Haku

VKL 313/11

Tulosta

Asianumero: VKL 313/11 (2011)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 21.12.2011

Tuottamus Oliko vesivahinko korvattava LVI-urakoitsijan vastuuvakuutuksesta? WC-pöntön halkeamisesta aiheutunut vesivahinko

Henkilö oli saanut 13.1.2010 sairauskohtauksen ja kaatunut WC-istuimen päälle, minkä seurauksena WC-istuimen vesisäiliö oli haljennut ja vettä oli päässyt vuotamaan lattialle ja läpivientien kautta alempaan kerrokseen. Korvauksia vesivahingoista haettiin taloyhtiön kiinteistövakuutuksesta, henkilön kotivakuutuksesta sekä LVI-urakoitsijan vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutusyhtiön päätös

Vastuuvakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään todennut, että voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellytti pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitettiin moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Kyseessä olevassa tapauksessa WC-istuimen vesisäiliö oli rikkoutunut, kun asukas oli sairauskohtauksen saatuaan kaatunut WC-istuimen päälle ja vesi oli valunut alakertaan mm. WC-istuimen kiinnityksien ja läpivientien kautta. Kyseessä on ollut vuonna 1984 valmistunut rivitalo, joten se ei vahinkotarkastajan mukaan ole Suomen rakentamismääräyskokoelman C2-määräysten piirissä. Näin ollen ei voida edellyttää, että WC-istuimen liitos tehtäisiin vesitiiviinä. Lisäksi kyseisen WC-istuimen takana olevaa tarkastusluukkua ei ole tarkoituskaan tiivistää, vaan sen täytyy olla tarvittaessa avattava.

Kyseinen WC-istuin ei ole sijainnut suoraan suihkun roiskevesialueella, joten sen kiinnityksen ei tarvinnut olla vesitiivis. Lisäksi vettä on ilmeisesti päässyt läpi suurempia määriä muiden läpimenojen kuin vakuutuksenottajan tekemien WC-istuinten kiinnityksien läpi. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö katsoi, ettei LVI-urakoitsija ollut asennustoiminnassaan menetellyt huolimattomasti. Tämän vuoksi ei tapahtuneesta maksettu korvauksia vastuuvakuutuksen perusteella.

Vahinkoa kärsinyt teki asiasta uusintakäsittelypyynnön vastuuvakuutusyhtiöön. Uudessa päätöksessä vastuuvakuutusyhtiö on tuonut esiin mm. seuraavaa:

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan C2 ”Veden- ja kosteuseristystä koskevat määräykset” lähtee siitä, että tilan rakenteet on suunniteltava ja toteuttava siten, ettei tilan normaalista käytöstä aiheutuva kosteus aiheuta rakenteille haitallisia vaikutuksia. Tässä tapauksessa WC-pytty ei ollut sijainnut suihkun roiskevesialueella. Lisäksi LVI-urakoitsija on kiinnittänyt pytyn samoihin ruuvinreikiin kuin missä vanhakin pytty on ollut. Viemärin läpivienti kauluksineen sekä vaakaputket pytyn takana ovat olleet kylpyhuoneessa jo valmiina. Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan kylpyhuoneessa ei ennen nyt kyseessä olevaa vahinkotapahtumaa ole havaittu kosteusongelmia, jotka olisivat johtuneet WC-pytyn kiinnitystavasta. Näin ollen WC-pytyn on katsottava olleen oikein asennettu ja riittävästi tiivistetty. Kyseessä olevassa tapauksessa pytyn vesisäiliön rikkoutuminen on aiheuttanut sellaisen kylpyhuoneen normaaliolosuhteista poikkeavan kosteusrasituksen, johon pyttyä asennettaessa ei ollut voitu varautua. Pytyn takaosaa ei olisi myöskään voitu tiivistää käytännössä, koska pytyn takana on ollut ns. tarkastusluukku, joka on täytynyt jättää tarpeen vaatiessa avattavaksi.

Lisäksi C2-määräykset koskevat vain uudisrakentamista tai muuta luvanvaraista rakentamista eikä nyt kysymyksessä olevan kaltaista pytyn asennusta. Näin on LVI-urakoitsija C2-määräysten estämättä voinut toteuttaa uuden pytyn asennuksen samalla tavalla kuin mitä vanhakin pytty on ollut asennettuna. Vahinko ei ole aiheutunut LVI-urakoitsijan tuottamuksesta.

Mikäli vahingon katsotaan aiheutuneen LVI-urakoitsijan tuottamuksesta, on vahingon joka tapauksessa katsottava aiheutuneen pääasiallisesti kylpyhuoneen lattian ja seinien puutteellisesta vedeneristyksestä ja vanhojen läpivientien puutteellisesta tiivistyksestä. Pytyn kiinnitysruuvien reikien kautta alakertaan mahdollisesti päässyt vähäinen vesimäärä ei tässä tapauksessa ole sanottavasti lisännyt vahingon määrää.

 

Lausuntopyyntö

Taloyhtiön lausuntopyynnössä pyydetään lausuntoa siitä, kumpi vakuutusyhtiö kiinteistö- vai vastuuvakuutusyhtiö on asiassa korvausvastuussa. Erityisesti toivotaan, että Vakuutuslautakunta ottaa kantaa vastuuvakuutusyhtiön näkemykseen, jonka mukaan LVI-urakoitsijalla ei ole ollut velvollisuutta tiivistää / tukkia ruuvinreikiä, koska pytty ei ole sijainnut suihkun roiskevesialueella.

Monissa aiemmissa Vakuutuslautakunnan lausunnoissa on nimenomaisesti selkeästi esitetty, että märkätilan tulee pitää vesi pois rakenteista myös siltä osin, kun kyseessä ei ole roiskevesialue. Esimerkiksi märkätiloissa tapahtuneiden varaajien tai putkien vuotoja ei ole Vakuutuslautakunnan mukaan tarvinnut korvata, vaikka kyseessä olisi ollut roiskevesiä selkeästi suurempi kosteusrasitus roiskevesialueen ulkopuolella. Toivotaan myös, että Vakuutuslautakunta ottaa kantaa vastuuvakuutusyhtiön näkemykseen, jonka mukaan C2 –määräykset koskevat sanatarkasti vain uudisrakentamista ja luvanvaraista rakentamista.

 

Vastuuvakuutusyhtiön vastine

Vastuuvakuutusyhtiön vastuun arvioimiseksi tulee tarkastella, onko putkiurakoitsija voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa taloyhtiön kiinteistössä sattuneesta vesivahingosta. Voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuu edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta, joka on syy-yhteydessä sattuneeseen vahinkoon.

Rakennusmääräyskokoelman sitovuus määräytyy MRL 1:13.3 §:n mukaan. Säännöksen mukaan rakentamismääräyskokoelmat koskevat vain uuden ra­kennuksen rakentamista. Jollei nimenomaisesti ole toisin määrätty, sovelletaan rakentamismääräyskokoelmaa vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät. WC-istuimen kiinnityksestä ei ole nimenomaisesti määrätty C2 rakentamismääräyskokoelmassa. WC-istuimen kiinnittämisen ei ole katsottava olevan sellainen rakennuksen korjaus- ja muutostyö, jonka toimenpiteen laadun ja laajuuden takia tai mahdollisen rakennuksen muutettavan käyttötavan takia olisi katsottava edellyttävän, että rakennusmääräyskokoelmaa sovellettaisiin. WC-istuimen vaihtaminen on yksinkertainen toimenpide, jota ei voida luon­nehtia laajaksi.

Kyseessä olevassa tapauksessa vesieristys on toteutettu muovimatolla, jolla kylpyhuoneen lattia on pinnoitettu. Reikiä ei ole mahdollista porata lattiaan muutoin, kuin vesieristystä läpäisemällä. Vakuutusyhtiön tarkastajan mukaan myös uudiskohteissa on käytännössä kiinnitetty WC-istuimia mekaanisesti vesieristeiden läpi poraamalla, koska WC-istuimen liimakiinnitys lattiaan ei välttämättä ole riittävän tukeva. Muovimaton (vesieristeiden) läpi poraaminen istuimen kiinnittämiseksi ei sinänsä ole poikkeuksellinen toimenpide uudisrakennuksissakaan, mutta sitä pyritään roiskevesialueella välttämään. Käsillä olevassa tapauksessa WC-istuin sijaitsee suihkunurkkaukseen nähden huoneen toisessa kulmassa. WC-istuimen ja suihkun välillä on joitakin metrejä ja niiden välissä on pesukone ja lavuaari. Suihku on toteutettu ns. suihkukaappina roisketta estävillä seinillä. Näiden seikkojen vuoksi WC-istuimen sijainti on kosteusriskiltään vähämerkityksellinen.

Vastineessa on todettu vielä, että WC-istuinta vaihdettaessa 19.12.2006 on käytetty vanhan WC-istuimen reikiä.

Putkiurakoitsija on WC-istuimen vaihdon yhteydessä tiivistänyt istuimen ja vaihdon väliset saumat silikonilla kauttaaltaan lukuun ottamatta istuimen takaosaa. Mikäli takaosa olisi tiivistetty samalla tavalla kuin muu istuimen ja lattian välinen saumakohta, ei tarkastusluukkua olisi tarpeen vaatiessa voitu avata. Näin ollen WC-istuimen takaosaa ei voida tiivistää menettämättä tarkastusluukun käyttötarkoitusta. Takaosan tiivistämättä jättämistä ei voida pitää huolimattomuutena. Tiivistäminen on jätetty tekemättä WC-istuimen tarkastusluukun toimivuuden säilyttämiseksi.

Vastuuvakuutusyhtiö toteaa, että puutteellisesti eristetyn läpimenon läpi vuotanut veden määrä on huomattavasti suurempi kuin ruuvin reikien läpi päässyt määrä, koska ruuvit ja istuimen lattiassa kiinni oleva pohja ovat sellaisia vesivirtauksen esteitä, joiden ansiosta ruuvinreiät muodostavat vain hyvin vähäisen tuloreitin vuodolle. Tämä ilmenee kosteusraportista. Ruuvinreikien tiiviys ei ole ollut ratkaiseva vahingon syntymisen kannalta. Sattuneeseen vahinkoon on merkittävästi vaikuttanut WC-istuimen särkymisestä johtuva normaalista poikkeava vedenmäärä. Tämä tilanne ei vastaa normaaleja, ennalta arvattavissa olevia olosuhteita. Vaikka vastuuvakuutuksenottajan puolella katsottaisiinkin olevan huolimattomuutta, ei tämä huolimattomuus kuitenkaan ole vahinkoon johtanut syy. Vesi on pääosin päässyt alakertaan viemärien läpivientien kautta. Vuotolähteinä on myös toiminut suihkunurkkauksen ja putkien läpivientien puutteellinen vedeneristys.

Rakennusurakoitsija ei ole asentanut viemärien läpivientiä, suihkunurkkausta tai WC-istuimen takana olevaa putken läpivientiä, josta vesi on päässyt läpi. Vahingon syntyyn on ratkaisevasti vaikuttanut märkätilojen lukuisat puutteet vedeneristyksessä, joista vakuutuksenottajaa ei voida pitää vastuullisena. Tämän vuoksi ei ole aihetta muuttaa aiempaa ratkaisua.

Vahinkoa kärsineen henkilön kotivakuutus on asiassa sellainen osapuoli, että tälle kotivakuutusyhtiölle tulisi antaa mahdollisuus lausua asiassa.

Vahinkoa kärsineestä taloyhtiöstä on tullut tietoa, että lattiassa on WC-istuimen kohdalla ollut selkeästi kuusi reikää ja rikkoutuneessa WC-istuimessa neljä reikää samoin kuin aiemmassa pöntössä. Tästä on voitu päätellä, että LVI-urakoitsijan toimesta on porattu uudet reiät. Pönttöjä ei ole voitu asentaa vanhoihin reikiin.

Tämän lisäselvityksen jälkeen on vakuutusyhtiö antanut uuden lisävastineen, jonka mukaan LVI-urakoitsijalta tulleen selvityksen mukaan on LVI-urakoitsija kiinnittänyt WC-istuinta käyttäen kahta vanhaa reikää ja kahta poraamaansa ruuvinreikää. Aiempi tapahtumakulku perustuu väärinkäsitykseen. Vastuuvakuutusyhtiö toteaa uudessa vastineessaan, ettei uusi selvitys muuta sitä tosiasiaa, ettei LVI-urakoitsija ole ollut velvollinen tiivistämään tai tukkimaan ruuvinreikiä. On myös huomioitava, että vakuutuksenottajan suorittamat toimenpiteet eivät ole johtaneet vahingon syntymiseen eivätkä sanottavasti edesauttaneet sitä, vaikka katsottaisiinkin tämän puolella olevan huolimattomuutta. Vuotovahinko on aiheutunut puutteellisesta vesieristyksestä, (viemärin läpimeno, putkien läpimeno ja suihkunurkkauksen juuri). Vahinko olisi siten sattunut WC-istuimen vaihtamistoimenpiteistä huolimatta. Ruuvinreiät eivät ole olleet pääsiallinen vuotolähde. Riippumatta siitä, onko vakuutuksenottaja menetellyt huolimattomasti tai ei, eivät vakuutuksenottajan suorittamat toimenpiteet kuitenkaan ole syy-yhteydessä tähän poikkeusoloissa sattuneeseen vuotovahinkoon.

 

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottaja ei ole antanut asiaan vastinetta.

 

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytössä on ollut vahingosta tehty kosteusmittausraportti.

 

Vakuutuslautakunnan lausunto

Vakuutusehdot ja lainkohdat

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka

  • todetaan vakuutuskauden aikana ja
  • josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingonkärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Suomen rakentamismääräyskokoelman ”Veden- ja kosteuseristysmääräykset T2/2/1979-04-11” 1.1 –kohdan mukaan rakennuksen on tarkoituksenmukaisesti suojattava sisätiloja veden ja kosteuden haitallisilta vaikutuksilta ja tehtävä terveellisen sisäilmaston ylläpitäminen mahdolliseksi.

Samojen määräysten kohdan 2.2.3 mukaan kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrässä.

Suomen Rakennusinsinöörien liitto ry:n ohjeen RYL 107–1981 kohdan 2.3 mukaan märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen. Veden poistamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100 tai lattiakaivojen läheisyydessä 1:50. Märkien huonetilojen lattioissa on oltava vedeneristys.

 

Ratkaisusuositus

Henkilö on saanut sairauskohtauksen, minkä seurauksena hän on kaatunut WC-istuimen päälle, joka on haljennut ja josta on valunut vettä lattialle, lattiarakenteisiin sekä alakertaan.

Saatujen selvitysten mukaan kyseessä on ollut lattiakaivollinen kylpyhuonetila, joka on alun perin rakennettu 1984. Kylpyhuonetilaan ei tehty selvitysten mukaan perusparannuksia. Rakentamishetken rakentamismääräysten ja rakentamisohjeiden mukaan kylpyhuoneen vedenpoisto ja rakenteet on tullut suunnitella siten, ettei vettä ole päässyt tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrässä. Täyttä vedenpitävyyttä ei ole vaadittu. Lisäksi märkätilassa on tullut olla vedeneristys.

LVI-urakoitsija on vaihtanut WC-istuimen vuonna 2006. Asentaja on tehnyt uudelle WC-istuimelle kaksi uutta kiinnitysreikää, jotka ovat rikkoneet vesieristeenä olleen muovimaton eikä vanhoihin reikiin ole laitettu silikonia asennusvaiheessa. Asentaja on tiivistänyt WC-istuimen jalan juuren etupuolelta silikonilla. Silikonia ei ole laitettu WC-istuimen jalan takapuolelle. Silikonin puutteen vuoksi on WC-istuimen rikkoutumisen seurauksena voimakkaasti vuotanut vesi päässyt WC-istuimen jalan takaosasta WC-istuimen alla olleen viemäriläpiviennin kautta rakenteisiin ja alakertaan. Jos WC-istuimen sekä kiinnitysruuvien reikien että jalan takaosan tiivistyksien osalta olisi tehty työ asianmukaisesti, ei WC-istuimen viemärin läpiviennistä olisi vesi päässyt virtaamaan äkillisesti rakenteisiin ja alakertaan. Kun LVI-urakoitsija ei ole tiivistänyt silikonilla vuonna 2006 uutta WC-istuinta asentaessaan WC-istuimen jalan takaosaa eikä WC-istuimen uusia tai vanhoja ruuvien kiinnitysreikiä, on WC-istuimen rikkoutumisen seurauksena päässyt vuotamaan vettä rakenteisiin ja alakertaan WC-viemärin läpiviennin sekä ruuvien reikien kautta. Kosteusraportin mukaan vesi on päässyt alakertaan juuri WC-istuimen viemärin läpiviennistä sen vuoksi, ettei edellä mainittua läpivientiä eli tässä tapauksessa WC-istuimen jalkaa ole tiivistetty joka puolelta vuonna 2006. Tämä ei ole ollut hyvän rakentamistavan mukaista lattiakaivollisessa kylpyhuonetilassa, joka on pidettävä ns. märkänä tilana. Vesivahinko on täten aiheutunut LVI-urakoitsijan huolimattoman asennustyön seurauksena ja vuotovahingot tulee korvata LVI-urakoitsijan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta ei ole ottanut tällä lausunnolla kantaa korvauksen määrään.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Kallioinen, Löppönen, Nyyssölä, Pesonen ja Sjögren sekä varajäsenet Ijäs ja Partanen. Sihteerinä toimi Snellman.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta