Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajan siilokuivaamon vuonna 1983 hankittu öljypoltin oli rikkoutunut äkillisesti 12.8.2014. Korvausta öljypolttimen 798,79 euron korjauskustannuksista on vaadittu maatilavakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö on päätöksessään 27.8.2014 lausunut, että korvauksen määrä oli tässä tapauksessa laskettava päivänarvon mukaan. Tällöin vahingon määrä on niin suuri osa korjauskustannuksista kuin päivänarvo on jälleenhankinta-arvosta. Öljypoltin oli vuodelta 1983. Öljypolttimen ikä huomioon ottaen korvattavan vahingon määrä jäi alle omavastuun. Sen vuoksi korvausta ei suoritettu.
Asiakkaan valitus
Vakuutuksenottaja on vaatinut, että korvausta suoritettaisiin siten, että korjauskuluista vähennettäisiin ainoastaan 600 euron omavastuu. Vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan vakuutus ei tarjoaisi lainkaan vakuutusturvaa vanhoille koneille. Vakuutus oli alkanut vuonna 1995, ja vakuutusyhtiön edustaja oli käynyt tilalla 2009, jolloin kaikki vakuutukset tarkistettiin eikä tuolloin mainittu mitään siitä, että vakuutuskorvaus olisi riippuvainen vahingoittuneen esineen iästä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on lausunut 9.7.2015 päivätyssä vastineessaan, että korjauskulujen korvaaminen täysmääräisesti edellytti, että esineen päivänarvo oli vähintään 50 prosenttia esineen jälleenhankinta-arvosta.
Esinevakuutusten korvaussäännöksissä säänneltiin, miten vahingoittuneen omaisuuden ikä vaikuttaa vakuutuksesta maksettavaan korvaukseen. Poiketen monista muista vakuutuksista, nyt kyseessä ollut vakuutus ei sisältänyt ikävähennyksiä rikkoutumisvahingoissa.
Vakuutusehdoissa oli määritelty, että muiden tuotantoteknisten koneiden ja laitteiden, joihin öljypoltin kuului, tekninen käyttöikä oli 20 vuotta. Käytännössä tämä tarkoitti, että korjauskulut korvattiin täysimääräisesti, jos öljypolttimen tai muun samaan ryhmään kuuluvan esineen ikä oli vahinkohetkellä 10 vuotta tai vähemmän. Tässä tapauksessa öljypolttimo oli vuodelta 1983, joten se oli vahinkohetkellä yli 30 vuoden ikäinen ja selvästi ylittänyt vakuutusehdoissa määritellyn käyttöiän.
Vaikka arvioitaisiin, että polttimella olisi ollut edelleen käyttöikää ja sitä kautta päivänarvoa jäljellä esimerkiksi 20 prosenttia, ei korjauskuluista olisi jäänyt vakuutuksen 600 euron omavastuun vähentämisen jälkeen korvausta maksettavaksi. Vakuutuksesta korvattava määrä olisi 20 prosenttia korjauskuluista, eli 159,76 euroa, joka jäi alle vakuutuksen 600 euron omavastuun.
Vakuutusta päivitettiin vuonna 2009 ja uusi vakuutus alkoi 16.11.2009. Vakuutusturvaa oli jatkettu samansisältöisenä kuin ennen muutosta. Niin edellisessä kuin uudessakin vakuutuksessa oli säännös päivänarvon mukaisesta korvauksesta. Vakuutuksenottajalle ei ollut näin ollen voitu antaa virheellistä tai puutteellista tietoa korvauksen laskuperusteista.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, kuinka vahingon määrä on laskettava. Asiassa on lisäksi kyse sen arvioimisesta, oliko vakuutusyhtiön tullut kertoa vakuutuksenottajalle tekniseen käyttöikään perustuvasta korvausmääräyksestä vakuutusturvaa uudistettaessa vuonna 2009.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain (543/1994) 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Saman lain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutusehtojen mukaan päivänarvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään omaisuuden arvon aleneminen ikääntymisen, kulumisen, tekniikan vanhentumisen, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn johdosta.
Kohdassa ”Vakuutusarvo” todetaan, että omaisuuden vakuutusarvo on perusteena, kun arvioidaan vahingon ja korvauksen määrää. Omaisuuden vakuutusarvo on jälleenhankinta-arvo, ellei muuta ole sovittu ja siitä tehty merkintää vakuutuskirjaan. Omaisuuden vakuutusarvo on kuitenkin päivänarvo, kun omaisuuden päivänarvo on alle 50 % jälleenhankinta-arvosta.
Vakuutusehtojen kohdan 10.5.1 (Vahingon määrä) mukaan vahingon määrä ja omaisuuden arvo lasketaan pääsääntöisesti omaisuuden jälleenhankinta-arvon mukaan. Jos esineen päivänarvo ennen vahinkoa on ollut alle 50 % jälleenhankinta-arvosta, vahingon määrä lasketaan päivänarvon mukaan. Päivänarvo arvioidaan jokaisen vahingoittuneen esineen ja rakennuksen osalta erikseen. Yksittäisen rakennusosan vahingoittuessa päivänarvo arvioidaan kuitenkin kyseisen rakennusosan mukaan.
Kiinteän talo- ja tuotantotekniikan sekä lämmityslaitteiden vahingon määrä lasketaan oheisessa taulukossa määriteltyjen käyttöikien perusteella. Kyseisen omaisuuden ikää laskettaessa ei huomioida hankintavuotta eikä vahingoittumisvuotta. Kun käyttöikää on vähintään 50 % jäljellä, vahingon määrä lasketaan jälleenhankinta-arvon mukaan. Kun käyttöiästä on alle 50 % jäljellä, lasketaan vahingon määrä päivänarvon mukaan.
Kone tai laite Käyttöikä vuotta
Kiinteätä polttoainetta polttavat lämmityskattilat 15
Tuotantoautomaatioelektroniikka 12
Ilmanvaihto ja ilmastointitekniikka, sekä kylmäkoneet 15
Muut tuotantotekniset kiinteät koneet ja laitteet 20
Ilma- ja maalämpöpumput 15
Lämminvesivaraaja 20
Muovi- ja kupariputket 40
Teräsputket 50
Vakuutusehtojen kohdan 10.5.1.2 (Päivänarvon mukainen vahingon määrä) mukaan omaisuuden päiväarvon mukainen vakuutusarvo määritetään ja vahingon määrä lasketaan vahinkohetkellä vallinneen hintatason mukaisesti. Vahingon määrä päivänarvon mukaan on niin suuri osa vahinkohetken jälleenhankinta-arvon mukaisesta vahingon määrästä kuin omaisuuden päivänarvo on vahinkohetken jälleenhankinta-arvosta.
Jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on niin suuri osa korjauskustannuksista kuin päivänarvo on jälleenhankinta-arvosta. Korjauskelpoisen irtaimiston vahingon määrä on kuitenkin toteutuneet korjauskustannukset ottaen huomioon kohdissa 10.5.1.3 - 10.5.1.8 mainitut tekijät, kuitenkin enintään esineen päivänarvo.
Asian arviointi
Vakuutusehtojen kohdan 10.5.1 mukaan vahingon määrä ja omaisuuden arvo lasketaan pääsääntöisesti omaisuuden jälleenhankinta-arvon mukaan. Jos esineen päivänarvo ennen vahinkoa on ollut alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, vahingon määrä lasketaan päivänarvon mukaan.
Kohdan ”Muut tuotantotekniset kiinteät koneet ja laitteet” mukaan öljypolttimen käyttöikä on 20 vuotta. Vakuutuslautakunta toteaa, että koska käyttöiästä oli vahinkohetkellä alle 50 prosenttia jäljellä, laskettiin vahingon määrä päivänarvon mukaan.
Vakuutusehtojen kohdassa ”päivänarvon mukainen vahingon määrä” todetaan, että jos vahingoittunut omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on niin suuri osa korjauskustannuksista kuin päivänarvo on jälleenhankinta-arvosta. Vakuutusehtojen mukaan päivänarvoa määritettäessä otetaan huomioon myös omaisuuden käyttökelpoisuuden aleneminen paikkakunnan tai tilan muuttuneiden olosuhteiden, kuten harjoitetun elinkeinotoiminnan lakkaamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi. Tässä tapauksessa on ratkaistava, kuinka suuri öljypolttimen päivänarvo on öljypolttimen jälleenhankinta-arvosta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vaikka päiväarvon voitaisiin katsoa olevan esimerkiksi 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, ei korjauskuluista jäisi tässä tapauksessa omavastuun vähentämisen jälkeen korvattavaa.
Vakuutuksenottaja on lausunut valituksessaan, ettei vakuutus tarjoa lainkaan vakuutusturvaa vanhoille koneille. Vakuutusyhtiön edustaja oli käynyt tilalla 2009, jolloin kaikki vakuutukset tarkistettiin eikä tuolloin mainittu mitään siitä, että vakuutuskorvaus olisi riippuvainen vahingoittuneen esineen iästä.
Vakuutuksentekohetkellä voimassa olleen vakuutussopimuslain (543/1994) 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutussopimuslain 5 §:ää koskevan hallituksen esityksen (114/1993) mukaan vakuutusehdoista on tarpeen selvittää esimerkiksi vakuutusturvan sisältö, keskeiset korvausperusteet, vakuutuksen irtisanominen tai muu lakkaaminen sekä seikat, jotka ehtojen mukaan voivat johtaa korvauksen alentamiseen tai epäämiseen.
Vakuutussopimuslain 9 §:ää koskevan hallituksen esityksen (114/1993) mukaan vakuutuksenottajan aiheellisen käsityksen arvioinnin tulee perustua objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana on sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija kyseisessä tilanteessa perustellusti voi päätyä.
Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että vakuutusta päivitettiin vuonna 2009 ja uusi vakuutus alkoi 16.11.2009. Vakuutusturvaa oli jatkettu samansisältöisenä kuin ennen muutosta. Niin edellisessä kuin uudessakin vakuutuksessa oli säännös päivänarvon mukaisesta korvauksesta. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö ollut esittänyt selvitystä siitä, että vakuutuksenottajalle olisi kerrottu vakuutuksentekotilanteessa, että esineen ikä vaikuttaa korvauksen määrään. Ottaen kuitenkin huomioon, että lähes kaikkiin esinevakuutuksiin sisältyy ikään perustuvia vähennyksiä, ei vakuutuksenottaja ole voinut olla siinä käsityksessä, että vakuutus korvaisi vuonna 1983 ostetun öljypolttimen korjauskulut täysimääräisesti. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutuksenottajalle oli suoritettu vakuutusehtojen mukainen korvaus eikä vakuutuksenottajalla ole oikeutta lisäkorvaukseen vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Nikunlassi
Jäsenet:
Löppönen
Makkula
Nyyssölä
Pesonen
Sarpakunnas
Sjögren