Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (syntynyt 1993) oli poliisin 4.8.2011 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan ajanut tietä, jolla oli 60 km:n enimmäisnopeusrajoitus, yli 120 km/h. Silminnäkijähavaintojen mukaan A:n kuljettama auto oli ohittanut edellään kulkeneen auton ja erään töyssyn jälkeen lähtenyt heittelehtimään ja ajautunut ulos tieltä metsään. Auto oli murskautunut ja A oli kuollut. Auton kyydissä oli A:n lisäksi kaksi muuta henkilöä, joista toinen oli kuollut ja toinen loukkaantunut vakavasti saaden lantioon murskavammoja.

Kuolemansyyselvityksen 22.2.2012 mukaan A:n veressä ja virtsassa ei ollut alkoholia eikä myöskään lääkeaineita, opiaatteja, kokaiinia, buprenorfiinia, amfetamiineja eikä kannabinoideja. Peruskuolemansyynä oli kallonpohjan murtuma ja aivorepeytymä.

Tutkintailmoituksessa on selostettu, että A:n kuljettaman auton takana tulleessa autossa ollut henkilö kuului samaan seu­rueeseen A:n kanssa. He olivat olleet menossa kahdella autolla läheiselle rannalle. Yhtäkkiä A:n kuljettama auto oli kiihdyttänyt vauhtia huomattavasti. A:n auto oli ohittanut todistajan auton. Ulkopuolisen henkilön M.W.:n todistuksen mukaan A oli ohittanut hänen autonsa. Todistaja M.W. oli kuullut jo kaukaa, että takaa tulee auto, jonka vauhti on kova. M.W.:n kertoman mukaan ohittava auto oli ajanut reilusti yli 120 km/h. Töyssyssä auton pohja oli ottanut maahan iskien kipinää ja auto oli lähtenyt heittelemään tämän jälkeen. Seuraavaksi A:n kuljettama auto oli osunut suoraan puuhun ja M.W. oli nähnyt jonkun makaavan ajotiellä.

A:n oikeudenomistajat ovat hakeneet korvausta A:n henkilövakuutuksesta, johon on sisältynyt korvaus tapaturmaisesta kuolemasta 6.741 euroa, sekä A:n yksityistapaturmavakuutuksesta, johon on sisältynyt kuolemantapauskorvaus 5.876 euroa.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on antanut päätöksen 18.5.2012 sekä henkilövakuutuksen että yksityistapaturmavakuutuksen osalta. Yhtiö on vähentänyt kummastakin korvauksesta puolet katsoen, että A oli myötävaikuttanut vakuutustapahtumaan törkeällä huolimattomuudellaan ajamalla henkilöautolla huomattavaa ylinopeutta.

Valitus

A:n edunsaaja on tyytymätön vakuutusyhtiön 18.5.2012 antamaan päätökseen ja pyytää lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta. Henkilövakuutuksen kuolemantapauskorvaus tulisi maksaa täysimääräisenä ja yksityistapaturmavakuutuksen kuolemantapauskorvaus kahteen kolmasosaan alennettuna. Myötävaikutusalennus puolet ei ole perusteltu ottaen huomioon, että kysymyksessä on nuorelle henkilölle sattunut onnettomuus ja nuorena henkilönä tehty teko. Lisäksi vakuutusyhtiö on 13.7.2011 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut korvauksen olevan täysimääräinen.

Yksityistapaturmavakuutuksen osalta on ymmärrettävää, että onnettomuuden uhrin omalla myötävaikutuksella on merkitystä vakuutustapahtuman syntyyn, mutta tätä ei kuitenkaan voida soveltaa henkilövakuutukseen. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään ottanut päätöksessään huomioon olosuhteita, kuten tien kuntoa, jotka ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Samassa paikassa oli tapahtunut kesän 2011 aikana kolme kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta, ja tien parannustoimenpiteisiin on ryhdytty syksyllä 2011.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vaatimuksen ja katsoo, että sillä on ollut oikeus tehdä 50 prosentin myötävaikutusalennus A:n tör­keän huolimattomuuden johdosta. Kyseisessä tapauksessa A on ajanut no­peutta 120 km/h. Tiellä on nopeusrajoitus 60 km/h. Koska A on ajanut ajopaikkaan nähden huomattavan suurta ylinopeutta, yhtiö katsoo, että hän on toiminnallaan tietoisesti saanut aikaan tilanteen, jossa on suuri vahingonvaara.

Se, että kyseessä on nuorelle henkilölle sattunut onnettomuus ja nuorena henkilönä tehty teko, eivät ole merkityksellisiä seikkoja arvioitaessa tässä tapauksessa sitä, onko vakuutustapahtuma aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. A on ollut vahinkohetkellä 18-vuotias ja hänellä on ollut voimassa oleva ajo-oikeus. Hänellä on ollut tai olisi tullut olla tarvittavat tiedot ymmärtääkseen, että auton ajorataan nähden huomattavan suuri ylinopeus saattaa hänet itsensä ja muut suureen vahingonvaaraan. A on ottanut tietoisen riskin lähtiessään ajamaan huomattavaa ylinopeutta ja toiminnallaan hän on jättänyt huomioimatta liikenneturvallisuuden.

Valituksessa on vedottu siihen, että samassa paikassa on sattunut kesän 2011 aikana kolme kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta ja tien parannustoimenpiteisiin on ryhdytty syksyllä 2011. Ajoneuvon kuljettajan tulee ottaa tien kunto huomioon ja sopeuttaa ajonopeutensa sen mukaan. Liikenteessä normaaleihin varotoimiin kuuluu myös tien kunnon tarkkailu sekä ajonopeuden sopeuttaminen sen mukaan. Sillä, että tiellä on sattunut lukuisia onnettomuuksia aiemmin, ei ole merkitystä tämän vakuutustapahtuman arvioinnin kannalta.

Näillä perusteilla yhtiön ratkaisua 18.5.2012 siitä, että kuolemantapauskor­vausta on alennettava 50 prosentilla myötävaikutuksen johdosta, on pidettävä asianmukaisena.

Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys

Lautakunnalla on käytettävissään:

• korvauspäätökset ja vahinkoilmoitukset
• tutkinnan päätös 21.3.2012
• yhtiön saatekirje 13.7.2011
• tutkintailmoitukset 4.8.2011 ja 21.3.2012
• kuolintodistus 22.2.2012
• lausunto kuolemansyyn selvityksestä 22.2.2012
• vakuutuskirja 9.10.2010
• vakuutusehdot 1.1.2010.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n vakuutusten perusteella maksettavia korvauksia ollut aihetta alentaa puoleen määrään A:n törkeän huolimattomuuden perusteella.

Vakuutuskirja ja vakuutusehdot

Vakuutuskirjaan on merkitty, että A on ollut vakuutettuna henkilövakuutuksessa ja yksityistapaturmavakuutuksessa, joihin kumpaankin sovelletaan samoja yleisiä henkilövakuutusehtoja. Ehdon 3.3 mukaan tapaturman aiheuttamasta kuolemasta maksetaan sovittu kuolemantapauskorvaus.

Vakuutuskirjaan on merkitty, että henkilövakuutuksen mukainen kuolemantapauskorvauksen määrä on 6.741 euroa. Yksityistapaturmavakuutuksessa se on 5.876 euroa.

Ehdon 7.2.1 mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, vakuutusyhtiön vastuuta voidaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain 28 §:n 3 momentin mukaan, jos vakuutettu tapaturmavakuutuksessa tai sairausvakuutuksessa on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, vakuutuksenantajan vastuuta voidaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Vakuutussopimuslain 28.3 §:n esitöiden (HE 114/1993 s. 43) mukaan ”törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaa tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Yksinomaan se seikka, että vakuutettu on vakuutustapahtuman sattuessa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena, ei ole osoitus törkeästä huolimattomuudesta. Vahva humalatila voi sen sijaan tapahtumaan liittyvistä muista olosuhteista riippuen johtaa vakuutuksenantajan vastuun alentamiseen.”

Esitöiden mukaan, ”jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan vakuutuksenantajan vastuuta momentin mukaan alentaa sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Harkinnassa voidaan ottaa huomioon paitsi vakuutetun menettelyn moitittavuus myös vakuutetun tai muun korvaukseen oikeutetun tarve saada vakuutustapahtumasta korvausta”.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1. momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

9 §:n 2. momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Tapauksen arviointi A:n huolimattomuuden asteen osalta

Edellä kohdassa ”tapahtumatiedot” on selostettu, miten A:n kuolemaan johtanut tilanne on edennyt. Tutkintailmoituksesta 4.8.2011 ilmenee, että kyseessä on ollut suistuminen oikealle suoraa, paljasta ja kuivaa kestopäällystetietä ajamalla. Nopeusrajoitus on ollut 60 km/h, ilman lämpötila on ollut +17 astetta ja on ollut päivänvalo, pilvipoutainen päivä. Silminnäkijöiden kertoman mukaan A:n kuljettama auto oli tullut huomattavaa ylinopeutta, noin 120 km/h. A oli menettänyt auton hallinnan erään töyssyn kohdalla. Auto oli suistunut tieltä puuhun ja jäänyt ojaan.

A on ylittänyt huomattavasti kyseisellä tieosuudella sallitun enimmäisnopeuden. Lisäksi hän on selvästikin laiminlyönyt tieliikennelain 23 §:n mukaisen vaatimuksen sovittaa ajoneuvon nopeus sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Säännöksen mukaan nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mitkä syyt ovat johtaneet kesän 2011 aikana kolmeen kuolemantapaukseen ja miksi tien parantamistoimiin on ryhdytty syksyllä 2011. Ottaen huomioon A:n kuljettaman auton huomattava ylinopeus lautakunta pitää kuitenkin riittävästi selvitettynä, että A on laiminlyönyt törkeällä huolimattomuudellaan hänelle tuossa tilanteessa asetetun velvollisuuden sovittaa ajoneuvonsa nopeus paitsi yleisesti nopeusrajoituksiin myös olosuhteiden edellyttämällä tavalla.

A oli kuljettajatutkinnon suorittamalla saavuttanut henkilöauton ajo-oikeuden, mistä todistukseksi hänelle oli myönnetty ajokortti. A:n on siten tullut tuntea kulloinkin voimassa olevat liikennesäännöt ja myös noudattaa niitä. Lisäksi A:n on tullut ymmärtää huomattavan ylinopeutensa aiheuttavan erittäin suuren vaaran mm. henkilövahinkojen aiheutumisesta. A:n 18 vuoden ikä ei muutoinkaan ole sellainen seikka, joka valituksessa esitetyin tavoin tulisi nyt ottaa huomioon hänen menettelynsä moitittavuutta alentavana perusteena.

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella on perusteltua päätyä siihen, että A on aiheut­tanut vakuutustapahtuman törkeällä huolimattomuudellaan. Lautakunta pitää asianmukaisena, että sekä henkilövakuutuksen että yksityistapaturmavakuutuksen perusteella maksettavia kuolemantapauskorvauksia on A:n törkeän huolimattomuuden johdosta alennettu puoleen vakuutuskirjan mukaisista määristä.

Vakuutusyhtiön 13.7.2011 päivätyn saatekirjeen merkitys

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on, saatuaan tietää A:n kuolemasta, lähettänyt vakuutuskirjaan A:n edunsaajaksi merkitylle A:n äidille (valittajalle) 13.7.2011 saatekirjeen, jonka liitteinä ovat olleet korvaushakemus ja korvauksenhakuohje kuolintapaussumman hakemista varten. Yhtiö on saatekirjeessään ilmoittanut perunkirjoitusta varten, että ”korvaus tapaturmaisesta kuolemasta on 6.741 euroa” sekä sen, että ”tämä ei ole korvauspäätös”.

Vakuutusyhtiö on siis saatekirjeessään kertonut perintö- ja lahjaverolain mukaisessa kolmen kuukauden määräajassa A:n kuoleman jälkeen tehtävää pakollista perunkirjoitusta varten, mikä on ollut vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä tapaturmaisen kuoleman varalta. A:n jälkeen tehtävässä perukirjassa on tullut perintö- ja lahjaverolain 7 b ja 28 §:n nojalla ilmoittaa mm. kuolemantapauskorvauksesta.

Vakuutusyhtiön saatekirjeessään 13.7.2011 tekemä ilmoitus vakuutuskirjaan merkityn kuolemantapauskorvauksen määrästä (vakuutusmäärästä), ei siten ylipäänsäkään ole ollut vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus tulevasta korvauksesta. Yhtiön ilmoitus tulevasta korvauksesta ei mainitun lainkohdan mukaan olisi muutoinkaan ollut yhtiötä sitova siten kuin valituksessa on esitetty.

Vakuutusyhtiö ei siten ole valituksessa esitetyin tavoin velvollinen maksamaan täyttä vakuutuskorvausta saatekirjeensä 13.7.2011 perusteella.

Johtopäätös

Lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöksiä alentaa korvauksia molemmista vakuutuksista puoleen asianmukaisina.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Ahlroth, Kauppila, Kummoinen ja Lehti. Sihteerinä toimi Saarikoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA