Haku

VKL 333/14

Tulosta

Asianumero: VKL 333/14 (2015)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 16.01.2015

Oliko vakuutusyhtiö määrittänyt vahingonkärsineen ansionmenetyskorvauksen perusteena olevan kuukausiansion asianmukaisesti? Henkilövahingon korvaaminen. Ansionmenetys.

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s. 1965) oli kaatunut 29.10.2012 asunto-osakeyhtiön K:n pihalla seurauksin, että hän loukkasi olkapäänsä, joka meni sijoiltaan kaatumisen jälkeen. Olkapää leikattiin 14.11.2012. Vahinkotapahtuman johdosta A oli sairauslomalla 29.10.2012 - 31.7.2013 välisen ajan. A haki korvausta kärsimästään henkilövahingosta As Oy K:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi päätöksessään, että As Oy K oli vastuussa A:n kärsimästä henkilövahingosta. Ansionmenetyksen osalta vakuutusyhtiö katsoi, että A:n kuukausittaisena ansionmenetyksenä on käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan pidettävä A:n yrityksestään V Oy:stä vuonna 2012 nostaman palkan keskiarvoa, joka on ollut 1.079,09 euroa.

Päätöksessään yhtiö toteaa, että A:lle on maksettu Kelan sairauspäivärahaa 30.10.2012 alkaen 39.60 euroa/päivä sekä sairauspäivärahaa toisen vakuutusyhtiön tapaturmavakuutuksesta 39,56 euroa/päivä. Kuukausiansioksi muutettuna tämä on noin 2.170 euroa/kk. Näin ollen yhtiö toteaa, ettei korvattavaa ansionmenetystä enää jää maksettavaksi vastuuvakuutuksen perusteella.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen maksettavan ansionmenetyskorvauksen määrästä.  Valituksessaan Atoteaa olleensa työkyvyttömänä 29.10.2012 - 31.7.2013 välisen ajan, jolta hän vaatii ansionmenetystä korvattavaksi yhteensä 58.180 euroa, eli 6.464 euroa kuukaudessa.

Näkemyksensä tueksi A esittää selvitystä yrityksensä V Oy:n toiminnasta ja tuloksista. A toteaa olleensa V Oy:n ainoa työntekijä, minkä vuoksi hän joutui ohjaamaan kaikki asiakkaat muille vastaaville toimijoille. A perustelee myös aikaisempien vuosien heikohkoa tulosta sillä, että hän on viimeiset 10 vuotta ollut päätoiminen opiskelija ja tehnyt myös väitöstutkimusta, joka valmistui maaliskuussa 2012. Tämän jälkeen hänellä oli mahdollisuus työskennellä päätoimisesti, mikä näkyi 40 % kasvuna liikevaihdossa.  Arvionsa liikevaihdon tasosta sairausloma-ajalta A perustaa siihen, että hänellä on keskimäärin 5 asiakasta päivästä ja viikon aikana näin ollen 20–25 asiakasta. Hänen tarjoamansa hoitomuoto maksaa 60 euroa / kerta. Näin yhden viikon liikevaihto vaihtelee välillä 1.200 - 1.500 euroa viikossa.  Selvityksensä tueksi A on esittänyt kirjanpitäjänsä varauslistojen perusteella esittämän selvityksen V Oy:n menettämästä liikevaihdosta, joka on ollut ajalla 31.10.2012 - 30.11.2012 7.070,70 euroa ja ajalta 1.12.2012 - 31.12.2012 4.800,00 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittasi antamaansa korvauspäätökseen ja uudistaa kaiken asiassa aiemmin lausutun. Lisäksi yhtiö toteaa, että tapauksessa on vahingonkärsijänä nimenomaan A eikä V Oy.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olleella asunto-osakeyhtiöllä ei ollut tapauksessa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:lle maksettavan ansionmenetyskorvauksen määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
ansionmenetyksestä;
kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Kiinteistövakuutuksen vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 20.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön toiminnassa tai omistamisessa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on ansionmenetyksen korvaaminen täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vahinkoa kärsinyt on saatettava taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arviointi on tapauskohtaista. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja ovat esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet ja työnantajan maksama sairausajan palkka.

Yrittäjän ansionmenetys riippuu mm. yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä vahinkoa kärsineen osuudesta yhtiön toimintaan. Pääomatulona verotettava yritystulo otetaan huomioon ansionmenetyskorvauksen määrässä. Osakaslainaa ei ansionmenetystä arvioitaessa oteta huomioon pääomatulona, koska kyseessä on omistajan velka yhtiölle. Tapauksissa, joissa yritystoiminta on jatkunut lyhyen ajan, vahingon määrä on yleensä arvioitava.

Yrittäjän yhtiöstään nostamaa palkkaa ei kuitenkaan automaattisesti voida pitää pohjana laskettaessa ansionmenetystä, koska palkan suuruus riippuu yleensä enemmänkin yhtiön tuottavuudesta ja verotuksellisista seikoista kuin yrittäjäomistajan tekemän työn määrästä. Tämän vuoksi yrittäjän ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, sijaisille maksetut korvaukset sekä mahdollinen yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen alentuminen.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa A on ollut V Oy:n ainoa työntekijä sekä yrittäjäomistaja. Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan V Oy:n toiminta sellaisena kun se vahinkohetkellä oli, oli jatkunut vasta hyvin lyhyen aikaa. Lautakunnan näkemyksen mukaan myös V Oy:n toimialaa voidaan pitää siinä määrin erikoistuneena, että sen toiminta on ollut riippuvaista nimenomaan A:n työpanoksesta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei A:nansionmenetystä voida arvioida pelkästään hänen ennen vahinkotapahtumaa saamansa palkkatulon perusteella, vaan huomioon tulee ottaa myös yritystoiminnan todennäköinen kehitys vahinkotapahtuman jälkeen.  Tapauksessa KKO:1999:124 todettiin vahingonkärsineen saaneen yksin omistamastaan osakeyhtiöstä normaalia palkkaa sairausajaltaan. Hänen työpanoksensa vähentymisestä välillisesti aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen edellyttäisi, että häneltä tai hänen yritykseltään olisi jäänyt tuloa saamatta esimerkiksi siksi, että hän on voinut sairastumisen vuoksi ottaa vähemmän työtehtäviä hoidettavakseen. Näin ollen tapaus osoittaa, että yksin omistetun osakeyhtiön osalta vahingonkärsijä voi olla oikeutettu korvaukseen tilanteessa, jossa tuloa jää saamatta tekemättömien työtehtävien takia.

A on vaatinut ansionmenetystä maksettavaksi sen mukaisena, että kuukausiansioksi katsotaan 6.464 euroa, joka perustuu A:n esittämään laskelmaan menetetyistä hoitokäynneistä. V Oy:n kirjanpitäjän selvityksen mukaan menetetty liikevaihto on ollut 30.10.2012 - 30.11.2012 7.070,70 euroa, joista hierontojen osuus on ollut 4.500 euroa. Ajalta 1.12.2012 - 31.12.2012 menetetty liikevaihto on ollut 4.800. Käytettävissä olevan selvityksen mukaan V Oy:n kokonaisliikevaihto on koostunut eri lähteistä (hieronnat ja koulutus). Lautakunta katsoo, että ansionmenetystä määritettäessä otetaan huomioon nimenomaan se työ johon hänen on katsottu olevan työkyvytön, eli tässä tapauksessa hierojan työ.

Vahingonkärsineellä on näyttötaakka hänelle syntyneestä vahingosta, koska kukaan muu ei edes pysty osoittamaan mikä on sattuneen vahingon määrä. Tilanteissa joissa vahingon määrän tarkka selvittäminen ei onnistu, voidaan vahingon määrä arvioida oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 § kohtuuden mukaan, jos näyttöä ei ole saatavissa tai jos se on vain vaikeuksin esitettävissä. Lainkohta edellyttää kuitenkin, että vahingon syntyminen on esitetyn näytön valossa todennäköistä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että kun käsillä olevassa tapauksessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen alentuminen sekä se, että toiminta oli A:n tohtorintutkinnon valmistuttua vasta aluillaan, voidaan kohtuuden mukaan arvioida menetetyn kuukausiansion määräksi 3.500 euroa, jossa tulee huomioiduksi myös yrityksen muuttuvat kulut.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan A:lle ansionmenetyksen 3.500 euron kuukausiansion mukaisena siten, että siitä vähennetään muut A:lle suoritetut korvaukset.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Norros, puheenjohtaja
Hanén, sihteeri

Jäsenet:
Eskuri
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia