Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan haketta käyttänyt lämpökeskus vaurioitui tulipalossa vuonna 2014. Onnettomuusselosteen mukaan tulipalon aiheutti koneen tai laitteen vika. Paikalla palon aikana ollut palomestari D kertoi vakuutusyhtiön vahinkotarkastajalle, että kyseessä oli niin sanottu takapalo, jolloin lämpölaitoksessa syttynyt tulipalo oli levinnyt palokaasujen mukana takaisin hakesiiloon. Automaattinen sammutusjärjestelmä ei toiminut, koska palokaasut pääsivät sen ohi takakautta putken läpi hakevarastoon.

Vakuutusyhtiö oli pyytänyt nuohoojamestari R:ltä ja palotutkija P:ltä lausunnon palon syystä. R oli antanut lausuntonsa vahinkopaikalta palon jälkeen otetuista kuvista. Lausunnon mukaan laitteistossa oli ollut nokea, tuhkaa ja hakkeen seassa muovia ja metallia. Lisäksi oli ollut varsinaisia laitteiston vaurioita. Nuohooja olisi puuttunut näihin epäkohtiin. Heikko ylläpito oli R:n mukaan lisännyt takapalon riskiä.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 23.1.2015 vähentänyt vakuutuksenottajalle suoritettavasta korvauksesta 50 prosenttia suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella. Vakuutuksenottaja oli laiminlyönyt lakisääteisen nuohouksen järjestämisen ja se oli myötävaikuttanut vahingon syntyyn.

Vakuutusyhtiö oli pyytänyt korjauslaskelman lämpökattiloita valmistavalta M Oy:ltä, jonka arvion mukaan korjauskustannus olisi 78 700 euroa ja uuden vastaavan laitoksen hankintakulu olisi 131 900 euroa.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on pyytänyt Vakuutuslautakunnalta ratkaisusuositusta. Vakuutuksenottajan mukaan sen työntekijä oli suorittanut nuohouksen, ja nuohouksesta oli pidetty huoltokirjaa.

Vakuutuksenottaja on lausunut, ettei vuoden nuohousmääräväliä sovelleta keskuslämmityskattilan tulipesään tai tulipintoihin. Vakuutuksenottaja ei ollut näin ollen laiminlyönyt suojeluohjetta tai lakiin perustuvaa nuohousvelvollisuutta lämpökattilan osalta. Savuhormi oli ollut vakuutusyhtiön tarkastettavana, mutta tarkastaja totesi käynnillään, ettei tarkastukselle ollut tarvetta. Vakuutusyhtiö oli tehnyt riskikartoituksen vakuutetussa kohteessa 10.11.2014, jolloin lämpökeskuksen osalta ei ollut vaadittu parannustoimenpiteitä.

Alueella kaksi vuotta toiminut virallinen nuohooja oli kertonut vakuutuksenottajalle puhelimitse, että nuohooja lähettää kortiston mukaisen ilmoituksen nuohottavalle kohteelle automaattisesti. Tällaista ilmoitusta ei ollut toimitettu vakuutuksenottajalle vahinkoa edeltävinä vuosina. Myös tämä on osaltaan vahvistanut vakuutuksenottajan olettamaa siitä, että nuohousasia oli kunnossa, kun vakuutuksenottaja säännöllisesti ja laitetoimittajan ohjeiden mukaisesti hoiti nuohousta itse.

Tässä tapauksessa väitetty suojeluohjeen laiminlyönti eli savuhormin virallisen nuohouksen laiminlyönti ei ollut syy-yhteydessä syttyneeseen tulipaloon, koska tulipalo ei ollut lähtöisin savuhormista vaan laitteistosta. Lakisääteinen nuohousvelvollisuus ei koskenut laitteistoa.

Vakuutuksenottaja on pitänyt vakuutusyhtiön korvauksen perustana olevaa korjauskuluarviota riittämättömänä ja vaatinut, että korvaus suoritettaisiin vakuutuksenottajan hankkiman, uutta laitosta koskevan tarjouksen mukaisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutuksenottaja oli laiminlyönyt lakisääteisen velvollisuutensa lämpökeskuksen kattilan ja piipun nuohouksesta. Tämän vuoksi lämpölaitoksessa syttynyt tulipalo oli levinnyt palokaasujen mukana takapalona takaisin hakesiiloon, mistä oli aiheutunut laajoja palovaurioita. Takapalolla tarkoitettiin tilannetta, jossa tuli lähti etenemään väärään suuntaan eli lämmityskattilasta takaisin polttoaineen syöttöjärjestelmään. Takapalo oli mahdollinen, jos hakkeessa oli epäpuhtauksia, haketta oli kuljettimessa liian vähän tai järjestelmä ei ollut muuten tiivis ja palokaasut pääsivät virtaamaan takaisinpäin.

Vakuutuksenottajan edustajalta saadun tiedon mukaan laitoksen huoltomies oli puhdistanut kattilan alatilan sekä vaihtanut savukaasujen lämpötila-anturin ja kapasitiivisen anturin 17.10.2014. Paikallinen piirinuohooja oli kertonut vakuutusyhtiölle, että A Oy kuului nykyisin heidän nuohousalueeseensa, mutta he eivät olleet koskaan käyneet A Oy:n lämpökeskuksessa. Edellinen vastaava nuohooja kertoi vakuutusyhtiön edustajalle 25.11.2014 puhelimessa, ettei hänkään ollut käynyt vahinkopaikalla ainakaan kuuteen vuoteen.

Sähköntoimitusyhtiöltä saadun tiedon mukaan vakuutuksenottajan kiinteistölle ei ollut häiriöitä sähköntoimituksessa vahinkopäivänä. Hälytyksen toimimattomuus ei siis voinut johtua sähkökatkosta.

Vakuutusyhtiö on lausunut 16.5.2016 päivätyssä lisävastineessaan, ettei kyseessä ollut ennalta arvaamaton vahinko, koska polttimeen soveltumattomat ainesosat olivat lisänneet nokeentumista. Koska nuohouksesta ei ollut huolehdittu asianmukaisesti, laitteisto oli huonokuntoinen ja tukossa. Näissä olosuhteissa tulipalon syttyminen ei ollut ennalta arvaamatonta. Noki ja palojäte myös hidastivat sammutusjärjestelmän toiminnan alkamista ja vaikuttivat näin vahingon laajuuteen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, oliko vakuutuksenottaja laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen ja oliko vakuutusyhtiöllä oikeus tehdä suoritettavasta korvauksesta 50 prosentin alennus suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 31 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).

Vakuutussopimuslain 31 §:n 2 momentin mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.

Vakuutussopimuslain 31 §:n 3 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Pelastuslain (29.4.2011/379) 13 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan on yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyjen osalta sekä huoneiston haltijan hallinnassaan olevien tilojen osalta huolehdittava, että:

1) tulisijat ja savuhormit on nuohottu 59 §:n mukaisella tavalla;

2) ilmanvaihtokanavat ja -laitteet on huollettu ja puhdistettu siten, että niistä ei aiheudu tulipalon vaaraa;

3) tikkaat, kattokulkutien osat ja katon turvavarusteet pidetään sellaisessa kunnossa, että nuohoustyö voidaan suorittaa turvallisesti.

Pelastuslain 13 §:n 2 momentin mukaan sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä:

1) tulisijoista ja savuhormeista, jotka on nuohottava määrävälein, sekä nuohouksen ajankohdasta ja määrävälistä;

2) ilmanvaihtokanavista ja -laitteista, jotka on paloturvallisuussyistä puhdistettava määrävälein sekä puhdistuksen ajankohdasta, määrävälistä ja puhdistustyön sisällöstä.

Pelastuslain 59 §:n 1 momentin mukaan alueen pelastustoimi päättää nuohouspalvelujen järjestämisestä alueellaan.

Pelastuslain 59 §:n 2 momentin mukaan alueen pelastustoimi voi alueellaan tai osassa sitä:

1) tuottaa nuohouspalvelut pelastuslaitoksen omana työnä;

2) hankkia nuohouspalvelut muulta palvelujen tuottajalta; tai

3) sallia rakennuksen omistajan tai haltijan sopia nuohouksesta palvelujen tuottajan kanssa.

Pelastuslain 59 §:n 3 momentin mukaan alueen pelastustoimen järjestäessä nuohouspalvelut 2 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla se päättää myös nuohouksesta perittävästä maksusta.

Pelastuslain 59 §:n 4 momentin mukaan rakennuksen omistajan, haltijan ja huoneiston haltijan 13 §:ssä säädetty velvollisuus huolehtia siitä, että tulisijat ja savuhormit on huollettu ja puhdistettu, voidaan toteuttaa ainoastaan alueen pelastustoimen 1 momentin mukaisesti päättämän palvelujen tuottajan toimesta. Pelastuslaitos voi kuitenkin yksittäisen kohteen osalta antaa luvan siihen, että nuohouksen suorittaa joku muu kuin nuohooja.

Pelastuslain 63 §:n 1 momentin mukaan nuohoojan ammatin harjoittajalta, hänen palveluksessaan olevalta itsenäisesti nuohoustyötä tekevältä ja pelastuslaitoksen palveluksessa olevalta nuohoojalta vaaditaan nuohoojan ammattitutkinto.

Pelastuslain 63 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa säädetystä poiketen nuohoojan ammattitutkintoa suorittava henkilö on koulutuksen aikana kolmen vuoden ajan kelpoinen toimimaan nuohoojana itsenäisesti, jos hän on suorittanut nuohoojan ammattitutkintoon kuuluvat tulisijojen ja savuhormien nuohousta ja kiinteistöjen turvallisuuden tarkkailua koskevat osiot. Nuohouspalvelujen tuottajan tulee riittävällä tavalla ohjata ja valvoa ammattitutkintoa suorittavan henkilön itsenäistä nuohoustyötä.

Sisäasianministeriön asetuksen nuohouksesta (539/2005) 2 §:n 1 momentin mukaan käytössä oleva kiinteällä polttoaineella, useammilla polttoaineilla tai raskasöljyllä toimiva tulisija hormeineen on nuohottava vuoden välein. Suuluukuttoman tulisijan (avotakka) tulipesää ei nuohota, ellei siitä erikseen sovita.

Sisäasianministeriön asetuksen nuohouksesta (539/2005) 2 §:n 2 momentin mukaan yksinomaan kevytöljykäyttöinen tulisija hormeineen on nuohottava vuoden välein. Tämän momentin mukainen määräväli ei koske keskuslämmityskattilan tulipesää ja tulipintoja.

Nuohousasetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan nuohoustyöstä kohteen edustajalle annettavaan todistukseen merkitään seuraavat tiedot:

1) nuohouskohde;

2) nuohouksen suorittaja;

3) nuohouksen ajankohta;

4) tehdyt toimenpiteet;

5) havaitut viat ja puutteet; sekä

6) suoritetut lisätyöt.

Vakuutuksen yleisten suojeluohjeen YTS01/FSS01 kohdan 1 (Suojeluohjeen velvoittavuus) mukaan vakuutuksenottajan on noudatettava tätä suojeluohjetta sekä vakuutuskirjaan merkittyjä muita suojeluohjeita ja valvottava, että suojeluohjeita noudatetaan kaikessa toiminnassa, joka vaikuttaa vakuutuksenottajan vakuuttamaan omaisuuteen tai toimintaan. Vakuutuksenottajan on saatettava suojeluohjeet kaikkien toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden tietoon. Jos vakuutettua omaisuutta on annettu vuokralle tai toimintaa on ulkoistettu, vakuutuksenottajan on saatettava suojeluohjeet vuokralle ottajien ja palvelun tuottajien tietoon ja kirjallisesti edellytettävä, että nämä noudattavat suojeluohjeita. Tällaisiksi palvelun tuottajiksi katsotaan myös kaikki vakuutuksenottajan toimitiloissa asennus-, korjaus- ja huoltotöitä tekevät.

Tämän lisäksi on noudatettava muita vakuutusyhtiön antamia velvoittavia ohjeita vahinkojen torjumiseksi ja toteutettava vakuutusyhtiön erikseen edellyttämät, turvallisuutta parantavat toimet ja järjestelmät, kuten esimerkiksi vartiointi, murtohälytysjärjestelmä, paloilmoitin ja automaattinen sammutuslaitteisto.

Jos suojeluohjeita ei noudateta ja noudattamatta jättäminen vaikuttaa vahingon syntyyn tai sen laajuuteen, korvausta voidaan vähentää tai se voidaan evätä.

Kohdan 2 (Säädökset ja viranomaismääräykset sekä niihin perustuvat suunnitelmat, ohjelmat ja tarkastukset) mukaan vakuutuksenottajan on noudatettava vakuutettua omaisuutta ja toimintaa koskevia säädöksiä ja viranomaismääräyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi pelastuslainsäädäntö, rakennuslainsäädäntö, sähköturvallisuuslainsäädäntö, elintarvikelainsäädäntö ja kemikaalilainsäädäntö. Vakuutetun rakennuksen tulee täyttää rakennusluvan myöntämishetkellä voimassa olleet Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset.

Säädösten edellyttämät ja viranomaisten määräämät suunnitelmat, ohjelmat ja tarkastukset on laadittava ja toteutettava ja niiden mukaisesti on toimittava. Tällaisia ovat esimerkiksi pelastussuunnitelma, palotarkastus, sähkölaitteistojen määräaikaistarkastus, räjähdyssuojausasiakirja (ATEX), omavalvontaohjelma sekä vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin toimintaperiaateasiakirja ja turvallisuusselvitys. Tarkastuksissa havaitut viat ja puutteet on korjattava välittömästi ja tarkastuksessa annettuja määräyksiä on noudatettava.

Asian arviointi

Vakuutukseen sovellettavan suojeluohjeen 2 mukaan vakuutuksenottajan on noudatettava vakuutettua omaisuutta ja toimintaa koskevia säädöksiä ja viranomaismääräyksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi pelastuslainsäädäntö. Pelastuslain 63 §:n 1 momentin mukaan nuohouksen tekee ammattipätevä nuohooja. Pelastuslain 59 §:n 4 momentin mukaan muu kuin ammattinuohooja saa nuohota kattilan hormeineen ainoastaan, jos tästä on kyseisen kohteen osalta erikseen pelastuslaitokselta saatu lupa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että vakuutuksenottajalla olisi ollut kyseinen lupa, eikä vuosittaista nuohousta ollut suoritettu nuohoojan toimesta. Sisäasianministeriön asetuksen nuohouksesta (539/2005) 2 §:n 1 momentin mukaan käytössä oleva kiinteällä polttoaineella ja raskasöljyllä toimiva tulisija hormeineen on nuohottava vuoden välein.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A Oy ei ollut huolehtinut pelastuslain mukaisesta vuosittaisen nuohouksen järjestämisestä, vaan vakuutuksenottaja on huolehtinut nuohouksesta itse. Ammattipätevä nuohooja ei ollut suorittanut pelastuslain ja nuohousasetuksen mukaista vuosittaista nuohousta, jossa vahinkotarkastuksessa mainitut puutteet olisi voitu korjata.

Vahinkotarkastuksen mukaan ulkona olleesta puhdistusluukusta puuttui eriste suurelta osalta. Tuhkatilan luukusta puuttui puolet. Arvion mukaan kattilaa ei ollut nuohottu edes lakisääteisen minimin verran, vaan huolto oli laiminlyöty. Kattilan karstasta päätellen sen sisäosissa oli jossain vaiheessa ollut korkeita lämpötiloja ja mahdollista pien tai noen palamista. Luukun sisäpuolinen teräslevy oli halkeillut ja vääntynyt useasta kohdasta. Karstakerrokset vaikuttivat paksuilta ja liuskemaisilta, mikä kertoi siitä, että ne olivat kertyneet pitkähkön ajan kuluessa.

Vakuutuslautakunta katsoo, että lakisääteisen nuohousvelvollisuuden laiminlyönnillä on ollut olennainen syy-yhteys vahingon syntymiseen ja sen laajuuteen. Tulipalo oli selvitysten mukaan saanut alkunsa palokaasuista, jotka olivat syntyneet hakkeen seassa olleesta muovista ja palojätteestä, jota oli kertynyt nuohouksen puutteiden vuoksi. Palokaasut olivat levinneet hakevarastoon ilman, että hälyttimen vaha oli sulanut. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus alentaa vakuutuksenottajalle suoritettavaa korvausta 50 prosentilla suojeluohjeen pitkäaikaisen laiminlyönnin perusteella ja ottaen huomioon, että suojeluohjeen laiminlyönnillä oli olennainen syy-yhteys palovahinkoon. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus suorittaa korvaus laitteiston korjauskuluarvion mukaisesti, eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että korjauskuluarvio olisi ollut virheellinen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Paloranta

Sarpakunnas

Sjögren