S.L. oli kertomansa mukaan yrittänyt katsoa tasaisinta ylityskohtaa. Katu oli ollut hänen mukaansa kauttaaltaan sekä jalkakäytävän että ajoradan kohdalta kuoppainen ja valaisematon. S.L. haki korvausta kaatumisensa johdosta KS Oy:n vastuuvakuutuksesta.

 

 

Korvauspäätöksessään 24.2.2004 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumatiedot.

Yritysturvan vastuuvakuutusta koskevien ehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloaikana ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää vakuutuksenottajan tuottamuksellista tekoa tai laiminlyöntiä ja tämän tuottamuksen ja sen seuraamuksen syy-yhteyttä.

 

Vakuutusyhtiölle toimitettujen selvitysten perusteella S.L:n kaatuminen on tapahtunut hänen ylittäessään Keskuskatua paloaseman kohdalta. KS Oy:n tekemän liikenteenohjaussuunnitelman mukaan kadunylityspaikat on sijoitettu paloaseman vasemmalle ja oikealle puolelle. Suunnitelman tarkoitus on ohjata kadunylitys siten, että se on turvallista tehdä ottaen huomioon, että kyseessä on kadunrakennusurakka. Kadunrakennusurakka asettaa myös jalankulkijalle velvollisuuden korostuneeseen huolellisuuteen. Huolimatta laaditusta suunnitelmasta S.L. valitsi oikotien, jolloin hän kaatui. Koska vahingon ei voida katsoa olevan seurausta mistään vakuutuksenottajan tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä, ei S.L:n kaatumisesta aiheutuneita kuluja voida myöskään korvata vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutuslautakunnalle 9.3.2004 saapuneessa S.L:n ja hänen sisarensa T.L:n laatimassa lausuntopyynnössä esitetään, että hylkäysperusteena ei voi olla se, ettei käytetty suojatietä, koska sellaista ei ollut paloaseman oikealla eikä vasemmalla puolella johtuen käynnissä olevasta tietyöstä. Tie oli kauttaaltaan kuin kyntöpeltoa ja lisäksi valaisematon. Tästä syystä S.L. yritti nimenomaan katsoa tasaisinta kohtaa, mutta siitä huolimatta onnettomuus tapahtui. Ilta oli myöhäinen, pimeä ja sateinen. Kello oli noin 20.00. Ottaen huomioon S.L:n iän (kohta 82 vuotta) vaaditaan korvausta sairaalapäivämaksujen osalta ja suoranaisista rahallisista kuluista: sairaalamatkat meno ja paluu, näistä on toimitettu tositteet aiemmin. Lääkekustannukset, vaatteiden ja kenkien pesut, kivut ja säryt saavat jäädä omiksi menoiksi.

 

Vastineessaan 12.5.2004 vakuutusyhtiö kertaa tapahtumainkuvauksen ja vakuutusehdot. Vakuutusyhtiön saamien tietojen mukaan S.L:n kaatuminen on tapahtunut hänen ylittäessään Keskuskatua paloaseman kohdalla. Urakassa oli vahinkohetkellä kyseisellä paaluvälillä kadun reunakivet asennettu ja ajoradan ja jalkakäytävän pinta oli murskepinnalla (0–32 mm). KS Oy oli laatinut työmaa-alueelle liikenteenohjaussuunnitelman, jonka P:n kaupungin tekninen osasto oli hyväksynyt. Suunnitelman mukaan jalankulkijoiden kulkureitti kulki uuden jalkakäytävän linjaa pitkin ja jalankulkijoille oli järjestetty kadunylityspaikka Keskuskadun yli paloaseman oikealle ja vasemmalle puolelle. Suunnitelman tarkoitus on ohjata kadunylitys siten, että se on kadunrakennusurakasta huolimatta turvallista tehdä.

 

Kyseinen katuosuus oli myös liikennemerkein osoitettu työmaa-alueeksi. Tieliikenneasetuksen 12 §:n mukaan varoitusmerkkiä käytetään osoittamaan tiessä olevaa liikenteelle vaarallista kohtaa tai tieosuutta. Sitä ei kuitenkaan käytetä, milloin olosuhteet muutenkin edellyttävät erityistä varovaisuutta. Tieliikenneasetuksen 13 §:n mukaan tietyöstä kertovalla merkillä varoitetaan työnalaisesta tienkohdasta tai tieosuudesta, jolla saattaa olla työkoneita, työntekijöitä taikka työstä tai sen keskeneräisyydestä johtuvia vaaroja, kuten irtokiviä tai kuoppia. Näin ollen jalankulkijoiden on tullut noudattaa kyseisen kadunrakennusurakan alueella liikkuessaan myös erityistä varovaisuutta.

 

Huolimatta liikenneohjaussuunnitelman mukaisesta kadunylityspaikkojen merkitsemisestä valitsi S.L. kulkureitikseen oikotien. S.L. oli jo katua ylittäessään voinut havaita työmaa-alueen kunnon, eikä murskepinnan epätasaisuus ole tullut yllätyksenä. Alue oli lisäksi edellä kuvatulla tavalla merkitty työmaa-alueeksi.

 

Vakuutusyhtiö viittaa myös Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 630/99, joka koski vahinkoa, joka oli aiheutunut lausunnonpyytäjän kaatumisesta hänen mennessään jalkakäytävän viereen pysäköidylle autolleen. Jalkakäytävällä oli ollut käynnissä laatoitustyö, ja käytävä oli pinnoitettu töiden ajaksi noin 30 mm:n murskeella. Kaupungin työmaamestarin mukaan kyseinen kohta oli ollut yleiselle liikenteelle murskepintaisena 1,5 kuukautta ja jalkakäytävän molemmissa päissä oli asianmukaiset tietyöliikennemerkit. Vakuutuslautakunnan lausunnon mukaan vakuutuksenottajana olevan kaupungin ei voitu katsoa syyllistyneen huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin työmaa-alueen kunnossapidossa tai alueen merkitsemisessä. Lisäksi lausunnonpyytäjä oli jo autosta lähtiessään voinut havaita työmaa-alueen kunnon, eikä murskepinnan epätasaisuus ollut tullut yllätyksenä. Vakuutuslautakunta katsoi selvitetyksi, ettei vakuutuksenottaja ollut aiheuttanut vahinkoa tuottamuksellisesti, ja näin ollen lautakunta piti vakuutusyhtiön päätöstä olla suorittamatta korvausta vastuuvakuutusehtojen ja vahingonkorvauslain mukaisena.

 

Edellä lausutun perusteella vakuutusyhtiö toteaa, ettei S.L:n tapaturmaisen kaatumisen voida katsoa olevan seurausta mistään KS Oy:n tuottamuksellisesta teosta tai laiminlyönnistä eikä S.L:n kaatumisesta aiheutuneita kuluja voida näin ollen myöskään korvata KS Oy:n vastuuvakuutuksen perusteella. Näin ollen vakuutusyhtiö toteaa, ettei asiassa ole aihetta muuttaa aiemmin tehtyä korvauspäätöstä.

 

 

12 § Varoitusmerkkiä käytetään osoittamaan tiessä olevaa liikenteelle vaarallista kohtaa tai tieosuutta. Sitä ei kuitenkaan käytetä, milloin olosuhteet muutenkin edellyttävät erityistä varovaisuutta.

 

13 § Merkki 142. Merkillä varoitetaan työnalaisesta tienkohdasta tai tieosuudesta, jolla saattaa olla työkoneita, työntekijöitä taikka työstä tai työn keskeneräisyydestä johtuvia vaaroja, kuten irtokiviä tai kuoppia. Merkki voidaan sijoittaa tielle asetettavaan varoituslaitteeseen.

 

Vastuuvakuutusehdot, voimassa 1.1.1995 alkaen  

Kohta 1.1

Vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

 

Esillä olevassa tapauksessa on kyse siitä, onko katutyöurakoitsija vastuussa jalankulkijan kaatumisesta katutyöalueella.

 

Lausunnonpyytäjä S.L. on kaatunut P:n kaupungin Keskuskadulla 7.10.2003 illalla noin klo 20.00 aikaan. Kadulla on ollut meneillään kadunrakennusurakka, jonka vuoksi jalkakäytävä ja ajorata ovat olleet murskepinnalla. Pääurakoitsijana toiminut vakuutuksenottaja KS Oy on hyväksyttänyt kaupungilla liikenteenohjaussuunnitelman, jonka mukaiset kadunylityspaikat ovat olleet olemassa. Kaatuminen on tapahtunut S.L:n valitsemalla ylityspaikalla, joka on sijainnut suunnitelman mukaisten kadunylityspaikkojen välisellä urakka-alueella. Alueella on ollut tietyötä osoittavat liikennemerkit. Katuvalaistus on alueelta ollut poistettu kaupungin toimesta.

 

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää korvausvelvollisessa tuottamusta eli huolimattomuutta tai laiminlyöntiä, joka on ollut vahingon syynä. Tässä tapauksessa se merkitsisi, että KS Oy olisi ollut huolimaton tai laiminlyönyt jotain työmaa-alueen järjestelyissä tai sen merkitsemisessä. Saatavilla olevan selvityksen mukaan tällaisesta ei ole ollut kyse. Alueella on toteutettu asianomaisen kunnallisen viranomaisen hyväksymä liikenteenohjaussuunnitelma tienylityspaikkoineen ja liikennemerkkeineen.

 

Tietyötä koskevan liikennemerkin tarkoituksena on varoittaa tiellä liikkujia työn alla olevan tieosuuden aiheuttamista vaaroista. Merkki edellyttää jalankulkijoilta erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. S.L. on osaltaan voinut havaita tietyön olevan meneillään. Hän on itse valinnut kadunylityskohdan, joka on ollut muu kuin suunnitelman mukaan ohjattu ylityspaikka.

 

Edellä olevan perusteella lautakunta katsoo, ettei S.L:n kaatuminen ole tapahtunut mistään sellaisesta syystä, joka olisi johtunut KS Oy:n tuottamuksesta. Pelkästään se seikka, että kaatuminen on tapahtunut katu-urakka-alueella, ei tee KS Oy:stä korvausvelvollista. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön epäävää päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja

Sisula-Tulokas, jäsenet Hentunen, Koskenvuo ja Rusanen sekä varajäsen

Kivikoski. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA