Haku

VKL 355/15

Tulosta

Asianumero: VKL 355/15 (2016)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 29.02.2016

Lakipykälät: 75

Regressi. Vakuutetun huolimattomuuden aste. 14-vuotias vakuutettu jättänyt palavan ulkotulen valvomattomana sisätiloihin, mistä seurasi tulipalo. Oliko palovahingon kiinteistövakuutuksen perusteella korvanneella vakuutusyhtiöllä takautumisoikeus vakuutettua kohtaan?

Tapahtumatiedot

14-vuotias vakuutettu A sekä 15-vuotias B pelasivat 24.10.2013 spiritismipeliä autiotalossa. Peliä varten A ja B olivat hankkineet ulkotulia. Pelaaminen tapahtui talon yläkerrassa, jossa oli kaksi huonetta. Aluksi A ja B pelasivat perimmäisessä huoneessa, jossa sijaitsevassa alkovissa sytytettiin ensimmäiset ulkotulet. Jossakin vaiheessa A ja B päättivät siirtyä viereiseen huone-/ullakkotilaan, jossa sytytettiin vielä yksi ulkotuli. Ulkotuli jäi tähän tilaan, kun A ja B päättivät jatkaa peliä alun perin tähän tarkoitukseen valitussa huoneessa. Pelin jatkuttua jonkin aikaa A ja B havaitsivat, että viereisessä huoneessa oli syttynyt tulipalo. Palon sammutusyritys epäonnistui. Talon yläkerta vaurioitui palossa kauttaaltaan.

Talon palovahinko korvattiin kiinteistövakuutuksesta, minkä jälkeen kiinteistövakuutusyhtiö esitti vakuutussopimuslain 75 §:n mukaisen takautumisvaatimuksen A:ta kohtaan.

Asia käsiteltiin A:n hyväksi voimassa olevan, kotivakuutukseen sisältyvän yksityishenkilön vastuuvakuutuksen perusteella. Vastuuvakuutusyhtiö totesi, että kiinteistövakuutusyhtiön takautumisoikeus A:ta kohtaan edellyttäisi, että A olisi aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Yhtiö katsoi, että vahinko oli aiheutunut A:n ja B:n ajattelemattomuudesta ja varomattomuudesta, mutta ei tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta. Ulkotulia ei tule polttaa sisätiloissa ja tällaiseen toimintaan sisältyy vakava riski, mutta tulet ovat kuitenkin olleet palamattomissa peltiastioissa, eivätkä nuoret A ja B ole ymmärtäneet toimintaan sisältyvää riskiä. Kynttilää ei ole myöskään jätetty täysin valvonnatta palamaan rakennukseen, vaan A ja B olivat pelanneet peliä viereisessä huoneessa. Yhtiö piti A:n ja B:n menettelyä huolimattomana, mutta ei törkeän huolimattomana. Näin ollen vaadittua korvausta ei maksettu. Yhtiö viittasi kantansa tueksi Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 54/14.

Kiinteistövakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö

Kiinteistövakuutusyhtiö pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. Yhtiö toteaa, että alaikäisen vahingonaiheuttajan tuottamuksen asteen arvioinnissa otetaan huomioon se huolellisuuden taso, jota vastaavan ikäiseltä ja samalla kehitystasolla olevalta henkilöltä voidaan vaatia. Tapahtumahetkellä A on ollut 14- ja B 15-vuotias. Heidän kehitystasossaan ei ole ilmoitettu tuottamusarviointiin vaikuttavia poikkeuksia. Käsitys tulesta, tulen käyttäytymisestä ja paloturvallisuudesta syntyy erityisen varhaisella iällä ja vastuun tulen käsittelyssä tapahtuneista vahingoista on oikeuskäytännössä katsottu syntyvän jo erityisen nuorena, jopa 6–7-vuotiaana. Vahingonaiheuttajien ikäisen henkilön voidaan katsoa ymmärtävän tulen käyttöön liittyvät riskit sekä tietävän, miten tulta käsitellään turvallisesti.

Vahingonaiheuttajat ovat valinneet spiritismipelin paikaksi puurunkoisen autiotalon. Puurakenteiseen taloon sekä autiotaloon liittyy yleisen elämänkokemuksen mukaisesti korostunut palovahingon riski, minkä lisäksi vahingonaiheuttajat ovat kuulustelupöytäkirjojen mukaan huomanneet ullakkotilassa roikkuvan huomattavan paloriskin aiheuttavan rakennusmateriaalin. Tilaa ei ole silti siivottu, vaan ulkokynttilä on asetettu rakennusmateriaalista tietoisena palamaan erityisen paloherkkään paikkaan ja jätetty valvomatta. Ulkokynttilät on tarkoitettu vain ulkokäyttöön ja ne tulee asettaa palamattomalle alustalle ja riittävän kauas syttyvistä materiaaleista. Se, että kynttilä on ollut valettu palamattomaan astiaan, ei poista sitä riskiä, että tuli voi tarttua kynttilän liekistä. Ulkokynttilässä on suuri avoin liekki, josta tuli tarttuu erittäin helposti lähellä oleviin rakenteisiin. Kiinteistövakuutusyhtiö katsoo edelleen, että A ja B ovat aiheuttaneet vahingon törkeällä huolimattomuudellaan ja että yhtiölle on näin syntynyt A:ta ja B:tä kohtaan takautumisoikeus. Palo ei ole syttynyt sattuman tai huonon onnen seurauksena, vaan vahingonaiheuttajien törkeän huolimattoman toiminnan välittömän seurauksena. Vahingonaiheuttajien ikä ja kehitystaso huomioiden heidän voidaan katsoa ymmärtäneen toimintaansa liittyvä huomattava riskinotto ja mahdolliset seuraukset.

Siltä osin, kuin vastuuvakuutusyhtiö on vastineessaan viitannut A:lla todettuun dysfasiaan ja siihen, että A ja B käyvät erityiskoulua, kiinteistövakuutusyhtiö on todennut, että dysfasia on kielen kehityksen häiriö, jossa lapsen muu kehitys on normaalia. Lisäksi törkeän huolimattomuuden on oikeuskäytännössä katsottu syntyneen jo erityisen varhaisella iällä ja myös vaikeasti kehitysvammaisten kohdalla (esim. KKO 1995:125).

Vastuuvakuutusyhtiön vastine

Vastuuvakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö toteaa, että huolimattomuutta on vahingonkorvausoikeudessa pidetty törkeänä usein silloin, kun toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä ja siten häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa tulipaloa on yritetty sammuttaa siinä kuitenkaan onnistumatta. A:n ja B:n tarkoituksena ei ole ollut miltään osin vaurioittaa rakennusta. Nähtävästi tuli on levinnyt nopeasti A:n ja B:n sitä aluksi huomaamatta; mikäli palonalku olisi huomattu hetkeä aikaisemmin, sammuttaminen olisi todennäköisesti onnistunut. Puhtaalla sattumalla ja epäonnella on siis ollut asiaan ratkaiseva osuus. Yhtiö katsoo, ettei pelkkä sattuma voi olla ratkaiseva tekijä arvioitaessa vahingonaiheuttajien huolimattomuuden astetta. A:lla on diagnosoitu dysfasia ja A ja B käyvät erityiskoulua, mitä seikkoja ei lainkaan ole huomioitu asiassa aiemmin. Yhtiö katsoo, että A ei ole osaltaan aiheuttanut vahinkoa törkeällä huolimattomuudellaan, vaan vahingon syntymiseen on olennaisesti vaikuttanut hänen nuoruudestaan ja kehitystasostaan johtuva puutteellinen elämänkokemus ja ymmärtämys. Yhtiö viittaa kantansa tueksi syyttäjän päätökseen lopettaa asiassa esitutkinta B:n osalta sekä hovioikeuden tuomion perusteluihin.

Yhtiö toteaa vielä, että mikäli A:n ja B:n näytetään vastoin sen kantaa aiheuttaneen tulipalon törkeällä huolimattomuudellaan, A:n hyväksi voimassa olevasta vastuuvakuutuksesta ei vakuutusehtojen mukaan korvata vahingon koko määrää. Ehtojen mukaan korvataan se osa vahingosta, joka vastaa vakuutetun viaksi jäävää syyllisyyttä. Jo tämän vuoksi yhtiön korvausvelvollisuus ei lähtökohtaisesti voi olla suurempi kuin 50 % vahingosta. Lisäksi tulee ottaa huomioon vahingonkorvauslain 2 luvun 1 ja 2 §:ien sovittelusäännökset. A:n ikä, kehitystaso ja teon laatu huomioon ottaen vastuuvakuutusyhtiö katsoo, että A voi olla vastuussa enintään 25 %:n osuudesta vahingon määrästä. Yhtiö huomauttaa myös, ettei se puutteellisten selvitysten vuoksi tässä vaiheessa voi ottaa kantaa siihen, vastaako kiinteistövakuutusyhtiön maksama korvaus palaneesta rakennuksesta rakennuksen käypää arvoa.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle A:n huoltajalle tilaisuuden antaa asiassa vastineensa. Vakuutuksenottaja on toimittanut lautakunnalle selvitystä A:n terveydentilasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:n huolimattomuuden asteesta ja toissijaisesti siitä, mikä on A:n korvausvastuu kokonaisvahingon määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. (1 mom.) Vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. (2 mom.)

Lain 2 luvun 2 §:n mukaan jos vahingon on aiheuttanut kahdeksaatoista vuotta nuorempi, on hän velvollinen korvaamaan siitä määrän, joka hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa, teon laatuun, vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusoloihin sekä muihin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi.

Vakuutussopimuslain 75.1 §:n mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. Vakuutuksenantajan takautumisoikeuden rajoituksista eräissä vakuutuksissa säädetään tuotevastuulain 13 a §:ssä.

Yksityishenkilön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu voimassaolevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin.

Ehtojen kohdan 8 mukaan jos usea on velvollinen yhteisvastuullisesti korvaamaan saman vahingon, vakuutuksesta korvataan vain se osa vahingosta, mikä vastaa vakuutetun viaksi jäävää syyllisyyttä ja hänen ehkä vakuutustapahtumasta saamaansa etua.

Asian arviointi

Huolimattomuuden astetta arvioitaessa on tarkoituksenmukaista lähteä tavallista huolimattomuutta koskevasta oletuksesta. Siten vaadittavasta huolellisuusstandardista poikkeaminen tulee luokitelluksi törkeäksi huolimattomuudeksi vain, jos tähän voidaan osoittaa erityisiä perusteita. Törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Törkeän huolimattomuuden tunnusmerkistön täyttymisen osalta on oikeuskäytännössä painotettu subjektiivista moitittavuutta. Törkeän huolimattomana voidaan pitää mm. tekoa tai laiminlyöntiä, joka osoittaa tekijässä selvää piittaamattomuutta toimintansa seurauksista. Tuottamusasteen arviointiin voivat vaikuttaa muun muassa toiminnan vaarallisuus ja vahingon todennäköisyys.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa palovahinko on aiheutunut siitä, että 14-vuotias vakuutettu A ja 15-vuotias B ovat spiritismipelin yhteydessä jättäneet palavan ulkotulen autiotalon ullakkotilaan valvomatta. Sekä A että B ovat poliisikuulustelussa kertoneet havainneensa, että ullakkotilan katosta roikkui jotakin kattomateriaalia. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan B on yrittänyt sammuttaa paloa sen havaitsemisen jälkeen, mutta A ei ole kyennyt tekemään mitään voimakkaan säikähtämisen vuoksi. Tarkoitus ei ole ollut polttaa taloa, vaan kynttilöitä on poltettu pelin vuoksi.

Ulkotulia/-kynttilöitä ei saa polttaa sisätiloissa eikä parvekkeella, koska ulkotulen suuri liekki ja korkea lämpötila aiheuttavat sisätiloissa helposti palovaaran. A:n ja B:n toimintaa on siten sinänsä pidettävä huolimattomana. Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin käytössään olevien selvitysten perusteella, että vahinkoon johtanut toiminta ilmentää pikemminkin nuoruudesta ja kokemattomuudesta johtuvaa ajattelemattomuutta kuin piittaamattomuutta vahinkoriskistä. Lautakunta ei pidä A:n ja B:n toimintaa törkeän huolimattomana. Näin ollen kiinteistövakuutusyhtiöllä ei ole vakuutettu A:ta kohtaan takautumisoikeutta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vastuuvakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

 

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rusanen

Toimi

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia