Lausunnonpyytäjän autolle aiheutuneista vaurioista haettiin korvausta vakuutuksenottajan maatilavakuutukseen liittyvästä vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että vahinkopaikalla ei ole voimassa koirien irrallaanpidon kieltävää kunnallista järjestyssääntöä eli koira saa olla irrallaan. Näin ollen vakuutuksenottaja ei ole toiminut koiranpidossa huolimattomasti eikä häntä voida pitää vahingosta korvausvelvollisena. Korvausvelvollisuuden puuttuessa vahinkoa ei myöskään korvata vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vahinkoa kärsinyt pyysi vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen, sillä hän katsoi koiran omistajalla olevan vähintäänkin tuottamuksellinen syy-yhteys vahingon syntyyn. Hänen käsityksensä mukaan omistaja ei ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin koiran karkaamisen vuoksi. Ympäristön asukkaiden mukaan kyseinen koira on ollut usein kylällä irrallaan. Vahinkoa kärsinyt viittasi metsästyslain säännöksiin koiran kiinnipidosta.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että vahingonkorvauslain ja voimassa olevan oikeuden mukaan koiranomistajan vastuu koiran ulkopuolisille aiheuttamista esinevahingoista edellyttää omistajan tuottamusta. Koiranomistaja vastaa koiran aiheuttamista vahingoista, mikäli hän on syyllistynyt eläimen valvonnassa huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin. Pelkkä koiran irtipääsy ei muodosta korvausvelvollisuutta koiranomistajalle. Metsästyslailla, mihin vahinkoa kärsinyt viittaa, ei pyritä suojaamaan autoliikennettä koiriin törmäämisen aiheuttamilta vahingoilta, vaan metsästyslain säännökset on laadittua riistahoidollisia näkökohtia varten. Törmäyspaikalla ei ole ollut voimassa myöskään muita säännöksiä, kuten kunnallista järjestyssääntöä, jonka perusteella koirat olisi ollut pidettävä kytkettyinä. Koska vakuutuksenottajalla ei ole tuottamusta vahingon syntymiseen, ei vastuuvakuutusta voida käyttää vahingon korvaamiseen.

  

Vahinkoa kärsinyt on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyytää lautakunnan lausuntoa asiassa. Lausunnonpyytäjä katsoo, että vahinko on johtunut koiranomistajan tuottamuksesta.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan koiranomistajan vastuu ulkopuolisille aiheutuneista vahingoista edellyttää omistajan tuottamusta. Tuottamuksen edellytyksenä on, että koiranomistaja olisi syyllistynyt eläimen valvonnassa huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin. Pelkkä koiran irtipääsy ei muodosta korvausvelvollisuutta koiranomistajalle. Tässä tapauksessa koira oli ollut kytkettynä ja päässyt karkuun, eikä koiranomistajan ole osoitettu toimineen huolimattomasti. Vahinkopaikalla ei ole myöskään olemassa kunnallista järjestyssääntöä, joka edellyttäisi koiran kiinnipitoa.

 

Lausunnonpyytäjä viittaa metsästyslakiin. Metsästyslailla ei pyritä suojaamaan autoliikennettä koiriin törmäämisen aiheuttamilta vahingoilta, vaan metsästyslain säännökset on laadittu riistanhoidollisia näkökohtia varten. Lausunnonpyytäjä on viitannut myös hovioikeudessa käsiteltyyn tapaukseen, jossa kuitenkin on ollut kyseessä metsästystilanteesta eli jäniksen ajo oli suuntautunut tien yli. Samaa tietä ajanut auto törmäsi koiraan. Kyseistä hovioikeuden päätöstä ei vakuutusyhtiön käsityksen mukaan voida tulkita niin, että edes metsästystilanteessa koiranomistaja olisi aina vastuussa koiran aiheuttamista vahingoista.

 

Edellä olevan perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja ei ole korvausvelvollinen lausunnonpyytäjän auton vaurioista.

 

 

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

 

 

Maatilavakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 44.1 mukaan vakuutuksesta korvataan maatilatalouden harjoittajana, yksityishenkilönä tai maatilatalouden liitännäiselinkeinon harjoittajana toiselle aiheutettu henkilö- tai esinevahinko, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloalueella vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä.

 

Koiranomistajan vastuu koiran aiheuttamista vahingoista on pääsääntöisesti tuottamusvastuuta eli korvausvastuun syntyminen edellyttää sitä, että koiranomistaja on menetellyt huolimattomasti koiran kiinnipidossa tai valvonnassa. Huolimattomuutena voidaan pitää mm. sitä, että koiranomistaja on laiminlyönyt koiran asianmukaisen kiinnipidon alueella, jolla se on pakollista tai tilanteessa, jossa koiran kiinnipidolle on muutoin ollut erityisiä syitä.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, että vahinkopaikkakunnalla olisi järjestyssääntöä, joka edellyttäisi koirien kiinnipitoa kyseisessä paikassa. Metsästyslain koirien kiinnipitoa koskevilla säädöksillä on tarkoitus suojella riistaeläimiä niiden pesimäkautena sekä suojata metsästysoikeuden haltijan ja maanomistajan oikeuksia. Kyseisiä säädöksiä ei ole säädetty yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Näin ollen metsästyslain kiinnipitoa koskeville säädöksille ei voida antaa merkitystä arvioitaessa koiranomistajan korvausvastuuta koiran aiheuttamien kolarien osalta.

 

Vakuutuksenottajan ilmoituksen mukaan koiraa pidettiin aina kiinni kytkettynä ja vahingon sattuessa se oli päässyt karkaamaan pannastaan.

 

Koska lautakunnalle ei ole toimitettu selvitystä siitä, että vahinkopaikalla olisi voimassa kunnallinen järjestyssääntö, joka edellyttää koirien kiinnipitoa eikä asiakirjoista muutenkaan ilmene, että vakuutuksenottajalla olisi ollut erityistä syytä pitää koiransa kiinni kytkettynä, ei vahingon voida katsoa aiheutuneen hänen moitittavasta menettelystään.

 

Edellä olevan vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä asianmukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja
Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Rusanen ja Savonen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Haapasaari.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA