten että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Putkien läpiviennit yms. liitokset tehdään vedeneristyksen kohdalla vedenpitäviksi. Lattiakaivojen ja vedeneristyksen liitokset tehdään vedenpitäviksi. (RIL 107-1981)

 

Edellä olevan perusteella yhtiö katsoo, että varaajavuodon aiheuttama vahinko on seurausta rakentamismääräysten, -ohjeiden ja hyvän rakentamistavan vastaisesti toteutetusta viemäröintijärjestelystä, lattiakaivollisen huonetilan puuttuvasta vesieristyksestä ja puuttuvasta lattiakaltevuudesta. Kysymyksessä ei ole myöskään äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma, joten yhtiö ei korvaa vuotovahinkoa kiinteistövakuutuksen perusteella.

 

Kiinteistön kone- ja laiterikkovakuutuksen perusteella itse lämminvesivaraajan rikkoutuminen on korvattava vahinkotapahtuma, mutta 19 vuotta vanhan laitteen ollessa kyseessä ei laitteen ikään perustuvan vähennyksen jälkeen jää korvattavaa.

 

 

Taloyhtiö pyysi uutta käsittelyä. Kiinteistöliiton neuvontainsinöörin lausunnon mukaan rakennusmääräyskokoelman D1 Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, määräykset ja ohjeet, eivät edellytä sähkölämmitteisen lämminvesivaraajan sijoituspaikan varustamista lattiaviemäröinnillä ja lattiakaivolla, koska varaajan ei katsota olevan vesipiste. Sen asennuspaikan ei edellytetä olevan rakennettu märkätilan vaatimusten mukaisesti. Varoventtiilistä tulevan veden poiston hallintaan tarvitaan vain kuivakaivo. Tilaa ei ole tarkoitettu viemäröitäväksi putkistovuototapauksessa.

 

Tapauksessa vesivahingon syy ei liittynyt varoventtiiliin, vaan syynä oli putkiston osaan eli vesivaraajan seinämään syöpynyt reikä, josta paineellista vettä virtasi suuria määriä varastotilaan. LVI-insinööri toteaa, että alkuperäinen asennus kuivatilaan on tehty silloisen rakennustavan, viranomaisten tietämyksen ja viranomaisohjeiden mukaan. Vastaavia asennuksia on paljon. Nykyisin uudisrakentamisessa jopa lämminvesivaraajien valmistajat suosittelevat varaajatilan varustamista 70 mm vesilukollisella lattiakaivolla. Tämänkään virtaama ei välttämättä vedä varaajasäiliön rikkoutumisen aiheuttamaa paineellista vuotomäärää eli estä vahingon syntymistä.

 

Yhteenvetona LVI-insinööri katsoo, että koska lämminvesivaraaja putkiston osana kuten muutakaan käyttövesiputkistoa ei tarvitse silloisten määräysten mukaan varustaa sellaisilla laitteilla ja rakenteilla, jotka estäisivät putkistovuodon aiheuttaman rakenteiden kastumisen, voidaan alkuperäistä asennustapaa pitää täysin normaalina rakennustapana.

 

Taloyhtiö toteaa, että asunnossa C varaajan varoventtiilistä tuleva ylimääräinen vesi oli johdettu puutarhaletkulla kylpyhuoneen lattiakaivoon. Järjestely oli toiminut jo 19 vuoden ajan moitteetta. Varaajan asennus on tehty silloisen yleisesti noudatetun ja viranomaisten hyväksymän rakennustavan mukaan.

 

Taloyhtiö katsoo, ettei rakenne ollut hyväksyttävän rakennustavan vastainen, kyseessä ei ollut suunnittelu- tai työvirhe eikä huollon tai korjauksen laiminlyönti, ja vahinko muutenkin täyttää vakuutusehtojen mukaiset korvattavan vahingon kriteerit.

 

Uudessa korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että varaajavuodon kiinteistön rakenteille aiheuttamat kosteusvauriot ovat seurausta rakentamismääräysten, -ohjeiden ja hyvän rakentamistavan vastaisesti toteutetusta viemäröintijärjestelystä, lattiakaivollisen huonetilan puuttuvasta vesieristyksestä ja puuttuvasta lattiakaltevuudesta. Kyseessä ei ole äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinkotapahtuma. Vuotovahinkoa ei korvata. Itse varaajan osalta korvattavaa osuutta ei ikävähennysten jälkeen jää.

 

 

Taloyhtiö katsoo, että vahinko tulisi korvata. Lämminvesivaraaja ei ole vesipiste, minkä vuoksi rakennusajankohdan rakennusmääräysten mukaan varaajan alla ei tarvitse olla lattiakaivoa, eikä varaajatilaa muutenkaan ollut tarpeen rakentaa märkätilan vaatimusten mukaisesti. Edes moitteettomasti toimiva kuivakaivo ei olisi voinut johtaa pois rikkoutuneesta varaajasta paineella vuotanutta vesimäärää. Tilassa ollut kuivakaivo on johtanut varoventtii­listä tulleet vedet lähimpään märkäkaivoon moitteetta 19 vuoden ajan.

 

Taloyhtiön konsultoima lakimies toteaa lausunnossaan mm., että vakuutusyhtiö tuntuu lähtevän siitä olettamasta, että kyseisen rakennuksen olisi vastattava nykyisin voimassa olevia hyvää rakentamistapaa koskevia suosituksia. LVI-RYL hyvää rakentamistapaa koskevat suositukset eivät ole velvoittavia rakentamismääräyksiä.

 

Rakentamismääräyksiä ja rakennusvalvontaviranomaisten ohjeita tapauksessa on noudatettu. Rakentamisaikaan voimassa olleiden RakMK D1 1976 määräyksissä ei edellytetä, että huonetila, johon asennetaan sähkölämmitteinen lämminvesivaraaja, varustettaisiin lattiaviemäröinnillä tai vesilukollisella, vesilukottomalla tai millään lattiakaivolla. Kyseinen varastotila (kuivatila) on varustettu paremmin kuin rakentamisaikaiset määräykset olisivat edellyttäneet. Paikallinen rakennusvalvontaviranomainen edellytti kuivakaivoa varoventtiilin vähäisten ulospuhallusvesien johtamista varten. Kuivakaivoa ei siis ole tarkoitettukaan ko. kuivatilan lattiaviemäröinniksi, vaan vähäisten ulospuhallusvesien (5-7 l/vrk) pois johtamiseen. Kaivoa ei ollut mitoitettu varaajasäiliön ennalta arvaamattomaan tuhansien litrojen putkistovuodon vuorokausijuoksutukseen.

 

Ko. varaaja on alkuperäisasennus ja toteutettu rakennusluvan ja v. 1989 hyväksyttyjen piirustusten mukaan sillä poikkeamalla, että kuivakaivo johtaa viemärivetensä pesuhuoneen lattiakaivoon. Tällä seikalla ei ole ollut vaikutusta kuivakaivon toimintaan.

 

Korvauspäätöksen viittaus RakMK D1 (1976) määräykseen, jonka mukaan lattian on oltava vedenpitävä huonetilassa, jossa on lattiakaivo, on erikoinen ja harhaanjohtava. Ko. rakennuksen rakentamishetkellä voimassa olleen rakentamismääräyskokoelman mukaan sellaiseen tilaan, johon lämmitysboileri asennetaan, ei vaadita lainkaan lattiakaivoa; tuolloin on ollut täysin velvoittavien rakentamismääräysten mukaista asentaa lämminvesiboileri jopa keittiöön.

 

Vakuutusyhtiön viittaamat veden- ja kosteudeneristysmääräykset koskevat märkätiloja eivätkä tällaista kuivaa varastotilaa. Sama koskee viitattuja RIL 107-1981 rakentamistapaohjeita.

 

Vakuutusyhtiön toteamus virheellisestä rakentamisesta on näin ollen perusteeton, ja korvaus tulee suorittaa.

 

 

Vakuutusyhtiö toistaa korvauspäätöksessään esittämiään seikkoja. Varaajan alla olevan kuivakaivon viemäröinti ei ole toiminut, kun varaajasta on valunut vettä varastotilan lattialle. Viemärin sisään asennettu puutarhaletku on estänyt veden virtausta viemäriputkessa. Viemärin kaato on ollut puutteellinen. Koska lattiaan ei ollut asennettu vesieristettä eikä tehty asianmukaista kaatoa, varaajasta lattian betonipinnalle valunut vesi on päässyt esteettä lattiarakenteisiin ja edelleen rakennuksen alapohjan eristetilaan.

 

Lausunnonpyytäjä on katsonut, että vakuutusyhtiö lähtisi siitä olettamasta, että rakennuksen olisi vastattava nykyisin voimassa olevia hyvää rakentamistapaa koskevia suosituksia. Vakuutusyhtiö toteaa kuitenkin päätöksissään vedonneensa ainoastaan kiinteistön rakentamisaikana voimassa olleisiin rakentamismääräyksiin ja -ohjeisiin sekä hyvään rakentamistapaan.

 

Edelleen lausunnonpyytäjä katsoo, että rakennusmääräykset eivät edellytä, että huonetila, johon asennetaan sähkölämmitteinen lämminvesivaraaja, varustetaan lattiaviemäröinnillä ja lattiakaivolla.

 

Rakentamismääräysten Dl 1976 mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä. Lisäksi on todettu mm., että jätevesilaitteiston on viemäröitävä jätevesi siten, että viemäritulvia ei rakennukseen aiheudu. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan aina kun rakennuksessa on käytössä oleva viemäriverkostojärjestelmä, sellaisissa tiloissa, joissa on lattiakaivo, on myös viemäritulvan mahdollisuus. Tässä tapauksessa lämminvesivaraaja on sijainnut lattiakaivolla varustetussa huoneessa, jonka lattialta edellytetään vedenpitävyyttä ja viemäriverkostolta viemäritulvien varalta määräysten mukaista viemäröintikykyä. Lattiarakenteesta puuttuvan vedeneristyksen, puutteellisten lattiakaatojen, toimimattomien viemärikaatojen sekä viemärin toiminnan estämisen puutarhaletkulla voidaan katsoa olevan rakennusvirheitä, joiden aiheuttamia vahinkoja kiinteistövakuutus ei korvaa.

 

Edelleen rakennuksen rakentamisaikana voimassa olleessa LVI-RYL 1986
-julkaisussa, josta käy ilmi hyvä rakentamistapa, todetaan, että LVI-rakenta­misen yleisten laatuvaatimusten mukaan huone, johon vedenlämmitin sijoitetaan, on varustettava lattiaviemäröinnillä. Julkaisussa RIL 107-1981 todetaan edelleen, että tiloissa, joissa on lattiakaivo, tulee lattiarakenteessa käyttää vedeneristystä. Märkien huonetilojen rakenteista todetaan edelleen, että lattiassa tulee olla veden poisjohtamiseksi riittävät kaadot ja että lattioiden vedeneristys on ulotettava siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Näiltä osin kyse on siis ollut rakentamisohjeiden ja hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta, joiden aiheuttamia vahinkoja kiinteistövakuutus ei korvaa.

 

Rakennukselle myönnettyä rakennuslupaa, vesilaitoksen hyväksyntää suunnitelmille sekä rakennusvalvontaviranomaisten antamien ohjeiden noudattamista ei vielä voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että rakennus olisi kaikilta osin toteutettu voimassa olleiden rakennusmääräysten, -ohjeiden ja hyvän rakentamistavan mukaisesti.

 

Yhtiö katsoo edelleen, että varaajavuodon aiheuttamat rakennevauriot ovat seurausta vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitetusta rakentamismääräysten,

-ohjeiden ja hyvän rakentamistavan vastaisesti toteutetusta viemäröintijärjestelystä, lattiakaivollisen tilan puuttuvasta vesieristyksestä ja puuttuvasta lattiakaltevuudesta.

 

Rakennus-, rakenne- ja asennusvirheistä rakennukselle itselleen aiheutuvat vahingot eivät ole äkillisiä eivätkä ennalta arvaamattomia vaan virheellisyyden luonnollisia seurauksia. Selvyyden vuoksi ne on kuitenkin rajattu erillisellä rajoitusehdolla vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

 

Yhtiö viittaa lisäksi Vakuutuslautakunnan aiempaan ratkaisukäytäntöön samankaltaisissa vahingoissa.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kiinteistövakuutusehtojen kohdan 1.7.1 mukaan vakuutus korvaa vuodon vakuutetulle omaisuudelle aiheuttamat suoranaiset esinevahingot.

 

Vuodolla tarkoitetaan nesteen, kaasun tai höyryn virtaamista ennalta arvaamattomasti, äkillisesti ja suoraan rikkoutuneesta tai toimi­mattomasta:

-         kiinteästä vesi-, jätevesiviemäri- tai lämpöjohtoverkosta

-         Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ry: n sprinklerisäännöt 1983 täyttävästä sammu­tuslaitoksesta

-         rakennuksen sisäpuolisesta sadevesiputkis­tosta

-         vesijohtoverkostoon kiinteästi liitetyistä käyttölaitteista, kuten pesukoneista

-         rakennukseen kuuluvista, kiinteästi asenne­tuista, rakennusta palvelevista putkistoista, säiliöistä tai niihin liittyvistä käyttölaitteista.

 

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 1.7.2 mukaan vakuutus ei korvaa mm.

-         vahinkoa, jonka on aiheuttanut rakennuk­selle rakentamismääräysten,
-ohjeiden tai hyväksyttävän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta tai välttämättömien huolto- ja korjaustoimien laiminlyönnistä

-         vahinkoa, jonka on aiheuttanut suunnittel­uvirhe, työvirhe tai käyttötarkoitukseensa sopimattomasta materiaalista tehdyn lait­teen rikkoutuminen.

 

 

Tapauksessa on riitaa v. 1988-89 asennetun lämminvesivaraajan rikkoutumisen ja vuodon aiheuttamien rakennevaurioiden korvaamisesta.

 

Itse varaajan rikkoutuminen on riidattomasti rikkovakuutuksesta korvattavaksi tuleva tapahtuma. Rikkovakuutuksen ikävähennysehdot ja varaajan ikä rikkoutumishetkellä johtavat tässä tapauksessa kuitenkin siihen, että ikävähennys ylittää 100 %, eikä korvattavaa osuutta varaajan osalta siten jää.

 

Tapauksen pääasiallinen vahinko on aiheutunut siitä, että varaajan vuotovesi on kastellut rivitalorakennuksen huoneistojen lattia- ja seinärakenteita. Lautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tämäntyyppiset laitteen rikkoutumisesta aiheutuvat vuodot ovat lähtökohtaisesti vakuutusehtojen mukaisia korvattavia vuotovahinkoja.

 

Vakuutuksenottajan toimittamien selvitysten perusteella talo on rakennettu rakentamisaikaisten velvoittavien rakentamismääräysten mukaisesti, ja vastaavia asennuksia on tuohon aikaan tehty paljon.

 

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessään esittämän selvityksen perusteella ns. hyvä rakennustapa on kuitenkin kyseisen rivitalon rakentamisen aikaan v. 1988-1989 edellyttänyt sitä, että vedenlämmittimen sijaintihuoneessa on lattiaviemäröinti, esim. lattiakaivo, joka liitetään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen, minkä lisäksi huonetilan lattian tulee olla vedenpitävä (LVI-RYL 86 ja Suomen rakentamismääräyskokoelma, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, Määräykset ja ohjeet, D1, 1976).

 

Vakuutuslautakunta viittaa myös aiemmassa lausunnossaan VKL 201/98 esitettyyn asiantuntijaselvitykseen. Tuossa tapauksessa lautakunnan asiantuntijanaan käyttämä rakennusinsinööri Jarmo Virtanen on esitellyt sitä, mitä rakenteellisia vaatimuksia hyvä rakennustapa on vuonna 1987 rakennetun rakennuksen kohdalla asettanut vedenlämmittimen sijaintihuoneelle. Virtanen kuvaa lausunnossaan tuolloisen hyvän rakennustavan sisältöä samalla tavalla kuin vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa tehnyt: vedenlämmittimen sijaintihuoneessa tulee olla vesitiiviisti lattiapäällysteeseen liitetty lattiaviemäröinti, ja huonetilan lattian tulee olla vedenpitävä.

 

Nyt käsillä olevassa tapauksessa lämminvesivaraaja on sijainnut varastotilassa, jonka lattia ei ole ollut vedenpitävä. Siitä riippumatta, että vastaavia rakenneratkaisuja LVI-neuvontainsinöörin lausunnon mukaan on kyseisenä aikana toteutettu paljon muuallakin, Vakuutuslautakunta käytettävissään olevan selvityksen perusteella katsoo, että nyt kyseessä olevan varaajatilan lattiarakenne on toteutettu talon rakentamisaikaisen ns. hyvän rakennustavan vastaisesti.

 

Vakuutuksen rajoitusehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus kieltäytyä korvaamasta vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu mm. hyväksyttävän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Vakuutuslautakunnassa on käsitelty useita tapauksia, joissa laite- tai putkivuoto on sattunut pesutiloissa tai muussa huonetilassa, jonka lattiarakenteen olisi tullut olla vedenpitävä, mutta jossa ei ole ollut esim. vesieristystä lainkaan. Näissä tapauksissa lautakunta on katsonut, että vuotovahingon eli rakenteiden kastumisen syynä ei ole huonetilassa sattunut vuoto vaan asianmukaisen vesieristyksen puuttuminen tms. rakenteiden puutteellisuus.

 

Aiemman käytäntönsä mukaisesti Vakuutuslautakunta tässäkin tapauksessa katsoo, ettei rakenteiden kastumisvahingon syynä ole lämminvesivaraajan rikkoutuminen ja vuoto vaan se, että varaajatila oli toteutettu rakentamisaikaisen hyvän rakennustavan vastaisesti, minkä vuoksi lattialle valuneella vuotovedellä oli suora reitti rakenteisiin. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on vakuutuksen rajoitusehtojen perusteella oikeus kieltäytyä korvaamasta vahinkoa. Tämän vuoksi lautakunta ei suosita asiassa korvausta.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA