Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja K Oy oli rakentanut varastorakennusta tilaajalle urakkasopimuksen perusteella. Rakenteilla olleen varaston toinen pääty paloi 7.10.2010. Palo oli saanut alkunsa oikosulusta paikalle jätetyssä jatkojohdossa. Vakuutuksenottaja haki korvausta vahingosta vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö oli ensin hylännyt vakuutuksenottajan korvaushakemuksen vedoten vastuuvakuutuksen rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutusturva ei korvannut vahinkoa omaisuudelle, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän valmisteltavana, käsiteltävänä tai toiminnan kohteena. Korvausasiaa on sen jälkeen käsitelty Vakuutuslautakunnassa, joka on ratkaisussaan VKL 43/11 katsonut, että mainitusta rajoitusehdosta huolimatta vakuutusyhtiö oli vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella korvausvastuussa vahingosta. Lautakunta katsoi vakuutuksenottajan aiheuttaneen palon huolimattomuudellaan.

Lautakunnan antaman ratkaisusuosituksen perusteella vakuutusyhtiö on käsitellyt asian uudelleen. Yhtiö on vedonnut 13.7.2012 päivätyssä päätöksessään vakuutuksenottajan antamaan selvitykseen, jonka mukaan vahingon sattuessa tilaaja ei ollut vastaanottanut rakennusta. Kohdetta koskeneeseen urakkasopimukseen oli sovellettu YSE 1998 urakkasopimusehtoja, joiden mukaan rakennuskohteen tai sen osan vahingoittuessa tai tuhoutuessa ennen kuin tilaaja oli ottanut sen vastaan vahinko kohtasi urakoitsijaa siitä riippumatta, oliko urakkahinta osittain tai kokonaan maksettu. Tämän vuoksi kyse oli vakuutuksenottajalle itselleen urakoitsijana aiheutuneesta vahingosta, joka oli rajoitettu vakuutuksen ulkopuolelle.  Myöhemmässä päätöksessään 19.12.2012 vakuutusyhtiö on vielä lausunut, että vasta vakuutuksenottajan 5.3.2012 antamista tiedoista oli ilmennyt koko vahingon aiheutuneen vakuutuksenottajalle itselleen. Siksi vahinkoa ei korvattu vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on uudistanut vaatimuksensa palovahingon aiheuttamien kustannusten korvaamisesta vastuuvakuutuksesta. Vakuutuksen myyjä oli antanut myyntitilanteessa ja vahingon jälkeenkin ymmärtää, että vakuutus korvaa esimerkiksi palovahingon rakentamisen aikana.

Palovahinko oli kohdistunut pääosin tilaajan tappioksi. Vakuutuksenottaja ei omistanut rakennusta eikä sen materiaaleja. Vahinkoa aiheutui tilaajalle sekä materiaaleista että vakuutuksenottajan työstä, kuten peltikaton uudestaan asennuksesta ja sähkötöistä. Tilaaja oli maksanut materiaaliostot suoraan. Vakuutusta myytäessä ei ollut ilmennyt, että vakuutus ei korvaisikaan vahinkoa. Hän oli ottanut vakuutuksen juuri sen takia, että vakuutukset olisivat kunnossa hänen saatuaan arvoltaan suuren kohteen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut 1.7.2014 päivätyssä vastineessaan pyytäneensä vakuutuksenottajalta lautakunnan ratkaisun jälkeen 19.2.2012 lisäselvitystä vahingon määrän arvioimiseksi. Vakuutuksenottaja oli 5.3.2012 ilmoittanut, että mitään osaa rakennuksista ei ollut vielä luovutettu tilaajalle. Vahingon määrää tai kohteen luovuttamista ei ollut aiemmin tarpeen selvittää, koska vahinkoa ei pidetty korvattavana. Vakuutuksenottaja oli kertonut 5.3.2012 kohteen olleen vielä rakenteilla, jolloin vasta oli selvinnyt, että koko vahinko oli aiheutunut vakuutuksenottajalle itselleen, eikä se ollut vastuuvakuutuksesta korvattava.

Vakuutuksenottajan valituksessaan kertoma tieto siitä, että materiaalit olivat olleet tilaajan omistamat, on ollut uusi, sillä aiemmin oli selvitetty, että varasto- ja saunarakennukset oli tilattu vakuutuksenottajalta YSE98 -mukaisella sopimuksella. Viimeisimmässä 24.9.2013 päivätyssä päätöksessä vakuutuksenottajalle oli kerrottu, että mikäli tilaaja oli suoraan maksanut materiaaliostot ilman, että ne olivat sisältyneet rakennusurakkaan, materiaalikustannukset olivat vastuuvakuutuksesta korvattavaa vahinkoa ja tältä osin vahinko korvattaisiin lukuun ottamatta oman työn osuutta. Viimeksi mainitut kustannukset olivat sopimussuorituksen täyttämisestä aiheutuneita kustannuksia, eli vakuutuksenottajalle itselleen aiheutunutta vahinkoa.

Vakuutusyhtiö oli pyytänyt vakuutuksenottajaa toimittamaan selvityksen urakkaan kuulumattomista materiaaleista. Selvitystä oli pyydetty myös 3.10.2013. Vakuutuksenottaja ei kuitenkaan ollut toimittanut selvitystä vahingon määrästä, joten vahingon käsittelyä ei ole voitu jatkaa. Vakuutusyhtiön mukaan oli selvittämättä, oliko tilaaja vaatinut vakuutuksenottajaa korvaamaan rakennusten uudelleenrakentamiseen tarvitut materiaalit tai oliko vakuutuksenottaja korvannut materiaalikulut tilaajalle.

Ratkaisusuositus

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2012 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 201.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 201.2 rajoitusten mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutuksenottajalle itselleen aiheutunutta vahinkoa.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Asian arviointi

Erimielisyys koskee vakuutuksenottajan urakkasopimuksen nojalla tilaajalle rakentamaa vielä keskeneräisenä ollutta varastorakennusta 7.10.2010 kohdanneen palovahingon korvattavuutta vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on lautakunnalle antamassaan vastineessa selvittänyt, että se on valituksesta ilmenneiden lisätietojen perusteella hyväksynyt palosta aiheutuneet ylimääräiset materiaalikustannukset vakuutuksesta korvattavaksi vahingoksi. Sitä vastoin vakuutuksenottajan oman työn osuutta ei korvattu vakuutuksenottajalle itselleen aiheutuneena vahinkona. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä tältä osin asianmukaisena.

Vakuutusyhtiön mukaan korvausta ei ole kuitenkaan voitu maksaa, koska vakuutuksenottaja ei ole toimittanut pyydettyjä selvityksiä urakkasopimukseen kuulumattomista tilaajan hankkimista materiaaleista.

Lautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus vahingon määrästä kuuluu korvauksen hakijalle. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakija on myös velvollinen antamaan vakuutuksenantajalle vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi tarpeelliset asiakirjat ja tiedot.

Lautakunta katsoo, että tässä tapauksessa vahingoittunutta rakennusta koskeneen urakkasopimuksen tarkka sisältö urakkaan kuuluneita tarvikkeita ja erityisesti rakennuksen tilaajan hankittaviksi sovittuja tarvikkeita koskevine tietoineen niiden laadusta, määrästä ja hinnoista on olennaisesti sellaista selvitystä, joka on parhaiten vakuutuksenottajan hankittavissa ja jonka esittäminen kuuluu lain mukaan vakuutuksenottajan velvollisuuksiin korvauksen hakijana. Ilman mainittuja vahingon määrää koskevia selvityksiä vakuutusyhtiö ei voi todeta sen vastattavaksi kuuluvan vahingon määrää eikä sillä siten ole ennen selvitysten saamista velvollisuutta maksaa korvausta vakuutuksenottajalle.

Koska lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista sen paremmin kuin vakuutuksenottajan lautakunnalle osoittamasta valituksestaan ei ilmene, että vakuutuksenottaja olisi toimittanut edellä mainittuja selvityksiä vakuutusyhtiölle, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole laiminlyönyt sille vakuutussopimuksen nojalla kuuluvia velvollisuuksia, vaikka se ei toistaiseksi olekaan suorittanut asiassa korvausta. Mikäli vakuutuksenottaja edelleen haluaa korvausta maksettavaksi, sen tulee niin halutessaan toimittaa edellä mainitut selvitykset ja tiedot vakuutusyhtiölle.

Lopputulos

Lautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön ratkaisuun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Raulos, puheenjohtaja
Isokoski, sihteeri

Jäsenet:
Löppönen
Makkula
Nyyssölä
Pesonen
Sarpakunnas