Haku

VKL 346/13

Tulosta

Asianumero: VKL 346/13 (2014)

Vakuutuslaji: Oikeusturvavakuutus

Ratkaisu annettu: 25.06.2014

Vakuutetun toiminnan laatu. Aineetonta oikeutta koskeva rajoitusehto. Rajoitusehdon tulkinta ja soveltaminen. Franchisingsopimus.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A Oy oli solminut 9.11.2006 B Oy:n kanssa lisenssisopimuksen, jonka perusteella B Oy oli toiminut franchiseyrittäjänä A Oy:n X-liiketoiminnassa.

Lisenssisopimuksessa oli sovittu B Oy:n velvollisuudesta maksaa lisenssi- ja markkinointimaksua A Oy:lle korvauksena A Oy:n palveluista ja oikeudesta käyttää X-tavaramerkkiä ja tunnusta sekä ketjun luomaa goodwilliä. Sopimusehtojen mukaan sopimuksen oli tarkoitus olla voimassa 10 vuotta. B Oy oli ilmoittanut 20.11.2012 lopettavansa lisenssisopimuksen tarkoittaman liiketoiminnan harjoittamisen 31.12.2012.

Käräjäoikeuteen 6.2.2013 jättämässään haastehakemuksessa A Oy oli vaatinut B Oy:tä suorittamaan erääntyneet lisenssisopimukseen perustuvat maksut ja vaatinut vahingonkorvausta sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä. Lisäksi A Oy oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan maksamaan A Oy:lle sopimussakkoa lisenssisopimuksen ehtojen rikkomisen johdosta. B Oy oli osittain kiistänyt vaatimukset 26.4.2013.

A Oy haki asiaansa oikeusturvaetua yrityksen oikeusturvavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätökset

Vakuutusyhtiö on lausunut 11.2.2013 päivätyssä korvauspäätöksessä, ettei asiaan voitu myöntää oikeusturvaetua, sillä asia koski aineettomia oikeuksia. Lisäksi vakuutusyhtiö on katsonut, että franchise-antajana toimiminen ei sisältynyt vakuutettujen toimialojen piiriin.

Vakuutuksenottaja A Oy on pyytänyt asian uudelleenkäsittelyä ja lausunut, että riitaisuudet eivät koskeneet aineettomia oikeuksia ja että vakuutetuksi toimialaksi oli merkitty ”skolning till ny konseptsystem”, mikä viittasi franchisingtoimintaan.

11.3.2013 päivätyssä korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö on myöntänyt, että A Oy:n vakuutus kattoi franchisingtoiminnan. Koska asia koski aineettomia oikeuksia, korvauspäätöksen lopputulosta ei kuitenkaan ollut syytä muuttaa.

Valitus

Vakuutuksenottaja A Oy on lausunut valituksessaan, että osapuolten välinen lisenssisopimus koski merkittävältä osaltaan muuta kuin aineettomia oikeuksia. Vakuutuksenottajan mukaan riita-asiassa ei ollut kyse aineettomiin oikeuksiin liittyvästä asiasta, minkä vuoksi oikeusturvaetu tuli myöntää.

Vakuutuksenottaja on lausunut, että A Oy:n toiminnassa oli kyse franchise-antajana toimimisesta, mikä oli selvästi osa oikeusturvavakuutuksen alaisuuteen kuuluvaa liiketoimintaa. A Oy oli hakenut koko liiketoiminnan kattavaa vakuutusturvaa, minkä vakuutusyhtiö oli tiennyt vakuutuksenottohetkellä. Tällä perusteella oli A Oy:n mukaan selvää, että liiketoimintaan olennaisesti kuuluva franchisetoiminta ja siihen liittyvät riidat mukaan lukien franchisemaksujen velkominen, kuuluivat vakuutuksen piiriin.

Vakuutusyhtiön päätös perustui sille olettamalle, että lisenssisopimus koski yksin tavaramerkkejä ja muita aineettomia oikeuksia sekä niiden käyttöoikeutta ja tästä suoritettavaa vastiketta. Tämä näkemys oli virheellinen. Sopimuksessa oli kyse franchisetoiminnasta ja siihen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Tämä ilmeni esimerkiksi lisenssisopimuksen kohdasta 2, jossa todetaan muun muassa toiminnan tarkoituksena olevan korkeatasoisten liikuntatuotteiden ja -palvelujen tarjoaminen sekä liiketoiminnan harjoittaminen X-liikkeenharjoit­tajana. Aineettomia oikeuksia käsitellään vain lisenssisopimuksen yhdessä luvussa.

Käsillä oleva riita koski lisenssisopimusta kokonaisvaltaisesti. Väitteitä tai vaatimuksia ei ollut esitetty erikseen aineettomien oikeuksien käyttöön liittyen. Velkomuksen kohteena olevat maksut perustuivat käytännössä kokonaisuudessaan A Oy:n X-liiketoimintaa varten tarjoamista palveluista suoritettavaan vastikkeeseen. Lisäksi väitteiden kohteena olevat sopimusrikkomukset perustuivat kokonaisuudessaan lisenssisopimuksen muihin kuin tavaramerkkejä ja muita aineettomia oikeuksia koskeviin ehtoihin. Asiaa arvioitaessa oli lisäksi huomioitava, että kyseessä olevaa rajoitusehtoa oli tulkittava suppeasti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on viitannut vastineessaan asiassa annettuihin korvauspäätöksiin ja todennut, että lisenssisopimukset ovat sopimuksia, joilla myönnetään käyttöoikeuksia sopimuksessa määriteltyihin lisenssinantajan immateriaalioikeuksiin. Lisenssisopimuksessa yksilöidään lisensoitava immateriaalioikeus, määritellään vastuut ja käyttöoikeuden rajat sekä lisenssinantajalle maksettavat korvaukset.

Tapauksessa oli kysymys osapuolten väliseen lisenssisopimukseen perustuvista vaatimuksista. Koska kyseessä olivat aineettoman oikeuden käyttöoikeudesta suoritettavaa vastasuoritusta koskeva riita sekä aineettoman oikeuden käyttöoikeudesta tehdyn sopimuksen rikkomisen johdosta esitettävät vaatimukset, asia koski vakuutusyhtiön mukaan aineetonta oikeutta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 2.22 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka koskee patenttia tai muuta aineetonta oikeutta.

Asian arviointi

Tapauksessa on kysymys siitä, koskeeko osapuolten välinen riita aineetonta oikeutta, ja toisaalta siitä, voidaanko tapaukseen soveltaa aineetonta oikeutta koskevaa rajoitusehtoa.

Tapauksessa on selvitetty, että riidan osapuolet ovat solmineet lisenssisopimuksen, jonka perusteella B Oy on toiminut franchiseyrittäjänä A Oy:n X-liiketoiminnassa. Sopimuksen perusteella B Oy on maksanut lisenssi- ja markkinointimaksua A Oy:lle korvauksena A Oy:n palveluista ja oikeudesta käyttää A Oy:n X-tavaramerkkiä ja tunnusta sekä ketjun luomaa goodwilliä. A Oy on vaatinut B Oy:tä suorittamaan erääntyneet lisenssisopimukseen perustuvat maksut sekä vaatinut vahingonkorvausta sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä ja sopimussakkoa vuokrattuun liikehuoneistoon liittyen.

Vakuutuksenottajan oikeusturvavakuutus on kattanut franchisetoiminnan, joka tyypillisesti koskee nimenomaan aineettomia oikeuksia. Lautakunta katsoo, että kyseessä oleva rajoitusehto on soveltumaton vakuutuksenottajalle myönnetyn vakuutuksen kanssa ja että ehto on omiaan tekemään vakuutuksesta merkityksettömän. Siten lautakunta katsoo, että aineettomia oikeuksia koskevaa rajoitusehtoa ei voida tapaukseen soveltaa.

Edellä mainittuun viitaten lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö myöntää asiaan oikeusturvaedun.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Raulos, jäsenet Makkula ja Nyyssölä sekä varajäsen Vainio. Jäsenten Sarpakunnas ja Sjögren eriävä mielipide on liitteenä. Sihteerinä toimi Kantola.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Jäsenten Sarpakunnas ja Sjögren eriävä mielipide:

Tapauksen kuvailusta olemme enemmistön kanssa samaa mieltä.

Vakuutuksenottajan lausuntopyynnössä on vedottu siihen, että puheena olevassa oikeusriidassa ei ole ollut kysymys vakuutusehdossa tarkoitetuista aineettomista oikeuksista, vaan laajemmin koko lisenssisopimuksesta.

Aiemmassa ratkaisussa VKL 854/96 Vakuutuslautakunta on todennut, että siltä osin kuin osapuolten välillä oleva sopimus koski aputoiminimen käytöstä maksettavaa korvausta, asia koski aineetonta oikeutta eikä oikeusturvaetua tullut myöntää samankaltaisen rajoitusehdon perusteella kuin nytkin on puheena.

Vakuutuksenottajan oikeusturvavakuutus on kattanut franchisetoiminnan. Toimintaa koskevissa sopimuksissa säännellään runsaasti aineettomia oikeuksia. Ei voida kuitenkaan sanoa, ettei franchisetoiminnassa voitaisi joutua oikeusriitoihin, jotka eivät koske aineettomia oikeuksia.

Oikeusturvavakuutus on tehty tavanomaisilla vakuutusehdoilla, joihin sisältyy aineettomia oikeuksia koskeva rajoitusehto. Vakuutusehto on selkeä ja yksiselitteinen. Se on tullut sopimuksen osaksi ja sitoo osapuolia.

Riita on koskenut aineettomia oikeuksia. Rajoitusehdon mukaisesti vakuutuksesta ei korvata tällaisen asian kuluja.

Vakuutusyhtiön ratkaisu on ollut ehtojen mukainen.

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia