Tapahtumatiedot
A:n omistama ajoneuvo vaurioitui lunastuskuntoon 5.4.2011 sattuneessa autovahingossa.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö on suorittanut lunastuskorvauksen ja myynyt lunastuskuntoon vaurioituneen auton varaosiksi 3400 eurolla. Vahingosta tehtiin 50 prosentin myötävaikutusalennus ja vakuutuksenottajalle tilitettiin romusta 1 700 euroa. Vakuutuksenottaja on tyytymätön vakuutusyhtiön menettelyyn ja katsoo, että hän olisi voinut saada auton varaosista paremman hinnan kuin vakuutusyhtiö.
Vakuutuksenottaja oli allekirjoittanut 15.4.2011 asiakirjan, jonka mukaan ajoneuvon omistusoikeus siirtyy vakuutusyhtiölle. Laskelmaan sisältyvä vaurioituneen ajoneuvon arvioitu jäännösarvo oli 6000 euroa. Asiakirjan mukaan vakuutusyhtiö ratkaisee vakuutussopimukseen perustuvan vastuunsa tästä erikseen. Vahingon määrästä vakuutusyhtiö vähentää vakuutussopimukseen perustuvan omavastuun ja korvauksen mahdollisen alentamisen tai epäyksen sekä muut saatavansa.
Vakuutuksenottaja oli allekirjoittanut 10.1.2012 asiakirjan, joka koski ajoneuvon poistamista varastoalueelta. Asiakirjan mukaan korvausvastuun selvittäminen oli yhtiössä kesken ja asiakirjassa todettiin olevan kaikkien etu, että ajoneuvo myydään mahdollisimman pian ja, että se tarvittaessa hävitetään. Asiakirjan mukaan vahinkotarkastusyritykselle on kertynyt paljon kokemusta ajoneuvojen myynnistä ja kierrätyksestä ja asia voidaan hoitaa valtuutuksella. Myynnistä maksettu tulo maksetaan vakuutuksenottajan tilille. Asiakirjan mukaan vakuutuksenottaja valtuuttaa vakuutusyhtiön myymään ajoneuvon lukuunsa. Jos ajoneuvolla ei ole myyntiarvoa, on yhtiöllä oikeus hävittää se tarkoituksenmukaisella tavalla. Vakuutusyhtiö voi vähentää myydyn ajoneuvon hinnasta myynti-, hinaus- ja säilytyskulut. Arvottoman ajoneuvon hävittämisen kuluista vastaa vakuutusyhtiö.
Valitus
Vakuutuksenottaja kertoo 15.12.2013 päivätyssä valituksessaan, että hänelle ilmoitettiin 21.12.2011, että auto on hänen omaisuutta ja auto oli rikottu ja kaikki irti lähtevät osat oli varastettu. Jos vakuutuksenottaja olisi tiennyt, että auto on hänen omaisuuttaan, olisi hän vienyt sen heti kotiin ja myynyt auton varaosina. Kyseessä olevan automerkin varaosat ovat erittäin kysyttyjä ja talvirenkaat olivat uudet. Autolla oli ajettu ainoastaan 104 871 kilometriä. Moottori ja vaihdelaatikko olivat ehjät ja vakuutuksenottaja arvioi, että hän olisi voinut saada niistä varaosina hyvän hinnan. Vakuutuksenottaja vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa vaurioituneen auton jäännösarvona 6000 euroa.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kertonut 24.6.2014 päivätyssä vastineessaan, ettei vakuutuksenottaja ollut esittänyt vakuutusyhtiölle selvitystä romulle aiheutuneesta vahingosta ennen Vakuutuslautakunnalle osoitetun valituksen tekemistä. Vakuutuksenottajan mukaan ajoneuvon arvo olisi alentunut korvausratkaisun odottamisen aikana ilkivallan tai osien anastamisen takia. Ajoneuvon myynnin hoitanut Autovahinkokeskus ei ole tietoinen, että ajoneuvolle olisi aiheutunut ilkivaltaa tai muuta sen arvoa alentavaa vahinkoa myynnin odotusaikana.
Vauriokuvien perusteella voidaan nähdä, että ajoneuvo on samassa kunnossa vahingon jälkeen sekä ennen myyntiä. Vakuutuksenottaja ei ole esittänyt täsmällistä näyttöä siitä, että romun arvo olisi vakuutusyhtiön tai sen edustajan tuottamuksesta johtuen alentunut, eikä myöskään täsmällistä selvitystä siitä, että osien myynnin seurauksena olisi saanut romusta korkeamman hinnan.
Ajoneuvo on realisoitu vakuutuksenottajan valtuutuksen perusteella Autovahinkokeskus Oy:n toimesta, joka hoitaa vaurioajoneuvojen realisointia pitkän kokemuksen ja järjestelmällisen liiketoiminnan mukaisesti. Vakuutusyhtiön mukaan realisointi on hoidettu asianmukaisesti, eikä vakuutuksenottajalle ole aiheutunut vahinkoa vakuutusyhtiön toimien seurauksena, vaikka ajoneuvosta saatu hinta on ollut alhaisempi kuin aiemmin oli arvioitu.
Lopullinen myyntihinta määräytyy myyntihetken markkinahinnan mukaan ja vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että myynnissä olisi menetelty tuottamuksellisesti siten, että saatu hinta olisi ollut alhaisempi kuin mitä ajoneuvosta olisi muuten kohtuudella saatavissa. Näin ollen ei ole näytetty, että vakuutuksenottajalla olisi oikeus korvaukseen 1 700 euroa ylittävältä osin ja vakuutusyhtiö katsoo, että romusta maksettu korvaus on vakuutusehtojen mukainen.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Ratkaisu
Tapauksessa on kysymys auton jäännösarvon eli romun tilittämistä koskevan sopimuksen ja ajoneuvon lunastussopimuksen tulkinnasta. Vakuutuksenottajan mukaan vakuutusyhtiön auton romusta myytäessä saatu korvaus 3400 euroa on liian pieni verrattuna lunastussopimuksessa annettuun jäännösarvoon 6000 euroa. Vakuutuksenottajalle tilitettiin myyntitulosta 3400 euroa 50 %:n myötävaikutusalennuksen jälkeen 1700 euroa. Vakuutuksenottaja ei ole valittanut myötävaikutusalennuksesta, ja hänen vaatimuksensa on lautakunnan näkemyksen mukaan tässä asiassa näin ollen 3000 euroa, joka vastaa 50 prosenttia arvion mukaisesta jäännösarvosta.
Vakuutuksenottaja oli allekirjoittanut 15.4.2011 asiakirjan, jonka mukaan ajo-neuvon omistusoikeus siirtyy vakuutusyhtiölle. Asiakirjan mukaan ajoneuvo arvo varusteineen oli ollut 21 000 euroa, omavastuu oli 200 ja lunastusetu oli 4000 euroa, yhteensä 24 800 euroa. Laskelmaan sisältyvä vaurioituneen ajoneuvon arvioitu jäännösarvo oli asiakirjan mukaan 6000 euroa. Asiakirjan mukaan vakuutusyhtiö ratkaisee vakuutussopimukseen perustuvan vastuunsa tästä erikseen. Vahingon määrästä vakuutusyhtiö vähentää vakuutus-sopimukseen perustuvan omavastuun ja korvauksen mahdollisen alentamisen tai epäyksen sekä muut saatavansa.
Vakuutuksenottaja kertoi, että hänelle ilmoitettiin 21.12.2011, että auto on hänen omaisuutta ja auto oli rikottu ja kaikki irti lähtevät osat oli varastettu. Yhtiö on kiistänyt, että autoon olisi kohdistunut ilkivaltaa tai anastusvaurio sen säilytyksen aikana. Vakuutuksenottaja oli allekirjoittanut 10.1.2012 asiakirjan, joka koski ajoneuvon poistamista varastoalueelta. Asiakirjan mukaan korvausvastuun selvittäminen oli yhtiössä kesken ja asiakirjassa todettiin olevan kaikkien etu, että ajoneuvo myydään mahdollisimman pian ja että se tarvittaessa hävitetään. Asiakirjan mukaan vahinkotarkastusyritykselle on kertynyt paljon kokemusta ajoneuvojen myynnistä ja kierrätyksestä ja asia voidaan hoitaa valtuutuksella. Myynnistä maksettu tulo maksetaan asiakirjan mukaan vakuutuksenottajan tilille. Asiakirjan mukaan vakuutuksenottaja valtuuttaa vakuutusyhtiön myymään ajoneuvon lukuunsa. Jos ajoneuvolla ei ole myyntiarvoa, on yhtiöllä oikeus hävittää se tarkoituksenmukaisella tavalla. Vakuutusyhtiö voi vähentää myydyn ajoneuvon hinnasta myynti-, hinaus- ja säilytyskulut. Arvottoman ajoneuvon hävittämisen kuluista vastaa vakuutusyhtiö.
Vakuutuslautakunta katsoo, että allekirjoitettuaan lunastussopimuksen ja luovutettuaan auton omistusoikeuden vakuutusyhtiölle kuluttajan asemassa oleva vakuutuksenottaja on saanut luottaa kyseisessä asiakirjassa annettuun arvioon auton jäännösarvosta, eikä myöhemmin annettu valtakirja romun myymiseksi muuta sitä seikkaa, että vaaranvastuu romusta oli siirtynyt vakuutusyhtiölle 15.4.2011 allekirjoitetulla lunastussopimuksella. Näin ollen lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan vakuutuksenottajalle lisäkorvauksen 1300 euroa, joka vastaa vaatimuksen (3000 euroa) ja suoritetun jäännösarvon (1700 euroa) erotusta.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Sario, Siirala, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Nikunlassi.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA