Vakuutusyhtiö on myöntänyt asiaan oikeusturvaedun. Sen sijaan vakuutusyhtiö on kohtuullistanut tuomioistuimen tuomion mukaisesti oikeudenkäyntikulujen määrää 10 000 euroon. Vakuutusyhtiö katsoi vahinkotapauksessa vakuutetun välttämättömiksi ja kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi 10 000 euroa, joka oli sama summa, jonka tuomioistuin oli kohtuulliseksi harkinnut. Tämän summan vakuutettu oli saanut suoraan vastapuolelta. Kun kohtuulliset kulut olivat 10 000 euroa ja vakuutusyhtiö oli ennakkona maksanut 4 048,12 euroa, oli vakuutettu velvollinen palauttamaan vakuutusyhtiölle tämän maksaman summan 4 048,12 euroa.

 

Vakuutuksenottaja vaatii, että vakuutusyhtiö suorittaa sille oikeusturvavakuutuksen nojalla jo maksettujen korvausten lisäksi 4 048,12 euroa eli summan jonka vakuutuksenottaja on vakuutusyhtiölle palauttanut sekä 972,87 euroa eli yhteensä 5 020,99 euroa.

 

Riita vakuutuksenottajan ja Puolustusvoimien välillä alkoi elokuussa 2004. Asiamiehen puoleen vakuutuksenottaja kääntyi huhtikuussa 2005. Asiassa pyrittiin hakemaan ensisijaisesti sovintoratkaisua, sillä vakuutuksenottajalla ja Puolustusvoimilla oli pitkä yhteistyöhistoria, jota sopimusrikkomuksesta huolimatta haluttiin jatkaa. Neuvotteluissa oli myös kolmas osapuoli, joka oli ollut osallisena sopimusrikkomuksen toteuttaneessa toiminnassa. Sovintoneuvotteluissa käsiteltiin useita eri ratkaisumalleja, mutta asiassa ei päästy sovintoratkaisuun. Puolustusvoimat ei mm. suostunut korvaamaan vakuutuksenottajan asianajokuluja. Ajallisesti neuvottelut edistyivät erittäin hitaasti mm. Puolustusvoimista johtuen. Kun asiassa ei pitkällisten neuvottelujen jälkeen saavutettu sovintoa, vakuutuksenottaja vei asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi maaliskuussa 2009. Vakuutuksenottajan kanne hyväksyttiin kaikilta osin lukuun ottamatta oikeudenkäyntikuluja, jotka käräjäoikeus tuomitsi korvattavaksi vain osin.

 

Vakuutusyhtiön korvausvastuu asian alkuvaiheen sovintoneuvotteluista aiheutuneista kuluista olisi selviö, mikäli asiassa olisi päästy sovintoon eikä asiaa olisi tarvinnut viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Tällöin olisi ollut selvää, että vakuutusyhtiön korvausvastuu olisi kattanut kaikki sovintoneuvotteluista aiheutuneet kulut. Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevasta ratkaisusta voidaan lisäksi olla perustellusti eri mieltä. Olisi kuitenkin ollut äärimmäisen epätarkoituksenmukaista valittaa yksinomaan tästä seikasta hovioikeuteen eikä sellaista voida kohtuudella edellyttää pelkästään siitä syystä, että vältettäisiin mahdolliset haitalliset seuraamukset oikeusturvavakuutuksen korvausasiaa käsiteltäessä.

 

Oikeusturvaedun myöntämistä koskevassa ratkaisussa ei mainittu mitään korvauksen rajoittamisesta vain tuomioistuimen tuomitsemiin oikeudenkäyntikuluihin eikä myöskään mitään viittausta vakuutusyhtiön mainitsemiin sopimusehtoihin tai -kohtiin. Vakuutuksenottajalla on ollut perusteltu syy käydä pitkään sovintoneuvotteluja ennen asian viemistä oikeuteen ja vakuutuksenottajan on tullut voida luottaa siihen, että myös nämä asian hoidosta aiheutuvat kulut korvataan täysimääräisesti oikeusturvaedun myöntämistä koskevan ilmoituksen mukaisesti. On vakuutusyhtiön edun mukaista, että osapuolet pyrkivät sovintoon eivätkä vie asiaa liian herkästi tuomioistuimeen, jossa kulut väistämättä kasvavat erittäin merkittävästi. Käymällä sovintoneuvotteluja osapuolet siten ajavat myös vakuutusyhtiön etua. Olisi täysin kohtuutonta ja epäloogista, mikäli neuvotteluista aiheutuneita kuluja ei vakuutetulle korvattaisi.

 

Vakuutusyhtiön antamassa ilmoituksessa oikeusturvaedusta on otsikon alla teksti ”Maksamme oikeusturvavakuutuksen perusteella kohtuulliset ja tarpeelliset kustannukset, jotka aiheutuvat seuraavan asian hoidosta: Ohjelmiston käyttöoikeutta koskeva riita”. Vakuutusyhtiö katsoo, että tämä teksti on aivan riittävän informatiivinen. Siitä selviää, että oikeudenkäyntikuluja voidaan kohtuullista sekä silloin, kun tuomioistuin on niitä kohtuullistanut että silloin, kun tuomioistuin ei ole niitä kohtuullistanut. Oikeusturvavakuutuksen ehtokohdassa 4.2 on nimenomaan mainittu, että jos asia ratkaistaan sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Näin ollen ei ole selvää, että mikäli asianosaiset olisivat päässeet sovintoon ennen tuomioistuinkäsittelyä, olisi oikeusturvavakuutuksesta korvattu sovintoneuvotteluista aiheutuneet kulut sellaisenaan.

 

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa käräjäoikeus on tuomiossaan yksityiskohtaisesti perustellut oikeudenkäyntikulujen määrän, jonka vastaaja on ollut velvollinen lausunnonpyytäjälle korvaamaan. Näin ollen kyseessä on oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesta korvauksesta, joka on oikeusturvavakuutusehtojen kohdan 4.2 mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden perusteena. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei ole aihetta muuttaa sen aiemmin antamaa korvauspäätöstä.

 

 

 

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti: riita- ja hakemusasiassa vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut.

 

Oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 4.2 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeuden­käynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeus­ohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut.

 

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

 

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

 

 

A Oy:llä ja Puolustusvoimilla on ollut riita-asia ohjelmiston käyttöoikeussopimuksen salassapitoehdosta. Salassapitoehdon rikkomisesta on sopimuksen mukainen sopimussakko ollut 4 204,70 euroa. A Oy on yrittänyt sopia riitaa ensin sopimusteitse. Kun tämä ei ole onnistunut, on asia viety kanteella oikeuteen ja asia on ratkaistu käräjäoikeuden tuomiolla. A Oy:n vaateet on hyväksytty muutoin, mutta käräjäoikeus on kohtuullistanut A Oy:n oikeudenkäyntikulujen määrää. Käräjäoikeus on pitänyt laskutuksen tuntihintaa kohtuullisena. Sen sijaan lasku on sisältänyt paljon neuvotteluja ja vastaajan sopimusehdotuksiin tutustumista. Tätä on pidetty liiallisena. Käräjäoikeus on kohtuullistanut oikeudenkäyntikulujen määrän 10 000 euroon.

 

Jutun pääasiana on ollut salassapitovelvollisuuden laiminlyönti. Tapauksessa on käyty pitkään sovintoneuvotteluja ja myös tuona aikana aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja tulee korvata. Vakuutusyhtiö ei ole lainkaan perustellut sitä, miltä osin oikeudenkäyntikulut ovat olleet kohtuuttomia. Vakuutuksenottaja on voittanut jutun kokonaisuudessaan. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei oikeudenkäyntikuluja tule pitää kohtuuttomina. Tämän vuoksi oikeudenkäyntikulut tulee maksaa ehtojen mukaisesti kokonaisuudessaan.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Löppönen, Kallioinen, Nyyssölä, Sjögrenja Piipari. Sihteerinä toimi Snellman.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA