Vakuutuksenottaja pyysi vakuutusyhtiöltä kirjeitse 7.3.2007 vakuutuksen takaisinostamista. Hän perusteli pyyntöään jatkuvalla taloudellisella ahdingolla, jonka vuoksi hän ei ollut vuosiin pystynyt maksamaan vakuutusmaksuja. Taloustilanne ei näyttänyt tulevaisuudessakaan muuttuvan paremmaksi.

 

Vakuutusyhtiö kieltäytyi 30.3.2007 antamallaan päätöksellä palauttamasta vakuutussäästöjä. Vakuutuksenottajan irtisanomisilmoituksesta ei ilmennyt, että mikään vakuutusehtojen mukaisista irtisanomisperusteista täyttyisi, joten irtisanominen ei ollut mahdollista. Vakuutusehtojen kohdan 20 mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus nostaa vakuutussäästö ennen eläkkeen alkamista vakuutetun suostumuksella, jos:

- vakuutettu on eronnut aviopuolisostaan

- vakuutetun aviopuoliso on kuollut

- vakuutettu tai hänen aviopuolisonsa on tullut vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen työttömäksi ja on ollut viimeksi kuluneen vuoden ajan yhtäjaksoisesti työttömänä ja rekisteröitynä työttömäksi työnhakijaksi.

 

Vakuutussäästäminen on vapaaehtoista, joten vakuutusta ei tarvitse maksaa. Vakuutusyhtiö ilmoittikin tehneensä vakuutukseen laskutuksen eston.

 

Vakuutuksenottaja kertoo olevansa yksityisyrittäjä ja työskentelevänsä yksin. Yrityksen hän on perustanut vuonna 1992 ja on joutunut investoimaan työtiloihin ja välineisiin. Kuitenkin 2000-luvulla on ollut mahdotonta nostaa palkkatasoa samassa suhteessa, kuin kustannukset ovat nousseet. Vakuutuksenottaja toteaa olleensa pitemmän aikaa taloudellisesti tiukoilla. Siksi olisi kohtuullista palauttaa maksut, koska raha on hänen säästöjään, ei vakuutusyhtiön rahaa.

Vakuutuksenottaja otaksuu, että lainlaatija ei ole tarkoittanut vakuutusehtojen kohtaa 20 tulkittavaksi aivan kirjaimellisesti. Hänen mielestään kohdassa tarkoitetaan, että taloudellisessa ahdingossa olevalle voi palauttaa rahan takaisin. Vakuutuksenottaja mm. ihmettelee, miksi kahden varakkaan henkilön erotessa heillä on mahdollisuus saada rahat takaisin. Samoin, jos varakkaassa perheessä puoliso jää työttömäksi. Silloin siihen ei ainakaan ole taloudellista tarvetta.

 

Vakuutusyhtiö lähettää hänelle edelleen laskuja. Vakuutuksenottaja tiedustelee, kuinka kauan avioliiton pitää kestää, jos hän solmisi sellaisen ehdon 20 täyttämiseksi, ja syyllistyisikö hän näin menetellen vakuutuspetokseen?

 

Vakuutuksenottaja on maksanut vakuutusmaksuja 28.9.2001 - 4.11.2003 välisenä aikana. Tämän jälkeen hän on lopettanut vakuutusmaksujen maksamisen.

 

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtojen kohtaan 20 ja vakuutussopimuslain 13 §:ään. Vakuutuksenottajalle on vakuutushakemuksen täyttämisen yhteydessä 24.8.2001 annettu vakuutuksen tuoteseloste. Tuoteselosteen sivulla 6 on kerrottu vakuutussopimuksen takaisinoston eli irtisanomisen olevan mahdollista vain poikkeuksellisissa tilanteissa, joita ovat vakuutetun avioero, aviopuolison kuolema ja vakuutetun tai hänen puolisonsa yli vuoden kestänyt työttömyys. Tuoteselosteen sivuilla 4 ja 5 on lisäksi kerrottu vakuutussopimuksen hoito- ja toimenpidemaksuista. Sopimuskirjan yhteydessä vakuutuksenottajalle on lähetetty vakuutusehdot.

 

Vakuutuksenottaja on ilmoittanut takaisinostopyyntönsä perusteeksi taloudellisen ahdinkonsa. Koska takaisinostopyynnön perusteeksi ei ole esitetty mitään vakuutusehdoissa edellytettyä perustetta, vakuutusyhtiö katsoo kielteisen päätöksensä olevan vakuutusehtojen mukainen.

 

Eläkesäästämisessä on kyse pitkäaikaisesta säästämisestä ja tästä syystä vakuutuksenottajalle on vakuutusehdoissa annettu mahdollisuus sopimuksen irtisanomiseen vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Vakuutusehdon tulkinnan tiukkuuteen vaikuttavat lisäksi verotukselliset syyt. Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut ovat verotuksessa pääsääntöisesti vähennyskelpoisia. Jo ennen nykyisin voimassa olevan tuloverolain säännöstä vakuutusyhtiöt ovat voimakkaasti rajoittaneet takaisinostomahdollisuutta. Takaisinoston rajoittamisella on pyritty osaltaan estämään, ettei verotuksellisesti suosittavaa eläkevakuutusmuotoista pitkäaikaissäästämistä käytetä väärin.

 

Nykyisen tuloverolain säännöksen mukaan vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksu on pääomatuloverotuksessa vähennyskelpoinen edellyttäen, että vakuutussopimuksen mukaan eläkettä aletaan vanhuuseläkkeenä maksaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 62 vuotta ja että vakuutusta ei voida takaisinostaa mainittua ikää aikaisemmin muilla vakuutetun olosuhteisiin liittyvinä perusteilla kuin vakuutetun vähintään vuoden kestäneen työttömyyden tai pysyvän työkyvyttömyyden, puolison kuoleman tai avioeron perusteella.

 

Vakuutusyhtiö selostaa myös vakuutuksesta perittäviä hoitomaksuja ja tuoton kertymistä. Vakuutuksenottajalle on sekä ennen sopimuksen voimaantuloa toimitetussa tuoteselosteessa että sopimuskirjassa ja vakuutusehdoissa kerrottu vakuutussäästön muodostumisesta ja vakuutussopimuksen hoitomaksuista.

Eläkevakuutussopimuksen säästöä on hyvitetty ja veloitettu vakuutus-sopimuksen ja vakuutusehtojen mukaisella tavalla. Pitkäaikaisessa eläkevakuutussäästämisessä vakuutuksen hoitomaksut painottuvat sopimuksen alkuun. Vakuutuksenottaja on lopettanut vakuutusmaksujen maksamisen sopimukseen tällä ajanjaksolla.

 

Vakuutussopimukseen on tehty laskutuksenesto. Lasku 12.4.2007 on valitettavasti ehtinyt postitukseen ennen laskutukseneston tekoa. Laskutuksenesto voidaan poistaa, kun vakuutuksenottajan taloudellinen tilanne paranee. Sopimuksen mukaiseen eläkkeen alkamiseen on vielä runsaasti aikaa ja eläkevakuutussopimukseen on mahdollista säästää joustavasti myös alkuperäisestä maksusuunnitelmasta poiketen.

Vakuutuksenottajan mainitsemia perheoikeudellisia järjestelyjä vakuutuksen takaisinoston mahdollistamiseksi vakuutusyhtiö ei halua pitää vakavissaan esitettyinä. Yleisen elämänkokemuksen perusteella ko. ratkaisut tehdään muilla perusteilla. Vakuutusyhtiö katsoo, että sen päätös on ollut lain ja vakuutusehtojen mukainen, eikä aihetta sen muuttamiseen ole olemassa.

 

 

Vakuutussopimuslain 13 §:n (vakuutuksenottajan oikeus saada vapaakirja tai takaisinostoarvo henkilövakuutuksessa) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottajan suorittamista vakuutusmaksuista on kertynyt säästöä, vakuutuksenottajalla on oikeus keskeyttää maksujen suoritus ja saada vakuutusehtojen mukainen vakuutuksen säästöosuutta vastaava maksuton vakuutus (vapaakirja) taikka vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus (takaisinostoarvo). 13 §:n 3 momentin mukaan eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan kuitenkin määrätä, ettei vakuutuksenottajalla ole 1 tai 2 momentissa säädettyä oikeutta saada takaisinostoarvoa.

 

Eläkevakuutukseen sovellettavien 1.6.1999 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 20 mukaan vakuutuksenottaja voi nostaa vakuutussäästönsä tai osan siitä vain tämän kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä. Muulloin vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta saada kertynyttä vakuutussäästöä. Maksetun vakuutusmaksun palautukseen vakuutuksenottajalla on oikeus vain peruessaan vakuutussopimuksen kohdan 7 perusteella.

 

Vakuutuksenottajalla, joka on yksityinen henkilö, on oikeus nostaa vakuutussäästö tai osa siitä ennen eläkkeen alkamista, jos siihen on vakuutetun suostumus ja

- vakuutettu on eronnut aviopuolisostaan

- vakuutetun aviopuoliso on kuollut

- vakuutettu tai hänen aviopuolisonsa on tullut vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen työttömäksi ja on ollut viimeksi kuluneen vuoden ajan yhtäjaksoisesti työttömänä ja rekisteröitynä työttömäksi työnhakijaksi.

 

Edellä mainittu vakuutusehtojen kohta 7 koskee vakuutussopimuksen perumista 14 päivän kuluessa sopimuskirjan lähettämisestä, joten se ei sovellu nyt käsiteltävään tapaukseen.

 

Vakuutuksenottaja on vaatinut eläkevakuutustensa takaisinostoa taloudellisiin vaikeuksiinsa vedoten.

 

Lautakunta toteaa, että vakuutuksenottajan henkilökohtaisessa eläkevakuutuksessa ne vakuutuksenottajan olosuhteissa tapahtuvat muutokset, jotka oikeuttavat vakuutuksen takaisinostoon, on lueteltu vakuutusehtojen kohdassa 20. Kohdan mukaan vakuutuksen takaisinostaminen ei ole muulloin mahdollista. Takaisinostoperusteina ovat vakuutetun avioero, aviopuolison kuolema ja vakuutuksen ottamisen jälkeen alkanut vakuutetun tai hänen aviopuolisonsa vähintään vuoden kestänyt yhtäjaksoinen työttömyys.

 

Koska edellä manituista vakuutusehtojen mukaisista takaisinostoperusteista ei nyt ole kysymys, vakuutuksenottajalla ei ole vakuutusehtojen mukaan oikeutta eläkevakuutussäästöjen nostamiseen.

 

Asiassa voidaan vielä tarkastella sitä, johtavatko eläkevakuutussopimuksessa vakuutussäästöjen takaisinostamiselle asetetut rajoitukset lausunnonpyytäjän kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

 

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

 

Tältä osin lautakunta toteaa, että takaisinosto-oikeuden rajoittaminen vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa on vakuutussopimuslaissa sallittu. Eläkevakuutussopimuksen nimenomaisena päämäärä on sopimukseen kertyneen rahaston suorittaminen vakuutetulle sovittuna aikana maksettavana eläkkeenä. Takaisinosto-oikeuden rajoittaminen on perusteltua myös eläkevakuutusten maksuille annettavien verotuksellisten etujen väärinkäytön estämiseksi. Näin ollen takaisinosto-oikeuden rajoittamista ei voida pitää yleiseltä kannalta kohtuuttomana. Saadusta asiakirjaselvityksestä ei myöskään ilmene seikkoja, joiden perusteella takaisinosto-oikeuden rajoittamisen voitaisiin katsoa  johtavan tässä yksittäisessä tapauksessa kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kohtuuttomuuteen.

 

Muutoin lautakunta toteaa, ettei se ota kantaa vakuutuksenottajan lausuntopyyntönsä lopuksi esittämiin kysymyksiin.