Vuonna 1999 vakuutuksenottaja muutti eläkeajaksi 63 – 68 vuotta. Vakuutusyhtiön vakuutuksenottajalle 13.12.1999 lähettämän saatteen mukaan vakuutuksessa tuolloin voimassa olleen henkivakuutuksen rakenne oli sellainen, ettei turvan määrä alene eläkkeen mahdollisen ulosmaksun myötä. Vakuutusyhtiön mukaan, mikäli rakenne muutetaan niin, että summan määrä on kiinteä eläkeajan alkuun asti ja alenee eläkeaikana tasaisesti vuosittain siten, että se eläkeajan päättyessä lakkaa kokonaan, on summa jo maksetuilla henkivakuutusmaksuilla 527.857 mk, jos eläkeaika on 63-69, ja 385.866 mk, jos eläkeaika on 65-71. Tällöin ei perittäisi lisämaksua. Jos eläkeaika on 68-74, on muutetun summan määrä 264.195 mk ja maksettujen maksujen turvaamiseen tulisi lisämaksua 1.833 mk per 12/99.

 

Vuonna 2002 vakuutuksenottaja muutti eläkeajan ikävälille 64-69 vuotta. Henkivakuutus muutettiin muotoon, jossa se kattaisi maksetut maksut sovitulla eläkeajalla siten, että eläkeaikana turvan taso las­kee vuosittain tasaisesti ja päättyy eläkeajan loppuessa. Vakuutusyhtiön 19.3.2002 päiväämän ilmoituksen mukaan henkivakuutusturvan määrä oli laskettu uudelleen vakuutuksenottajan antaman eläkeajan perusteella. Sen määrä oli 92.513,54 euroa eläkeajan alkuun, mistä lukien se eläkeaikana tasaisesti putoaisi. Koska henkivakuutusturva ylitti huomattavasti maksettujen maksujen (63.828,02 eur) määrän, henkivakuutusmaksun periminen uusista maksuista ei ollut vakuutusyhtiön mukaan tarpeen.

 

Vakuutuksenottajalle 26.2.2003 lähetetyssä eläkkeen alkamisilmoituksessa todettiin eläkeajan lykkäyksen olevan edelleen mahdollista vakuutuksenottajan niin ilmoittaessa. Henkivakuutuksen osalta vakuutusyhtiö ilmoitti eläkeajan lykkäämisen aiheuttavan henkivakuutusturvaan muutoksen, josta seuraa tarve lisämaksuun, jos henkivakuutusturvan halutaan pysyvän nykyisellä tasolla. Vakuutuksenottaja lykkäsikin eläkeaikaa ikävälille 65-70 v. Vakuutusyhtiön mukaan henkivakuutuksessa oli edelleen yliturvaa eikä lisämaksun tarvetta ollut. Vakuutuksenottajan 16.1.2004 samasta vakuutuserittelystä ilmeni mm., että vakuutussäästöjen määrä 1.1.2004 oli 95.371,74 euroa ja henkivakuutusturvan määrä 71.551 euroa 65 vuoden ikään saakka.

 

Vakuutusyhtiön mukaan ennen uuden eläkkeen alkamisilmoituksen lähettämistä vakuutuksenottaja soitti yhtiöön 30.1.2004. Sen jälkeen vakuutuksen lisätietoihin oli laitettu huomautus, jonka mukaan: ”tulossa eläkeajan muutos, älä lähetä alkamisilmoitusta !!/300104”.

 

Vakuutuksenottaja ei ilmoittanut vakuutusyhtiölle uutta eläkeaikaa. Vakuutusyhtiö lähetti hänelle 3.1.2006 laskelmat joko 6 tai 7 vuotta kestävästä eläkkeestä 1.7.2006 alkaen. Nyt eläkkeen lykkäys ja eläkeajan muutos olivat niin suuria, että ne aiheuttivat henkivakuutusturvan tason putoamisen alle maksettujen vakuutusmaksujen määrän. Jos vakuutuksenottaja edelleen haluaisi henkivakuutuksen kattavan tämän määrän, vakuutusyhtiö ilmoitti sen edellyttävän henkivakuutuksen lisämaksua.

 

Vakuutuksenottaja valitsi seitsemän vuoden eläkkeen eli eläkeajan 1.7.2006 – 30.6.2013. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, että vakuutusyhtiön henkivakuutuksesta 3.2.2006 lähettämän laskelman mukaan henkivakuutusturvan määrä eläkkeen alkaessa oli alentunut 42.329,96 euroon. Maksettujen vakuutusmaksujen määräksi vakuutusyhtiö ilmoitti 67.257,21 euroa (tosiasiassa määrä oli 68.528,02 euroa).

 

Vastauksessaan 5.6.2006 vakuutusyhtiö viittasi vakuutuksenottajan tekemiin eläkeajan muutoksiin ja niiden yhteydessä antamiinsa tietoihin eläkeajan lykkäyksestä seuraavasta lisämaksuvelvoitteesta. Jo vuonna 2002 henkivakuutus olisi edellyttänyt lisämaksua, jos vakuutuksenottaja olisi valinnut eläkeajaksi 68-74 vuotta. Eläkkeen nostoa koskevassa ilmoituslomakkeessa on selvästi kerrottu, että eläkeajan lykkäys aiheuttaa henkivakuutuksen lisämaksun.

 

Eläkeaikaan viimeksi tehty muutos oli laskenut henkivakuutusturvan alle maksettujen maksujen määrän. Tästä muutoksesta on aiheutunut henkivakuutuksen lisämaksu, josta vakuutuksenottajaa on informoitu. Lisämaksun olisi voinut suorittaa rahana, mutta vakuutuksenottaja ei ollut siihen halukas. Toinen vaihtoehto on hoitaa lisämaksu säästöjen siirtona eläketurvasta henkiturvaan, mutta tätäkään vakuutuksenottaja ei ole hyväksynyt. Vakuutuksenottajan myöhemmin saamassa laskelmassa oli ilmoitettu henkivakuutusturvan määrä virheellisesti liian pieneksi. Syynä tähän olivat vakuutuksen lukuisat muutoslaskennat. Oikea määrä on 42.329,96 euroa.

 

Vakuutusyhtiö ei suostunut jättämään perimättä henkivakuutuksen lisämaksua, koska vakuutuksenottajalle oli kaikissa yhteydenotoissa ilmoitettu, että eläkeajan lykkäyksestä aiheutuu lisämaksu. Myös Kuluttajavalituslautakunnan ja Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan asiakkaan tulee ymmärtää, että eläkeajan lykkääminen aiheuttaa sen, että henkivakuutusmaksua tulee maksaa lisää, mikäli henkivakuutuksen halutaan tasoltaan muuttumattomana pysyvän voimassa lykätyn eläkeajan loppuun saakka. Lisämaksu ei saa kuitenkaan olla asiakkaalle kohtuuttoman suuri. Tässä tapauksessa 1.008,30 euron lisämaksua ei voida pitää kohtuuttoman suurena henkivakuutusturvan suuruus huomioon ottaen. Vakuutusyhtiö viittasi myös siihen, että lisämaksun periminen perustuu sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamiin laskuperusteisiin

 

Vakuutuksenottajan mielestä vakuutusyhtiö ei ole tiedottanut asiallisesti siitä, että eläkevakuutuksen henkivakuutus, jonka hän on itse maksanut, pienenee koko ajan, kun hän siirtää eläkkeen ulos ottamista. Vakuutusyhtiön vastaus ei tyydytä alkuunkaan. Kaikki nämä vuodet vakuuteltiin, että tämä on joustava eläkevakuutus. "Te, rouva, voitte siirtää eläkkeen alkamisaikaa aivan kuten tahdotte ja koko ajan voitte tänne maksaa halutessanne lisää tilillenne rahaa, täällä ne säilyvät ja karttuvat".

 

Kukaan ei koskaan maininnut edes puolella sanalla, että henkivakuutus alkaa huveta omia aikojaan. Siis, että rahat alkavat pienentyä henkivakuutuksen osalta, vaikka hän ei niitä käytä. Vakuutuksenottaja toteaa kyllä ymmärtävänsä puheen ja kirjoituksen oikein hyvin, jos asia kerrotaan, mutta nyt hän kokee joutuneensa harhautetuksi. Vakuutusyhtiön ilmoitusvelvollisuus ei ole tässä asiassa täyttynyt.

 

Vakuutuksenottaja vaatii, että eläkevakuutuksen henkivakuutuksen määrän tulee olla hänen 1.7.2006 mennessä maksamiensa maksujen suuruinen eli 68,528,02 euroa. Eläke alkaa 1.7.2006, jonka jälkeen henkivakuutusosakin tietenkin alkaa vähitellen pienentyä vuosi vuodelta loppuen kokonaan 30.6.2013, jolloin koko eläke on maksettu. Mitään lisämaksuja hän ei enää suostu vakuutusyhtiölle maksamaan.

 

Vakuutus on alkanut useita vuosia ennen myyntihetken tiedonantovelvollisuutta koskevien vakuutussopimuslain pykälien säätämistä. Vakuutuksen henkiturva kattaa maksetut vakuutusmaksut, mutta ei kokonais­säästöjä. Henkiturva oli alun perin mahdollista saada vain 62 vuoden ikään saakka voimassa olevana. Myöhemmin tuotetta muutettiin niin, että 65 vuoden päättymisikä tuli mahdolliseksi. Tämä asia on aina hyvin korostuneesti tullut esille vakuutusta myytäessä. Tätä kautta vakuutuksen henkiturva on ollut maksutasoltaan huomattavasti muita yhtiöitä edullisempi. Asia ilmenee myös vakuutusehtojen kohdasta 6.1, jossa todetaan etuuden määrän vastaavan maksettuja maksuja ja indeksihyvityksiä.

 

Ehtojen mukaan vakuutuksenottajalle toimitetaan vuosittain laskelma kertyneestä vakuutusturvasta. Laskelmasta ilmenee maksettujen maksujen määrä, kertyneiden säästöjen määrä ja henkivakuutusturvan määrä. Jo tästä laskelmasta asiakas on vakuutuksen alusta asti nähnyt sen tosiseikan, että henkivakuutusturva ei kata kaikkia vakuutussäästöjä. Vakuutusyhtiö viittaa esimerkkilaskelmaansa. Turva ei näin ollen kata, eikä se ole koskaan kattanut kaikkia vakuutussäästöjä eikä lainkaan laskuperustekorkoa.

 

Henkivakuutusturva on maaliskuuhun 2002 saakka ollut rakenteeltaan sellainen, että se on ollut eläkeajasta ja mahdollisesta eläkkeen nostamisesta riippumatta voimassa vain 65 vuoden ikään saakka. Henkiturvan suuruus on ennen maaliskuun 2002 muutosta 1.1.2002 ollut 73.887,41 euroa, päättymisikä 65 v. Vakuutusmaksuja oli tuolloin maksettu yhteensä 59.628,02 euroa, josta henkivakuutusmaksuja 2.960,22 euroa.

 

Vuonna 1999 vakuutuksenottaja on muuttanut eläkeajaksi 63-68 v., jolloin hänen pyynnöstään on aloitettu keskustelu henkivakuutuksen rakenteen muuttamisesta siihen muotoon, missä se nyt on, eli henkivakuutuksen on tarkoitus kattaa maksetut maksut sovitulla eläkeajalla siten, että eläkeaikana turvan taso laskee vuosittain tasaisesti ja päättyy eläkeajan lopussa. Keskustelut on aloitettu asiakkaan pyynnöstä, koska muutoin henkiturva olisi päättynyt kolme vuotta ennen muutetun eläkeajan päättymistä.

 

Tuolloin asiakkaalle on kerrottu, että hän joutuu maksamaan lisähenkivakuutusmaksua siltä osin kuin henkivakuutusturva ylittää (pitänee olla alittaa!) kullakin hetkellä maksettujen vakuutusmaksujen määrän. Asiakkaalle on kerrottu myös siitä vaihtoehdosta, että puuttuva henkivakuutusmaksu voidaan ottaa eläkesäästöstä, ellei asiakas ole halukas sitä erikseen maksamaan.

 

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutuksenottajan viimeksi muuttamasta eläkeajasta 67 v 3 kk — 74 v 3 kk esittämäänsä laskelmaan. Maksetut maksut ovat 68.528,02 euroa ja nyt kertynyt henkivakuutus 42.329,96 euroa. Henkivakuutusturvan määrä alenee vuosi kerrallaan tasaisesti portaittain. Alenema alkaa yhden vuoden kuluttua siitä, kun eläkettä on alettu maksaa. Maksettujen maksujen ja kertyneen henkivakuutusturvan erotus on 26.198,06 euroa. Tästä siis peritään lisämaksu, jonka suuruus on 1.008,30 euroa. Lisämaksun maksamisen jälkeen henkivakuutusturvan suuruus on 69.536,32 euroa, portaikko eläkeajalla ja turva kattaa kaikki maksetut vakuutusmaksut. Lisämaksu voidaan ottaa myös eläkesäästöistä.

 

Vakuutusyhtiö toteaa tehneensä useita erilaisia laskelmia asiakkaan toivomusten mukaisesti kuluneiden vuosien aikana. Kaikissa yhteydenotoissa asiakkaalle on ilmoitettu, että eläkeaikamuutokset aiheuttavat sen, että henkivakuutusmaksua tulee maksaa lisää, mikäli henkivakuutuksen voimassaoloaikaa samalla lykätään eteenpäin.

 

Vakuutusyhtiö toistaa vakuutukseen vuonna 2002 tehdystä muutoksesta esittämänsä seikat. Henkivakuutusturvan laskenta perustuu maksetuista henkivakuutusmaksuista kertyneeseen henkivakuutusrahastoon, maksettujen vakuutusmaksujen määrään, ikään, sukupuoleen ja valittuun eläkeaikaan. Vuoden 2002 pienehkö eläkeaikalykkäys ei siis vielä edellyttänyt lisämaksua, mutta myöhemmät lykkäykset ovat jo lisämaksutarvetta aiheuttaneet.

 

Asiakas on maksanut vakuutusmaksuja tähän mennessä 68 528,02 euroa, josta henkivakuutusmaksujen osuus on edelleen 2.960,22 euroa. Eläkeaika on lokakuusta 1990 ollut 60-65 v, jonka asiakas on muuttanut v. 1999 ajalle 63-68 v. Tämän jälkeen eläkeaikaa on muutettu 64-69 v. ja edelleen 65-70 v.

 

Eläkkeen nostoa koskevassa kirjeenvaihdossa ja ilmoituslomakkeessa on täysin selvästi kerrottu, että eläkeajan lykkäys aiheuttaa henkivakuutuksen lisämaksun. Asia on kerrottu seuraavalla lauseella: "Eläkeajan lykkäyksestä johtuva henkivakuutusturvan muutos aiheuttaa lisämaksun, jos henkivakuutusturvan halutaan pysyvän nykyisellä tasolla. Se, ettei asiakkaalta ole peritty henkivakuutusmaksua hänen muuttaessaan eläkeajan 64-69 v. iästä ajalle 65-70 v. on johtunut siitä, että henkivakuutusturva on laskiessaankin vielä ylittänyt vakuutusmaksujen määrän, joten vielä tuolloin henkivakuutuksen lisämaksutarvetta ei ole ollut. Vuoden 2006 alussa tehty muutos eläkeaikaan, lykätty alkamista 2 v 3 kk ja jatkettu eläkeaikaa kahdella vuodella, on laskenut henkivakuutusturvan alle maksettujen maksujen määrän. Tästä muutoksesta on aiheutunut henkivakuutuksen lisämaksu, josta asiakasta on informoitu.

 

Koska kaikissa yhteydenotoissa on ilmoitettu, että eläkeajan lykkäyksestä aiheutuu asiakkaalle lisämaksua, vakuutusyhtiö ei katso olevansa velvollinen jättämään perimättä sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamista laskuperusteista johtuvaa henkivakuutuksen lisämaksua. Vakuutusyhtiö toistaa jo 5.6.2006 esittämänsä seikat. Asiakkaalle on myös täysin selvästi myyntitilanteessa ja vuosittain informoitu henkivakuutustuvan suuruus euroissa, samassa papereissa mainiten myös säästöjen ja maksujen määrät, joten asiakkaalla ei ole voinut olla väärää käsitystä henkivakuutusturvan kattavuudesta.

 

 

Vakuutuksenottaja vaatii, että eläkevakuutuksen henkivakuutuksen määrän tulee olla eläkkeen alkaessa hänen 1.7.2006 mennessä maksamiensa maksujen suuruinen eli 68,528,02 euroa ilman vakuutusyhtiön vaatimaa henkivakuutuksen lisämaksua. Tämä vastaisi vakuutussopimuksen mukaista henkivakuutusturvan enimmäismäärää.

 

Vakuutuksenottaja ei ole väittänytkään, että henkivakuutusturvan tulisi sopimuksesta poiketen kattaa myös vakuutusmaksuille maksetun tuoton osuus eli vakuutussäästöjen koko määrä. Asianosaiset eivät myöskään ole erimielisiä siitä, että vakuutusyhtiön vaatimus henkivakuutuksen lisämaksusta perustuu nimenomaan vakuutuksenottajan vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen tekemiin eläkeajan lykkäyksiin. Vakuutuksenottajan mielestä vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan siitä, että eläkeajan lykkääminen johtaisi henkivakuutusturvan alenemiseen.

 

Eläkevakuutussopimus on tehty vuonna 1990. Vakuutuksenottajan sopiessa eläkeajan lykkäämisestä vuonna 1999 ja myöhemmin sen jälkeen vakuutukseen on sovellettu 1.7.1995 voimaan tullutta vakuutussopimuslakia (543/94).

 

Vakuutussopimuslain 7 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle vuosittain tieto vakuutusmäärästä ja muista sellaisista vakuutusta koskevista seikoista, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen vakuutuksenantajalla on tiedonantovelvollisuus sitä kohtaan, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.

 

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti 2 momentin mukaan voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

 

Lautakunta toteaa, etteivät vakuutussopimuslain 5 § (jota ei voida nyt puheena olevaan vuonna 1990 alkaneeseen eläkevakuutukseen soveltaa) ja 7 §:n säännökset vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta sanamuotonsa mukaan suoraan sovellu nyt esillä olevan kaltaisiin tilanteisiin, joissa vakuutuksenottaja tekee muutoksia jo olemassa olevan vakuutussopimuksensa sisältöä. Vakuutussopimuslain 5 § koskee vakuutuksenottajalle ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettavia tietoja. Vakuutussopimuslain 7 §:ssä taas on säädetty vakuutuksenottajalle vakuutussopimuksesta vuosittain lähetettävistä tiedoista.

 

Vakuutussopimussuhteeseen voidaan soveltaa myös sopimusoikeuden yleisiä oikeusperiaatteita. Niidenkin mukaan sopimusosapuolella on katsottu olevan määrätyissä tilanteissa velvollisuus informoida sopimuskumppaniaan tiedossaan olevasta sopimukseen olennaisesti vaikuttavasta seikasta. Lautakunta katsoo, että arvioitaessa vakuutuksenantajan menettelyä sopimuskumppanina muissakin kuin vakuutussopimuslain 5 ja 7 §:n alaisissa tilanteissa voidaan ottaa huomioon, että hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/93) on painotettu vakuutussopimusta koskevien tietojen antamisen tärkeyttä kuluttajille. Voimassa olevaa vakuutussopimusta muutettaessa vakuutuksenottajalla on usein sama tarve tietojen saamiseen kuin vakuutussopimuslain 5 ja 7 §:n mukaisissa tilanteissa.

 

Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan vakuutuksenottajan eläkevakuutukseen liittyvä henkivakuutusturva on alun perin ollut voimassa vain 62 vuoden ikään. Myöhemmin sen voimassaoloa on jatkettu 65 ikävuoteen asti. Alkuperäisten sopimusehtojen mukaan henkivakuutusturva on päättynyt edellä mainitussa iässä riippumatta vakuutuksessa sovitusta eläkeajasta. Vasta vuonna 2002 vakuutussopimusta on vakuutuksenottajan pyynnöstä muutettu eläkeajan lykkäämisen ohella siten, että henkivakuutusturvan voimassaoloaikaa on jatkettu 65 ikävuodesta eteen päin ja eläkeaikana turvan tason on sovittu laskevan vuosittain kunnes turva eläkeajan lopussa päättyisi.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on vahvistanut edellä mainitun muutoksen vakuutuksenottajalle lähettämällään 19.3.2002 päivätyllä kirjeellä. Kirjeessä vakuutusyhtiö on myös ilmoittanut henkivakuutusturvan määrän laskemisesta uudelleen ja siitä, että sen määrä, 92.513,54 euroa, on huomattavasti ylittänyt maksettujen maksujen (63.828,02 eur) määrän, joten henkivakuutusmaksun periminen uusista maksuista ei ole ollut tarpeen. Asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö on myöhemmin edelleen ilmoittanut, että vakuutuksenottajan jo maksamien henkivakuutusmaksujen tuottaman vakuutusturvan määrä on riittänyt kattamaan eläkevakuutusmaksujen määrän nyt riidanalaista viimeistä vakuutuksen eläkeaikaan tehtyä muutosta lukuun ottamatta.

 

Vakuutusyhtiön vastineeseensa liittämien jäljennösten perusteella vakuutuksenottajalle lähetetyissä eläkkeen alkamisilmoituksissa on ollut erikseen henkivakuutusta koskevassa kohdassa huomautus siitä, että ”Eläkeajan lykkäyksestä johtuva henkivakuutusturvan muutos aiheuttaa lisämaksun, jos henkivakuutusturvan halutaan pysyvän nykyisellä tasolla”. Vakuutuksenottaja on myös voinut pyytää lomakkeella vakuutusyhtiöltä erillisen laskelman tarvittavasta lisämaksusta.

 

Tähän nähden lautakunta katsoo, etteivät vakuutusyhtiön henkivakuutusturvan määrästä lähettämät tiedot ole olleet sellaisia, että vakuutuksenottaja olisi voinut perustellusti olettaa niiden pohjalta henkivakuutusturvan määrän pysyvän jatkossakin – ja eläkeajan uudesta lykkäämisestä huolimatta – eläkevakuutusmaksujen suuruisena. Vakuutuksenottajan on myös täytynyt ymmärtää, että eläkeajan lykkääminen jatkaa eläkevakuutuksen ja siten myös henkivakuutuksen voimassaoloaikaa alun perin sovitusta. Vakuutuksenottajalla ei ole ollut perusteltua aihetta olettaa, että hänellä olisi oikeus vakuutusturvan voimassaoloajan jatkamiseen ilman siitä perittävää vakuutusmaksua. Tähän nähden myöskään sillä, mistä syystä uusi eläkeaika oli jäänyt tammikuussa 2004 sopimatta, ei ole henkivakuutuksen lisämaksun perimisoikeuden kannalta merkitystä.

 

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutuksenottajalla ole oikeutta vaatimansa suuruisen henkivakuutusturvan voimassa pitämiseen ilman siitä menevän vakuutusyhtiön ilmoittaman lisävakuutusmaksun maksamista. Vaihtoehtoisesti lisämaksu voidaan vakuutusyhtiön esittämin tavoin kattaa vakuutuksen rahastosta, mikä menettely kuitenkin jonkin verran alentaa vakuutuksesta maksettavan eläkkeen määrää.