Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään todennut, että A Oy on tehnyt sopimuksen kunnan kanssa sprinklerijärjestelmän asentamisesta kunnan terveyskeskukseen. Asennettu sprinklerijärjestelmä ei ole ollut tehdyn sopimuksen mukainen, koska liitos on asennettu virheellisesti ja liitos on pettänyt. Ellei A Oy olisi tehnyt sopimusta sprinklerijärjestelmän asentamisesta terveyskeskukseen, ei A Oy olisi asentanut järjestelmää eikä A Oy voisi olla vastuussa vesivahingosta. A Oy:llä ei ole suoraan lain nojalla velvollisuutta asentaa sprinklerijärjestelmää terveyskeskukseen. Näin ollen A Oy:n vastuu vesivahingosta perustuu yksinomaan sopimukseen. Vastuuvakuutuksesta ei korvata vahinkoa, josta vakuutuksenottaja ei olisi vastuussa ilman sopimusta eikä tämän vuoksi korvauksia maksettu A Oy:n vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutuksenottajan asiamies on pyytänyt asian uudelleenkäsittelyä muun muas­sa sillä perusteella, ettei sopimukseen perustuvasta rajoitusehdosta ole vakuutusta tehdessä kerrottu vakuutuksenottajalle. Ennen vakuutuksen ottamista ei vakuutuksenottajalle ole huomautettu tai muutoinkaan millään tavoin tuotu esille, ettei sopimukseen perustuvia vahinkoja korvata lainkaan. Tämä rajoitusehto tuli vakuutuksenottajan tietoon vasta 8.7.2009 annetun korvauspäätöksen jälkeen. Kyseinen ehtokohta ei ole millään tavoin selvä ja yksiselitteinen. Pikemminkin rajoitusehdon sanamuoto antaa ymmärtää, että vakuutus ei kata vahinkoja, joiden osalta itse korvauksesta on tehty sopimus.

 

Vakuutusyhtiö ei ole muuttanut päätöstään uudelleenkäsittelypyynnön perusteella.

 

Lausuntoa pyydetään ensiksi siitä, onko vakuutusehtoasiakirjaan merkitty ehtokohta 5.7 tullut osaksi vakuutussopimussuhdetta. Toiseksi pyydetään lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiön korvattava vakuutuksesta kunnan terveyskeskukselle aiheutuneet vesivahingot. Kolmanneksi pyydetään lausuntoa siitä, onko vakuutussuhteessa muodostunut käytäntö, että vakuutuksenantaja korvaa vakuutetulle myös sopimusperusteiset vahingot ja tuleeko tuota käytäntöä noudattaa kunnan terveyskeskusta koskevassa asiassa.

 

Perusteluina on esitetty ensinnäkin, että vakuutusehto 5.7 ei ole tullut osaksi A Oy:n ja vakuutuksenantajan välistä vakuutussopimusta vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi. Toiseksi ehto 5.7 ei ole tullut osaksi vakuutussopimusta ja tämän vuoksi vakuutuksenantajan on korvattava myös A Oy:n kanssa sopimussuhteessa olevien tahojen vahingot, jotka liittyvät sanottuun sopimussuhteeseen. Kolmanneksi on todettu, että joka tapauksessa A Oy:n ja vakuutuksenantajan välinen vakuutussopimussuhde on muodostunut sellaiseksi, että kohdassa 2 tarkoitetut sopimusperusteiset vahingotkin korvataan vakuutuksesta. Näin on sen vuoksi, että vakuutuksenantaja on korvannut A Oy:n vakuutuksesta sopimussuhteessa aiheutuneita vahinkoja kuudessa eri tapauksessa, jotka olennaisilta osiltaan vastaavat nyt käsillä olevaa kunnan terveyskeskukseen liittyvää tapausta.

 

Lausuntopyynnössä katsotaan, että sopimusperusteiset vahingot poissulkeva ehto on kohtuuton, sillä LVI-asennustyöt perustuvat poikkeuksetta urakkasopimukseen. Lain mukaista velvoitetta asentaa sammutusjärjestelmä jonkun kolmannen osapuolen tiloihin ei ole. Asennus tapahtuu aina tilauksesta ja siten sopimuksella. Mikäli vastuuvakuutus ei kattaisi sopimuksiin perustuvia sammutusjärjestelmien asennuksista aiheutuneita vahinkoja, olisi vastuuvakuutus vakuutetun kannalta täysin ilman sisältöä ja siten merkityksetön. Lisäksi kun vielä otetaan huomioon vakuutusehtojen kohta 5.22, jonka mukaan ei korvata tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella aiheutettuja vahinkoja, suljetaan lähes täydellisesti sopimuksen ulkoinen, vahingonkorvauslakiin perustuva vastuu vahingosta vakuutuksen ulkopuolelle. Täten vastuuvakuutuksesta ei korvattaisi käytännössä mitään.

 

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin osalta on todettu, että vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Tältä osin on olemassa Vakuutuslautakunnan ratkaisuja. A Oy:lle ei ole ennen vakuutuksen ottamista huomautettu tai tuotu muutoinkaan millään tavoin esille, että vakuutus ei korvaa sellaisia vahinkoja, joiden korvausvastuu perustuu tehdyn työn perustana olleeseen urakkasopimukseen. Vastuun rajoitus on tullut vakuutetun tietoon vasta vakuutuksenantajan päätöksessä 8.7.2009.

 

A Oy:n vakuutuskirjassa todetaan, että vastuuvakuutus on otettu LVI-asennuk­sia varten. Lisäksi sprinklerijärjestelmän osien osalta on erikseen otettu tuotevastuuvakuutus. Vakuutusyhtiön tiedossa on näin ollen ollut, että A Oy:n toiminta koostuu pääasiassa sammutusjärjestelmiin liittyvistä palveluista, joita suoritetaan poikkeuksetta sopimuksesta. Koska vakuutuksenantajalla on ollut tiedossa vakuutetun toimiala, vakuutuksenantajan olisi tullut huomauttaa vakuutetulle, mikäli vakuutus ei kata kyseisellä toimialalla tyypillisiä vahinkoja. Vakuutusyhtiö on tältä osin laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa. A Oy:lle ei ole myöskään tuotu vakuutussopimuslain mukaisesti esille vakuutuksen olennaisia rajoituksia erityisesti sopimusperusteiseen korvausvastuuseen liittyen. A Oy:n vakuutuskirjassa ei ole mainittu rajoituksesta eikä sellaisesta ole muutoinkaan yhtiölle kerrottu. Pelkkä vakioehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta.

 

Vakuutussopimuksiin sisältyviä rajoitusehtoja tulee tulkita lisäksi suppeasti. Rajoittavaa vakuutusehtoa 5.7 ei voi pitää millään tavoin vakuutuksenottajan kannalta selvänä tai yksiselitteisenä. Maallikkovakuutuksenottajalle ei kyseisestä ehdosta käy riittävällä tavalla ilmi, että vakuutus ei kata mitään vahinkoja, jotka perustuvat koko suoritetun työn taustalla olevaan urakkasopimukseen. Pikemminkin kyseinen ehdon sanamuoto antaa ymmärtää, että vakuutus ei kata vahinkoja, joiden osalta itse korvauksesta on tehty sopimus.

 

Vakuutuksenantaja ei ole täyttänyt vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan ennen vakuutussopimuksen solmimista, sillä se ei ole selvittänyt asiallisesti A Oy:lle vakuutuksen olennaisia rajoituksia eikä antanut tarpeellisia tietoja, jotta A Oy olisi voinut arvioida vastuuvakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta ja tarvetta toiminnassaan. Vakuutussopimus on voimassa osapuolten välillä ilman vakuutusehtojen kohdan 5.7 mukaista sopimusperusteista korvausvastuuta koskevaa rajoitusta ja vastuuvakuutuksesta tulee korvata kunnan terveyskeskuksen vaurioitumisesta aiheutuneet vahingot.

 

Lausuntopyynnössä on vielä viitattu vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momenttiin, jossa on määritelty se, että jos vakuutuksesta on sen voimassaoloaikana annettu puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Vakuutuksenantaja on korvannut nyt esillä olevasta vakuutuksesta 19.9.2007–1.12.2009 välisenä aikana kuusi eri vahinkoa, jotka ovat aiheutuneet A Oy:n sopimuskumppaneille kyseisessä sopimussuhteessa. Viidessä tapauksessa oli kyse vesivahingosta ja yhdessä öljyvahingosta. A Oy on saanut myönteisiä korvauspäätöksiä sopimusperusteisissa vahingonkorvausasioissa verrattain pitkän ajan. A Oy:lle on väistämättä syntynyt käsitys siitä, että nyt esillä olevasta vakuutuksesta korvataan myös sopimussuhteessa aiheutuneet vahingot. Tämän vuoksi vakuutuksenantajan tulee korvata sanotusta vakuutuksesta kunnan terveyskeskukselle aiheutuneet vahingot.

 

Vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:iä ei voida soveltaa nyt kyseessä olevaan tapaukseen. Vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:ien vakuutusyhtiöiden tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntisäädökset ovat pakottavia vain, jos vakuutuksenottaja on kuluttaja tai sellainen elinkeinonharjoittaja, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. A Oy:n liiketoiminta on ollut hyvin laajaa ja sen kotisivuilta saatavan tiedon mukaan yhtiö toimii maanlaajuisesti, sen vuosittainen liikevaihto on noin 15 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa on 80 henkilöä. A Oy ei ole siten vakuutussopimuslaissa tarkoitettu kuluttajaan rinnastettava elinkeinonharjoittaja eivätkä vakuutussopimuslain säännökset ole A Oy:n ja vakuutusyhtiön välisessä sopimussuhteessa pakottavia. Koska tiettyjen elinkeinonharjoittajien ottamien vakuutusten osalta vakuutussopimuslain säännökset ovat tahdonvaltaisia, tulevat ne sovellettaviksi ainoastaan siinä ta­pauksessa, ettei vakuutussopimuksessa ole toisin sovittu. A Oy:n ja vakuutus­yhtiön väliseen vakuutussopimukseen (toiminnan vastuuvakuutus) sovelletta­vien yleisten sopimusehtojen kohtien 2.1 ja 5.1 mukaan vakuutussopimuslain 5 §:n ja 9 §:n mukaiset vakuutusyhtiön velvollisuudet ja vastuut koskevat vain kuluttajaa tai kuluttajaan rinnastettavissa olevaa elinkeinonharjoittajaa. Koska mainitut lainkohdat eivät koske A Oy:tä, ei mainittujen lainkohtien vastuita ja velvollisuuksia siten sovelleta vakuutusyhtiön ja A Oy:n välisessä sopimussuhteessa. A Oy ei voi menestyksellisesti vedota vakuutussopimuslain 5 §:ään tai 9 §:ään. Koska vakuutusyhtiöllä ei ole A Oy:tä kohtaan vakuutussopimuslain 5 §:stä johtuvaa velvoitetta eikä A Oy:llä 9 §:stä seuraavaa suojaa, on A Oy:n lausumassaan esittämä pääosin irrelevanttia.

 

Rajoitusehdon 5.7 osalta on todettu, että kirjallisuuden ja vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan sopimusvastuu voi sopimuksessa otetun nimenomaisen vastuun lisäksi syntyä esimerkiksi siten, että vakuutettu aiheuttaa vahingon, joka johtuu välittömästi sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai sen epäonnistuneesta täyttämisestä. Näin siksi, että vakuutetulla ei ilman sopimusta ole velvollisuutta sopimuksen täyttämiseen liittyvään työsuoritukseen. Sopimusvastuulla ei siten A Oy:n lausuman esittämällä tavalla ymmärretä yksinomaan sitä, että vakuutus ei kata vahinkoja, joiden osalta itse korvauksesta on tehty sopimus.

 

Lienee riidatonta, että A Oy:n harjoittama toiminta, sprinklerijärjestelmien asennus, aina perustuu sopimukseen. Lienee myös riidatonta, että liittimen kiristäminen on ollut osa toimeksiantosopimuksen perusteella tehtävää työsuoritusta. Koska liitin on jäänyt kiristämättä, lienee myös riidatonta, että A Oy on jättänyt täyttämättä sopimusvelvoitteensa tai ainakin se on epäonnistunut. Koska vuodon johdosta syntynyt vesivahinko johtuu välittömästi sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai sen epäonnistumisesta, ei vakuutuksesta voida korvausta suorittaa. Vakuutusyhtiön kantaa tukee usea Vakuutuslautakunnan lausunto. Käsiteltävänä oleva tapaus vastaa Vakuutuslautakunnan ratkaisujen logiikkaa suoritusvelvollisuuden, työn epäonnistumisen ja sopimusvastuun osalta. Ilman 1) toimeksiantosopimusta, lakiin perustuvaa velvollisuutta tai yleistä velvollisuutta A Oy 2) ei olisi asentanut sprinklerijärjestelmää 3) eivätkä he voisi olla vastuussa 4) asentamisen epäonnistumisesta johtuvista vahingoista.

 

Rajoitusehto 5.7 ei ole kohtuuton ja se sisältyy yleisesti Suomessa markkinoilla oleviin toiminnan vastuuvakuutuksiin. Rajoitusehdolla 5.7 ei myöskään ole LVI-asennuksia tekeville elinkeinonharjoittajille muista asennuksia tekevistä elinkeinonharjoittajista poikkeavaa merkitystä tai vaikutusta. A Oy:n väite rajoitusehdon kohtuuttomuudesta on virheellinen. Myös rajoitusehto 5.22 on täysin tavanomainen eikä markkinoilla olevien toiminnan vastuuvakuutusten tarkoituksena ole korvata tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella aiheutettuja vahinkoja eikä sanottu rajoitus johda A Oy:n esittämään tilanteeseen, että toiminnan vastuuvakuutus olisi täysin ilman sisältöä ja merkityksetön ja että se sulkisi pois korvauksen kaikissa tilanteissa. Vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa tuottamuksella aiheutetut vahingot, jotka ovat syntyneet sopimuksen mukaista työtä tehtäessä, mutta jotka eivät välittömästi johdu sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämisestä tai sen epäonnistumisesta.

 

Toiminnan vastuuvakuutuksen tarkoituksena ei ole toimia takuuna vakuutetun ammattiosaamisesta, tehdystä tai tekemättömästä työstä, työn laadusta tai työn onnistumisesta.

 

Vaikka vakuutussopimuslain 9 §:ää vastoin vakuutusyhtiön käsitystä voitaisiin soveltaa, ei vakuutus kuitenkaan ole voimassa sen sisältöisenä kuin A Oy esittää. Koska rajoitusehto 5.7 ilmenee vakuutusehdoista, tuoteselosteesta ja koska vakuutusyhtiön myyntihenkilö aina myyntitilanteessa on käynyt läpi tuotteet (hinta, omavastuu, tärkeimmät rajoitukset) asiakkaiden kanssa, tavallinen vakuutuksenhakija objektiivisesti arvioiden perustellusti päätyisi oikeanlaiseen käsitykseen rajoitusehdosta. Hallituksen esityksen mukaan subjektiivinen käsitys voidaan erityisissä tilanteissa ottaa huomioon. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole käsillä subjektiivisen näkökannan soveltamista puoltavia olosuhteita. Ei ole uskottavaa, ettei A Oy:n kokoinen, sopimuksia säännöllisesti solmiva elinkeinonharjoittaja ymmärtäisi kyseessä olevaa rajoitusehtoa.

 

Koska Vakuutuslautakunnassa käsiteltävänä oleva asia ei koske A Oy:n lausunnossaan viittaamia aikaisempia vahinkoja, ei vakuutusyhtiö käsittele niissä suoritettuja korvauksia tai korvausratkaisuja. A Oy ei voi menestyksekkäästi vedota vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:iin. Mikäli A Oy:n väite myönteisistä korvauspäätöksistä aiemmissa asioissa pitäisi paikkansa ja että kyseessä olevat asiat olosuhteiltaan vastaavat nyt käsiteltävänä olevaa tapausta, on A Oy saanut perusteettomia ja vakuutussopimuksen vastaisia korvauksia. Perusteettomien ja vakuutussopimuksen vastaisten korvausten saaminen ei oikeuta vakuutuksenottajaa jatkossa saamaan sellaisia. Päinvastoin, A Oy:lle syntyy perusteettoman edun palautusvelvollisuus, jonka toteuttamista koskeviin toimenpiteisiin vakuutusyhtiö tarvittaessa ryhtyy.

 

Vakuutuslautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä toimittamaan kopiot vakuutushakemuksesta sekä kaikista muista vakuutussopimuksen tekoon liittyvistä asiakirjoista. Lisäksi on pyydetty toimittamaan vakuutuksen tehneen virkailijan oma kirjallinen ja allekirjoitettu selvitys vakuutuksenottajan lausuntopyynnössä esittämiin väitteisiin vakuutuksenteosta ja siitä, mitä on puhuttu yleisten ehtojen kohdasta 5.7. Lisäksi on pyydetty selvitystä siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:iä korvaavia vakuutusehtoja.

 

Vakuutuksen myyneen henkilön selvityksestä ilmenee, että vakuutusratkaisu käytiin kohta kohdalta läpi asiakkaan kanssa ja kohdassa ”Vastuu” alleviivattiin kyseisen vakuutuksen korvaavan tuottamuksella aiheutettuja vahinkoja. Asiakkaalle on siten käynyt selväksi, ettei sopimusvastuu kuulu vakuutuksen piiriin.

 

Sopimusehtojen kohdan 2.1 mukaan vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:ien mukaiset oikeudet ja velvollisuudet koskevat vain kuluttajaa tai sellaista elinkeinonharjoittajaa, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutusyhtiön sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Vastakohtaispäätelmänä tämä tarkoittaa, ettei sanottuja oikeuksia ja velvollisuuksia sovelleta kuluttajaan rinnastumattomaan elinkeinonharjoittajaan. Tulkinta, että vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:t koskisivat kuluttajaan rinnastamatonta elinkeinonharjoittajaa nimenomaisesta rajoituksesta huolimatta, olisi epäloogista ja vakuutuksen idean vastaista. Näin siksi, että ehtokohta 2.1 ja vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:t ovat identtiset tiedonantovelvollisuuden ja sen laiminlyönnin seurausten osalta eikä eroa kuluttajaan rinnastettavan ja rinnastumattoman elinkeinonharjoittajan välille syntyisi. Koska nämä pykälät käyvät ilmi ehtokohdan 2.1 otsikosta, ei ole loogista tai uskottavaa, että kuluttajaan rinnastumaton elinkeinonharjoittaja edes teoriassa päätyisi käsitykseen, että vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:t koskisivat häntä. Tiedonantovelvollisuuden täyttämisen arvioinnin tulee siten perustua muuhun lainsäädäntöön kuin vakuutussopimuslakiin. Erillistä säännöstä siitä, mitä tiedonantovelvollisuuden osalta sovelletaan kuluttajaan rinnastumattomaan elinkeinonharjoittajaan vakuutussopimuslain sijaan, ei vakuutusyhtiöllä ole. Civil law -maissa normaalit sopimusoikeudelliset normit tulevat sopimus/liikesuhteessa sovellettaviksi ilman eri mainintaa.

 

Vakuutuksen tehnyt vakuutusyhtiön edustaja oli ollut puhelimitse yhteydessä vakuutuksenottajan A Oy:n edustajiin ja tapasi nämä 10.5.2007. Tällöin käytiin A Oy:n tilannetta ja toivomuksia läpi. Tällöin tehtiin yhteenveto vakuutusyhtiön tiedontarpeesta ja se lähetettiin palaverin jälkeen sähköisesti. Kun vakuutus­yhtiön edustaja oli saanut tiedot, hän oli tehnyt ensimmäisen tarjoustilauksen myyntiassistentille. Vakuutusyhtiö käyttää kartoituslomaketta, josta ilmenee kaikki oleelliset tiedot tarjousta varten. Kartoituslomakkeeseen vakuutusyhtiön edustaja on kirjoittanut, että A Oy on automaattisia sprinklerijärjestelmiä toimittava täyden palvelun talo (installation av sprinklersystem). Kohdassa Vastuu­vakuutus lukee Försäkringsgrund 1.150.000 euroa LVI-asennus, 650.000 euroa LVI-tekninen suunnittelu, m&m. Myyntiassistentti on koonnut tämän jälkeen vakuutusturvan ratkaisuehdotusmuotoon ja neuvotellut ratkaisuehdotuksen yksityiskohdista vakuutusyhtiön vakuutuksia myöntävien osastojen kanssa. Vakuutusyhtiön edustaja on tavannut A Oy:n edustajat läpikäyntiä varten 29.5.2007. Tällöin ratkaisuehdotus on käyty läpi kohta kohdalta. Vakuutusyhtiön edustaja on kertonut vakuutuksen idean ja antanut muutamia havainnollisia esimerkkejä. Kohdassa Vastuu vakuutusyhtiön edustaja on alleviivannut, että kyseessä on tuottamuksellisuudesta aiheutuvia vahinkoja. Tietoja päivitettiin tämän jälkeen ja vakuutusyhtiön edustajalla on allakassa merkintä, että myös 16.8.2007 on ollut tapaaminen päivitetyn ratkaisuehdotuksen läpikäyntiä varten. Keskiviikkona 29.8.2007 lopullinen päätös on syntynyt ja tällöin on allekirjoitettu tarjous ja vakuutuspaperit.

 

Vakuutuslautakunnalle on lähetetty vakuutuksenteon yhteydessä tehtyjä vakuutuksentekoasiakirjoja ja kirjallista materiaalia. Mistään asiakirjasta ei ilmene, mitä asiakirjoja, esimerkiksi ehtoja tai tuoteseloste, on vakuutuksenottajan A Oy:n edustajalle annettu vakuutusta tehtäessä.

 

 

Vakuutusehdot

 

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4. mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 5.7 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta.

 

Ratkaisusuositus

 

Tapauksessa on riitaa siitä, onko A Oy:n vastuu vahingosta perustunut yksinomaan sopimukseen rajoitusehtokohdan 5.7 tarkoittamalla tavalla. Siinä tapauksessa, että rajoitusehto johtaa siihen, etteivät käsiteltävänä olevat vahingonkorvaukset ole vastuuvakuutuksesta korvattavia, on tapauksessa kiista myös siitä, oliko vakuutusyhtiö noudattanut vakuutusta myydessään tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen rajoitusehdosta.

 

Käsiteltävässä tapauksessa A Oy on tehnyt kunnan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella sprinklerijärjestelmän asennustyön kunnan omistamassa kiinteistössä. A Oy:n asentaja on sopimuksen mukaista työtä suorittaessaan asentanut sprinkleriputken siten huolimattomasti, ettei putken liitos ole mennyt pohjaan asti. Tämän huolimattoman asennuksen seurauksena liitos on irronnut kolmen kuukauden kuluttua asennuksesta ja kiinteistöön on aiheutunut vesivahinko. Vahinkoa on täten aiheutunut A Oy:n työntekijän huolimattoman työsuorituksen seurauksena. Vahingosta saatujen tietojen perusteella vahinko on aiheutettu virheellä putken ulottamisessa paikalleen ja kunnollisessa kiristämisessä. Nämä ovat sinänsä olleet vakuutuksenottajan velvollisuuksia asennussopimuksen perusteella eikä kenelläkään muulla ole ollut velvollisuutta niitä tehdä.

 

Lautakunta toteaa, että vahinkoa kärsineen ja vakuutuksenottajan välisessä suhteessa kysymys on sopimuksen täyttämisessä tehdystä virheestä aiheutuneesta vahingosta ja siten vahingonkorvausvastuu osapuolten välillä perustuu sopimukseen. Sopimukseen perustuvaa vastuuta koskeva rajoitusehto ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei mitään sopimussuhteessa toiselle osapuolelle aiheutettuja vahinkoja korvattaisi vastuuvakuutuksesta. 

 

Rajoitusehdon mukaan vahinkoa ei korvata, jos korvausvastuu perustuu sopimukseen eikä sitä olisi ilman mainittua sitoumusta. Vastuuvakuutusta koskevan kirjallisuuden (Palmunen, Vastuuvakuutus, 3. p., 1996, s. 107, Strömberg, Vastuuvakuutusten perusteella maksetut korvaukset teoksessa Yrityksen ja yhteisön vastuuriskit, 2004, s. 447 ja af Hällström – Ijäs, Vastuuvakuutus, 2. p., 2007, s. 134) mukaan sitä, rajoittaako ehtokohta korvauksen maksamisen vastuuvakuutuksesta, voidaan testata tutkimalla, olisiko vahingonkorvausvastuuta siinä tapauksessa, että sopimusta ei olisi. Tietenkin monia työsuorituksia on vaikea kuvitella ilman, että niistä on olemassa sopimukseen perustuva tilaus. Mutta ehdon soveltamisen kannalta olennaista on se, ovatko vahinkoa aiheuttaneessa tilanteessa käsillä sellaiset elementit, jotka muodostaisivat sopimuksen ulkoisessa tilanteessa rikkomusperusteisen vahingonkorvausvastuun edellytykset.

 

Tapauksessa VKL 104/07 vakuutuslautakunta sovelsi tätä ajatusta ja totesi kiinteistön omistajan vastuuvakuutuksen korvaavan sopimusvastuurajoituksesta huolimatta kiinteistöön kiinnitetyn lampun putoamisesta vuokralaisena olevan liikkeen omaisuudelle aiheutuneen vahingon siitä huolimatta, että osapuolten kesken asia oli jo käsitelty alioikeudessa ja vastuu oli tuomiossa katsottu sopimusvastuuksi. Vakuutuslautakunta lausui tapauksen perusteluissa, että ”yksinomaan sopimukseen perustuvaa vastuuta koskevan rajoitusehdon seurauksena vastuuvakuutuksesta korvataan vahinko vain siinä tapauksessa, että vakuutuksenottaja olisi vahingosta vastuussa myös sellaista kohtaan, jonka kanssa vakuutuksenottajalla ei ole sopimussuhdetta. Tämä tarkoittaa niitä vastuuperusteita ja oikeussääntöjä, joita sovellettaisiin pelkästään sopimussuhteen ulkopuolella.” Keskeisiä korvausvastuun tekijöitä ovat esimerkiksi tuottamus, syy-yhteys ja vahinko. Vastuuvakuutuksen rajoitusehdon tulkinnassa lautakunta katsoi, että kiinteistön omistajalla olisi ollut korostuneeseen huolellisuusvelvollisuuteen perustuva vastuu ketä tahansa vahingon kärsinyttä kohtaan. Tämä vastuu ei käsitellyssä tapauksessa ollut suppeampi kuin osapuolten sopimukseen perustuva vastuu. Tämän mukaisesti vahinko oli korvattava vastuuvakuutuksesta myös sopimussuhteessa olevaa liikeyritystä kohtaan. Sopimuksen olemassaolo ei laajentanut vastuuta siitä, mitä se olisi ollut ilman sopimusta.

 

Vakiintuneen ja lautakunnankin hyväksymän tulkinnan mukaan sopimusvastuurajoitus jättää vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle sellaiset vahingot, jotka ovat aiheutuneet siitä, ettei vakuutuksenottaja lainkaan tee sovittua sopimussuoritusta. Könkkölän (Vastuuvakuutus vahingonkorvausriidassa, 2009, s. 30) mukaan selvimmillään ehdon soveltaminen on silloin, kun vahinko on sidoksissa yksinomaan vastapuolen sopimusodotuksiin. Hän toteaa lisäksi, että ”[m]elko yleisesti esitetyn näkemyksen mukaan vastuu voi ehdosta huolimatta syntyä, jos vahinko on tyypiltään sellainen, ettei vastuu siitä normatiivisesti edellytä sopimusta, vaikka vahinko olisi tosiasiassa aiheutettu sopimusvelvoitteen täyttämisen yhteydessä”.

 

Koska puheena olevassa tapauksessa kyseessä on vain yksittäinen virhe laajemmassa sprinklerilaitteiston asennustyössä, jonka vakuutuksenottaja on suorittanut, se ei merkitse, että vahinko olisi aiheutunut välittömästi laiminlyömällä itse sopimussuoritus. Lisäksi tilaajan kiinteistölle aiheutuneet vuotovahingot ovat sellaisia, jotka eivät olisi voineet aiheutua koko sopimuksen mukaisen asennustyösuorituksen laiminlyönnistä. Sovellettaessa edellä mainittua sopimusvastuurajoituksen testiä käsillä olevaan tapaukseen voidaan perustellusti todeta, että täysin ulkopuolisella, sprinklerilaitteiston vuodosta vahinkoa kärsineellä, vaikkapa kiinteistössä vierailevalla henkilöllä, jonka vaatteet olisivat kastuneet, olisi ollut mahdollisuus esittää vahingonkorvauksen yleislakiin eli vahingonkorvauslakiin perustuva menestyksekäs korvausvaatimus suoraan työn suorittajaa kohtaan. Työssä tehdyt virheet muodostaisivat VahL:n mukaisen korvausperusteen (tuottamus). Ei voida ajatella, että työn suorittaja ei olisi vastuussa ketä tahansa kolmatta kohtaan, vaan ainoastaan omaa sopimuskumppaniaan kohtaan, jos ammattitaidottomasti tehdystä työstä aiheutuisi ulkopuolisille henkilöille esine- tai henkilövahinkoa. Testi osoittaa siten, että vakuutuksenottajan virheellisellä/huolimattomalla menettelyllä aiheutettu vahinko olisi korvattava myös sopimussuhteen ulkopuolista kohtaan ja siten sopimuksen sisällöstä riippumatta.

 

Ehtokohdan 4. mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Tässä vakuuttamislausekkeessa ei rajata sopimukseen perustuvia korvausvastuita turvan ulkopuolelle vaan rajaus tapahtuu puheena olevalla rajoitusehdolla. Rajoitusehdossa edellytetään sopimusvastuurajoituksen soveltuvuuden osalta sopimukseen perustumisen lisäksi, että vastuuta ei olisi ilman mainittua sitoumusta. Vakuutuslautakunta katsoo, että sopimusvastuurajoituksella ei ole tarkoitettu rajata korvauspiirin ulkopuolelle kategorisesti vakuutuksenottajan kaikkia tilaajan omaisuudelle aiheuttamia vahinkoja ja siten antaa vakuutuksenottajalle vähemmän turvaa tilaajalle aiheutettujen vahinkojen varalta kuin muille samalla tuottamuksellisella menettelyllä aiheutettujen vahinkojen varalta. Tarkoituksena on rajata vastuuvakuutuksen ulkopuolelle muun muassa vastuun perusteita tai korvattavan vahingon määrää laajentaviin sopimusmääräyksiin perustuvat korvausvastuut, vastuu sopimuskumppanille tilanteessa, jossa alihankkija on syyllistynyt huolimattomuuteen mutta vakuutuksenottaja ei sekä tilanteet, joissa sopimusvelvoitetta ei lainkaan suoriteta. Jos sen sijaan vahingon aiheuttanut menettely muodostaisi myös yleisen vahingonkorvauslainsäädännön mukaisen korvausvastuun, ovat tällä menettelyllä myös sopimussuhteessa aiheutetut vahingot korvattavia vastuuvakuutuksesta. Näin on asian laita tässä tapauksessa. Vahinko tulee tämän vuoksi korvata A Oy:n vastuuvakuutuksesta.

 

Vakuutuslautakunta toteaa vielä, ettei se ole ottanut tällä lausunnolla kantaa korvattavan vahingon määrään.

 

Kun asia päättyy näin vakuutuksenottajalle myönteisesti, Vakuutuslautakunta ei ota kantaa vakuutusyhtiön mahdolliseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin vakuutusta tehtäessä tai siihen, tuleeko tapaukseen soveltaa vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta sääteleviä vakuutussopimuslain 5 §:ää ja 9 §:ää.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Löppönen, Nyyssölä, Kallioinen, Pesonen, Sjögren ja Piipari. Sihteerinä toimi Snellman.

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA