Haku

VKL 310/16

Tulosta

Asianumero: VKL 310/16 (2017)

Vakuutuslaji: Lääkevahinkovakuutus

Ratkaisu annettu: 23.03.2017

Todennäköinen syy-yhteys uusiutuneen rintasyövän hoitoon käytetyn lääkityksen ja osteoporoosin välillä. Tuliko osteoporoosi korvata lääkevahinkona?

Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 13.9.2016 mukaan A:lta (s. 1953) hoidettiin vuonna 1996 oikeasta rinnasta rintasyöpä rinnan säästävällä leikkauksella ja sädehoidolla. Sama rinta poistettiin 13.4.2016 kokonaan uuden syöpäkasvaimen vuoksi. A:lle päätettiin antaa dosetakseli-CEF-solunsalpaajahoidot ja lisäksi valkosolujen vähenemistä estävät Lonquex-pistokset. Solunsalpaajien tiputuksen aikana A:lla oli lisäksi käytössä Dexametason-kortisonilääkitys. Solunsalpaajahoidot alkoivat 19.5.2016 ja päättyivät 1.9.2016. A on 23.5.2016 alkaen kärsinyt selkäkivuista, jotka ovat koko ajan voimistuneet. A:lla on sittemmin todettu selkänikamissa osteoporoottisia painumamurtumia. A epäili murtumien johtuvan solunsalpaajista ja haki korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että vahingon korvattavuus lääkevahinkona edellyttää todennäköistä syy-yhteyttä lääkkeen käytön ja ilmenneiden oireiden välillä. Yhtiö totesi, että A:lle oli annettu Taxotere-solunsalpaajaa, jonka ei tiedetä aiheuttavan osteoporoosia. Osalle lääkettä saaneista ilmaantuu lihas- ja nivelsärkyjä. Yhtiö katsoi, etteivät A:lla todetut selkäkivut ja nikamamurtumat olleet todennäköisesti syy-yhteydessä A:n saamaan solunsalpaajahoitoon. Näin ollen haettua korvausta ei maksettu.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A toteaa, että hänellä alkoi tuntua selkäkipua jo ensimmäisen solunsalpaajatiputuksen jälkeen. Kivut pahenivat vähitellen ja jatkuivat vielä pitkään senkin jälkeen, kun tiputus oli ohi. Kipujen pahentuessa A:lle tuli myös kohtauksenomaisesti useita lihaskramppeja, jotka saattoivat myös yltyä jostakin pienestäkin liikkeestä. Magneettitutkimuksessa todettiin selkänikamien painumamurtumia ja luuntiheysmittauksessa todettiin osteoporoosia ja osteopeniaa. Luun hajoamisen todettiin kiihtyneen solunsalpaajahoidon aikana. Aiemmin A ei ollut kärsinyt osteoporoosista. A pitää todennäköisenä, että kysymyksessä on solunsalpaajien aiheuttama lääkevahinko.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö pitää todennäköisenä, että nikamamurtumat ovat seurausta lääkehoidosta riippumattomasta luun haurastumisesta.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevia lääketieteellisiä selvityksiä ajalta 19.5. ̶ 20.12.2016.

Selvitysten mukaan A:lle on 19.5. ̶ 1.9.2016 annettu rintasyövän liitännäishoitona dosetakseli-CEF-solunsalpaajahoito. Oheislääkityksenä A:lla on ollut kortisonilääke Dexametason ennen hoitoa ja kahtena hoitoa seuraavana päivänä, pahoinvointilääkkeitä sekä valkosolukasvutekijä Lonquex. Syöpätautien sairauskertomusmerkintöjen 14.6.2016 ja 11.7.2016 mukaan A on ilmoittanut, että hänelle on solunsalpaajahoitojen aikana ilmaantunut hankalia selkäkipuja. Tietokonekerroskuvauksessa huhtikuussa 2016 on todettu luustossa ainoastaan degeneratiivisia muutoksia, ei etäpesäkkeisiin viittaavaa. Kipuun on kokeiltu useita lääkkeitä.

A on 8.8.2016 alkaen ollut fysiatrian poliklinikalla tutkittavana selkäkipujen vuoksi. Sairauskertomustekstin 8.8.2016 mukaan A:lle tehdyissä lannerangan ja rintarangan röntgentutkimuksissa ja luuston gammakuvauksessa on tehty löydökset, jotka ovat viitanneet painumamurtumiin rintarangan alaosissa ja ensimmäisessä lannenikamassa. Mitään selittävää tapaturmaa ei ole ollut taustalla. Löydökset ovat ilmaantuneet kuviin vuoden 2013 jälkeen. Merkinnän 25.8.2016 mukaan A:lle on tehty selkärangan ja selkäytimen erittäin laaja magneettitutkimus, jossa on todettu kahdeksannessa ja kymmenennessä rintanikamassa ja ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa lannenikamassa kohtalaisen tuoreet painumamurtumat. Vanhat painumamurtumat on todettu kahdennessatoista rintanikamassa ja neljännessä lannenikamassa. Murtumat on tulkittu osteoporoottisiksi; pahalaatuisuuteen/etäpesäkkeisiin viittaavaa ei ole todettu.

Sisätautien poliklinikan sairauskertomustekstin 5.10.2016 mukaan A:lla on luuntiheysmittauksessa todettu ensimmäisessä lannenikamassa osteoporoosia, 2. ̶4. lannenikamassa osteopeniaa ja reisiluun kauloissa osteopeniaa. Laboratoriokokeiden perusteella luun hajoaminen on kiihtynyt. Vartalon laajaa tietokonekerroskuvausta koskevan lausunnon 20.12.2016 mukaan A:n selkärangassa on 6.4.2016 tehtyyn kuvaukseen verrattuna lukuisa määrä uusia nikamamurtumia ja osa nikamista on vahvasti litistyneitä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lla todettu osteoporoosi korvata solunsalpaajalääkkeen aiheuttamana lääkevahinkona.

Sovellettavat vakuutusehdot

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2016 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä, ehtojen kohdassa 2 tarkoitettu lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Asian arviointi

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.

Osteoporoosissa luun mineraalimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut siten, että luun lujuus heikkenee. Tällöin luu voi murtua vähäisestä vammasta. Osteoporoosi ei ”tunnu”, joten sen olemassaoloa ei ole mahdollista tietää etukäteen ilman mittauksia. Silloin, kun syntyy osteoporoosiin liittyvä luunmurtuma, taustalla on yleensä vuosikausia kestänyt luukato.

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään oleviin lääketieteellisiin ja muihin selvityksiin ja toteaa, että A:lla on vuonna 1996 todettu rintasyöpä, joka on hoidettu rintaa säästävällä leikkauksella ja sädehoidolla. Vuonna 2016 samassa rinnassa on todettu uusi kasvain, minkä johdosta rinta on poistettu kokonaan ja A:lle on annettu dosetakseli-CEF-solunsalpaajahoito. Hoidon aikana on ollut käytössä Dexametason-kortisonilääkitys ja A:lle on annettu Lonquex-valkosolukasvutekijää. A on katsonut, että hänellä todettu osteoporoosi on dosetakselin aiheuttama.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lle annetun kaltaiset syöpähoidot voivat sinänsä vaikuttaa haitallisesti luuston aineenvaihduntaan. Osteoporoosi on kuitenkin hitaasti useiden vuosien kulussa syntyvä tila. A:lla todettu osteoporoosi ei sovi ajallisesti vuonna 2016 annettujen syöpähoitojen seurauksena syntyneeksi. Vakuutuslautakunta ei tällä perusteella pidä syy-yhteyttä hoitojen ja A:lla vuonna 2016 todetun osteoporoosin välillä todennäköisenä. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio-Timonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia