Tapahtumatiedot

Kotivakuutuksen kohteena oli vuonna 1950 rakennettu hirsirunkoinen omakotitalo, jonka asiakas oli ostanut vuonna 2008. Talo tuhoutui kesäkuussa 2014 sattuneessa palovahingossa. Vahingon syy ei selvinnyt. Asiakas arvioi palon alkaneen remontoinnin yhteydessä syntyneistä kipinöistä.

Vahinkotarkastaja oli käynyt paikalla 19.6.2014, jolloin oli havaittu yhdessä talon ulkoseinän nurkassa huomattava lahovaurio. Asiakas kertoi todenneensa remontin yhteydessä, että muita vaurioita ei ollut.

Kosteuskartoitusyritys teki vakuutusyhtiön toimeksiannosta 8.-10.9.2014 vahinkokartoituksen. Kartoitusraportin mukaan talon hirsirungosta oli aiemmin poistettu lahovaurioita ja runkoa oli vahvistettu pystylankuilla neljän ulkonurkan ja ikkunan kohdalla. Poistettuihin hirsikohtiin oli laitettu puhallusvillaa ja polyuretaania. Raportin mukaan korjaustoimet oli tehty puutteellisesti ja hyvien rakennustapojen vastaisesti. Hirsiin ja rakenteisiin oli jäänyt olemassa ollutta, ajan mittaan syntynyttä lahovauriota. Lahonneet, vaurioituneet hirret olisi pitänyt uusia. Kartoittaja oli todennut vielä, että kyseiset kohdat olivat vaurioituneet vuosikymmenien aikana, kun nurkissa oli ilmavuotojen vaikutuksesta muodostunut ”kylmäsilta”, joka oli pitänyt hirret kosteana ja lahottanut niitä.

Raportin mukaan ulkoseinien alin hirsi oli noin 8 cm pohjavalun pinnan alapuolella, ja hirsi lepäsi suoraan hiekan ja kivien päällä. Tämä oli riskirakenne. Hirren alaosassa oli todettavissa hirsijumin aiheuttamia jälkiä. Lisäksi pohjavalussa oli noin 11 cm notkahdusta sekä tuvan että makuuhuoneen keskilattian kohdalla.

Vakuutustutkija oli ollut talolla 8.9.2014 sopimassa vahinkokartoitustöistä. Vakuutustutkijan koosteen mukaan kantavan hirsirungon jokaisessa ulkoseinänurkkauksessa oli vakavia sisältä päin lahonneita vaurioita. Hirsi oli paikoin lahonnut niin paljon, että valo paistoi hirrentähteen läpi sisään. Lahovauriot olivat ulottuneet korkeussuunnassa huomattavasti lattian pinnan yläpuolelle.

Korvaussopimus

Asiakas ja vakuutusyhtiö tekivät 12.1.2015 korvaussopimuksen. Sen mukaan asiakkaan vahingon jälkeen antamat virheelliset tiedot rakennuksen kunnosta vaikuttavat maksettavan korvauksen määrään. Tutkimuksissa talon alapohjassa ja ulkoseinärungossa oli ilmennyt mittavia vaurioita, joista asiakas ei ollut kertonut. Korvaukseen tultaisiin tekemään 1/4:n suuruinen vähennys rakennuksen osalta.

Asiakas oli ilmoittanut, että hän ei korjaa rakennusta eikä rakenna uutta sen tilalle. Ehtojen mukaisesti laskettuna rakennuksen osalta korvaus nykyhinnan mukaan olisi 3/4 * 57.600 euroa = 43.200 euroa. Rakennuksen nykyarvo perustuu kiinteistönvälittäjän arviokirjaan ja vakuutusyhtiön arviointilaskelmaan. Vähennyksen osuus olisi 14.400 euroa. Irtaimen ja asumiskäytön keskeytymisen osalta vähennystä ei tehtäisi, vaan niistä korvattaisiin vakuutukseen valittu enimmäiskorvausmäärä 10.000 euroa.

Rakennuskorvaus tulisi maksettavaksi panttaussitoumuksen perusteella alentamattomana pankille, jonka saatava oli 9.1.2015 määrältään 62.089,67 euroa. Vähennys alentaisi asiakkaalle maksettavaa korvausta, jolloin 14.400 euron vähennyksen jälkeen irtaimistokorvausta ei maksettaisi lainkaan, ja asiakas jäisi velkaa vakuutusyhtiölle 4.400 euroa.

Vakuutusehdoista poiketen asiakas ja vakuutusyhtiö olivat sopineet, että vakuutusyhtiö maksoi vahinkotapahtumasta kertakaikkisena korvauksena pankille asiakkaan jäljellä olleen lainan määrän 62.089,67 euroa. Asiakkaalle ei maksettu korvausta irtaimistosta eikä asumisen keskeytyksestä. Sopimuksen mukaan asiakas ei myöskään ollut oikeutettu uudishinnan mukaiseen lisäkorvaukseen, vaikka hän päättäisikin korjata tai rakentaa uuden talon palovaurioituneen tilalle. Tontti rakennuksineen jäi asiakkaan omistukseen.

Asiakkaan vaatimukset

Asiassa oli useita riitakysymyksiä. Lautakuntakäsittelyn aikana asiakas on ilmoittanut hyväksyvänsä vakuutusyhtiön päätöksen alentaa rakennuskorvausta 10.000 eurolla seinissä olleiden lahovaurioiden ja lahovauriokorjausten vuoksi. Lisäksi asiakas on ilmoittanut vakuutusmaksuja koskeneen epäselvyyden tulleen selvitetyksi.

Asiakas vaatii tuhoutuneen koti-irtaimiston osalta 10.000 euroa ja asumisen keskeytyskorvausta 4.400 euroa. Lisäksi asiakas vaatii vakuutusyhtiöltä vahingonkorvausta vahinkokartoitusyhtiön toiminnan perusteella. Hän katsoo vakuutusyhtiön tilaaman vahinkokartoitusyhtiön antaneen vakuutusyhtiölle väärää tietoa talon lattian ja alapohjan kunnosta, minkä vuoksi vakuutusyhtiön tulisi maksaa asiakkaalle 60.000 euron korvaus. Asiakkaan kokonaisvaatimus viivästyskorkoineen on 80.000 euroa.

Asiakas toteaa muun muassa, että hänen oli ollut 12.1.2015 pakko hyväksyä kertakorvaussopimus taloudellisen ahdinkonsa vuoksi. Asiakas katsoo lisäksi, että vahinkokartoitusraportissa on virheitä. Taloa ei ollut tutkittu riittävän laajasti, ja mittauksia oli tehty sen jälkeen kun palovaurioitunut talo oli seissyt kolme kuukautta säiden armoilla. Seinähirret eivät ole olleet kiinni maassa vaan sokkelikivitysten päällä, kuten valokuvista näkyy. Hirsissä ei ollut toukanreikiä vaan vanhoja kiinnitysnaulojen reikiä.

Talo ei ollut painunut, eikä pohjalaatassa ollut yhtään halkeamaa. Todettu korkeusero pohjavalussa oli ollut alusta alkaen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa korvaussopimukseen ja vahinkoselvityksiin. Vahinkokartoituksessa oli todettu myös puutteellisia korjaustoimenpiteitä ja pohjavalussa notkahdusta sekä hirsijumin aiheuttamia vaurioita.

Yhtiö katsoo asiakkaan antaneen rakennuksen kunnosta sillä tavoin väärää tietoa, että 1/4:n suuruinen vähennys olisi ollut perusteltu. Tehty korvaussopimus on kuitenkin asiakasmyönteinen siten, että asiakas on sillä päässyt ehtojen mukaista parempaan lopputulokseen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu

- asiakkaan 16.8.2014 päivätty vahinkoilmoitus ja 21.8.2014 päivätty irtaimistoliite sekä tilapäisasunnon vuokra-asiakirjoja

- palonsyyn tutkintaan liittyvää aineistoa sekä kiinteistön lainhuutotodistus, luovutustiedot, kiinteistörekisteriote ja rasitustodistus

- rakennuspiirustuksia ja valokuvia palovaurioituneesta rakennuksesta

- vahinkokartoitusraportti 8.-10.9.2014 tehdyistä tutkimuksista. Raportista ilmenee talon hirsirungossa todettuja lahovaurioita. Lisäksi pohjavalun on todettu notkahtaneen.

- vakuutustutkijan 17.9.2014 laatima kooste vahinkopaikalta, vakuutustutkijan ja asiakkaan allekirjoittama 25.9.2014 päivätty muistio keskustelutilaisuuden kulusta sekä tutkijan 29.9.2014 laatima puhelumuistio.

- kiinteistönvälittäjän 14.12.2014 päivätty arviokirja, jonka mukaan rakennuksen markkina-arvo lahovaurioituneena oli noin 45.000 euroa, ilman vaurioita noin 55.000 euroa. Tontin arvo liittymineen oli lisäksi noin 10.000 euroa, palojätteistä raivattuna noin 15.000 euroa.

- vakuutuskorvausta koskeva 12.1.2015 päivätty korvaussopimus, jossa korvausta oli alennettu asiakkaan vilpillisesti antamien väärien tietojen perusteella, sekä laskelma talon uudishinnasta ja nykyhinnasta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, onko vakuutusyhtiöllä velvollisuus maksaa lisäkorvausta kotivakuutuksesta tai onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan vahingonkorvausta vahinkokartoitusyhtiön toiminnan vuoksi.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.9 mukaan asumisen keskeytyksestä aiheutuneita ylimääräisiä asuinkustannuksia korvataan irtaimiston vakuutuksesta ehtokohdassa tarkemmin määritellyllä tavalla.

Vahingon määrää koskevien vakuutusehtojen kohdan 6.2.1.2 mukaan rakennusvahingoissa uudishinnan mukaan määräytyvä korvaus edellyttää, että vahingoittunut rakennus korjataan tai sen tilalle rakennetaan tai hankitaan uusi vastaavanlainen ja vastaavaan käyttöön tarkoitettu rakennus samalle rakennuspaikalle kahden (2) vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta.

Korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan nykyhinnan mukainen korvaus. Tämän jälkeen korvataan uudishinnan ja nykyhinnan välinen erotus, kun vakuutusyhtiö on saanut selvityksen rakennuksen korjaus- tai rakentamistoimenpiteiden suorittamisesta. Korvauksena maksetaan kuitenkin enintään rakennuksen toteutuneiden rakentamiskustannusten ja maksetun nykyhintakorvauksen erotus.

Asian arviointi

Irtaimiston ja asumisen keskeytyksen korvaaminen

Lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdan 3.9 mukaan sekä irtaimisto että asumisen keskeytys korvataan irtaimiston vakuutuksesta, jonka enimmäiskorvausmäärä on yhteensä 10.000 euroa.

Vakuutusyhtiö on 12.1.2015 solmitussa korvaussopimuksessa hyväksynyt irtaimen ja asumisen keskeytyksen osalta vahingon määräksi enimmäiskorvausmäärän 10.000 euroa, josta ei ole tehty vilppiin perustuvaa vähennystä. Korvaussopimuksen mukaan irtaimesta ja asumisen keskeytyksestä maksettu 10.000 euron korvaus sisältyy siihen 62.089,67 euron määrään, jonka vakuutusyhtiö maksoi asiakkaan pankille asiakkaan asuntolainan suoritukseksi. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan irtainta ja asumisen keskeytystä uudestaan asiakkaalle.

Rakennuksen arvo; korvaussopimus ja vahinkokartoitusyhtiön toiminta

Rakennuksen osalta asiakas oli ilmoittanut, ettei hän rakenna tilalle uutta taloa. Tällöin vakuutusyhtiö on ehtojen kohdan 6.2.1.2 mukaan ollut velvollinen maksamaan rakennuksesta nykyhintakorvauksen, jolla tarkoitetaan talon iän, käytön, kunnon ja kulumisen perusteella laskettua teknistä arvoa. Nykyhinta on uuden vastaavan rakennuksen hintaa alempi.

Korvaussopimuksessa osapuolet olivat sopineet rakennuksen nykyhinnaksi 57.600 euroa ja todenneet nimenomaisesti, että rakennukselle laskettu vahingon määrä sisältää purkukulut. Arvo saa tukea kiinteistönvälittäjän arviokirjasta ja vakuutusyhtiön laskelmista.

Vakuutusalalla vahvana vallitsevan periaatteen mukaan vakuutetulla on vahingon satuttua oikeus lain ja vakuutusehtojen mukaisesti laskettuun korvaukseen. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut voivansa arvioida esimerkiksi vahingon määrään liittyviä vaatimuksia siitä huolimatta, että asiassa on tehty korvaussopimus. Sopimuksesta poikkeaminen edellyttää kuitenkin näyttöä esimerkiksi siitä, että sopimuksen perusteeksi otetut tosiseikat olivat olleet virheellisiä.

Asiakkaan mukaan hän oli talon rakenteet purettuaan todennut, että pohjavalussa ei ollut tapahtunut mitään notkahdusta tai halkeilua. Pohjavalun päällä ollut pikikerros oli estänyt maakosteutta pilaamasta lattiarakenteita. Asiakkaan mielestä vahinkokartoitusyhtiö oli antanut vakuutusyhtiölle väärää tietoa alapohjarakenteiden tilanteesta ja aiheuttanut näin asiakkaalle vahinkoa.

Vakuutuslautakunta arvioi talon kuntoa ja arvoa käytettävissään olevan asiakirja-aineiston perusteella. Lautakunta toteaa, että se ei pysty esitettyjen valokuvien ja muiden asiakirjojen perusteella arvioimaan lattiarakenteiden tilaa ennen vahinkoa tai sitä, oliko vahinkokartoitusyhtiön raportin kuvista 49 ja 50 ilmenevä 11 cm:n korkeusero pohjavalun reunan ja keskiosan välillä seurausta jonkinlaisesta rakenteiden notkahduksesta, oliko kyse mittausvirheestä vai oliko tämä valun alkuperäinen ominaisuus, kuten asiakas katsoo.

Käytettävissään olevan asiakirjaselvityksen perusteella lautakunta ei ole voinut todeta asiakkaan väittämää virhettä vahinkokartoitusyhtiön toiminnassa alapohjan kuntoa koskevan raportoinnin osalta. Lautakunta toteaa lisäksi, että osapuolet eivät ole käsitelleet alapohjan kunnon vaikutusta talon vakuutusehtojen mukaisen nykyhinnan laskentaan.

Asiakkaan väittämä virhe, vahingon aiheutuminen ja vahingon määrä jäävät näin ollen selvittämättä. Tämän vuoksi vahingonkorvauksen suosittamiselle ei ole perusteita. Samalla jää osoittamatta, että talon vakuutusehtojen mukainen nykyhinta olisi ollut enemmän kuin korvaussopimuksen mukaiset 57.600 euroa.

Rakennuksesta maksettu korvaus ja vilppiin perustuva vähennys

Edellä todetun perusteella vakuutusehtojen mukainen nykyhintakorvaus rakennuksesta ja purkutöistä on 57.600 euroa, ja kokonaiskorvaus irtaimesta ja asumisen keskeytyksestä on 10.000 euroa. Vakuutusehtojen mukainen enimmäiskorvaus kyseisestä vahingosta on siten 67.600 euroa.

Vakuutusyhtiö on tähän mennessä maksanut 62.089,67 euron korvauksen asiakkaan pankille.  Vakuutusyhtiön tekemä vilpillisesti annettuihin vääriin tietoihin perustuva vähennys on siten ollut määrältään 67.600 - 62.089,67 = 5.510,33 euroa. Asiakas on 7.1.2016 päiväämässään kirjelmässä ilmoittanut hyväksyvänsä vilppivähennyksen, minkä vuoksi lautakunta ei käsittele vähennyksen perusteeseen tai määrään liittyviä kysymyksiä tämän enemmälti.

Lopputulos

Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on maksanut irtaimesta ja asumisen keskeytyksestä ehtojen mukaisen korvauksen osana 12.1.2015 sovittua kertakorvausta. Yhtiö ei ole velvollinen korvaamaan näitä uudestaan asiakkaalle.

Asiassa jää osoittamatta, että vakuutusyhtiön käyttämä vahinkokartoitusyhtiö olisi raportissaan antanut talon alapohjarakenteista väärää tietoa. Lautakunta ei suosita lisäkorvausta rakennuksenkaan osalta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Raulos

Jäsenet:

Rantala

Sario

Siirala

Uimonen