Lausunnonpyytäjä haki kotivakuutukseensa liittyvästä oikeusturvavakuutuksesta oikeusturvaetua kiinteistökauppaa koskevaan riita-asiaan. Vakuutusyhtiö myönsi asiaan oikeusturvaedun päätöksellään 5.7.2010. Päätöksessä todettiin, että vakuutus korvaa asian hoitamisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti. Lisäksi päätöksessä todettiin, että oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvausmäärä on 8.500 euroa. Ilman oikeudenkäyntiä ratkaistuissa asioissa enimmäiskorvausmäärä on 4.250 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö kehotti tutustumaan päätöksen liitteenä oleviin vakuutusehtoihin. Vakuutusyhtiön päätös lähetettiin tiedoksi lausunnonpyytäjälle ja hänen asiamiehelleen.

Lausunnonpyytäjän asiamies lähetti vakuutusyhtiölle kaksi laskua, ensimmäinen määrältään 2.820,95 euroa ja toinen 6.672,63 euroa.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö maksoi lausunnonpyytäjän asiamiehen lähettämän ensimmäisen laskun kokonaisuudessaan 15 %:n omavastuuosuudella vähennettynä. Jälkimmäisestä laskusta vakuutusyhtiö maksoi 1.852,19 euroa.

Vakuutusyhtiö viittasi ehtojen kohtaan 7.2, jonka mukaan vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa. Vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden enimmäismäärä ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyn tai tuomioistuinsovittelun aloittamista aiheutuneista kustannuksista sekä kustannuksista asiassa, joka on ratkaistu ilman oikeudenkäyntiä, on kuitenkin 50 % vakuutuskirjaan merkitystä vakuutusmäärästä.

Koska asiassa oli päästy sovintoon ilman oikeudenkäyntiä, on enimmäiskorvausmäärä 4.250 euroa (vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä 8.500 euroa).

Uusintakäsittely

Lausunnonpyytäjä oli tyytymätön vakuutusyhtiön maksamaan korvaukseen. Hän viittasi oikeusturvan myöntökirjeeseen 5.7.2010 ja totesi, että kyseisessä kirjeessä ei ole todettu mitään muita rajoituksia enimmäiskorvausmäärän suhteen kuin vain se, että jos riita ratkaistaan ilman oikeudenkäyntiä, määrä puolittuu. Nyt vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että yleisten vakioehtojen mukaan tässä riidassa, joka sovittiin käräjätuomarin vahvasta suosituksesta valmisteluistunnon jälkeen, tulisikin noudatettavaksi vakioehtokohta 7.2, jonka mukaan asian päättyessä sovintoon ennen pääkäsittelyä, korvauksesta leikattaisiin puolet. Lausunnonpyytäjän asiamiehen mukaan vakuutusyhtiön tulkinta ja päätös on virheellinen eikä se vastaa asiassa tehtyä korvauspäätöstä 5.7.2010. Juridisesti kuluttaja-asiakkaan asiassa vakuutusyhtiön tekemä nimenomainen korvauspäätös menee yleisten vakioehtojen edelle ja näin ollen korvauspäätöstä, joka on tältä osin ristiriitainen yleisten vakioehtojen kanssa, tulkitaan vakuutusehtojen laatijaa vastaan kuluttajan eduksi.

Ehtokohtaan 7.2 vetoaminen tässä vakuutuspäätöksessä edellyttäisi, että korvauspäätös 5.7.2010 olisi annettu siinä muodossa, että enimmäismääräkohdassa nimenomaan todettaisiin kaikki mahdolliset rajoitukset tai edes kyseisessä kohdassa viitattaisiin vakioehtokohtaan 7.2.

Lausunnonpyytäjän asiamies vetoaa myös siihen, että valmisteluistunnon päättymisen jälkeen hän on puhelimitse keskustellut vakuutusyhtiön virkailijan kanssa siitä, voidaanko vakuutuksesta kattaa päämiehen kaikki kulut, mikäli asia sovitaan niin, että päämies maksaa ostajalle 5.000 euroa. Vakuutusyhtiön virkailija ilmoitti, että tämä sopii vakuutusyhtiölle. Hän ei edes tuolloin puhunut mistään yleisistä vakuutusehdoista mahdollisesti tulevasta lisärajoituksesta, vaan luki itsekin korvauspäätöksen korvausmääräkohtaa ja totesi, että siinä päätöksen kyseisessä kohdassa olevien tietojen ja rajoitusten mukaisesti asiassa toimitaan.

Vakuutusyhtiö totesi, että uudelleenkäsittelypyynnössä ei ollut tullut esiin seikkoja, joiden perusteella korvauspäätöstä tulisi muuttaa. Oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden enimmäismäärä ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyn aloittamista aiheutuneista kustannuksista on 50 % vakuutuskirjaan merkitystä vakuutusmäärästä. Kyseinen asia on ratkaistu ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyn aloittamista ja vakuutusyhtiö on maksanut asiassa ehtojen mukaisen enimmäiskorvauksen 4.250 euroa. Tieto vakuutusehtojen rajoitusehdosta on toimitettu vakuutetulle tiedoksi 5.7.2010 annetun korvauspäätöksen liitteenä.

Vakuutusyhtiö totesi vielä vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vakuutukseen sisältöön ei vaikuta ne tiedot, joita vakuutuksenantaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta. Kyseisessä tapauksessa ei ole edes kysymys väärien tietojen antamisesta vakuutustapahtuman jälkeen, sillä vakuutuksenantaja on toimittanut vakuutetulle oikeat tiedot tulevasta korvauksesta. Vakuutuksen sisältöön ei voi vaikuttaa se, että vakuutettu on puutteellisesti tutustunut vakuutusehtoihin, jotka hänelle on toimitettu vakuutusta myytäessä sekä vielä uudelleen vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen.

Valitus

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa.

Lausunnonpyytäjä viittaa vakuutusyhtiölle toimittamaansa uudelleenkäsittelypyyntöön ja katsoo, että yhtiö on toiminut asiassa virheellisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin ja annettuihin päätöksiin ja katsoo, että maksettu korvaus on vakuutusehtojen kohdan 7.2 mukainen. Riidanalaista on sen sijaan se, voiko vakuutusyhtiö yksittäistapauksessa vedota rajoitusehtoon, jota ei ole erikseen mainittu korvauspäätöksessä. Mikäli näin ei voida toimia, täytyy vielä ratkaista, tukeeko korvauspäätöksen sanamuoto ”ilman oikeudenkäyntiä ratkaistuissa asioissa enimmäiskorvausmäärä on 4.250 euroa” enimmäiskorvausmäärän puolittamista kyseisessä tapauksessa.

Vakuutuksenottajalle ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvalle vakuutetulle on vakuutuskirjan liitteenä lähetetty kotiin vakuutusehdot, jotka ovat yhtälailla osa vakuutussopimusta ja sitovat osapuoliin nähden. Vakuutuksenottaja on vakuutusta ottaessaan sitoutunut kyseisiin ehtoihin.

Oikeusturvahakemuksen johdosta annettava myönteinen korvauspäätös on luonteeltaan ns. korvattavuuspäätös eli vakuutetulle annettava tiedoksianto siitä, että hänellä on tulevassa oikeusriidassa vakuutusyhtiön rahallinen tuki takanaan. Tällaisessa päätöksessä tosin mainitaan tärkeimpiä vakuutuskorvaukseen ja laskutukseen liittyviä seikkoja, mutta kirjeessä ei ole tarkoituksenmukaista referoida kaikkia oikeusturvavakuutuksen ehtoja. Tästä syystä korvattavuuspäätökseen liitetään oikeusturvavakuutuksen ehdot ja kehotetaan tutustumaan niihin. Oikeusturvaetu on korvauspäätöksessä 5.7.2010 myönnetty nimenomaisesti siten, että vakuutusyhtiö myöntää oikeusturvaedun otsikossa mainitussa asiassa ja korvaa asian hoitamisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti.

Kun päätös sovellettavine ehtoineen on lähetetty tiedoksi vakuutetun lisäksi hänen asiamiehelleen, ei vakuutuksen sisältöön voi vaikuttaa se, että vakuutettu ja hänen asiamiehensä ovat tutustuneet puutteellisesti heille toimitettuihin ehtoihin. Vakuutetun asiamies on muutoksenhaussaan todennut yhtiön muuttaneen korvattavuuspäätösten sanamuotoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aikaisempi sanamuoto olisi ristiriidassa vakuutusehtojen kanssa, vaan aikaisemmassa sanamuodossa on päätöksen keventämiseksi ja ymmärrettävyyden lisäämiseksi referoitu pitkähkö ehtokohta vain osittain. Vakuutusyhtiö toteaa, että asiamiehen huomio osoittaa hänen perehtyneen yhtiön tekemiin päätöksiin, ehtoihin ja korvauskäytäntöön aikaisemminkin ja olevan hyvin tietoinen myös oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdasta 7.2.

Toisin kuin vakuutetun asiamies muutoksenhaussaan toteaa, vakuutusyhtiö ei ole antamassaan maksupäätöksessä vedonnut lainkaan siihen, että ennen pääkäsittelyn aloittamista aiheutuneista kustannuksista korvataan enintään 4.250 euroa. Vakuutusyhtiö on perustellut päätöstään nimenomaan korvauspäätöksessä mainitun sanamuodon mukaisesti: ”Koska asiassa on päästy sovintoon ilman oikeudenkäyntiä, on enimmäiskorvausmäärä tapauksessanne 4.250 euroa”. Näin ollen osa muutoksenhaun perusteluista menettää merkityksensä, koska puolitettu enimmäiskorvausmäärä perustuu nimenomaan korvauspäätöksessä mainittuun rajoitukseen.

Asiassa on pidetty valmisteluistunto, mutta asiaa ei kuitenkaan ole rajoituksen mukaisesti ratkaistu kyseisessä istunnossa tai pääkäsittelyssä. Tällöinhän ratkaisuna ei olisi vapaamuotoinen sovinto, vaan tuomioistuimen päätös tai tuomio. Asia on ratkaistu sanamuodon mukaisesti ilman oikeudenkäyntiä, sovintoneuvotteluissa 17.2.2011.

Vakuutusyhtiö toteaa, että maksettu korvaus on vakuutusehtojen kohdan 7.2 mukainen. Yhtiö ei katso asiassa esitetyn sellaista selvitystä, joka osoittaisi yhtiön antaneen vakuutuskorvauksesta vääriä ja virheellisiä tietoja ja jonka perusteella vakuutusehdoista olisi syytä poiketa. Ehtojen kohdan 7.2 mukaan, kun asian käsittely on päättynyt ilman oikeudenkäyntiä ja ennen pääkäsittelyn aloittamista sovintosopimukseen, on enimmäiskorvausmäärä 4.250 euroa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Kyseisen pykälän 2 momentissa todetaan, että mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuinkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Tapaukseen sovellettavien oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 7.2 mukaan vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on yhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa. Vakuutuksenantajan korvausvelvollisuuden enimmäismäärä ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyn tai tuomioistuinsovittelun aloittamista aiheutuneista kustannuksista sekä kustannuksista asiassa, joka on ratkaistu ilman oikeudenkäyntiä, on kuitenkin 50 % vakuutuskirjaan merkitystä vakuutusmäärästä.

Vakuutuskirjan mukaan enimmäiskorvausmäärä oikeusturvavakuutuksesta on 8.500 euroa.

Vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa oikeusturvaedun myöntöpäätöksessään todennut, että se korvaa asian hoitamisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti. Lisäksi yhtiö on todennut päätöksessään, että oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvausmäärä on 8.500 euroa ja ilman oikeudenkäyntiä ratkaistuissa asioissa enimmäiskorvausmäärä on 4.250 euroa. Kyseinen päätös on lähetetty tiedoksi lausunnonpyytäjälle ja hänen asiamiehelleen.

Kyseisessä, kiinteistön kauppaa koskevassa riidassa pidettiin valmisteluistunto, jossa käräjätuomari kehotti asianosaisia neuvottelemaan asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi. Osapuolet päätyivät asiassa sovintoon ennen pääkäsittelyä.

Lautakunta toteaa, että asiaa, joka on tuomioistuimessa järjestetyn valmisteluistunnon jälkeen päättynyt sovintoon, ei voida pitää vakuutusehtojen mukaisena asiana, joka on ratkaistu ilman oikeudenkäyntiä. Vain asioita, jotka on ratkaistu ennen tuomioistuinmenettelyn alkamista, voidaan pitää tällaisina asioina.

Vakuutusehtojen mukaan puolitettua vakuutusmäärää sovelletaan myös kustannuksiin, jotka ovat aiheutuneet ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyn tai tuomioistuinsovittelun aloittamista. Tässä tapauksessa lausunnonpyytäjälle aiheutuneet kulut ovat aiheutuneet ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä, joten niihin voidaan soveltaa vakuutusmäärän puolittamista koskevaa ehtokohtaa.

Lausunnonpyytäjä on vedonnut siihen, että oikeusturvaedun myöntökirjeestä saa virheellisen käsityksen tässä tapauksessa sovellettavasta enimmäiskorvaus­määrästä. Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vakuutusyhtiön edustajan vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen mahdollisesti antama virheellinen tieto tulevasta korvauksesta ei vaikuta vakuutuksenantajan suoritusvelvollisuuteen. Tässä tapauksessa on kuitenkin kysymys siitä, missä määrin vakuutusyhtiön vakuutetun asiamiehelle antama oikeusturvaedun myöntöpäätös sitoo vakuutusyhtiötä.

Oikeusturvavakuutuksissa noudatetun käytännön mukaan silloin, kun vakuutettu on ilmoittanut vakuutusyhtiölle asiamiehensä, vakuutusyhtiö lähettää tiedon oikeusturvapäätöksestä myös kyseiselle asiamiehelle. Asiamies voi tämän jälkeen lähettää laskunsa suoraan vakuutusyhtiölle, joka maksaa vakuutuksesta korvattavan osan laskusta asiamiehelle. Oikeusturvan myöntämistä koskevan ilmoituksen voidaan katsoa merkitsevän asiamiehelle annettua, vakuutusyhtiöön kohdistuvaa laskutuslupaa (ks. KKO:2000:103).

Oikeusturvan myöntämistä koskevassa ilmoituksessa ei ole tarpeen tuoda esiin kaikkia rajoitusehtoja. Ne ehtokohdat, jotka ilmoituksessa tuodaan esille, on kuitenkin esitettävä siinä määrin täsmällisesti, ettei korvauspiirin laajuudesta synny ehtotekstin lyhentämisen vuoksi virheellistä käsitystä.

Tässä tapauksessa oikeusturvan myöntökirjeessä on ehtokohtaa 7.2 siteerattu vain osittain, minkä vuoksi kirjeen saaneelle asiamiehelle on perustellusti voinut jäädä se käsitys, että enimmäiskorvausmäärän puolittamista sovelletaan vain asioissa, jotka on ratkaistu ilman oikeudenkäyntiä eli ennen tuomioistuinmenettelyn alkamista. Asiamiehelle jäänyt virheellinen käsitys asian hoitamiseksi käytettävissä olevasta vakuutusmäärästä on voinut vaikuttaa siihen millaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä on pidetty tarkoituksenmukaisena.

Koska asiamiehelle annettu oikeusturvailmoitus on laskutuslupaan rinnastettava asiakirja ja vakuutetun asiamies on vakuutusyhtiön antaman puutteellisen päätöksen perusteella voinut perustellusti olettaa, että asiassa, joka oli jo oikeu­denkäynnin kohteena, oli käytettävissä koko vakuutuksen enimmäiskorvausmäärä, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi vedota ehtokohtaan 7.2.

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vakuutetun oikeudenkäyntikulut vakuutuksen enimmäiskorvausmäärään (8.500 euroa) asti.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Norio-Timonen ja Rusanen. Sihteerinä toimi Haapasaari.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA