Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana oleva A Oy suoritti 20.5.2010 ilmalämpöpumpun asennustyön B:n puolisoiden rakenteilla olleeseen omakotitaloon. Kesällä 2011 talossa havaittiin vesivahinko, jonka syynä oli ilmalämpöpumpun rikkoutunut kondenssivesiputki. Kondenssivesiputki oli asennettu rakenteisiin ilman suojaputkea. B:n puolisot vaativat laskulla 4.4.2013 A Oy:ltä korvausta vesivahingon korjauskustannuksista. B:n puolisot nostivat 9.10.2013 käräjäoikeudessa kanteen A Oy:tä vastaan. Vastakanteessaan A Oy kiisti korvausvastuunsa ja vaati B:n puolisoilta 300 euron suoritusta avoimen laskun mukaisesti. Käräjäoikeus tuomitsi 5.2.2015 A Oy:n korvaamaan B:n puolisoille 8.361,62 euroa vahingonkorvausta viivästyskorkoineen sekä asianosais- ja oikeudenkäyntikuluja.

A Oy teki asiassa oikeusturvailmoituksen 17.9.2014. Vastuuvahinkoilmoituksen A Oy teki 8.1.2015. Vakuutusyhtiö viittasi vastuuvakuutusta koskevassa korvauspäätöksessään yleisiin sopimusehtoihin, joiden mukaan vakuutuskorvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Yhtiö viittasi asiassa saatuihin tietoihin, joiden mukaan korvausvaatimus oli esitetty A Oy:lle laskulla 4.4.2013. Oikeusturvailmoitusta 17.9.2014 voitiin sinänsä pitää samalla myös vastuuvahinkoilmoituksena. Koska vahinkoilmoitus oli tehty myöhemmin kuin vuoden kuluttua korvausvaatimuksen esittämisestä, yhtiö katsoi, että korvaushakemus oli tehty myöhässä ja oikeus korvaukseen siten menetetty.

Asiakkaan valitus

A Oy ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A Oy katsoo, että vastuuvahinkoilmoituksen tekemisen määräaika on alkanut kulua vasta A Oy:n ja B:n puolisoiden riita-asian pääkäsittelyn yhteydessä tammikuussa 2015, jolloin todistajan kuulemisen yhteydessä on ilmennyt, että esitetyille vaatimuksille voi sittenkin olla perusteita.

Kyseinen todistaja on A Oy:n asentaja, joka on pääkäsittelyssä kertonut tapahtumista toisella tavalla kuin aiemmin. Todistaja oli aiemmin kertonut A Oy:n edustajalle ja asiamiehelle, että hän ei asentanut kondenssivesiputkea eikä antanut lupaa sen asentamiseen rakenteiden sisään, vaan tämän työn tekivät ilmeisesti B:n puolisoiden lukuun toimineet työmiehet. Pääkäsittelyssä todistaja yllättäen kertoi, että hän oli antanut luvan asentamiseen.

Kyse on poikkeuksellisesta tilanteesta, jossa silloisten tietojen perusteella ilmeisen perusteettomat vahingonkorvausvaatimukset osoittautuvatkin myöhemmin oikeaksi. On vakuutettua kohtaan kohtuutonta ja hyvän vakuutustavan vastaista edellyttää, että tällaisessa tilanteessa tehdään vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle vieläpä ennen kuin korvauksia on vaadittu tuomioistuimessa kanteella. Yleisiä sopimusehtoja on tulkittava siten, ettei A Oy:n voida vielä korvausvaatimuksen esittämishetkellä katsoa saaneen tietoa vahinkoseuraamuksesta (vahingonkorvausvastuusta), vaan tämä tieto on saatu vasta pääkäsittelyssä tai aikaisintaan siinä vaiheessa, kun B:n puolisoiden kanne on tullut A Oy:n tietoon. A Oy katsoo, että korvaushakemus vakuutusyhtiölle on tehty vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa ja vahinko tulee korvata vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että vastuuvakuutus on vahingonkorvausvastuun varalle otettava vakuutus, josta korvataan vahinkoja, joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Olennainen osa vakuutusta on vahinkojen selvityspalvelu, jonka tarkoituksena on, että vakuutusyhtiö arvioi vakuutuksenottajan puolesta, onko korvausvastuuta syntynyt. Tällöin vakuutusyhtiöllä on mahdollisuus välttää tarpeettomat oikeudenkäyntikulut tai vaihtoehtoisesti hoitaa oikeudenkäynti vakuutuksenottajan puolesta.

Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan aiempiin tapauksiin VKL 38/13 ja VKL 669/14. Näissä tapauksissa on katsottu vanhentumisajan alkavan siitä päivästä, jolloin vakuutuksenottajalle on esitetty yksilöity korvausvaatimus tapahtuneesta vahingosta. Yhtiö katsoo, että A Oy on tullut tietoiseksi korvausvaatimuksesta ja mahdollisesta korvausvastuusta siinä vaiheessa, kun vahingonkärsineet ovat esittäneet asiassa korvausvaatimuksen. Vakuutuksenottajan näkemystä siitä, onko korvausvaatimus ollut perusteltu, ei voida pitää vanhentumisajan alkamisen kannalta olennaisena. Ratkaisevaa on selkeän korvausvaatimuksen esittäminen. Yksilöityä korvausvaatimusta on pidettävä yhtä selvänä merkkinä mahdollisesta korvausvastuun syntymisestä kuin kanteen nostamista. Näin ollen kanteen nostamishetki ei ole merkityksellinen vanhentumisajan alkamisen kannalta.

Mikäli Vakuutuslautakunta katsoisi vanhentumisajan alkamisen olevan sidoksissa vaatimuksen perusteen oikeellisuuteen, yhtiö toteaa, että käräjäoikeus on pitänyt selvitettynä, että myös A Oy:n omistajayrittäjä on ollut tietoinen kondenssivesiputken asennukseen liittyvistä ongelmista sekä siitä, mitä A Oy:n asentajat olivat sopineet sisätyöurakoitsijoiden kanssa. Näin ollen asentajan todistus ei ole voinut tulla A Oy:lle täytenä yllätyksenä. Yhtiö pitää antamaansa korvauspäätöstä vakuutusehtojen ja Vakuutuslautakunnan aiemman ratkaisukäytännön mukaisena ja toteaa, ettei sillä ole aihetta muuttaa asiassa annettua korvauspäätöstä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A Oy:n vahinkoilmoitus 17.9.2014 tehty vastuuvakuutuksen osalta vakuutuksen yleisten sopimusehtojen mukaisessa määräajassa.

Sovellettavat vakuutusehdot

Vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)

Vastuuvakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 11.2 (Korvausoikeuden vanhentuminen) mukaan vakuutuskorvausta on haettava [vakuutusyhtiöltä] kirjallisesti tai sähköisesti kirjallisessa muodossa vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. (…)

Asian arviointi

A Oy:n vastuuvakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen korvausvaatimuksen esittämisaikaa ja vanhentumista koskeva ehtokohta vastaa sisällöltään vakuutussopimuslain 73 §:ää. Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa on arvioitava, onko korvausvaatimus vanhentunut suhteessa vastuuvakuutusyhtiöön niiden tulkintaperiaatteiden mukaan, jotka ovat vakiintuneet vakuutussopimuslain 73 §:ää sovellettaessa.

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A Oy:n valituksen ja vakuutusyhtiön vastineen lisäksi vastuuvahinkoilmoitus 8.1.2015, oikeusturvailmoitus 17.9.2014, vakuutusyhtiön korvauspäätös 15.4.2015, sähköpostikirjeenvaihtoa vakuutusyhtiön ja A Oy:n asiamiehen välillä 8.1.–19.3.2015, B:n puolisoiden haastehakemus 9.10.2013, A Oy:n vastaus kanteeseen 11.12.2013, käräjäoikeuden yhteenveto asian suullisesta valmistelusta 13.11.2014 ja käräjäoikeuden tuomio 5.2.2015.

Selvitysten mukaan B:n puolisot ovat esittäneet korvausvaatimuksen omakotitalon vesivahingosta A Oy:lle laskulla 4.4.2013. Tätä laskua tai sen liitteitä ei ole toimitettu Vakuutuslautakunnan käyttöön. Käräjäoikeus on tuominnut A Oy:n maksamaan vahingonkorvaukselle viivästyskorkoa 4.5.2013 lukien. Käräjäoikeus on katsonut, että korkolain 7 §:ssä tarkoitettu selvitys korvauksen perusteesta ja määrästä on esitetty A Oy:lle maksukehotuksella 4.4.2013.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vastuuvakuutus otetaan vakuutetun vahingonkorvausvastuun, eikä esimerkiksi esine- tai henkilövahingon varalta. Lautakunta toteaa edelleen, ettei vakuutetulla tai muulla vakuutuskorvaukseen oikeutetulla voi olla vakuutussopimuslain 73 §:n kannalta merkityksellistä tietoa vahingosta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta, ennen kuin hänelle on esitetty riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kysymyksessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei pelkkää vahingonkorvausta koskevaa laskua ilman muita selvityksiä voida välttämättä pitää edellä tarkoitettuna, riittävän yksilöitynä selvityksenä vahingosta ja vakuutetulle mahdollisesti siitä aiheutuvasta korvausvastuusta. A Oy:n puolesta ei kuitenkaan ole väitetty eikä selvityksistä muutenkaan ilmene, ettei A Oy:n tiedossa ole maksukehotuksen 4.4.2013 saadessaan ollut, että kyseessä on omakotitalon vesivahinko, jonka epäillään aiheutuneen A Oy:n suorittamasta ilmalämpöpumpun asennustyöstä. Ottaen huomioon tämä sekä käräjäoikeuden ratkaisu viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamisen osalta Vakuutuslautakunta katsoo, että A Oy on maksukehotuksen 4.4.2013 saatuaan saanut riittävän yksilöidyn selvityksen vahingosta ja sille siitä mahdollisesti aiheutuvasta korvausvastuusta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusehtojen mukainen vuoden määräaika korvauksen hakemiselle on alkanut kulua, kun A Oy on saanut tämän maksukehotuksen tietoonsa. Vahinkoilmoitus 17.9.2014 on siten tehty myöhässä. Lautakunta katsoo, ettei A Oy:n / sen edustajan oma käsitys korvausvaatimuksen oikeellisuudesta vaikuta asian arviointiin. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Karimäki

Korpiola

Rantala

Rusanen