Haku

VKL 336/14

Tulosta

Asianumero: VKL 336/14 (2015)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 24.08.2015

Henkilövahingon korvaaminen. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Lannerangan ja lantion murtumat, värttinäluun murtuma ja olkapään kiertäjäkalvosimen repeämä. Asiamieskulut.

Tapahtumatiedot

A (s. 1955) putosi 20.1.2013 kiinteistönhuoltotöitä tehdessään Asunto Oy B:n kiinteistöllä sijainneeseen vanhaan, yli 5 metrin syvyiseen hiilikuiluun ja loukkaantui vaikeasti. A:lla todettiin murtumia lannerangassa, lantiossa ja vasemmassa värttinäluussa sekä kiertäjäkalvosimen repeämä vasemmassa olkapäässä. A esitti asiamiehen välityksellä korvausvaatimuksen Asunto Oy B:lle, joka teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutukseensa. A vaati korvausta kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä asiamieskuluistaan.

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä oli Asunto Oy B:n vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Yhtiö katsoi, että vahingosta aiheutunut tilapäinen haitta vastasi liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden tarkoittamaa luokkaa 4, vaikeat vammat, ja kyseisen luokan alakolmannesta. Yhtiö maksoi tilapäisestä haitasta korvausta 5.000 euroa vakuutuksenottajan omavastuuosuudella vähennettynä. Asiamiehen käyttämisestä aiheutuneita kuluja yhtiö ei pitänyt tarpeellisina, joten korvausta ei tältä osin maksettu.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. A vaatii tilapäisen haitan korvausmäärän korottamista. Pudotessaan hiilikuiluun A on saanut useita vaikeita vammoja ylä- ja alavartaloon. A oli sairaalahoidossa vahingon jälkeen lähes kuukauden ja työkyvyttömyys kesti lähes vuoden. Toipumisaikana A:n puoliso oli poissa töistä, koska A tarvitsi kotona avustajaa. Pysyvää haittaa ei ole vielä pystytty määrittelemään, mutta selkä ei vieläkään toimi normaalisti. Tilapäinen haitta kuuluu A:nkin näkemyksen mukaan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaan 4, mutta se on lähempänä asteikon ylä- kuin alarajaa.

Asiamiehen käyttämisestä aiheutuneet kulut ovat olleet tarpeen, koska vahingon aiheuttaja ei ole suostunut ottamaan asiaa käsiteltäväksi ilman kirjallista vaatimusta. Maallikkona A ei ole ollut perillä siitä, millaista korvausta hän voi vaatia tai miten vaatimusta tulisi perustella. Myöhemmin A:n asiamies on joutunut kiirehtimään vakuutusyhtiön päätöksentekoa. Kiirehtimiseen ei olisi suhtauduttu asianmukaisella vakavuudella, jos se olisi ollut A:n itsensä tekemä. Näin ollen myös asiamieskulut tulee korvata Asunto Oy B:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa. Tilapäisen haitan osalta yhtiö toteaa, että A:lle on vahingon seurauksena aiheutunut lannenikaman Burst-tyypin murtuma, symmetrinen SI-nivelen murtuma, ristiluun vasemmanpuoleinen murtuma, lantiossa sekä ylä- että alaramusten murtumat, vasemman olkapään kiertäjäkalvosimen jänteen avulsiorepeämä sekä vasemman käden värttinäluun alaosan murtuma. A:lle on tehty lantionmurtuman ja lannerangan nikaman korjausleikkaukset, minkä lisäksi A:n asiamies on ilmoittanut, että myös vasen ranne on leikattu. Toiminnallinen toipuminen on kestänyt noin 11 kuukautta. Verrattuna liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin ja niiden soveltamisohjeisiin vakuutusyhtiö katsoo, että tilapäinen haitta on sen aiemmassa päätöksessä oikein määritelty ja kuuluu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 4, vaikeat vammat, alakolmannekseen. Näin ollen korvausta ei tule korottaa.

Asiamieskulujen osalta yhtiö toteaa, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on täyden korvauksen periaate, jonka kääntöpuolena on vahinkoa kärsineen velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Asiamiehen käyttämistä ei voida pääsääntöisesti pitää tarpeellisena, kun kyse on korvauksen hakemisesta, vakuutusasian tavanomaisesta hoitamisesta ja vahingon käsittelystä. Kun kyse on korvattavasta vahingosta, ei asiamiehen käyttäminen ole välttämätöntä siitäkään syystä, että vakuutusyhtiön tulee hyvän vakuutustavan mukaisesti tutkia asia puolueettomasti, hankkia tarpeellinen lisäselvitys ja suorittaa korvaukset myös siltä osin, kuin vahinkoa kärsinyt ei ole niitä itse osannut vaatia. Riitaisessa asiassa asiamieskulujen korvaaminen voi olla perusteltua, mikäli asiamiehen käyttäminen on ollut välttämätöntä vahinkoa kärsineen oikeuksien valvomiseksi. A:n tapauksessa asiamieskulut ovat syntyneet ennen kuin Asunto Oy B on tehnyt vastuuvahinkoilmoitusta. Yhtiö katsoo, ettei asiamiehen käyttö ole ollut tässä tapauksessa tarpeellista ja huomauttaa, ettei yhtiöllä ole lisäksi ollut mahdollisuutta vaikuttaa kulujen syntymiseen. Asiamieskuluja ei tule suosittaa korvattaviksi.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle Asunto Oy B:lle tilaisuuden antaa asiassa vastineensa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta.

Kivioja viittaa lautakunnan käytössä oleviin lääketieteellisiin selvityksiin (E-lausunto 4.6.2013 ja sairauskertomusteksti 11.12.2013) toteaa, että A:lle on aiheutunut vahingon seurauksena ensimmäisen lannenikaman murtuma ilman selkäydinvaurioita, lantion murtuma (vasemmanpuoleinen ristiluun sekä häpyluun ylä- ja alakaaren C-tyypin lantiomurtuma), vasemman värttinäluun alaosan murtuma ja kiertäjäkalvosimeen kuuluvan ylemmän lapalihaksen jänteen repeämä vasemmassa olkapäässä. Sairaalahoito on kestänyt noin kuukauden. Lantion, lannenikaman ja vasemman ranteen murtumat on hoidettu alkuvaiheessa kirurgisesti. Tarkempaa tietoa sairaalahoidon vaiheista ei ole. Sairauslomalla A on ollut lähes vuoden, 11.12.2013 saakka.

Kivioja toteaa, että kun A:lle on aiheutunut useita kirurgista hoitoa vaatineita murtumia, kuuluu tilapäinen haitta liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 4, lievää vaikeammat vammat. Kun hoitokomplikaatioita ei kuvata, sairaalahoito on kestänyt alle kuukauden eikä merkittävämpää toiminnallista haittaa kuvata jääneen, sijoittuvat vammat luokan 4 sisällä alakolmannekseen. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaan tilapäisen haitan luokka muodostuu kohtien 27.1, 30.1, 38.2 ja 54.2 mukaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys kivun, säryn ja muun tilapäisen haitan korvauksen määrästä sekä siitä, onko A:lla oikeus korvaukseen asiamiehen käyttämisestä aiheutuneista kuluista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/609) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana. (…)

Asian arviointi

1) Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvaus

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 167/2003) mukaan haitalla tarkoitetaan vauriota, häiriötä tai hankaluutta, jota henkilövahinko eri tavoin aiheuttaa. Korvattavaa haittaa ovat ensinnäkin henkilövahingosta johtuvat epämiellyttävät aistimukset ja muut oireet kuten kipu ja särky. Korvattavaa haittaa on myös fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuvan toiminnanvajavuus, esimerkiksi kykenemättömyys aistia tai liikkua normaalisti. Kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus kokonaisarvion perusteella. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2c §:ssä luetellaan ne keskeiset perusteet, jotka tulee ottaa huomioon määrättäessä korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Korvauksen määrä arvioidaan niiden mukaan objektiivisesti.

Hallituksen esityksen mukaan korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi korvausta määrättäessä on otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset. Huomiota on aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä sääteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin.

Henkilövahingon laatu ja vaikeusaste ovat ensisijaiset korvauksen määräämisen perusteet. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia. Esimerkiksi pirstaleisuuden vuoksi tavanomaista vaikea-asteisemman luunmurtuman aiheuttamasta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta voidaan määrätä suurempi korvaus kuin samankaltaisen tyyppimurtuman perusteella yleensä.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat hallituksen esityksen mukaan viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.

Liikennevahinkolautakunnan tilapäistä haittaa koskevien normien ja ohjeiden mukaan tilapäisen haitan luokkaan 4 (vaikeat vammat) kuuluvia vammoja ovat muiden ohella hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan tai sijoiltaanmenoon liittyvä hermo- ja verisuonivamma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula-, rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää, vaikeata hermorakenteiden vammaa, kylkiluiden monimurtuma, johon liittyy veri-ilmarinta tai keuhkon ruhjevamma, lisätautien komplisoima rintakehän ja vatsaontelon leikkaus, toistuva suolitukkeuma, virtsaputken kurouma, joka tarvitsee jatkuvaa hoitoa, pallean repeämä, keskivaikea aivovamma, vaikeat kasvoluiden monimurtumat, raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät, silmän tai sen näön menetys, useiden sormien menetys ja laaja palovamma. Vaikeille vammoille on ominaista, että niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa, niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esimerkiksi kallovetoa tai murtumien ulkoisia kiinnityslaitteita), raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (useiden murtumien kiinnitysleikkaukset, nivelen, raajan, verisuonten tai hermojen suurehko korjausleikkaus, laaja käsikirurginen leikkaus), jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia (esimerkiksi luunsiirto, raajojen korjausleikkaus), vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 3–8 viikkoa, toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta ja vammoista jäävä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä. Tähän luokkaan kuuluvista vammoista maksettava korvaus on maksuvuonna ollut 3.800–9.000 euroa.

Tilapäisen haitan korvauksen maksuhetkellä voimassa olleiden henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten (2. painos, 2011) 27.1 §:n mukaan olkalisäke-solisluunivelen sijoiltaanmenoa, joka vaatii käden tukemista 3 viikon ajaksi ja aiheuttaa vamman laatuun nähden enintään keskimääräistä tilapäistä haittaa 1–3 viikon ajan ja josta ei jää pysyvää haittaa, vastaa 1.000–1.500 euron korvaus. 30.1 §:n mukaan ranteen tyyppimurtumaa eli värttinäluun pään hyväasentoista murtumaa, joka vaatii 6 viikon kipsihoidon ja aiheuttaa tilapäistä haittaa 6–8 viikon ajan ja josta ei jää pysyvää haittaa, vastaa 1.000–2.000 euron korvaus. 38.2 §:n mukaan vaikeaa lantion vammaa, joka vaatii leikkaushoitoa ja aiheuttaa vamman laatuun nähden erittäin suurta tilapäistä haittaa 1–6 kuukauden ajan ja jonka seurauksena pysyvä haitta on mahdollinen, vastaa 2.500–5.000 euron korvaus. 54.2 §:n mukaan vaikeaa rinta- tai lannerangan nikaman sijoiltaanmenoa tai murtumaa, joka vaatii aina leikkaushoitoa ja selkärankaa tukevan ojennustukiliivin käyttöä 6 viikon – 3 kuukauden ajan, joka aiheuttaa vamman laatuun nähden erittäin suurta tilapäistä haittaa 3–6 kuukauden ajan ja jonka seurauksena pysyvä haitta on mahdollinen, vastaa 4.000–8.000 euron korvaus.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten tilapäistä haittaa koskevien soveltamisohjeiden mukaan tilapäistä haittaa voidaan arvioida yhtenä kokonaisuutena myös silloin, kun vahinkoa kärsineelle on aiheutunut useita, toisiinsa liittymättömiä vammoja. Yhteistä korvausta tuomittaessa lähtökohdaksi on tarkoitettu vakavinta vammaa koskeva suositus. Tämän jälkeen korvausta voidaan korottaa muita vammoja koskevien suositusten perusteella siten, että tuomittava korvaus on oikeassa suhteessa vammoista kokonaisuutena aiheutuvaan haittaan. Vammojen yhdistelmästä kokonaisuutena aiheutuva haitta voi olla pienempi, yhtä suuri tai suurempi kuin sen osien yhteenlaskettu haitta. Kokonaisarvioinnin lopputulos riippuu siitä, kuinka suurelta osin eri vammojen aiheuttama haitta on päällekkäistä. Soveltamisohjeessa olevan, yleistä korvaustasoa kuvaavan taulukon mukaan korvausasteikko on 2.000–7.500 euroa, kun vammasta aiheutuu vakavaa haittaa 3–6 kuukauden ajan ja vammasta voi jäädä myös pysyvää haittaa. Esimerkkinä mainitaan kasvojen luiden sijoiltaan menneet murtumat, lievää vaikeammat kallonmurtumat, kallonsisäinen verenvuoto, lievät aivovammat, pitkien luiden murtumat, vaikeat jännevammat, vaikeat sijoiltaanmenot, keuhkovammat, sisäelinvammat, hermovammat, vaikeat psyykkiset vammat ja vammojen yhdistelmät. Korvausasteikko on 7.500–20.000 euroa, kun vammasta aiheutuu hyvin vakavaa haittaa 6 kuukauden – 2 vuoden ajan ja vammasta todennäköisesti jää jonkin asteinen pysyvä haitta. Esimerkkeinä mainitaan vaikeat aivovammat, vaikeat hermovammat, selkäydinvammat, erittäin vaikeat psyykkiset vammat ja vaikeiden vammojen yhdistelmät.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lle on vastuuvahingon 20.1.2013 seurauksena aiheutunut leikkaushoitoa vaatineet lannenikaman, lantion ja ranteen murtumat sekä olkanivelen kiertäjäkalvosimeen kuuluvan ylemmän lapalihasjänteen repeämä. A on ollut vahingon jälkeen noin kuukauden sairaalahoidossa ja työkyvyttömyys on kestänyt 11 kuukautta. Hoitokomplikaatioita ei ole kuvattu. Lautakunnan käytössä olevista selvityksistä ei myöskään ilmene, että A:lle olisi jäänyt vahingon seurauksena merkittävää pysyvää haittaa. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle korvausta tilapäisestä haitasta 5.000 euroa, mikä vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 4, vaikeat vammat, alakolmannesta.

Viitaten käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n vammat sijoittuvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 4, vaikeat vammat ja luokan sisällä sen alakolmannekseen, mikä vastaa vakuutusyhtiön maksamaa korvausta. Verrattuna henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksiin ja niiden soveltamisohjeisiin lautakunta katsoo, että A:n vammoja vastaava kokonaiskorvaus sijoittuu korvausasteikolle 2.000–7.500 euroa. Ottaen huomioon, ettei A:n kohdalla ole kuvattu hoitokomplikaatioita eikä A:lle asiakirjojen perusteella ole jäänyt merkittävää pysyvää haittaa, Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön maksama, tämän asteikon puoliväliin sijoittuva 5.000 euron korvaus tilapäisestä haitasta on asianmukainen myös henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten valossa. Vakuutuslautakunta ei siten suosita lisäkorvausta tilapäisen haitan osalta.

2) Asiamieskulut

A on vaatinut korvausta myös asiamieskuluista, jotka ovat liittyneet korvausvaatimuksen tekemiseen vakuutuksenottajalle ja vakuutusyhtiön käsittelyn kiirehtimiseen.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei asiamiehen käyttämistä korvausvaatimuksen esittämisessä vahingon aiheuttajalle ja tavanomaisessa korvausasioinnissa vakuutusyhtiön kanssa voida lähtökohtaisesti pitää vahingonkorvauslain mukaisena muuna tarpeellisena kuluna ja siten vastuuvakuutuksesta korvattavana eränä. A:n tapauksessa asiamieskulut ovat liittyneet tällaiseen tavanomaiseen korvausasiointiin. Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta asiamieskulujen osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä tilapäisen haitan ja asiamieskulujen osalta asianmukaisena eikä suosita lisäkorvausta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

 

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

 

Jäsenet:

Eskuri

Hirviniemi

Korpiola

Rusanen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia