Tapahtumatiedot

A (s. 1955) on ollut vakuutuksenottajana ja vakuutettuna kuoleman varalta voimassa ollessa henkivakuutuksessa, jonka edunsaajana oli vakuutuskirjan mukaan B. A:n henkivakuutuksen vakuutusmaksu ajalle 15.2.2014–14.2.2015 oli 581,13 euroa. Tästä summasta hänelle oli myönnetty 30 prosentin alennus. Vakuutusmaksut oli sovittu maksettavaksi neljässä erässä.

Vakuutusyhtiö lähetti A:lle 7.4.2014 päivätyn 105,77 euron vakuutusmaksun ajalta 15.5.2014–14.8.2014. Laskun eräpäiväksi oli merkitty 15.5.2014. Yhtiö lähetti A:lle 30.5.2014 päivätyn huomautuslaskun ja irtisanomisilmoituksen, jossa se kertoi, että A:n vakuutusmaksu on maksamatta. Irtisanomisilmoituksen mukaan vakuutus irtisanotaan päättymään, jos vakuutusmaksua ei makseta 18.6.2014 mennessä. Vakuutusyhtiö merkitsi vakuutuksen päättyneeksi 19.6.2014.

A kuoli 26.6.2014. Hänen perukirjansa mukaan vainajan velat olivat 149 741,61 euroa suuremmat kuin varat. B toimitti vakuutusyhtiölle A:n maksuvaralaskelman sekä lääkärien lausumia. Maksuvaralaskelman mukaan A oli käynyt kunnallisen talous- ja velkaneuvojan luona 10.6.2014, jolloin käytiin läpi 4.6.2014 tehty alustava kartoitus tuloista, menoista ja veloista. Maksuvaralaskelman mukaan eläkkeellä olleen A:n nettotulot olivat kuukaudessa 1 317,72 euroa ja välttämättömät elinkustannukset 1 039,84 euroa. Laskelman mukaan A:n kuukausittaiseksi maksuvaraksi jäi 277,88 euroa. Laskelmasta ilmenneet A:n velat olivat 95 182,97 euroa.

Lääkärinlausunnon 2.10.2014 mukaan A oli ollut 2011–2014 psykiatrian poliklinikan hoitojaksolla. Hänellä oli todettu vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö (F41.0). Lausunnon mukaan A:n toimintakyky oli ajoittain niin huono, ettei hän saanut hoidettua juuri mitään kotitöitä tai pestyä hiuksia. A:lle oli myönnetty tästä syystä työkyvyttömyyseläke.

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan vakuutus on päättynyt ennen vakuutetun kuolemaa eikä vakuutusmaksun laiminlyönti ole johtunut sosiaalisesta suoritus­esteestä. Yhtiö ei maksanut korvausta.

Asiakkaan valitus

B vaati henkivakuutuskorvauksen maksamista. Valituksen mukaan henkivakuutus tulee katsoa olleen voimassa A:n kuolinhetkellä. A:lla on ollut vakuutussopimuslain 39.3 §:n mukainen sosiaalinen suorituseste, jonka vuoksi vakuutusmaksua ei ollut maksettu ajallaan. Säännös ei edellytä, että vakuutuksenottaja olisi tullut sosiaalisen suoritusesteen vuoksi maksukyvyttömäksi eli että hänet olisi todettu ulosmittauksessa varattomaksi tai asetettu konkurssiin. Se edellyttää, että vakuutuksenottajalla on ollut maksuvaikeuksia.

A sairasti muun muassa vaikea-asteista masennustilaa ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä sekä paniikkihäiriötä. Sairaudet alensivat hänen toimintakykyään niin merkittävästi, että hän ei kyennyt huolehtimaan esimerkiksi laskujensa maksusta ajallaan. A:lle velkaneuvonnassa tehty maksuvaralaskelma sekä perukirja osoittavat hänellä olleen tämän seurauksena maksuvaikeuksia. A:n maksuvaikeudet ovat olleet huomattavat. Kun huomioidaan A:n ylivelkaisuusaste, ei vakuutusmaksu olisi ollut maksettavissa vaarantamatta A:n asumis- ja muita elinolosuhteita. A:n maksuvaralaskelman 277,88 euron kuukausittaisesta maksuvarasta ei voida päätellä, että sosiaalista suoritusestettä ei olisi ollut olemassa.

Valituksen mukaan kysymyksessä on ollut sosiaalinen suorituseste, johon vakuutuksenottaja on joutunut pääasiassa omatta syyttään ja jonka vuoksi vakuutusmaksua ei ole pystytty maksamaan ajallaan. Vakuutuksen irtisanomisajan päättymisen ja vakuutuksenottajan kuoleman välinen aika on ollut vain seitsemän päivää. B:n vakuutusyhtiön vastineen jälkeen lähettämän kirjelmän mukaan asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, onko A avannut irtisanomisilmoitusta koskevan kirjekuoren.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön vastineen mukaan vakuutussopimuslain 39.3 §:n mukainen sosiaalinen suorituseste ei merkitse fyysistä suoritusestettä, vaan sellaista tilannetta, jossa vakuusmaksua ei ole voitu laissa mainitusta syystä johtuen maksaa oikeassa ajassa vaarantamatta vakuutuksenottajan ja hänen perheensä kohtuullisia asumis- ja muita elinolosuhteita. Vakuutuksenottajan velat eivät myöskään yksinään johda siihen, että kyse olisi sosiaalisesta suoritusesteestä, jos ei ole näytetty, että vakuutuksenottaja ei olisi voinut maksaa vakuutusmaksuja vaarantamatta kohtuullisia asumis- ja elinolosuhteitaan. Sillä ajalla, mikä on kulunut vakuutuksen päättymisen ja vakuutetun kuoleman välillä ei ole merkitystä sen arvioimisessa, onko kyse sosiaalisesta suoritusesteestä vai ei.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lta oli jäänyt kesäkuun alussa maksamatta muitakin laskuja. Hän oli saanut eläkkeen kesäkuun alussa, mutta jättänyt laskut maksamatta. Eläkkeelle siirtyminen on luonnollisesti pienentänyt A tuloja, mutta sen lisäksi asiassa ei ole esitetty muuta selitystä tärkeän laskun maksamatta jättämiselle kuin A:n heikentynyt terveydentila. Vakuutusmaksun määrä on ollut kolmelta kuukaudelta 105,77 euroa eli 35,23 euroa kuukautta kohden. Maksuvaralaskelman perusteella vakuutuksenottajalle on välttämättömien menojen jälkeen jäänyt tuloja 172,11 euroa kuukaudessa enemmän kuin kolmen kuukauden vakuutusmaksu. Selvityksestä ei ilmene, että vakuutuksenottajan sairaus olisi aiheuttanut hänelle sellaisia tavanomaisesta poikkeavia kustannuksia, joiden johdosta hän ei ole voinut maksaa vakuutusmaksua välttämättömien asumis- ja elinkustannusten lisäksi. Maksuvaralaskelmassa on huomioitu tavanomaista suurempina terveydenhoitomenoina 50,84 euroa kuukaudessa.

Vastineen mukaan asiassa ei ole osoitettu, että A ei olisi voinut maksaa vakuutusmaksua vaarantamatta kohtuullisia asumis- ja elinolosuhteitaan. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että A:n velat olisivat aiheutuneet nimenomaan hänen sairaudestaan. A:n suorituseste on terveydentilasta ja taloudellisesta tilasta saadun selvityksen perusteella ollut sairauteen liittyvä, mutta kysymyksessä oli fyysinen este. Tätä tukee myös se, että puhelussa 30.6.2015 vakuutusyhtiöön B on kertonut, että hän on löytänyt vakuutusyhtiön A:lle osoittaman kirjeen avaamattomana. A ei ole jättänyt vakuutusmaksua maksamatta taloudellisista syistä vaan siksi, että hän ei ole sairautensa vuoksi kyennyt hoitamaan asioitaan.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään osapuolten kirjelmien ja vakuutussopimusta koskevien asiakirjojen ohella seuraavat selvitykset: vapaamuotoinen lääkärinlausunto 2.10.2014, lääkärin saatekirjelmä 3.10.2014, maksuvaralaskelma 28.10.2014 ja perukirja 15.12.2014.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Vakuutusyhtiö on irtisanonut 26.6.2014 kuolleen A:n henkivakuutuksen päättymään 18.6.2014 vakuutusmaksun laiminlyönnin takia. Maksun eräpäivä oli 15.5.2014. Asiassa on kysymys siitä, onko kuolemantapauskorvaus maksettava siitä syystä, että tapauksessa olisi ollut olemassa vakuutussopimuslain 39.3 §:n mukainen sosiaalinen suorituseste vakuutusmaksun suorittamiseksi.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 39 §:n (Vakuutusmaksun viivästyminen) mukaan jos vakuutuksenottaja on laiminlyönyt vakuutusmaksun suorittamisen 38 §:ssä säädetyssä määräajassa, vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa vakuutus päättyväksi 14 päivän kuluttua irtisanomista koskevan ilmoituksen lähettämisestä. Vakuutusmaksun laiminlyönnin takia ei kuitenkaan saa irtisanoa 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua jatkuvaa vahinkovakuutusta.

Jos vakuutuksenottaja suorittaa vakuutusmaksun ennen irtisanomisajan päättymistä, vakuutus ei kuitenkaan pääty irtisanomisajan kuluttua. Vakuutuksenantajan on mainittava tästä mahdollisuudesta irtisanomista koskevassa ilmoituksessa. Jos kysymyksessä on henkilövakuutus, irtisanomisilmoituksessa on lisäksi annettava tieto 43 §:ssä säädetystä vakuutuksenottajan oikeudesta saada vakuutus uudelleen voimaan.

Jos maksun laiminlyönti on johtunut vakuutuksenottajan maksuvaikeuksista, joihin hän on joutunut sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiassa omatta syyttään, vakuutus päättyy irtisanomisesta huolimatta vasta 14 päivän kuluttua esteen lakkaamisesta. Vakuutus päättyy kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua 1 momentissa säädetyn irtisanomisajan päättymisestä. Irtisanomisilmoitukseen on otettava maininta myös tämän momentin mukaisesta mahdollisuudesta vakuutuksen määräaikaiseen jatkumiseen.

Jos irtisanomisilmoituksesta puuttuu jokin 2 tai 3 momentissa säädetyistä tiedoista, irtisanominen on mitätön.

Vakuutusehtojen kohdan 6 Vakuutuksen irtisanominen mukaan [vakuutusyhtiöllä] on oikeus irtisanoa vakuutus päättymään, jos vakuutusmaksua ei ole maksettu viimeistään eräpäivänä --.

Asian arviointi

Lain ja sopimusehtojen mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkivakuutus vakuutusmaksun maksamisen laiminlyönnin takia. Lakiin otetun sosiaalista suoritusestettä koskevan määräyksen mukaan, jos maksun laiminlyönti on johtunut vakuutuksenottajan maksuvaikeuksista, joihin hän on joutunut sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiassa omatta syyttään, vakuutus päättyy irtisanomisesta huolimatta vasta 14 päivän kuluttua esteen lakkaamisesta.

Vakuutussopimuslain 39.3 §:ää koskevien esitöiden (HE 114/1993, s. 52) mukaan säännöksessä ei edellytetä, että vakuutuksenottaja olisi tullut maksukyvyttömäksi. Vakuutus jatkuu irtisanomisesta huolimatta, jos vakuutusmaksua ei ole voitu momentissa mainitusta syystä maksaa oikeassa ajassa vaarantamatta vakuutuksenottajan ja hänen perheensä kohtuullisia asumis- ja muita elinolosuhteita.

Osapuolten kesken on riidatonta, että A on laiminlyönyt vakuutusmaksun maksamisen ja vakuutusyhtiö on lähettänyt A:lle vakuutuksen päättävän irtisanomisilmoituksen. A:lla oli ennen kuolemaansa ollut mm. vaikea-asteinen masennustila ja ahdistuneisuushäiriö. Lääkärinlausunnon mukaan A:n toimintakyky oli ajoittain ollut niin huono, että hän ei saanut hoidettua juuri mitään kotitöitä tai pestyä hiuksia. Hoitojakson päättyessä 2.6.2014 A oli lääkärinlausunnon mukaan kuvannut mielialan pysyneen parempana, mutta aloitekyky oli edelleen huono.

Selvityksen perusteella yksin asunut A oli velkaantunut. Perukirjan mukaan A:lla oli lukuisia eri velkoja, joista osa oli ulosotossa. Vakuutuslautakunta käsittää sille esitetyn maksuvaralaskelman liittyvän A:n maksukyvyn arviointiin yksityishenkilön velkajärjestelyn osalta, jolloin henkilön menolaskelma perustuu ainakin välttämättömien elinkustannusten osalta asetuksella määrättävään laskennalliseen osuuteen. Vakuutuslautakunnalla ei sen sijaan ole käytettävissä selvitystä A:n maksun laiminlyönnin ja sen jälkeisen ajan todellisesta maksukyvystä eikä esimerkiksi häneen mahdollisesti kohdistetuista ulosottotoimista.

Selvityksen perusteella A:n on kärsinyt sairauksista useita vuosia ennen kuolemaansa. On todennäköistä, että A:n sairauksilla ja hänen velkaantumisellaan on yhteys. Vakuutuslautakunnalle ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä, jonka perusteella A:lla kuvatut sairaudet olisivat aiheuttaneet hänelle maksuvaikeuksia, joiden perusteella hän ei olisi voinut 15.5.2014 tai sen jälkeen ennen kuolemaansa maksaa 105,77 euron vakuutusmaksua. Asiassa ei ole osoitettu, että vakuutusmaksua ei olisi voitu maksaa oikeassa ajassa vaarantamatta vakuutuksenottajan kohtuullisia asumis- ja muita elinolosuhteita. Asiassa jää selvittämättä, että A:ta on kohdannut vakuutussopimuslain 39.3 §:n mukainen este vakuutus­maksun maksamiselle eli sosiaalinen suorituseste.

Vakuutus on päättynyt irtisanomisen seurauksena 18.6.2014 eli ennen vakuutustapahtuman sattumista. Koska vakuutus ei irtisanomisesta johtuen ole ollut enää voimassa A:n kuollessa, ei korvausta vakuutuksen perusteella tule maksettavaksi.

Lopputulos

A:n henkivakuutus ei ole ollut voimassa, kun hän kuoli. Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Niklander

Sibakov