Haku

VKL 334/14

Tulosta

Asianumero: VKL 334/14 (2015)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 27.02.2015

Lakipykälät: 74

Oliko vakuutusyhtiö määrittänyt vahingonkärsineen ansionmenetyskorvauksen perusteen asianmukaisesti? Henkilövahingon korvaaminen. Ansionmenetys.

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s. 1974) oli kaatunut 9.8.2008 kauppaliikkeen pihalla seurauksin, että hän loukkasi kätensä. A:n käsivarressa todettiin capitulum radin pirstaleinen murtuma, joka leikattiin ensimmäisen kerran 9.8.2008 ja toistamiseen 7.9.2012. A haki korvausta kärsimästään henkilövakuutuksesta kauppaliikkeen vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö on päätöksissään katsonut, että kauppaliike on vastuussa A:n kärsimästä henkilövahingosta. Ansionmenetyksestä maksettavan korvauksen osalta eivät vakuutusyhtiö ja A kuitenkaan päässeet yhteisymmärrykseen. A työskenteli vahinkohetkellä kampaamoyrittäjänä omistamassaan W Oy:ssä sen ainoana työntekijänä.

Vakuutusyhtiön päätöksen 8.9.2011 mukaan A:lle on korvattu ansionmenetystä 30 % työkyvyn aleneman johdosta ajalta 1.1.–31.1.2011. Ansionmenetyksen määrä on laskettu vertaamalla toteutunutta liikevaihtoa jakson 1.1. - 31.5.2008 liikevaihtoon 15.023 euroa. Päätöksen mukaan yhden kuukauden ansionmenetyksen perustaksi saatiin näin ollen 3.006,40 euroa, johon lisätään mahdollinen alan yleisen hintatason prosentuaalinen kasvu ja josta sitten vähennetään toteutunut liikevaihto. Erotuksesta lasketaan myyntikate 82 % ja lopulta vähennetään vielä maksettavaksi tuleva tapaturmaeläke. 31.1.2011 jälkeen vakuutusyhtiö katsoi A:n olleen työkykyinen vain vähäisellä työkyvyn alentumalla. Näin ollen ansionmenetystä ei makseta enää 31.1.2011 jälkeen.

Tämän päätöksen jälkeen A on vaatinut yhtiötä oikaisemaan päätöstä siten, että hänelle korvataan ansionmenetys myös 31.1.2011 jälkeen. Hän on myös tyytymätön ansionmenetyksen perustana olevaan tulon määrään.

Päätöksessään 22.8.2012 vakuutusyhtiö pitää edelleen maksamaansa ansionmenetyskorvausta asianmukaisena. Yhtiö katsoo, ettei A ole osoittanut, että hänen yrityksensä liikevaihto olisi kehittynyt hänen laskelmiensa esittämällä tavalla. Niin ikään yhtiö katsoo edelleen, että sille toimitettujen selvitysten perusteella A:n työkyvyn alentuma on enintään 10 %. Lisäksi yhtiö toteaa, että vahingonkärsineellä on velvollisuus rajoittaa kärsimänsä vahingon määrää esimerkiksi kouluttautumalla sellaisiin työtehtäviin, jossa hän voisi toimia ilman työkyvyn alenemaa. Yhtiö ei katsonut aiheelliseksi muuttaa päätöstään.

Käden toisen leikkauksen jälkeen 7.9.2012 yhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jonka mukaan A:lle maksetaan ansionmenetystä 100 % työkyvyn aleneman mukaan sitten, että ansionmenetykselle laskettavan tulon perustana pidetään ennen leikkausta edeltäneellä ajanjaksolla 1.1. - 21.8.2012 toteutunutta myyntikatetta, joka on ollut 1.994,55 euroa kuukaudessa. Samoin ansionmenetys ajalle 15.10.2012 - 31.12.2012 on laskettu käyttäen korvausperusteena samaa myyntikatetta.

Päätöksessä 14.6.2013 vakuutusyhtiö on katsonut A:n työkyvyn alentuneen 30 % ajalla 1.1. - 30.4.2013. Päätöksen mukaan aikaisempien arviointiperusteiden mukaan arvioituna liikevaihdon olisi pitänyt olla 2.431 euroa kuukaudessa, jolloin myyntikate on 1.993 euroa. Tuloslaskelmien mukaan A:n yrityksen toteutunut liikevaihto on ollut tätä suurempi, joten maksettavaa ansionmenetystä ei tapauksessa jää.

Vakuutusyhtiö on 19.9.2013 päätöksellään muuttanut 8.9.2011 sekä 22.8.2012 päätöksiä siten, että A:n työkyvyn aleneman katsotaan olevan 1.2.2011 - 6.9.2012 välisellä ajalla niin ikään 30 %. Yhtiö on maksanut tältä ajanjaksolta korvausta ansionmenetyksestä samalla laskentaperusteella kuin 8.9.2011 päätöksessä siten, että ansionmenetyksen perustana ennen lisäyksiä ja vähennyksiä pidetään 3.006,40 euroa.

Päätöksen 16.10.2013 mukaan vuoden 2010 ansionmenetyksen laskennassa on käytetty lähtökohtana samaa perustetta kuin vuonna 2009, eli ajanjaksoon 1.1. - 31.5.2008 perustuvaa liikevaihtoa. Yhtiö katsoo että vuonna 2010 maksetun ansionmenetyksen taso on niin ikään oikea. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa tilastokeskuksesta saatuihin tietoihin pienyritysten liikevaihdon yleisestä laskusta. Päätöksen mukaan vuosien 2011 ja 2012 ansionmenetystasoa on sen sijaan asianmukaista nostaa vuoden 2011 osalta 10 % ja vuoden 2012 osalta 5 % palvelualoilla tapahtuneen liikevaihdon kehityksen mukaisesti.

Päätöksessä 6.3.2014 vakuutusyhtiö viittaa ennen vuotta 2013 ansionmenetyksen osalta 16.10.2013 päätökseensä. Vuoden 2013 jälkeen yhtiö pitää asianmukaisena korvauksena ansionmenetyksestä samaa laskuperustetta kuin vuonna 2012 lisättynä 1,5 %:lla, joka yhtiön näkemyksen mukaan kuvaa palvelualojen liikevaihdon kehitystä yleisesti. Yhtiö viittaa näkemyksensä tueksi tilastokeskukselta saatuihin tietoihin. Edelleen yhtiö viittaa myös vahingonkärsineen velvollisuuteen rajoittaa vahingon määrää esimerkiksi hakeutumalla sellaisiin työtehtäviin, joita hän pystyy vahinkotapahtumasta riippumatta tekemään.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

A:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on vahingon sattumisesta lähtien pyrkinyt minimoimaan maksettavien korvauksien määrää lopettamalla maksun kokonaan 8.9.2011. Myöskään vuodelta 2013 ei ole maksettu lainkaan korvauksia, vaikka A on ollut myös tällöin osittain työkyvytön. Valituksessaan A. kritisoi muutenkin vakuutusyhtiön menettelytapoja asian hoidossa, kuten esimerkiksi sitä, ettei yhtiö toimittanut A:n valitusta vakuutuslautakunnalle hänen pyynnöstään huolimatta.

A:n oma näkemys hänen todellisen ansionmenetyksensä tasosta ilmenee valituksen liitteenä olevasta taulukosta. Taulukosta ilmenee ensinnäkin, että A:n kampaamoyrityksen liikevaihto on yrityksen perustamisen jälkeen kehittynyt tasaisesti. Vuonna 2007 toteutunut liikevaihto on ollut 33.452 euroa. Vahinkovuonna, eli vuonna 2008 toteutunut liikevaihto oli 23.354 euroa. A:n esittämä ennuste liikevaihdosta ilman vahinkotapahtumaa on vuodelta 2008 35.089 euroa, vuodelta 2009 36.964 euroa, vuodelta 2010 37.794, vuodelta 2011 40.175 euroa, vuodelta 2012 42.947 euroa ja vuodelta 2013 43.634 euroa. Valituksen mukaan taulukon ennusteet perustuvat yrityksen kirjanpitoon sekä tilastokeskuksen kampaamoja koskeviin indekseihin.

Edellä mainituin perustein A pyytää lautakunnalta suositusta hänelle maksetun ansionmenetyskorvauksen määrästä ja vakuutusyhtiön päätöksien asianmukaisuudesta. Lopuksi A pyytää lautakunnalta kannanottoa siihen, onko osa hänen esittämistään vaatimuksista vanhentunut vakuutussopimuslain 74 §:n nojalla.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätöksiin 16.10.2013 ja 6.3.2014 ja toistaa niissä lausutun kantansa.

Yhtiö toteaa, että vahingonkärsinyt A 9.8.2008 sattuneen vahingon jälkeen jatkanut parturi-kampaajan ammatissaan 70 %:n työpanoksella. Vastineen mukaan vahingonkorvauslaissa ei ole tarkempia säännöksiä siitä, kuinka ansionmenetyksen määrää arvioidaan. Yrittäjien ansionmenetystä arvioitaessa huomiota voidaan kuitenkin kiinnit­tää muun ohessa yritystoiminnan laatuun ja laajuuteen, henkilön koulutukseen ja osaamiseen, vahinkotapahtumaa edeltävien vuosien tuloihin, alan yleiseen kehityk­seen sekä yleiseen taloustilanteeseen ja työkyvyttömyyden asteeseen. Yhtiön näkemys ansionmenetyksestä perustuu Tilastokeskuk­sen tietoihin siitä, miten palvelualojen liikevaihdot ovat kehittyneet vuosina 2009 - ­2013.

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että A:lle on suoritettu riittävästi ansionmenetyskorvausta. Vastineessa todetaan vielä, että vahingonkorvausta vaativalla on näyttötaakka kärsimänsä vahingon määrästä. Vakuutusyhtiön mukaan A ei ole pystynyt osoittamaan, että hänelle olisi vahinkotapahtuman johdosta aiheutunut korvattua enemmän ansionmenetystä.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olleella päivittäistavarakaupalla ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa A:lle maksettavan ansionmenetyskorvauksen määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Tapaukseen sovellettavien vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun toiminnassa tai tuotteesta toiselle aiheutunut henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa edellyttäen, että vahinko on tapahtunut vakuutuksen voimassaoloaikana.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on ansionmenetyksen korvaaminen täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vahinkoa kärsinyt on saatettava taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arviointi on tapauskohtaista. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja on varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet.

Yrittäjän ansionmenetys riippuu mm. yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä vahinkoa kärsineen osuudesta yhtiön toimintaan. Pääomatulona verotettava yritystulo otetaan huomioon ansionmenetyskorvauksen määrässä. Yrittäjän ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, sijaisille maksetut korvaukset sekä mahdollinen yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen alentuminen.

Lautakunnan käytettävissä olevien laskelmien mukaan A:n yrityksen liikevaihto on ollut vahinkotapahtumaa edeltävällä ajanjaksolla 1.1. - 31.5.2008 15.023 euroa, jolloin kuukauden liikevaihdoksi tulee 3.006,40 euroa ja vuoden liikevaihto on näin ollen 36.076,80 euroa. Vakuutusyhtiö on myös käyttänyt tätä ansionmenetyksen määrittämisen perustana 1.1.2011 - 6.9.2012. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan A:n yrityksen toimintaa voidaan pitää ennen vahinkotapahtumaa siinä määrin vakiintuneena, että 1.1. - 31.5.2008 aikana saatua liikevaihtoa on pidettävä asianmukaisena perustana ansionmenetyksen määrittämiselle.

Käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on kuitenkin alun perin katsonut, ettei A:lla ole ollut korvattavaa alenema työkyvyssä 1.2.2011 - 6.9.2012 välisellä ajalla. Näin ollen yhtiö on sittemmin 7.9.2012 leikkauksen jälkeen ottanut ansionmenetyksen perustaksi liikevaihdon juuri ennen leikkausta olleelta ajanjaksolta, jolloin myyntikate on ollut 1.994,55 euroa kuukaudessa. Vakuutusyhtiö on kuitenkin sittemmin 19.9.2013 päätöksellään muuttanut 8.9.2011 sekä 22.8.2012 päätöksiä siten, että A:n työkyvyn aleneman katsotaan olevan 1.2.2011 - 6.9.2012 välisellä ajalla niin ikään 30 %. Yhtiö on maksanut tältä ajanjaksolta korvausta ansionmenetyksestä samalla laskentaperusteella kuin 8.9.2011 päätöksessä että ansionmenetyksen perustana ennen lisäyksiä ja vähennyksiä pidetään 3.006,40 euroa kuukaudessa.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee kuitenkin, että ansionmenetyksen perustana 7.9.2012 lähtien on 19.9.2013 päätöksen jälkeenkin käytetty leikkausta edeltäneen ajanjakson liikevaihtoa ja sen myyntikatetta. Samaa summaa on käytetty ansionmenetyksen laskentaperusteena sittemmin myös vuoden 2013 osalta. Lautakunta toteaa, että tapauksessa on kuitenkin selvää, että A:n työkyky on ollut 30 % alentunut myös ennen leikkausta. Näin ollen, koska vahinkoa kärsinyt on saatettava taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkotapahtuman sattumista, ei liikevaihtoa ajalta 1.1.2012 - 21.8.2012 voida pitää perusteena ansionmenetyksen laskemiselle.

Lautakunta toteaa, että tapauksessa ansiotulon arvion lähtökohdaksi on sen sijaan otettava se tulotaso, joka vahingonkärsineellä on ollut olleessaan täysin työkykyinen. Tapauksessa on riidatonta, että A:n työkyky on ollut vähintään 30 % alentunut vahingon sattumisen jälkeen. Näin ollen ansionmenetyksen arvion perustaksi on otettava hänen tulotasonsa tapaturmaa edeltävältä ajalta myös laskettaessa 7.9.2012 jälkeen syntynyttä ansionmenetystä.

A on ollut tyytymätön myös vakuutusyhtiön käyttämiin indeksiprosentteihin ansionmenetyksen määrää määritettäessä. A:n esittämässä katelaskelmassa 29.1.2014 todetaan, että tilastokeskukselta saadun tiedon mukaan kampaamoiden liikevaihdon kehitys vuosina 2007 - 2012 on ollut 25,6 %. Vuoden 2009 ja 2010 osalta vakuutusyhtiö on pitänyt vuonna 2008 määritettyä ansiotasoa asianmukaisena. Vuosien 2011 ja 2012 ansionmenetystasoa on nostettu vuoden 2011 osalta 10 % ja vuoden 2012 osalta 5 % palvelualoilla tapahtuneen liikevaihdon kehityksen mukaisesti. Myös vakuutusyhtiön mukaan prosentit perustuvat tilastokeskukselta saatuihin tietoihin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että yrittäjän ansionmenetyksen tarkistamista ei ole sidottu mihinkään tiettyyn indeksiin. Arviointia ohjaa sen sijaan vahingonkorvauslain 5:2 luvussa ilmaistu täyden korvauksen periaate sekä periaate vahingonkärsijän saattamisesta siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Korvausmäärän määrittämisen pääperiaatteena on kuitenkin, että laskemisen perustaksi asetetaan se menetys, jonka vahingonkärsijä näyttää toteen. Tapauksessa vakuutusyhtiö on ilmoittanut käyttäneensä ansionmenetystä tarkastaessaan tilastokeskukselta saatua tietoa siitä, miten palvelualojen yleiset liikevaihdot ovat kehittyneet vuosina 2009 - 2012. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan nyt käytettävissä olevan selvityksen perusteella ja ottaen huomioon W Oy:n liikevaihdon kehityksen ennen vahingon sattumista, on vakuutusyhtiön käyttämiä indeksiprosentteja pidettävä asianmukaiseen lopputulokseen johtavina.

A on pyytänyt lautakuntaa ottamaan kantaa myös siihen, onko osa hänen esittämistään vaatimuksista vanhentunut vakuutussopimuslain 74 §:n nojalla. Lautakunnan näkemyksen mukaan ei vakuutusyhtiö kuitenkaan ole esittänyt vanhentumisväitettä antamassaan vastineessa. Näin ollen lautakunta ei pidä tarpeellisena ottaa kantaa vanhentumista koskevaan asiaan.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan A:lle ansionmenetyksen 3.006.40 euron kuukausiansion mukaisena päätöksiensä mukaisilla indeksiprosenteilla korotettuna. Korvauksesta vähennetään muut A:lle suoritetut lakisääteiset korvaukset sekä hänen vahingosta huolimatta saamansa muu tulo.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Rusanen, puheenjohtaja
Hanén, sihteeri

Jäsenet:
Eskuri
Karimäki
Korpiola

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia