Tapahtumatiedot
A (s. 1954) on vakuutettuna lainaturvavakuutuksessa, joka sisältää mm. turvan tapaturmaisen pysyvän haitan varalta. A oli 3.12.2008 liikenneonnettomuudessa, jossa A:n auton kylkeen tuli sivulta toinen auto 80 km/h vauhdissa. A:lle aiheutui onnettomuudesta niskan retkahdusvamma, niska-hartiaseudun kipua ja päänsärkyä. Sittemmin A:lle ilmaantui muisti- ja keskittymisongelmia. Helmikuussa 2010 tapahtui toinen onnettomuus: A aurasi lumia traktorilla, kun traktorin etulevy osui vesisulkuun aiheuttaen äkkipysähdyksen 20-30 km/h vauhdissa. Toukokuussa 2012 A:lla diagnosoitiin Parkinsonin tauti. Loppuvuodesta 2013 A haki lainaturvavakuutuksesta korvausta tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta. A katsoi, että hänelle oli liikenneonnettomuuden seurauksena aiheutunut mm. kunnon heikkenemistä, uniongelmia, muistin muutoksia ja hahmotushäiriöitä.
Vakuutusyhtiö katsoi korvauspäätöksissään, että A:lle oli liikenneonnettomuuden 3.12.2008 seurauksena jäänyt kaularankaoireisto, joka vastasi sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokkapäätöksessä 1012/1986 tarkoitettua kaularangan lievää toiminnanvajavuutta ja noin haittaluokkaa 3. Tullakseen korvattavaksi pysyvän haitan tuli vakuutusehtojen mukaan vastata vähintään haittaluokkaa 10. Lisäksi haitan tuli ilmetä viimeistään 24 kuukauden kuluessa tapaturman sattumisesta, mikä edellytys ei A:n kohdalla täyttynyt. Näillä perusteilla A:n vaatimaa korvausta ei maksettu.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A pitää kohtuuttomana vedota siihen edellytykseen, että haitan on ilmettävä 24 kuukauden kuluessa vahingosta. A:sta riippumattomista syistä A:n päätä ei kuvattu vahingon jälkeen ja tutkimuksiin pääsy oli hidasta. Tapaturman jälkeen A:lle on kehittynyt työkyvyttömyyttä aiheuttanut neuropsykologinen oirekuva ja Parkinsonin tauti. A:lle on myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.10.2012.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. A:lla ei ole ilmennyt korvattavaa, vähintään haittaluokkaa 10 vastaavaa haittaa 24 kuukauden kuluessa tapaturmasta.
A:lle tehdyt tutkimukset eivät ole osoittaneet pään alueella pinnallisia löydöksiä tai vammaa eikä aivovaurioon sopivia löydöksiä ole havaittu. Parkinsonin tauti ei ole syy-yhteydessä sattuneisiin tapaturmiin eikä se näin ollen nosta tapaturmasta johtuvan pysyvän haitan haittaluokkaa. Neurologin sairauskertomustekstissä 18.12.2013 on katsottu, että A:n neuropsykologisessa profiilissa on hyvinkin aivovammaan sopivia piirteitä, jotka sopisivat muun kuin Parkinsonin taudin aiheuttamiksi. Nämä neurologiset oireet vastaisivat arviolta lievän keskivaikean aivovamman jälkitilaa, josta haittaluokka olisi 5-6 välillä. Vakuutusyhtiö toteaa, että mahdollisen aivovamman sekä kaularangan lievän toiminnanvajavuuden (haittaluokka 3) aiheuttava yhteinen haitta jää sekin alle haittaluokan 10. Näin ollen vakuutusyhtiö pitää kielteistä korvauspäätöstään vakuutusehtojen mukaisena.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään E-lausunto 22.10.2012, B-lausunnot 18.5.2011, 19.12.2011 ja 5.6.2012, C-lausunto 22.10.2012, lääkärinlausunto invapysäköintiluvan hankkimiseksi 12.3.2013, sairauskertomustekstejä 6.2.2006-18.12.2013 sekä A-lääkärintodistuksia.
Keskussairaalan sairauskertomusmerkintöjen 3.12.2008 mukaan A on ollut samana päivänä työmatkalla. Risteyksessä on ollut vihreät valot ja A on ajanut noin 40 km/h nopeutta, kun oikealta on tullut pakettiauto huomattavasti kovempaa vauhtia ja ajanut A:n auton nokkaan. Pakettiauto on lennähtänyt oikealle kyljelleen ja A:n auto liikahtanut vasemmalle, mutta ei ole mennyt ympäri. Turvatyyny on lauennut. A ei ole muistanut lyöneensä päätään, rintakehä on osunut turvatyynyyn ja turvavyöhön tämän kiristyessä. A on ollut aikaan, paikkaan ja itseensä orientoitunut. Aristusta on ollut lähinnä oikean rintakehän alueella, tämä on ollut pikemminkin ahdistavaa tunnetta kuin kipua. Päässä ei ole todettu ruhjeita eikä kuhmuja. Silmien liikkeet ovat olleet normaalit kaikissa katsesuunnissa ja pupillat valoherkät ja symmetriset. Kasvojen sensoriikka ja mimiikka ovat olleet normaalit. Keuhkokontuusion ja nikamaruhjeiden poissulkemiseksi otettu trauma-TT on ollut normaali. Pään TT-kuvausta ei ole tehty, koska ei ole ollut aihetta epäillä päävammaa. Terveyskeskuksen sairauskertomusmerkintöjen 5.12.2008-7.12.2009 mukaan A:lla on kolarin jälkeen ollut niskan jäykkyyttä ja kipua sekä päänsärkyä. A on saanut fysioterapiaa ja ollut oireiston vuoksi sairauslomalla 154 vuorokautta (merkintä 12.1.2009). Fysiatrian sairaalapalautteen 25.8.2010 mukaan A:lle on edellisenä talvena (2009–2010) sattunut toinen niskan retkahdus, kun traktorin etulevy on lumia auratessa osunut vesisulkuun aiheuttaen äkkipysähdyksen 20–30 km/h vauhdissa. Jälkioireina on ollut niska-hartiaseudun lihasten jäykkyyttä.
Työterveyshuollon sairauskertomusmerkinnän 4.5.2011 mukaan A:on oikea käsi on ollut lyijyputkimaisen jäykkä ja ranteessa on ollut hammasratasmaista jäykkyyttä. Työterveyslääkäri on tehnyt lähetteen neurologian poliklinikalle. Neurologian sairaalapalautteen 18.7.2011 mukaan A:lla on liikenneonnettomuuksien jälkeen ollut kroonista niska-hartiavaivaa, kipuja ja oikean käden heikkoutta ja kömpelyyttä. Lisäksi on ollut ristiselkäsärkyjä ja ajoittain iskiastyyppistä kipusäteilyä oikeaan alaraajaan. sekä oikean alaraajan tottelemattomuuden tuntua. A on lisäksi kuvannut keskittymiskyvyn hankaluutta. Kliinisessä tutkimuksessa A:lla on todettu selkeitä ekstrapyramidaalioireita eli hermostoperäisiä tahdottomia liikkeitä. Koska kolarin vammaenergia on ollut suuri, kallonsisäistä vammaa on pidetty mahdollisena ja A on ohjattu pään ja kaulaytimen magneettitutkimukseen. Työterveyshuollon sairauskertomusmerkinnän 25.10.2011 mukaan pään magneettitutkimuksessa on todettu jonkin verran iskeemisdegeneratiivisia muutoksia, mutta ei vammanjälkeisiä muutoksia.
Sairaalapalautteen 12.3.2012 mukaan oikeapainotteinen ekstrapyramidaalioireisto on seurantavälillä selvästi edennyt, oikea käsi on kömpelöitynyt entisestään ja oikea jalka ei aina tottele kävellessä. Pukeutuminen on vaikeutunut ja A syö käytännössä ainoastaan vasemmalla kädellä, vaikka on alun perin oikeakätinen. Oikeassa kädessä on ajoittain hienojakoista vapinaa ja kirjoittaminen on vaikeutunut. A:ta tutkinut neurologi on todennut, ettei Parkinsonin tauti ole poissuljettavissa ja päättänyt aloittaa levodopahoitokokeilun. A on lisäksi ohjattu neuropsykologiseen tutkimukseen. Sairaalapalautteen 29.5.2012 mukaan levodopalääkitys on lievittänyt jäykkyyttä ja uni on parantunut. Diagnoosiksi on asetettu Parkinsonin tauti. Neuropsykologin arviossa on todettu psykomotorista hidastuneisuutta ja merkittäviä muistamisen ongelmia. Uuden oppimisessa on tehottomuutta ja keinottomuutta. Neuropsykologinen oirekuva ei selity tyypillisen masennusoireiston pohjalta. Selvästi orgaanistyyppistä oireistoa on todettavissa muun muassa muistin laatuvirheissä ja toiminnanohjauksellisissa ongelmissa. Aivovamman vaikutusta tilanteeseen ei voida sulkea pois, kun A on ollut autokolarissa joulukuussa 2008. Toki myös Parkinsonin tautiin voi liittyä kognitiivisia oireita.
Neurologian väliarvion 18.12.2013 mukaan A:n neuropsykologisessa profiilissa on hyvinkin aivovammaan sopivia piirteitä varsinkin, kun ne ovat asiakirjojen mukaan alkaneet vammautumisen jälkeen. Tutkimuksessa A on joutunut pinnistelemään yltääkseen todettuun suoritustasoon, prosessointi on ollut hidastunutta ja toiminnanohjaus pulmallista ja A on väsynyt testauksen edetessä. Älyllinen päättelysuoriutuminen on ollut vähintään lievästi alentunut oletettuun primaaritasoon nähden, samoin päättelytoiminnat ovat visuaalisella puolella olleet alle keskitason ja kohtuullisesti alentuneet oletettuun primaaritasoon verrattuna. Myös muistin kohtalaisia vaikeuksia on todettu, loogisten asiakokonaisuuksien palautukset ovat olleet niukkoja ja viitteellisiä, muistiaines on sekoittunut, juonen hahmotus on ollut työlästä, kertaava oppiminen on ollut tehotonta eikä se ole edennyt odotetusti. Kuormituskyky on ollut madaltunutta, visuaalinen perushahmotus tavallista, etsiminen hidastunutta ja tarkkaavuudessa on ollut ongelmia. Parkinsonin taudin dementia tulee yleensä vasta pidempään sairastettua. Parkinson-dementiassa tyypillisiä oireita ovat tarkkaavuuden ylläpidon vaikeudet, puheen sujuvuuden ja tavoitehakuisen toiminnan vaikeudet sekä kognitiivisen prosessoinnin hitaus, jotka osin ovat siis samantyyppisiä kuin aivovammoissakin todetaan. Arvioin mukaan A:n tilanteessa on todennäköinen ainakin lievän – keskivaikean aivovamman jälkitila ja mahdollista korvausta voisi hakea neuropsykologisiin löydöksiin vedoten huomioiden niiden kehittymisaikataulu. Arvion mukaan olisi hyvä kuitenkin tehdä vielä neuropsykologinen kontrollitestaus, jotta voitaisiin nähdä mahdollinen Parkinson-dementian kehittyminen / oireiden kehittyminen seurannassa aivovamman jälkitilaan suhteutettuna. Tällöin voitaisiin arvioida, missä asioissa on tullut muutosta aiempaan tutkimukseen verrattuna ja mitkä ovat pysyvämpiä jälkitiloja. Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, onko tätä kontrollitutkimusta tehty.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle aiheutunut tapaturman 3.12.2008 seurauksena vähintään haittaluokkaa 10 vastaavaa pysyvää haittaa, joka on ilmennyt 24 kuukauden kuluessa tapaturmasta.
Sovellettavat vakuutusehdot ja säännökset
Lainaturvavakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 6.1 (Tapaturman määritelmä) mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta vakuutuksen voimassa ollessa. (…)
Ehtojen kohdan 6.2 (Tapaturmaisen pysyvän haitan määritelmä) mukaan korvaukseen oikeuttava tapaturmainen pysyvä haitta tarkoittaa lääketieteellistä ja yleistä haittaa (invaliditeettia), joka aiheutuu vakuutetulle tapaturmasta. Oikeus korvaukseen syntyy, kun haitta on todettu pysyväksi ja peruuttamattomaksi. Tapaturman tulee olla haitan välitön ja riippumaton aiheuttaja. Pysyvä haitta määritellään aikaisintaan 12 kuukauden kuluttua tapaturmasta, ellei haitan pysyvyys ja peruuttamattomuus ole sitä ennen varmuudella todettavissa. Pysyvän haitan tulee ilmetä 24 kuukauden kuluessa tapaturmasta ja haitan suuruuden tulee olla vähintään 50 % sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen mukaan (vastaa haittaluokkaa 10). Haittaluokkaan eivät vaikuta vakuutetun ammatti tai hänen harrastuksena.
Sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain 18 a §:ään perustuvan haittaluokituspäätöksen 1012/1986 1 §:n mukaan tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetun yleisen haitan suuruuden määrittämistä varten vammat ja sairaudet jaetaan niiden aiheuttaman haitan vaikeusasteen mukaan 20 haittaluokkaan siten kuin jäljempänä tässä päätöksessä määrätään. Luokka 20 tarkoittaa suurinta haittaa ja luokka 1, jota käytetään ainoastaan silmien ja sormien vammoissa ja sairauksissa, pienintä haittaa. Haitat, jotka muussa kuin silmä- ja sormivammaisuudessa ovat lievempiä kuin luokassa 2, eivät vähäisyytensä takia ole tarkoin arvioitavissa. (1 mom.) Haittaluokka määritetään etsimällä 3 §:n mukaisesta haittaluokkataulukosta sairautta tai vammaa tarkoin tai läheisesti vastaava tai siihen verrattava nimike. Jos sairauden tai vamman laajuuden tai erityisen laadun vuoksi tällaista nimikettä ei voida soveltaa, käytetään yleisempää nimikettä (yläraaja kokonaisuutena, alaraajat kokonaisuutena, yleinen toiminnanvajavuus). Jos sairaudesta tai vammasta aiheutuu erityisen kivulloisuuden, huonon amputaatiotyngän tai muun vastaavan syyn vuoksi enemmän toiminnanvajavuutta kuin siihen sen laadun vuoksi muuten kuuluisi, haittaluokkaa voidaan korottaa. (2 mom.) Haittaluokkaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn. (3 mom.)
Haittaluokkapäätöksen 2.1 §:n mukaan kahden tai useamman sairauden tai vamman aiheuttama yhteinen haitta on yleensä pienempi kuin yksittäisten haittojen summa. Tällöin arvioinnissa voidaan käyttää sekä sopivaa yleisempää nimikettä että yleisen toiminnanvajavuuden käsitettä (A. 16. Yleinen toiminnanvajavuus). Kohtuullinen pienennys on eräissä tapauksissa pääteltävissä kaavasta
K = A + B - A x B
20
Kaavassa K on kokonaishaitan luokka sekä A ja B ovat eri sairauksien tai vammojen taulukon mukaiset haittaluokat.
Päätöksen 3 §:n (Haittaluokkataulukko) A-osan 4. kohdan (kaularanka) mukaan kyseessä on kaularangan lievä toiminnanvajavuus ja haittaluokka 0–3, kun vahingoittuneella on lieviä liikerajoituksia, hän voi pitää käsiä koholla ja hänellä on lieviä yläraajojen neurologisia oireita. Kyseessä on keskivaikea toiminnanvajavuus ja haittaluokka 4–6, kun vahingoittuneella on kohtalaisia liikerajoituksia, hän voi pukeutua ja riisuutua, yläraajojen kohollapito on vaikeutunut ja yläraajoissa on lieviä neurologisia löydöksiä.
Kohdan 7 (Aivot) mukaan aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa selvitetään aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. On pyrittävä tarkastelemaan aivovamman aiheuttamaa kokonaishaittaa, jossa toimintakyvyn kannalta ovat tärkeimpiä psyykkiset kyky- ja persoonallisuusmuutokset sekä tunne-elämän häiriöt. Näiden lisäksi esiintyy erityishaittoina osalla aivovammaisista neurologisia pesäkeoireita ja epilepsiaa. Subjektiivisia oireita kuten päänsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Ne eivät ole suorassa suhteessa vamman vaikeuteen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja. Objektiiviset tiedot psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta sekä ennen vammautumista että sen jälkeen luovat perustaa aivovamman jälkitilan vaikeuden arvioinnille. Kyseessä on lievän aivovamman jälkitila ja haittaluokka 0–5, kun vamman primaarioireet viittaavat lievään aivovammaan ja objektiiviset tutkimuslöydökset ovat niukkoja tai puuttuvat. Subjektiivisia oireita kuten päänsärkyä, huimausta tai väsyvyyttä esiintyy yleisesti ja ne voivat intensiivisinä jatkuva jopa vuosia. Kyseessä on keskivaikean aivovamman jälkitila ja haittaluokka 6–10, kun vamman primaarioireet viittaavat aivoruhjeeseen ja tutkimus osoittaa selvää aivovauriota, joka kuitenkaan ei ole huomattava. Subjektiivisia oireita voi esiintyä kuten lievien vammojen jälkitiloissa, mutta jälkitilaan liittyy myös vaurion paikallisuudesta johtuvia, selvästi todettavia, käytännössä haittaavia erityishäiriöitä kuten lieväasteisia pareeseja, psyko-orgaanisia yleis- tai erityishäiriöitä. Satunnaisia epilepsiakohtauksia voi esiintyä hoidosta huolimatta.
Kohdan 16 (Yleinen toiminnanvajavuus) mukaan jos haitan suuruutta ei voida määrittää edellä esitettyjä yksityiskohtaisia nimikkeitä käyttäen tai jos kysymyksessä on useiden sairauksien, vikojen tai vammojen aiheuttaman kokonaishaitan määrittäminen, voidaan arviointi tehdä henkilön yleiseen toimintakykyyn perustuen. Täten voidaan arvioida sellaista pysyvää haittaa, jonka aiheuttavat muun muassa verenpainetauti, sokeritauti, munuaistaudit, veritaudit, krooniset korvaushoitoa vaativat hormonihäiriöt, eräät leikkausten jälkitilat (esim. dumpingsyndrooma), lihasheikkoutta aiheuttavat sairaudet, epilepsia, johon ei liity aivokudoksen rakenteellista tai aineenvaihdunnallista häiriötä jne. Oheisessa luokituksessa on esimerkinomaisesti kuvattu eräitä sairauden, vian tai vamman aiheuttamia toiminnanvajavuuksia sekä niitä vastaavat haittaluokat.
Kyseessä on keskivaikea toiminnanvajavuus ja haittaluokka 6–10, jos vahingoittunut ei kykene keskiraskaaseen ponnistukseen eikä jatkuvaan tarkkuutta ja keskittymistä vaativaan toimintaan, joutuu pitämään runsaasti lepotaukoja tai lepopäiviä, jatkuva seisominen tai kävely tuottaa huomattavaa vaikeutta ja lääkärin määräämän lääkkeen poisjääminen yhdeksi vuorokaudeksi aiheuttaa vakavan vaaran terveydelle. Kyseessä on vaikea toiminnanvajavuus ja haittaluokka 11–15, jos vahingoittunut kykenee vain hyvin kevyeen tai hyvin rajoitettuun toimintaan ja on päivittäisissä toiminnoissaan jossain määrin riippuvainen toisen henkilön avusta.
Asian arviointi
Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.
Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.
Pysyvä haitta arvioidaan vakuutusehtojen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituspäätöksen 1012/1986 perusteella.
Kaularankaoireisto
Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A:lle on jäänyt liikenneonnettomuuden 3.12.2008 jälkeen niska-hartiaseudun jäykkyyttä ja kipua sekä päänsärkytaipumus. Vakuutusyhtiö on katsonut, että tästä aiheutunut pysyvä haitta vastaa noin haittaluokkaa 3. Vakuutuslautakunta viittaa haittaluokituspäätöksen kaularankaa koskevaan kohtaan ja arvioi, että kaularankaoireisto vastaa päätöksessä tarkoitettua kaularangan lievää toiminnanvajavuutta. Oikean käden oireisto ei selvitysten perusteella liity kaularankavammaan, vaan siinä on ollut kyse Parkinsonin taudin oireista. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön arviota kaularankaoireiston aiheuttamasta pysyvästä haitasta asianmukaisena.
Aivovamma ja Parkinsonin tauti
Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen neurologian poliklinikan sairauskertomustekstien mukaan A:lla on neuropsykologisissa tutkimuksissa todettu mm. päättelytoimintojen alentumista, kohtalaisia muistin vaikeuksia, kuormituskyvyn madaltumista ja tarkkaavuuden ongelmia. Oireiden on katsottu olevan tyypillisiä aivovammoille, vaikkakin myös Parkinsonin tauti aiheuttaa kognitiivisia oireita. Parkinson-dementian tyypilliset oireet ovat osittain samantyyppisiä kuin aivovammoissa, mutta dementia tulee yleensä vasta pidempään sairastaneille. Neurologi on arvioinut, että aivovammasta on aiheutunut todennäköisesti ainakin lievän – keskivaikean aivovamman jälkitila.
Parkinsonismilla tarkoitetaan oireyhtymää, jolle tyypillisiä oireita ovat lepovapina, lihasten vajaatoiminta (hypokinesia), jäykkyys (rigiditeetti) ja asennon muutokset. Parkinsonismi voidaan jaotella primaariin, sekundaariin ja muuhun degeneratiiviseen sairauteen liittyvään muotoon. Tavallisin on primaarinen parkinsonismi eli Parkinsonin tauti, joka myös A:lla on diagnosoitu. Tauti johtuu tietyn keskiaivojen alueen (mustatumake) hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta, jonka syytä ei tiedetä. Hermosolujen tuhoutuminen johtaa hermovälittäjäaine dopamiinin puutteeseen ja tahdonalaisia liikkeitä säätelevien hermoratojen vaurioitumiseen.
Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta pitää tapaturmien ja A:lla diagnosoidun Parkinsonin taudin välistä syy-yhteyttä epätodennäköisenä. Asiakirjojen perusteella on mahdollista, että A:lle on liikenneonnettomuuden seurauksena aiheutunut jonkinasteinen aivovamma. Ottaen huomioon A:ta tutkineen neurologin lausunnon sekä sen, että A:n oireet sopivat osittain myös Parkinsonin tautiin, Vakuutuslautakunta arvioi, että A:lle tapaturman seurauksena mahdollisesti jäänyt aivovamman jälkitila asettuu haittaluokkapäätöksessä tarkoitetun lievän–keskivaikean aivovamman jälkitilan tasolle ja vastaa haittaluokkien 5–6 tasoista haittaa.
Yhteenveto
Vakuutuslautakunta viittaa haittaluokituspäätöksen yhteistä haittaa koskevaan 2.1 §:ään. Siinä esitetyn kaavan mukainen ns. yhteinen haitta vastaisi haittaluokkaa 8, jos kaularankaoireistosta aiheutuva haitta vastaa haittaluokkaa 3 ja mahdollisen aivovamman jälkitilasta aiheutuva haitta haittaluokkaa 6. Ottaen huomioon tämän sekä haittaluokituspäätöksen yleistä toiminnanvajavuutta koskevan kohdan Vakuutuslautakunta arvioi, että A:lle jäänyt tapaturmainen pysyvä haitta jää alle vakuutusehtojen mukaisen, alimman korvattavan pysyvän haitan (haittaluokka 10). Koska kokonaishaitta jää alle haittaluokan 10, lautakunta ei ota kantaa siihen, onko pysyvä haitta ilmennyt 24 kuukauden kuluessa vahinkotapahtumasta. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Ahlroth
Kummoinen
Niklander
Sibakov