Tapahtumatiedot

Vakuutettuina olevien puolisoiden A:n ja B:n kotiin murtauduttiin toukokuun ja elokuun 2013 välisenä aikana. Asunnosta varastettiin koruja ja muita pieniä, helposti mukaan otettavia esineitä. Korvausta vahingosta haettiin kotivakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö maksoi anastetusta omaisuudesta korvausta yhteensä 9.559 euroa. Yhtiö ei maksanut korvausta siltä osin, kuin kyse oli 70 senttimetriä pitkästä, 18 karaatin valkokultaa olevasta paksusta kultakettinkiketjusta ja krusifiksista. Yhtiö katsoi, ettei näiden korujen olemassaolosta, ominaisuuksista ja arvosta ollut esitetty riittävää selvitystä korvauksen maksamiseksi.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan Vakuutuslautakunnalle A vaatii uushankintahinnan mukaista korvausta kaulaketjusta ja krusifiksista. Vaatimus on 18.000 euroa kaulaketjusta ja 2.500 euroa krusifiksista. A:n puoliso B on oopperalaulaja ja korut ovat olleet lahja laulutaidetta ihailleelta miljonääriltä. Lahja on saatu ravintolassa esityksen jälkeen eikä koruista ole aitoustodistusta. A:n ja B:n koti on täynnä B:n laulutaiteensa ihailijoilta saamia lahjoja.

A ja B ovat esittäneet varastetun omaisuuden arvosta sen selvityksen, joka heiltä voidaan kohtuudella edellyttää. Lahjoitustilanteen todistavat A ja B. A on lapsesta asti tottunut arvioimaan koruja ja on siten ollut tietoinen varastettujen korujen ominaisuuksista. Varkauden jälkeen hankittua kultasepänliikkeen arvioita korujen arvosta on pidettävä luotettavana. Vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös merkitsee, että yhtiö syyttää A:ta ja B:tä rikoksesta. A katsoo, että vakuutusyhtiön tulee maksaa korvaus koruista täysimääräisenä ilman käteisalennusvähennystä, koska yhtiön menettely korvausasiassa on ollut epäasianmukaista ja aiheuttanut A:lle ja B:lle ajanhukkaa ja vaivannäköä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että korvausta hakevan on annettava yhtiölle sen korvausvastuun ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjat ja tiedot. Kaulaketjun ja krusifiksin ilmoitettu arvo on niin merkittävä, että niiden olemassaolosta on saatava selvitys, jotta vakuutusyhtiölle voitaisiin perustaa niistä korvausvastuu. Yhtiölle ei ole esitetty kaulaketjusta ja krusifiksista aitoustodistusta, lahjanantajan todistusta tai lahjaveroilmoitusta, josta voitaisiin tehdä päätelmiä korujen arvosta. Yhtiölle toimitetusta valokuvasta ei myöskään voi arvioida kaulaketjun ominaisuuksia. Kaikki tiedot korujen arvosta perustuvat A:n omaan kertomukseen, mitä ei voida pitää riittävänä näyttönä. Poliisin tutkintailmoituksesta tai kultasepänliikkeen lausunnosta ilmenevä tieto on A:n kertomaa. Varkausvahingon perusteella korvatut esineet ovat olleet arvoltaan vähäisempiä ja niitä voidaan pitää yksityistaloudessa melko tavanomaisesti säilytettävinä arvoesineinä, minkä vuoksi vastaavaa selvitystä ei ole niiden osalta edellytetty.

Ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A osoittanut, että toukokuun ja elokuun 2013 välisenä aikana tapahtuneen murron yhteydessä on anastettu myös valkokultainen kaulaketju ja krusifiksi.

Käytännesääntöjensä mukaan Vakuutuslautakunta ei käsittele asioita, jotka ovat osapuolten välillä vielä kesken. Koska vakuutusyhtiö ei ole ottanut kantaa vahingon määrään, ratkaisusuosituksessa ei käsitellä asiaa tältä osin.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kotivakuutuksen ehtojen kohdan 1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranaiset esinevahingot, jotka ovat aiheutuneet äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta vakuutuksen ollessa voimassa.

Asian arviointi

Asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A:n ja B:n asuinhuoneistoon on toukokuun ja elokuun 2013 välisenä aikana murtauduttu ja sieltä on varastettu irtaimistoa. Riitaa on 18 karaatin valkokultaa olevien kaulaketjun ja krusifiksin korvaamisesta. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta korvausta tältä osin katsoen, ettei korujen olemassaolosta ja ominaisuuksista ole esitetty riittävää selvitystä korvauksen maksamiseksi.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus häntä kohdanneesta vahingosta. Vakuutussopimuslaissa säädetään korvauksen hakijan selvitysvelvollisuudesta. Lain säännöksen mukaisesti korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vakuutussopimuslaki tai tapaukseen sovellettavat yleiset sopimusehdot eivät edellytä vakuutetulta määrätyn laatuista selvitystä vahingosta. Tämä merkitsee korvausmenettelyssä sitä, että esimerkiksi ostokuitin tai aitoustodistuksen esittäminen ei ole esineen korvaamisen välttämätön edellytys, vaan esitettyä selvitystä harkitaan kokonaisuutena.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on korvaushakemusvaiheesta lähtien johdonmukaisesti kertonut, että varastetuksi ilmoitetut kaulaketju ja krusifiksi ovat olleet B:n laulutaiteen ihailijan lahja B:lle (A:n sähköposti vakuutusyhtiöön 1.12.2013). A:n ilmoituksen mukaan koruista ei ole olemassa aitoustodistusta. Lautakunnan käytettävissä on 4.3.2003 otettu valokuva, jossa B:n kaulassa on varastetuksi ilmoitettu ketju ilman krusifiksia. Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n kertomusta varastetuista koruista on pidettävä uskottavana. Lautakunta pitää selvitettynä, että A:n ja B:n kodista on toukokuun ja elokuun 2013 välillä tapahtuneen murron yhteydessä anastettu myös 4.3.2003 otetussa valokuvassa näkyvä kaulaketju sekä siihen kuulunut krusifiksi.

Lopputulos

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan vakuutusehtojen mukaisen korvauksen varastetuista kaulaketjusta ja krusifiksista. Korujen arvon lautakunta jättää osapuolten välisen selvittelyn varaan.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Melander, puheenjohtaja
Laine, sihteeri

Jäsenet:
Rantala
Sario
Uimonen
Vaitomaa