Kosteuskartoitusraportin 14.4.2009 mukaan lausunnonpyytäjän v. 1981 rakennetussa omakotitalossa oli todettu kosteusvaurioitumista pesuhuoneen vieressä olevan makuuhuoneen seinän alaosassa. Rakennuksen saunassa ja pesuhuoneessa alapohjarakenteena oli betonilattia laattapinnoitteella. Kartoitusraportin mukaan rakennusaikana ei ollut yleisesti käytössä vedeneristys siinä merkityksessä kuin se nykypäivänä ymmärretään.

 

Lausunnonpyytäjä oli kertonut, että pesuhuoneen seinän ja lattian rajassa silikonisauma oli ollut huonokuntoinen. Ennen tarkastusta saumaus oli kunnostettu. Kosteus on päässyt rakenteeseen todennäköisesti huonokuntoisen sauman kautta.

 

Pintakosteusmittarilla todettiin pesuhuoneen lattiassa kohonnutta kosteutta noin 2 neliömetrin alueella ja suihkuseinän alaosissa 4 laattarivin korkeudelle. Makuuhuoneen vastaisen seinän alaosa on märkä noin 15 cm korkeudelle. Makuuhuoneen puolella lattia oli märkä noin 60 cm leveydellä seinän laidasta.

 

Raportissa korjaustoimenpidesuosituksena on mm. nykypäivän vaatimuksia vastaavan vedeneristyksen asentaminen.

 

Ehtojen mukaan kotivakuutuksesta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Vakuutuksesta ei korvata rakenne- tai rakennusvirheestä, esim. vedeneristyksen puuttumisesta, aiheutunutta vahinkoa.

 

Yhtiö katsoo, että vesi on päässyt rakenteisiin vähitellen pesuhuoneen käytön seurauksena. Koska nyt kyseessä olevaa vahinkoa ei ole aiheuttanut mikään äkillinen, olosuhteiltaan tilapäinen vahinkotapahtuma, vahinkoa ei korvata. Pesuhuonetila on sellainen, että lattialle vuotamaan päässyt vesi tai suihkuvesi ei saa aiheuttaa talon rakenteille vahinkoa.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa mm., että hän oli aika ajoin tarkastanut nyt kyseessä olevan sauman, mutta korjattavaa ei ollut huomattu. Nyt huonekaluja siirrettäessä huomattiin yllättäen, että makuuhuoneen puolella seinäpinnoite oli irronnut. Pesuhuoneen silikonisaumaa tutkiessaan lausunnonpyytäjä huomasi kohdan, joka oli irronnut, jolloin suihkuvedet olivat päässeet siltä kohtaa vuotamaan makuuhuoneen puolelle.

 

Lausunnonpyytäjä viittaa kosteuskartoitusraporttiin ja katsoo, että taloa rakennettaessa vuonna 1981 ei vesieristeitä vielä vaadittu. Siksi vedeneristystä ei pesutiloissa ollut. Ehtojen mukaan vakuutuksesta pitäisi korvata mm. rikkoutumisvahingot.

 

 

Vakuutusyhtiö kertaa tapahtumien kulkua ja toteaa mm., että lausunnonpyytäjä ilmoitti vahingosta puhelimitse 6.4.2009, jolloin hän kertoi, että pesuhuoneen lattian rajassa oleva silikonisaumaus oli pettänyt, jolloin kosteutta oli päässyt rakenteisiin kastellen pesuhuoneen ja sen vieressä olevan makuuhuoneen rakenteita. Vahinkoasiasta annettiin heti puhelimessa kielteinen korvauspäätös kerrotun tapahtumakuvauksen perusteella. Kosteuskartoituksen jälkeen annettiin kirjallinen korvauspäätös.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että selvityksen mukaan vahingon syynä on pidettävä rakennusvirhettä. Pesuhuoneessa on ollut puutteellinen vesieristys, ja seinän ja lattian välisen rajasauman huonokuntoisuuden vuoksi suihkuvedet ovat vähitellen päässeet rakenteisiin.

 

Lausuntopyynnössä on katsottu, että talo on rakennettu rakennusajan rakennuskäytännön ja vaatimusten mukaisesti.

 

Vakuutusyhtiö katsoo, että rakennusvaiheessa tuntematon virhe ei ole sellainen virhe, jota vakuutusehtojen rakennevirherajoitus tarkoittaa. Kuitenkin rakennusvuonna 1981 ja ennen sitä on vesieristämiselle asetettu vaatimuksia alan kirjallisuudessa, jolloin tapauksessa voidaan viitata myös rakennevirheeseen. Vaikka katsottaisiin, että vesieristämisen suhteen tapauksessa ei ole rakennevirhettä, vahinko ei kuitenkaan ole äkillinen, vaan suihkuvesiä on vesieristeiden puutteellisuudesta johtuen päässyt rakenteisiin vähitellen.

 

Vakuutusyhtiö viittaa seuraaviin vesieristämiseen liittyviin määräyksiin ja ohjeisiin:

 

·        RIL 10 Talonrakennuksen kosteus- ja vesieristystöiden normaalimääräykset (1948)

Vedenpaine-eristyksellä eristetään kaikki rakennusosat, jotka ovat pohjavedenpinnan alapuolella tai jotka joutuvat seisovan veden kanssa tekemisiin. Edelliset tapaukset kuuluvat varsinaisen vedenpaine-eristyksen piiriin ja suoritetaan nämä aina, kun vedenpaine ylittää 30 cm, jälkimmäiset taas ns. kevyiden vedenpaine-eristysten piiriin, joita käytetään esim. pihoilla, parvekkeilla jne., missä sade- ja lumivettä voi jäädä seisomaan pidemmäksi aikaa. Samaan ryhmään kuuluvat myös kylpy- ja suihkuhuoneet, WC:t ja saunat.

Kevyellä vedenpaine-eristyksellä eristetään tarpeen vaatiessa myös varsinaisen kellaritason alapuolella olevat kattilahuoneet, hissikuilut jne., vaikka varsinaista vedenpainetta ei olisikaan. Tällainen eristys muodostuu bitumiliuossivelystä, eristyshuovan/bitumimaton liimaamisesta kuumalla bitumilla ja vielä lopuksi eristyshuovan sivelystä kuumalla bitumilla.

 

·        RT 893.33 Kylpyhuone, kivitalon, seinä- ja lattiarakenne (1953)

Kylpyhuoneen lattiaan on tehtävä vesieristys, joka voidaan tehdä eri tavoilla. Vesieristys on nostettava seinillä paikoilleen muurattavan ammeen kohdalla n. 15…20 cm ammeen reunojen yläpuolelle ja muualla n. 15…20 cm lattian yläpuolelle. Suihkuhuoneissa tai –komeroissa sekä yleisissä saunoissa ja kylpylaitoksissa on syytä vesieristää kaikki laatoitettavat seinäalat.

 

·        RakMK C2 Kosteus, Määräykset ja ohjeet (1976)

2.2.3. Kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.

 

 

Yhteenvetona vakuutusyhtiö toteaa, että kohteessa ei ole todettu putkivuotoa ja että kosteusvauriot yhtiön käsityksen mukaan ovat aiheutuneet rakennevirheestä. Vahinkoa ei voida pitää äkillisenä ja odottamattomana vahinkotapahtumana. Yhtiö ei muuta korvauspäätöstään.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan laaja turva korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot.

 

Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.

 

Vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 3.5 mukaan vakuutuksesta ei korvata mm. vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen

-         suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä

-         rakenne-, valmistus- tai aineviasta

-         perustamis- tai rakennusvirheestä.

 

Vakuutusehtoihin otetun esimerkin mukaan vakuutuksesta ei korvata rakennusvahinkoa, joka on aiheutunut lattiakaivon ja sen korokerenkaan vuotamisesta tai vedeneristyksen puuttumisesta.

 

Tapauksessa on riitaa lausunnonpyytäjän v. 1981 rakennetussa omakotitalossa todettujen kosteusvaurioiden korvaamisesta.

 

Vaurioitumista on todettu pesuhuoneen ja sen vieressä olevan makuuhuoneen lattiarakenteissa ja seinärakenteiden alaosissa. Pesuhuoneessa on ollut lattiapinnoitteena laatoitus, eikä sen alla selvityksen mukaan ole ollut vedeneristystä. Kosteuskartoitusraportin mukaan talon rakentamisaikana ei yleisesti käytetty vedeneristystä siinä merkityksessä kuin asia nykyään ymmärretään. Raportissa on pidetty todennäköisenä, että suihkuvesiä on päässyt rakenteisiin pesuhuoneen seinän ja lattian rajasta, huonokuntoisen silikoni­sauman läpi.

 

Selvityksestä ei ilmene mitään äkillistä tapahtumaa, jonka seurauksena silikonisauma olisi rikkoutunut. Siksi lautakunta pitää todennäköisenä, että silikonisauman pettäminen on ollut seurausta normaalista ikääntymisestä ja kulumisesta.

 

Samankaltaisista vahinkotapahtumista olevan kokemuksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, että suihkuvesiä yms. kosteutta on päässyt lattia- ja seinärakenteisiin paitsi silikonisauman kohdalta myös vuosien mittaan imeytymällä lattialaatoituksen saumojen läpi.

 

Kokonaisuutena Vakuutuslautakunta katsoo, että tapauksessa esitetystä selvityksestä ei ilmene mitään vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaista äkillistä ja ennalta arvaamatonta vahingon syytä.

 

Lautakunta toteaa lisäksi, että vakuutusyhtiön vastineessaan selvittämän määräys- ja ohjeaineiston perusteella rakennusmääräykset ja hyvä rakentamistapa ovat talon rakentamisajankohtana edellyttäneet pesuhuoneen rakenteilta sitä, etteivät ne päästä pesuvesiä yms. kosteutta ympäröiviin rakenteisiin haitallisessa määrin. Pelkkä laatoitus ei riitä täyttämään talon rakentamisajankohdan mukaisia hyvän rakentamistavan pesutiloille asettamia toiminnallisuusvaatimuksia, minkä vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, että todettu kosteusvaurioituminen johtuu vakuutuksen rajoitusehtojen kohdan 3.5 mukaisesta rakennusvirheestä.

 

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena. Lautakunta ei suosita korvausta asiassa.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Laapotti, Sario ja Vaitomaa sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Raulos.