Tapahtumatiedot

Vakuutuskirjan mukaan A oli sopinut rahoitusyhtiön omistaman vuonna 1994 käyttöönotetun auton vapaaehtoisesta autovakuutuksesta. Auton ajoneuvorekisteriin merkittynä haltijana oli sen omistuksenpidätysehdoin hankkinut C, joka on A:n äiti. Vahinkoilmoituksen mukaan autoa kohtasi varkausvahinko 4.11.–6.11.2011. A:n aviopuoliso B oli vahinkoilmoituksen mukaan pysäköinyt auton noin kuukautta aikaisemmin asuntoalueelle. Auto löytyi 6.11.2011 hiekkakuopalta täysin palaneena. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan C kertoi poliisille puhelimessa auton olleen B:n käytössä. C asui vahinkohetkellä eri kunnassa kuin A ja B.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan sen vakuutushakemuksissa kysytään omistajan ja haltijan tiedot. Vakuutussopimuslain mukaan näihin kysymyksiin on annettava oikeat ja täydelliset vastaukset, jotta vakuutussopimus tulisi voimaan. Vakuutussopimuslain 22–23 §:n mukaan vakuutuksenottajan tulee antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Sillä, kenet merkitään auton omistajaksi ja haltijaksi, on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Jos vakuutuksenottaja on vakuutussopimusta tehdessään vilpillisesti antanut vääriä tietoja omistajasta tai haltijasta, ei vakuutussopimus sido vakuutuksenantajaa. Tämä tarkoittaa, että vakuutus ei ole ollenkaan tullut voimaan. Vakuutusyhtiö selvittää ennakkopäätöstä KKO:2006:79.

Ajoneuvon haltijaksi on merkitty C. Selvitysten mukaan ajoneuvon todellinen haltija ja käyttäjä on kuitenkin B, joka luottotietojensa vuoksi ei olisi saanut rahoitus- ja vakuutussopimusta. Ajoneuvo ei ole tyypillinen käyttöautoksi hankittava auto. Ajoneuvo on ostettu ja vakuutettu toisen henkilön nimiin kuin mitä vakuutusyhtiölle on kerrottu. Todellinen käyttäjä ja haltija on henkilö, jolle vakuutusyhtiö ei maksuhäiriöiden vuoksi olisi vakuutusta myöntänyt, ja tästä vakuutuksenottajan on katsottava olleen tietoinen. Koska todellisuutta vastaamattomaan vakuutusjärjestelyyn on ryhdytty tietoisesti, ei kaskovakuutus sido vakuutusyhtiötä eikä se ole velvollinen maksamaan korvausta.

Valitus

Vakuutuksenottaja A:n valituksen mukaan auton on ostanut ja sen haltijaksi on merkitty C. Auto on ostettu osamaksulla ja sen omistaja oli rahoitusyhtiö. C on antanut auton lahjaluonteisesti A:n käyttöön. Koska A:lla ei ole ajokorttia, on autoa tosiasiassa ajanut hänen aviopuolisonsa B. Koska B:llä oli käytössään työsuhdeauto, oli nyt kyseessä olevaa autoa käytetty lähes yksinomaan perheen yhteisiin ajoihin.

Valituksen mukaan KKO:2006:79 ei ole täysin analoginen nyt käsiteltä­vän tapauksen kanssa. Ennakkopäätöksessä oli käytetty bulvaania nimenomaan sen vuoksi, että auton todellinen hankkija ei olisi saanut rahoi­tus- ja vakuutussopimusta luottohäiriömerkintöjen vuoksi.

Tässä tapauksessa C on ostanut auton rahoitussopimuksella ja hän on myös maksanut auton osamaksuerät. Annettuaan auton lahjaluontoisesti A:lle C on pyrkinyt kaskovakuutuksella turvaamaan hankintansa arvon. Kysymyksessä ei ole tilanne, jossa auto olisi hankittu osamaksulla bulvaania käyttäen luottohäiriömerkinnän omaavalle henkilölle. Autoa ei ole annettu suoranaisesti B:n käyttöön vaan tytär A:lle. B:llä oli käy­tössään auto, joten hänen osaltaan minkäänlainen erityisjärjestely ei olisi ollut tarpeen. Koska A:lla ei ole ajokorttia, on autoa kuiten­kin ajanut B. Kysymyksessä on lapsiperhe, jossa käytetään rattaita. C on pyrkinyt hankinnalla helpottamaan perheen arkea. A:lla ei ole luottohäiriömerkintöjä.

Vakuutusyhtiölle ei ole tietoisesti annettu vilpillisiä tietoja. Koska auton omistaa ja maksaa C, on hänet merkitty haltijaksi. Osamaksusopimuksesta johtuen omistajana on rahoitusyh­tiö. Missään vaiheessa osapuolet eivät ole ymmärtäneet, että tyttären aviopuoliso olisi auton todellinen haltija, koska C:llä on maksamisen vuoksi ollut perusteltu syy pitää haltijamerkintä itsellään. Samoin on ollut hänen intressis­sään hankkia autolle kaskovakuutus. Tilanne olisi erilainen, mikäli C olisi voitu merkitä omistajaksi. Tällöin haltijaksi olisi voitu merkitä tytär tai tämän puoliso vaarantamatta C:n tosiasiallista omistusta.

Kaskovakuutus on otettu autoliikkeessä ajoneu­voa hankittaessa. Tällöin ostotilanteessa ovat C:n lisäksi olleet myös A ja B. Myyjä on ollut täysin tietoinen siitä, että C on antamassa auton lahjaluonteisesti tyttären perheen käyttöön. Tästä huoli­matta myyjä ei ole osapuolille maininnut mitään annettujen tietojen virheelli­syydestä. Tässä tapauk­sessa vakuutuksenantajan edustajana on ollut autoliike, joka on ollut tie­toinen auton tulemisesta A:n perheen käyttöön, vaikka ostajana on ollut C. Vaikka vakuutuksenottajan voitaisiin katsoa antaneen vilpillisiä tietoja, ei vakuutusyhtiö vakuutussopimuslain 35 §:n perusteella voisi laiminlyöntiin vedota. Vakuutusyhtiön tulee korvata vahinko.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineen mukaan C on kertonut vakuutusyhtiön edustajan kanssa käymässään keskustelussa auton olleen B:n käytössä. C:n mukaan A ja B pyysivät häntä haltijaksi ja sopimuksen tekijäksi. Autokaupassa vaihdossa annettiin A:n nimissä ollut auto. C on ollut tietoinen, että B:llä on maksuhäiriömerkintä, ja hän arvioi, että A:llakin olisi maksuhäiriöitä. Osan osamaksuista on maksanut C ja osan A ja B. C on halunnut vakuutuskorvauksen omalle tililleen, jolloin hän voisi siirtää rahoja A:lle ja B:lle.

A ja B ovat vastineen mukaan kertoneet, ettei C käytä ollenkaan autoa. B:n mukaan autoa ostettaessa hänellä on ollut maksuhäiriömerkintöjä. Lisäksi B kertoi, että he olivat yrittäneet laittaa A:ta haltijaksi, mutta rahoitusyhtiö ei ollut tätä hyväksynyt. Vahinkohetkellä auto oli käyttökiellossa. Vakuutus oli maksamatta eikä auton määräaikaiskatsastusta ollut toimitettu. Auton loppuvelka on 4 789,92 euroa ja maksuissa on ollut viivästymisiä. Tarkoituksena oli, että C maksaisi osamaksut ja A sekä B maksaisivat sen jälkeen osuutensa C:lle.

Vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana, että C olisi antanut auton lahjaluonteisesti A:n käyttöön. Ei ole uskottavaa, että vastikkeettoman lahjan antaminen toteutettaisiin tällaisella järjestelyllä. Yhtiö huomauttaa, että vanhemmat voivat toimia osamaksusopimuksissa takaajina tai maksajina vakuutussopimuksissa. Minkä takia A:ta tai B:tä ei ole merkitty auton haltijaksi? Kysymyksessä ei ole myöskään perhekäyttöön tarkoituksenmukainen auto. Miksi C:n työsuhdeautoa ei ole käytetty perheen ajoihin?

Vastineessaan vakuutusyhtiö selvittää A:n ja B:n aikaisempaa ajoneuvohistoriaa ja ajoneuvojen rekisteröintiin liittyviä käytäntöjä. Yhtiö tarkastelee vakuutussopimuslain 22 ja 23 §:iä sekä vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuutta koskevaa ennakkopäätöstä KKO:2006:79 ja rekisterimerkintärikosta koskevaa ennakkopäätöstä KKO:2012:41.

Vakuutusyhtiön mukaan sen vakuutushakemuksissa kysytään aina omistajan ja haltijan tiedot. Näillä tiedoilla on merkitystä riskiä arvioitaessa. Vakuutusyhtiö ei voi ilman perusteltua syytä epäillä, että asiakas antaisi vääriä tietoja. Yhtiöllä on oikeus luottaa saamiinsa tietoihin varsinkin, jos ne vastaavat ajoneuvorekisterissä olevia tietoja.

Vastineessa kerrotaan, että auton myyneen liikkeen edustajan mukaan autokauppaa olivat tekemässä aviopuolisot. Rahoitussopimus tehtiin [ensin A:n] nimissä, mutta rahoitusyhtiö ei hyväksynyt tätä. Tämän jälkeen rahoitussopimus tehtiin toisen henkilön nimiin. Liikkeen edustaja ei muistanut, miten rahoitussopimuksen allekirjoittaminen tapahtui. Auton myyjä ei ole tehnyt vakuutusta eikä ole sen vuoksi myöskään tietoisesti hyväksynyt vääriä tietoja vakuutusyhtiötä sitovasti. Autoliike ei toimi minkään vakuutusyhtiön asiamiehenä. Se ei tee myytäviin autoihin mitään vakuutuksia, vaan vakuuttaminen jää kokonaan auton ostajan huoleksi. B on 31.8.2010 soittanut vakuutusyhtiöön, koska auton vakuutuksista ei ollut mennyt tietoa rahoitusyhtiöön.

Vakuutusyhtiölle ei ole annettu vakuutusta myönnettäessä oikeita ja olennaisia tietoja sen vastuun arvioimiseksi. Vahingosta ei ole saatu luotettavaa selvitystä. Vakuutusyhtiöllä ei ole korvausvelvollisuutta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksen­antajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Lain 23.1 §:n mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Ratkaisu

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta vastata oikein niihin kysymyksiin, jotka vakuutuksenantaja vakuutusta haettaessa esittää. Vakuutussopimuslain säännösten perusteella vakuutuksenottajapuolella ei ole oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, vaan tiedonantovelvollisuus koskee vakuutuksenantajan esittämiä kysymyksiä.

Vakuutuksenottajapuolen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnissä on kysymys vakuutusyhtiön vastuuta rajoittavasta tai sen poistavasta seikasta. Vakuutusyhtiöllä on lähtökohtainen näyttövelvollisuus sen saamista virheellisistä tiedoista.

Tässä tapauksessa C on ollut auton osamaksuostajana ja rekisteriin merkittynä haltijana. Osapuolten mukaan auton on omistanut rahoitusyhtiö. Vakuutuskirjan perusteella A on vakuutuksenottajana sopinut vapaaehtoisesta autovakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutusta ei ole tehty auton ostamisen yhteydessä autoliikkeessä. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt asiassa selvitystä siitä, millä tavalla puheena olevasta vakuutussopimuksesta on sovittu. Lautakunnalle ei ole toimitettu mahdollista vakuutushakemusta eikä esimerkiksi vakuutusyhtiön toimihenkilön selvitystä myyntitilanteesta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutuksenottaja A on vilpillisesti ilmoittanut C:n haltijaksi, kun haltijaksi olisi pitänyt ilmoittaa A tai B. Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että vakuutussopimuksen on tehnyt A. Vakuutussopimuksen solmimisesta ja erityisesti vakuutusyhtiön ennen vakuutuksen myöntämistä esittämistä kysymyksistä ei ole esitetty asiassa selvitystä. Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että A olisi laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan ennen vakuutuksen myöntämistä. Vakuutussopimus sitoo vakuutusyhtiötä. Lautakunta kehottaa vakuutusyhtiötä käsittelemään korvausvaatimuksen. Koska asia tältä osin on kesken osapuolten välillä, Vakuutuslautakunta ei ota kantaa tässä ratkaisusuosituksessa vahinkoasiaan.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA