Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajana olevan A Oy:n aliurakoitsijan työntekijä B oli loukkaantunut 9.9.2010 sattuneessa työtapaturmassa rakennustelineiden petettyä. B oli vaatinut A Oy:ltä korvausta kärsimästään henkilövahingosta ja nostanut asiassa sittemmin A Oy:tä vastaan kanteen käräjäoikeudessa. A Oy oli hakenut B:n vaatimusten johdosta korvausta toiminnan vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiön hylättyä A Oy:n korvausvaatimuksen sen vanhentumiseen vedoten asiaa käsiteltiin Vakuutuslautakunnassa. Vakuutuslautakunta on 25.10.2013 antamassaan ratkaisusuosituksessa VKL 58/13 katsonut, ettei A Oy:n vakuutusyhtiölle esittämä korvausvaatimus ollut vanhentunut.

Vahingonkorvausasia oli päättynyt käräjäoikeuden 3.6.2013 vahvistamaan osapuolten väliseen sovintosopimukseen. Sovintosopimuksen mukaan A Oy ja aliurakoitsija suorittivat B:lle yhteisvastuullisesti korvauksena kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 6 000 euroa, pysyvästä haitasta 7 145,99 euroa, ansionmenetyksestä 4 354,01 euroa ja oikeudenkäyntikuluista 7 000 euroa eli yhteensä 24 500 euroa. A Oy on vaatinut oman 50 prosentin korvausosuutensa eli 12 250 euron korvaamista toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö on maksanut 14.5.2014, 12.6.2014 ja 22.7.2014 päivätyillä korvauspäätöksillään A Oy:n vaatiman korvauksen lukuun ottamatta B:n pysyvästä haitasta maksetun korvauksen osuutta, josta vakuutusyhtiö on korvannut haittaluokan 3 perusteella vain 161,49 euron osuuden.

Asiakkaan valitus

A Oy on vaatinut lautakunnalle toimittamissaan 27.5.2015 päivätyssä valituksessa ja 9.2.2016 päivätyssä lisäkirjelmässä, että vakuutusyhtiön tuli korvata koko A Oy:n B:lle maksama 12 250 euron määrä vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö oli jättänyt korvaamatta 2 992,40 euron osuuden. A Oy on lausunut, että lautakunnan 25.10.2013 antaman ratkaisusuosituksen mukaan kyse oli vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahingosta. Puheena oleva osuus liittyi samaan vahinkotapahtumaan. Vahinko on muodostunut niistä korvauksista, jotka A Oy oli maksanut B:lle sovintosopimuksen mukaisesti. Koska vakuutusyhtiö oli käräjäoikeusprosessin aikana kokonaan kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa, A Oy oli joutunut tekemään sovintosopimuksen ilman vakuutusyhtiön siihen ottamaa kantaa, vaikka vakuutusyhtiölle oli varattu tähän tilaisuus. Sovittu korvausmäärä oli joka tapauksessa pienempi kuin todennäköisesti tuomittavaksi tullut määrä olisi ollut, jos prosessi olisi ajettu loppuun.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiön mukaan vastuuvakuutuksen perusteella henkilövahingosta aiheutunut vahinko korvataan vahingonkorvauslain 5 luvun mukaan. Vahinkoa kärsineellä on oikeus korvaukseen muun muassa kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta ja ansionmenetyksestä. Vastuuvakuutuksen perusteella korvataan siten vahingossa aiheutuneet vammat, tarpeelliset tutkimus- ja hoitokulut sekä muut aiheutuneet kulut.  Vakuutusyhtiö on vedonnut vastuuvakuutusehtojensa kohtaan 4.2.1, jonka mukaan, jos vakuutuksenottaja korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei tämä sido vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisesti oikea.

Vakuutusyhtiö on lausunut maksaneensa vakuutuksen perusteella A Oy:lle korvauksia 50 prosentin vahingonkorvausvastuun mukaan. Korvaukset on maksettu 3.6.2013 vahvistetun sovintosopimuksen mukaisesti, mutta korvaus pysyvästä toiminnallisesta haitasta on arvioitu toimitettujen lääkärinlausuntojen perusteella. Lausuntojen mukaan B:lle oli jäänyt vammasta sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokituksen haittaluokan 3 mukainen invaliditeetti. Korvausmäärä oli laskettu soveltaen liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen maksamaan vakuutuskorvausta A Oy:n vastuuvakuutuksesta saman määrän, jonka A Oy oli sitoutunut suorittamaan vahinkoa kärsineelle käräjäoikeuden vahvistamassa sovintosopimuksessa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen 1.5.2005 alkaen sovellettujen vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.1 mukaan vakuutusyhtiö selvittää, onko vakuutuksenottajalla korvausvelvollisuutta ilmoitetusta vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvasta vakuutustapahtumasta ja neuvottelee korvauksen vaatijan kanssa. Jos vakuutuksenottaja korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei tämä sido vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisesti oikea.

Asian arviointi

Erimielisyys koskee vastuuvakuutuksesta korvattavaa määrää A Oy:n työtapaturman perusteella B:lle maksamasta pysyvän haitan korvauksesta. Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan A Oy ja sen aliurakoitsija olivat käräjäoikeuden asiassa 3.6.2013 vahvistaman sovintosopimuksen perusteella maksaneet B:lle korvauksena pysyvästä haitasta yhteensä 7 145,99 euroa. A Oy:n korvausosuus summasta on ollut puolet eli 3 572,99 euroa.

Tässä tapauksessa A Oy ei ole esittänyt lisäkorvausta koskevalle vaatimukselleen muuta perustetta kuin edellä mainitun sovintosopimuksen. Lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdan 4.2.1 määräyksen mukaan pelkkä vakuutuksenottajan oma päätös vahinkoa koskevan korvausvaatimuksen hyväksymisestä ja tietyn määräisen korvauksen maksamisesta ei ole vakuutusyhtiötä sitova. Sovintosopimuksesta ei myöskään ilmene, mihin seikkoihin sen mukainen korvaussumma oli pysyvän haitan korvauksen osalta perustunut.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut määritelleensä korvauksen vamman B:lle aiheuttamaksi arvioidun haittaluokan 3 sekä korvausmäärän arvioinnissa yleisesti sovellettujen liikennevahinkolautakunnan normien perusteella. Vaikka myöskään vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittamista asiakirjoista ei ilmene, miten vakuutusyhtiö on laskenut A Oy:lle vastuuvakuutuksesta maksamansa 161,49 euron korvausmäärän, on lautakunnan näkemyksen mukaan ilmeistä, että vakuutusyhtiö on korvausta laskiessaan huomioinut vähennyksenä B:n lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta saaman korvaussumman. Vastuuvakuutuksesta korvattavaksi osuudeksi jää tällöin mahdollinen tapaturmavakuutuslain perusteella määrätyn ja yleisen vahingonkorvauslain perusteella määräytyvän korvauksen erotus.

Lautakunta katsoo, ettei A Oy ole edellä selostetut seikat huomioon ottaen vain mainitun sovintosopimuksen perusteella osoittanut, että sille tulisi B:lle aiheuttamansa vahingon johdosta korvata vastuuvakuutuksesta enemmän kuin vakuutusyhtiö on jo asiassa suorittanut.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole perustetta suosittaa vakuutusyhtiötä muuttamaan päätöstään.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Isokoski

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Paloranta

Sarpakunnas

Sjögren