Tilitoimisto on kirjanpitotoimeksiannon aloittamisen yhteydessä käynyt asiakkaan kanssa läpi niitä seikkoja, joiden perusteella liiketapahtumia käsitellään kirjanpidossa ja samalla on käyty läpi liiketapahtumien arvonlisäverovelvollisuutta. Tällöin tilitoimisto on katsonut, että tietty osa asiakkaan toiminnasta on arvonlisäverovapaata vesialuksella suoritettavaa rahtaustoimintaa. Asiakas on laskuttanut tämän vuoksi omia asiakkaitaan arvonlisäverottomilla laskuilla. Myöhemmin verotoimisto on todennut, että kyseessä on ollutkin normaalia arvonlisäverollista toimintaa. Tämän vuoksi asiakkaalle on laitettu virheellisen menettelyn ajalta eli kolmelta vuodelta maksuun arvonlisäverot veronlisäyksineen ja viivästyskorkoineen. Asiakas on hakenut sen maksettavaksi tulleita arvonlisäveroja, veronlisäyksiä ja viivästyskorkoja tilitoimistolta. Tämän jälkeen tilitoimisto on hakenut korvauksia asiakkaan vaatiman määrän osalta varallisuusvastuuvakuutuksesta, jossa vakuutetuksi toimialaksi on merkitty ”kirjanpito- ja tilinpäätöspalvelu”.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on viitannut vakuutusehtojen kohtaan 4.1 Korvattavat vahingot, rajoitusehtokohtaan 4.2.8 Suunnitelma, neuvo tai ohje sekä taloudellisen vahingon rajoitusehtoon 201.4.5 Konsulttivahinko. Vakuutusyhtiö on todennut, että tapauksessa on kysymys vahingosta, joka on aiheutunut vakuutuksenottajayh­tiön toimesta annetun arvonlisäveroa koskevan ohjeen virheellisyydestä. Kyseessä on kuitenkin ollut jo verotoimiston verotuspäätöksen perusteluidenkin mukaan hyvin tulkinnanvarainen ja epäselvä asia, jolloin on voitu perustellusti kyseenalaistaa, voiko tilitoimiston antama ohje tosiasiallisesti olla vahingonkorvausvastuun perustavana seikkana. Kyseessä on liiketoimintariskin piiriin kuuluva asia, jota ei voida vakuuttaa vastuuvakuutuksella. Koska kyseessä on puhdas varallisuusvahinko, sovelletaan tapaukseen vastuuerityisehtoa 201. Vakuutuksesta ei konsulttivahinkoja koskevan rajoitusehdon mukaan korvata toiselle suoritetun selvityksen, tarkastuksen, valvonnan tai muun konsulttitehtävän virheellisyydestä aiheutunutta vahinkoa. Tapauksessa on kysymys tilanteesta, jossa tilitoimisto on konsultoinut asiakasyritystään tämän arvonlisäverovelvollisuudesta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö ei korvaa asiakkaan menetettyä myyntikatetta vastuuvakuutuksesta.

Lausuntopyyntö

Tilitoimisto katsoo asian olevan selvä ja että vahinko on huolimattomuudesta aiheutettu. Tilitoimiston asiakas on tilitoimiston antaman virheellisen kirjanpitokäsittelykuvauksen johdosta ymmärtänyt, että hän voi laskuttaa asiakkaitaan 0-arvonlisäveroprosentilla. Tilitoimisto ei myöhemmin enää pohtinut vahingonkärsijän toiminnan arvonlisäverollisuutta, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus vuosien kirjanpitotyön aikana ja näin vahinko on päässyt kertymään jälkiverotetun kolmen vuoden ajalta.

Asian tulkinnanvaraisuuden ja epäselvyyden osalta on tilitoimisto katsonut, että asia on täysin selvä ja yleisesti tiedossa oleva, nyt vain kirjanpitoasioiden selvittelyn yhteydessä ja kirjanpitoa tehtäessä ei asiaa ajateltu riittävästi vaan mentiin käsitteiden kansanomaisten mielikuvien mukaan harhaan, vaikka vahingonkärsijän eli asiakkaan toiminnan sisältö ja luonne olivat tiedossa.

Konsulttirajoitusehdon johdosta on todettu, ettei kirjanpitotoimintaan liittyvää neuvoa voida käsitellä konsulttitehtävän suorittamisena. Nyt kyseessä oleva lausuma on liittynyt yksinomaan kirjanpitomenettelyohjeistukseen ja menettelystä sopimiseen eikä siitä tai ylipäätään koko ohjeistuksesta esimerkiksi ole laskutettu erikseen mitään. Ohjeistus on tähdännyt yksinomaan tulevaan kirjanpitotoimeksiannon hoitamiseen yhteisen edun mukaisesti eikä se missään tapauksessa ollut erillinen konsulttitehtäväasia.

Tilitoimisto katsoo, että virhe on varsinaisesti tehty ja vahinko aiheutettu kirjanpitoa laadittaessa, kun kyseisiä liiketapahtumia ei ole käsitelty arvonlisäverolain mukaisesti oikein. Tämä on kirjanpitoa laativan tilitoimiston velvollisuus eikä siitä saisi edes asiakkaan vaatimuksesta, saati asiakkaan väärinymmärryksestä poiketa. Tietoisesti tehtynä menettely jopa voisi aiheuttaa kirjanpidon laatijalle rikosoikeudellisia seuraamuksia. Nyt tilitoimiston laiminlyönnin takia virheellinen menettely ei tullut vahingonkärsijän tietoon ennen kuin veroviraston havaittua virheen eikä asiaa ollut enää mahdollista korjata.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on vastineessaan vedonnut vakuutusehtojen kohtaan 201.2 sekä 201.4.5. Tilitoimisto on tilinpäätös- ja kirjanpitotoimintaa harjoittava yhtiö. Se on saanut vahingonkärsineeltä kirjanpitotoimeksiannon, missä yhteydessä vakuutettu on käynyt läpi asiakkaansa maksuliikenteen verokohtelua. Vakuutettu on samalla ottanut kantaa vahingonkärsineen yhtiön arvonlisäverollisuuteen tietystä toiminnasta. Kanta on myöhemmin osoittautunut virheelliseksi, mikä on johtanut jälkiverotuksena ilmenevään taloudelliseen vahinkoon.

Kirjanpitoa koskevan toimeksiannon ei tavallisesti katsota sisältävän vero-oikeudellista yrityksen johdon konsultointia, vaikkakin kirjanpidon laatiminen vero-oikeudellisesti oikein on tilitoimiston velvollisuutena. Kun verotusta koskevan ohjeistuksen antaminen ei kuulu tilitoimiston toimialaan, ei tällaisesta ohjeesta aiheutunutta vahinkoa voida arvioida osana tilitoimiston ja sen asiakkaan välillä tehtyä toimeksiantosopimusta. Kun tilitoimistolla ei ole ollut sopimus­perusteista velvollisuutta antaa mainittua ohjetta, ei taloudellisen vahingon korvausedellytyksenä oleva toimeksiantosopimukseen perustuva vastuu toteudu.

Konsulttitoiminnalla tarkoitetaan yleisesti asiantuntijapalvelujen tarjoamista yritykselle. Asiantuntijapalvelujen luonteeseen kuuluu sellaisen tietotaidon tarjoaminen yrityksen käyttöön, jota sen omat henkilöstöresurssit eivät tarjoa. Tällöin arvonlisävero-oikeudellisen neuvon tai lausunnon antamista, jota asiakkaana oleva yritys tosiasiallisesti noudattaa, voitaneen riidattomasti pitää konsultointina. Konsulttitehtävän määritelmän kannalta ei ole merkitystä sillä, onko asiantuntijapalvelun tekeminen ollut vastikkeellista vai ei.

Vahinko ei ole aiheutunut ainakaan vakuutettuun toimintaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa, jolloin taloudellisen vahingon korvattavuuden edellytyksenä oleva sopimusperusteinen korvausvelvollisuus ei ehtojen kohdan 201.2 mukaisesti toteudu. Yhtiö katsoo myös, että vahinko on aiheutunut konsulttitehtävän, arvonlisäveroa koskevan neuvonnan, virheestä. Koska konsulttitehtävän virheellisestä suorittamisesta tai laiminlyönnistä aiheutuneet virheet eivät ole vakuutusehtojen kohdan 201.4.5 mukaan korvauksen piirissä, vakuutusyhtiö katsoo päätöksensä olevan vakuutusehtojen mukainen.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutusehdot

Varallisuusvastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 201.2 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttama varallisuusvahinko, joka on seurausta vakuutuskauden aikana tapahtuneesta teosta tai laiminlyönnistä ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Varallisuusvahingolla tarkoitetaan taloudellista vahinkoa, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko

• toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai
• muulle henkilölle vakuutettua toimintaa nimenomaisesti koskevan erityislain määräyksen perusteella.

Vakuutuksesta korvataan myös sellainen vakuutuskauden aikana todettu vahinko, joka on aiheutettu tätä vakuutusta välittömästi edeltäneen varallisuusvastuuvakuutuksen voimassaoloaikana, mutta jota ei korvata edeltäneestä varallisuusvastuuvakuutuksesta sen vuoksi, että vahinko on todettu vakuutuksen päättymisen jälkeen.

Rajoitusehtojen kohdan 201.4.5 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu toiselle suoritetun tutkimuksen, laskelman, piirustuksen, selvityksen, arvioinnin, ohjelmoinnin, tarkastuksen, valvonnan tai muun konsulttitehtävän virheellisyydestä tai laiminlyönnistä.

Ratkaisusuositus

Tilitoimisto on käynyt asiakkaansa kanssa toimeksiantosopimuksen alettua läpi, onko asiakkaan toiminta ollut arvonlisäverollista. Osaa toiminnasta tilitoimisto on pitänyt arvonlisäverottomana ja asiakas on tehnyt tätä toimintaa perustuvat laskutukset arvonlisäverottomina. Tilitoimisto on kirjannut kirjanpitoon tämän toiminnan arvonlisäverottomana useamman vuoden ajan. Verotoimisto on aikanaan puuttunut asiaan ja katsonut, että toiminta on ollut arvonlisäverollista kaikilta osin ja laittanut maksuun kolmen vuoden arvonlisäverot, veronlisäykset sekä viivästyskorot.

Tilitoimiston tehtäviin kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä tehdessään kuuluu myös antaa perusneuvontaa verotuksesta, muun muassa arvonlisäverotuksesta. Lisäksi verotussäännökset tulee ottaa huomioon kirjanpitoa ja tilinpäätöksiä tehtäessä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on annettu perusarvonlisäveroneuvontaa, kun toimeksianto on alkanut eikä kirjanpitoa tehtäessä asiaan ole mitenkään puututtu. Tilitoimiston tulee tuntea arvonlisäverosäännökset ja huomauttaa virheellisistä arvonlisäveromenettelyistä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa tilitoimisto on antanut virheellistä tietoa eikä se ole myöskään puuttunut virheelliseen menettelyyn. Tilitoimisto on toiminut huolimattomasti toimeksiantosopimuksensa puitteissa kirjanpito- ja tilinpäätöstoiminnassa. Tilitoimiston perusneuvoja arvonlisäverotuksessa ei voi pitää konsulttitoimintana. Aiheutunut vahinko on täten tilitoimiston varallisuusvastuuvakuutuksesta korvattavaa varallisuusvahinkoa.

Vakuutuslautakunta ei ole ottanut kantaa korvauksen määrään, koska vakuutusyhtiö ei ole käsitellyt asiaa tältä osin.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Kallioinen, Löppönen, Nyyssölä, Pesonen ja Sjögren sekä varajäsen Taivalmaa. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA