Tapahtumatiedot

A (syntynyt 1994) oli vuonna 2009 heinäkuun alussa rippikoululeirillä seurakunnan kurssikeskuksessa. A sekä valtaosa muista leiriläisistä ja henkilökunnasta sairastui vatsatautiin, jonka syyksi katsottiin saastuneesta vedestä aiheutunut norovirusepidemia.

Tutkimuksissa ilmeni, että aiemmin samana vuonna kurssikeskuksen alueelle tehtyyn porakaivoon oli päässyt sadevettä, joka oli saastuttanut porakaivon veden.

A:lla alkoi heinäkuussa esiintyä hiljalleen lonkkakipuja. 7.10.2009 päivätyn sairauskertomuksen mukaan hän oli heinäkuussa 2009 loukannut oikean nilkkansa, ontunut ja tämän jälkeen oli alkanut esiintyä vasemmanpuoleista lonkkakipua. Tutkimuksissa A:lla todettiin spondyloarthritis juvenalis (lastenreuma). Hänellä todettiin reumalle altistava kudostekijä HLA-B27+. Lisäksi A:n suvussa on ollut nivelreumaa, nivelpsoriasista ja psoriasista.

Korvausta A:lle aiheutuneesta vatsataudista ja hänelle kehittyneestä reumasta haettiin vakuutuksenottajana olevan yrityksen vastuuvakuutuksesta. A:n isän mukaan myös toisella, samalla leirillä olleella pojalla todettiin myöhemmin reuma.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö korvasi vatsataudin osalta tilapäisestä haitasta 200 euroa.

Reuman osalta vakuutusyhtiö totesi, että vakuutusehtojen mukaan vakuutuskorvausta maksetaan vahingosta, jonka vakuutuksenottaja on aiheuttanut ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Korvausvastuun edellytyksenä on lisäksi syy-yhteys. Vastuuvakuutus korvaa tuottamuksellisen teon aiheuttamat välittömät vahingot. Jos laiminlyönnistä seuraa muita, esim. ketjuuntuvia vahinkoja, katkeaa juridinen syy-yhteys. Vahingon­aiheuttajan korvattaviksi eivät tule seuraukset, jotka eivät ole ennalta-arvattavia.

Yhtiö totesi, että rippileirillä kärsitty sairaus on saanut alkunsa saastuneesta vedestä, mutta vedessä ollut bakteeri tai virus on jäänyt selvittämättä. Tapauksessa ei ole tullut lääketieteellisesti näytetyksi, onko A:n reumasairaus aiheutunut välittömästi vatsasairaudesta. Tässä tapauksessa on viitteitä siihen, että sairaus on alkamassa muusta syystä, johon viittaa esim. reumasairastuneilla havaittu yleinen kudostyyppi sekä perinnöllisyystekijät.

Vakuutusyhtiö katsoi, että tässä tapauksessa ei ole lääketieteellisesti näytetty mahdollisen selkärankareuman aiheutuneen vakuutuksenottajan tuottamuksesta, vaan kyse on vahingosta riippumattomasta sairaudesta ja joka tapauksessa välillisestä seurauksesta. Vakuutuksenottajalle ei ole syntynyt lakiin perustuvaa korvausvelvollisuutta, minkä vuoksi korvausta ei maksettu vastuuvakuutuksen perusteella.

A:n isä pyysi vakuutusyhtiötä käsittelemään asian uudelleen. Hän totesi, että A oli täysin terve nuori ja oireeton rippikouluun asti, leirin jälkeen alkoivat vaivat ja loppusyksystä 2009 valmistui lopullinen diagnoosi. On täysin selvää, että reuman aiheutti norovirus, jonka taas aiheutti rippikoulussa saatu saastunut vesi.

Vakuutusyhtiö on viitannut A:lla todettuun kudostyyppiin HB27 katsoen sen olleen syynä reumaan. Kyseistä geeniä kantaa noin 20 % suomalaisista, mutta kaikki eivät sairastu. Reumaan sairastuu myös sellaisia, joilla ei ole kyseistä geeniä. A:lla on ollut kyseinen geeni 15 vuotta eikä hän ole sairastunut ja myös hänen sukulaisillaan, joilla ei ole reumasairautta, on sama geeni. HB27-geenin seurauksena saatuun reumaan tarvitaan juuri niin kutsuttu laukaiseva tekijä (kuten norovirus). Muutkin samanaikaisesti rippikoulussa sairastuneet ovat selkeä osoitus syy-yhteydestä. Jos A:lla ei olisi HB27-geeniä, voisi reuma olla muunkin syyn aiheuttama. Lisäksi kyseisen geenin omaavat diagnosoidaan yleensä noin kaksi kuukautta laukaisevan tekijän jälkeen, juuri kuten tässäkin tapauksessa. Ilman saastunutta vettä A ei olisi sairastunut syksyllä 2009 reumaan.

Vakuutusyhtiö katsoi edelleen, että A:n saama lapsuusiän seropositiivinen reumasairaus ei ole syy-yhteydessä kesällä 2009 sairastettuun vatsatautiin. Sairauden ajallinen alkaminen suolistotulehduksen jälkeen ei ole sairauden korvaus­peruste.

Valitus

A:n isä on pyytänyt Vakuutuslautakunnan lausuntoa asiassa. Hän toteaa, että A sairastui rippileirillä norovirukseen, jonka vakuutusyhtiö korvasi. Jälkitautina tuli selkärankareuma, jota vakuutusyhtiö ei korvannut. Vakuutusyhtiön mukaan syy-yhteyttä ei ole, vaan syy on A:n geeneissä. Kyseistä geeniä kantaa melkein miljoona suomalaista, joista reilut 99 % ei koskaan sairastu. Kaikkien asiantuntijoiden mukaan juuri bakteeritauti saastuneesta vedestä on reuman laukaiseva tekijä. Vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, ettei syy-yhteyttä olisi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että A on sairastunut rippileirillä heinäkuussa 2009 vatsatautiin, jonka on todettu johtuneen vakuutuksenottajan kaivonporauksessa tapahtuneesta virheestä. Virheen johdosta kaivosta löytyi pieni määrä noroviruksia ja adenoviruksia, joiden johdosta kaivon vesi oli saastunut ja aiheutti useiden rippileiriläisten sairastumisen vatsatautiin. A:lla todettiin syksyllä 2009 selkärankareuma.

Vatsataudin osuus on korvattu vastuuvakuutuksesta, mutta selkärankareuman osalta on todettu, että kysymys ei ole vakuutuksenottajan virheen johdosta aiheutuneesta sairaudesta, vaan muusta syystä ilmenneestä sairastumisesta. Reumasairaus ei ole syy-yhteydessä kesällä 2009 sairastettuun vatsatautiin eli reumasairauden ajallinen alkaminen suolistotulehduksen jälkeen ei ole tämän sairauden korvausperusteena.

Vahingonkorvauslain mukainen korvausvelvollisuus syntyy vain vahingoista, jotka ovat adekvaattisessa syy-yhteydessä tuottamukselliseen tekoon eli virheeseen tai laiminlyöntiin. Jos kysymys on seurauksista, jotka eivät juridisesti tai lääketieteellisesti ole syy-yhteydessä tekoon, ei korvausvastuuta synny eikä tällöin vahinkoa voida korvata vastuuvakuutuksesta.

Tässä tapauksessa vain vatsataudista aiheutuneet kustannukset voivat kuulua vastuuvakuutuksesta korvattavaksi ja ne on korvattukin vahingonkorvauslain mukaisesti. Vastuuvakuutuksesta on korvattu kaikki ne kulut, joiden on lääketieteellisesti osoitettu olevan seurausta pilaantuneesta vedestä.

A:lla syksyllä 2009 todettu selkärankareuma sen sijaan johtuu muusta syystä. Reumasairauksilla ei ole osoitettu olevan lääketieteellistä syy-yhteyttä siten, että nämä aiheutuisivat saastuneesta vedestä tai sen aiheuttamista vatsasairauksista tai infektioista ylipäätään. Noroviruksen ei ole missään lääketieteellisessä selvityksessä todettu aiheuttaneen selkärankareumaa. Myöskään hoitavien lääkärien lausunnoissa ei missään edes epäillä, että kysymys olisi vatsataudin johdosta aiheutuneesta sairaudesta.

Reumasairauksien ei siis ole lääketieteellisesti todettu johtuvan vatsasairauksista tai sairastetuista virustaudeista ylipäätään, vaan niihin vaikuttavat perinnöllisyystekijät ja sairastuneilla havaittu kudostyyppi. Tämä kudostyyppi HLAB27 on myös A:lla.

A:ta koskevista lääkärinlausunnoista ja sairauskertomuksista ilmenee lisäksi, että lonkkakipu on alkanut jo heinäkuun alkupuolella sen jälkeen, kun hän on loukannut ensin nilkan ja ontunut sen johdosta. Vatsataudin A on sairastanut myös heinäkuun alussa 3.7.2009. Kysymyksessä on näin ollen vain ajallinen yhteys, ei mitään muuta. A:n osalta ei ole myöskään erikseen selvitetty, minkä viruksen tai bakteerin aiheuttama vatsasairaus on ollut.

Vatsataudin johdosta on mahdollista, että sairastuneelle aiheutuu joskus reaktiivisen artriitin oireita. Tämä on kuitenkin tulehduksellinen sairaus, joka näkyy myös tulehdusarvoissa. Nämä oireet alkavat tyypillisesti jonkin verran sairastetun vatsasairauden jälkeen, eivät yleensä koskaan samanaikaisesti, sillä kysymys on vatsataudin jälkitilasta tai jälkiseurauksesta. Tällöin kuitenkin kysymys on ohimenevästä sairaudesta eli niveliin syntyy viruksen johdosta tilapäinen tulehdustila.

Nyt kysymys ei kuitenkaan ole reaktiivisesta artriitista, vaan selkärankareumasta. A:n tulehdusarvot ovat olleet laboratoriotesteissä normaalit, joten kysymys ei ole tulehduksellisista muutoksista nivelissä. Lisäksi reumaoireet ovat alkaneet samanaikaisesti vatsataudin aikoihin, joten tyypillinen vatsataudin aiheuttama jälkitilakaan ei voi olla kysymyksessä.

Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että syy-yhteyden osalta laukaiseva tekijä on eri asia kuin se, mistä syystä sairaus johtuu. Selkärankareuman osalta ei missään ole osoitettu, että se johtuisi eli syntyisi infektiotaudin johdosta. Näin ollen syy-yhteyttä ei ole, vaan kysymys on perinnöllisestä alttiudesta.

Näin ollen A:n vaatimien lisäkorvausten osalta kysymys ei ole saastuneen veden aiheuttamista oireista ja sairauksista eikä hänelle voida lisäkorvausta maksaa selkärankareuman johdosta aiheutuneista kustannuksista ja haitoista.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana olevalle yritykselle on varattu tilaisuus antaa vastineensa asiassa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 201.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksellisesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mikä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Korvausvastuun syntyminen edellyttää, että seuraus, josta korvausta haetaan, on syy-yhteydessä sen tahon toimintaan, jolta korvausta haetaan. Vamma tai sairaus katsotaan tietystä vahinkotapahtumasta aiheutuneeksi, mikäli kyseisen tapahtuman ja vamman tai sairauden välillä on lääketieteellisesti arvioiden todennäköinen syy-seuraussuhde. Todistustaakka korvausvelvollisuuden perustavan syy-yhteyden olemassaolosta on lähtökohtaisesti korvausta vaativalla. Syy-yhteyden arvioinnissa avainasemassa on lääketieteellinen näyttö eli tutkimushavainnot ja lääketieteelliset kokemussäännöt. Viimekädessä syy-yhteyskysymys on kuitenkin oikeudellinen. Harkinnassa otetaan lääketieteellisen selvityksen ohella huomioon muutkin seikat, joiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä syy-yhteyden olemassaolosta tai sen puuttumisesta. Ajallinen yhteys vahinkotapahtuman ja seurauksen välillä ei vielä ole riittävä näyttö syy-yhteyden olemassaolosta.

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että 15-vuotias A sairasti noroviruksen aiheuttaman vatsainfektion 3.7.2009. Hänellä alkoi heinäkuussa myös nivelvaivat. Tarkkaa tietoa lautakunnan käytettävissä olevassa selvityksessä ei ole nivelvaivojen alkamisajankohdasta. Sairauskertomuksista ilmenee, että A sai samoihin aikoihin oikean nilkan nyrjähdyksen, jonka vuoksi hän ontui ja tämän seurauksena lonkanseudussa alkoi tuntua kipua. Lautakunnalle ei ole toimitettu alkuvaiheen sairauskertomuksia, mutta ilmeisesti A on hakeutunut lääkäriin syyskuussa, koska tällöin häneltä on otettu verikokeet sekä tehty lonkan ja polven röntgentutkimukset, joissa ei todettu poikkeavaa. Magneettitutkimuksessa 29.10.2009 todettiin sakroiliittiin sopiva löydös ja joulukuussa 2009 asetettiin diagnoosiksi lasten selkärankareuma. A:n suvussa on esiintynyt nivelreumaa, nivelpsoriasista ja psoriasista. A:lla on itsellään todettu positiivinen HLA-B27 kudostyyppi, joka on reumaan sairastuneilla yleinen.

Asiassa on kyse siitä, onko A:n sairastamasta norovirusinfektiosta aiheutunut hänellä sittemmin todettu selkärankareuma.

Selkärankareuman syyt tunnetaan vielä puutteellisesti. Kudostyypin HLA-B27 ja selkärankareuman välillä on kuitenkin todettu olevan vahva yhteys. Selkärankareumaan sairastuneista noin 90 %:lla on kyseinen kudostekijä, mutta toisaalta HLA-B27 positiivisista vain 2–5 % sairastuu selkärankareumaan.

Monet ruoansulatuselimistön infektiot voivat laukaista reaktiivisen artriitin (niveltulehduksen), erityisesti henkilöillä, joilla on kudostyyppi HLA-B27. Reaktiivinen artriitti voi puolestaan kroonistuessaan muuttua vuosien mittaan selkärankareumaksi. Tämän vuoksi on epäilty, että infektioilla olisi osuutta myös selkärankareuman kehittymisessä. Reaktiivisen niveltulehduksen laukaisee yleensä bakteeriperäinen infektio. Myös joidenkin virusinfektioiden jälkeen voi esiintyä niveltulehdusta. Norovirusta ei kuitenkaan ole tuotu lääketieteellisessä kirjallisuudessa esiin reaktiivista artriittia tai selkärankareumaa laukaisevana tekijänä.

Tässä tapauksessa A:lla on todettu sakroiliittiin viittaavat löydökset vajaan neljän kuukauden kuluttua norovirusinfektiosta. Lääketieteellisestä selvityksestä ei ilmene, että A:lla olisi todettu tai edes epäilty reaktiivista artriittia ennen selkärankareuman diagnosointia. Laboratoriotutkimuksissa todetut normaalit löydökset eivät myöskään viittaa siihen, että hänellä olisi ollut reaktiivinen artriitti. Näin ollen syy-yhteyden toteaminen norovirusinfektion ja selkärankareuman kehittymisen välillä edellyttäisi sitä, että voitaisiin todeta virusinfektion suoraa laukaisseen selkärankareuman.

A:n sairastaman norovirusinfektion merkitystä selkärankareuman laukaisevana tekijänä ei voida täysin poissulkea, mutta lautakunnan käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella sitä ei kuitenkaan voida pitää A:n reumasairauden puhkeamisen todennäköisenä syynä. A:lla on reumasairauksille altistava kudostyyppi ja hänen lähisuvussaan on esiintynyt erilaisia reumasairauksia. A:lla on näin ollen alttius sairastua reumasairauteen.

Korvausvastuun syntyminen edellyttää sitä, että syy-yhteyttä vahinkotapahtuman ja sairauden välillä voidaan pitää lääketieteellisesti arvioiden todennäköisenä. Lautakunnan käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella ei voida todeta, että syy-yhteys tässä tapauksessa olisi todennäköinen. Tämän vuoksi lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita lisäkorvausta.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Karimäki ja Rusanen sekä varajäsen Maso. Sihteerinä toimi Haapasaari.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA