Tapahtumatiedot

A (s. 16.3.1949) oli ollut työnantajaryhmän palveluksessa 1.10.1984 lähtien ja oli palvelussuhteensa perusteella oikeutettu työnantajansa lisäeläkkeeseen. Lisäeläke järjestettiin työnantajan ja henkivakuutusyhtiön välillä 28.4.2009 allekirjoitetulla vakuutussopimuksella 1.1.2009 alkaen ryhmäeläkevakuutuksena. Vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle lisäeläkkeestä 2.7.2009 antamassaan ennakkolaskelmassa lisäeläkkeen määräksi työkyvyttömyyseläketapauksessa 48,19 euroa/kk. 65 vuoden iästä maksettavaa vanhuuseläkettä koskevassa laskelman kohdassa ryhmäeläkevakuutuksen lisäeläkettä ei kuitenkaan mainittu.

A joutui irtisanotuksi ja hänen työsuhteensa päättyi 31.12.2010, minkä jälkeen hän oli työttömänä. A täytti 63 vuotta 16.3.2012 ja työeläkeyhtiö myönsi hänelle hakemuksesta 1.4.2012 alkaen työeläkelakien mukaisen vanhuuseläkkeen. A haki myös työnantajansa lisäeläkettä.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö viittasi ryhmäeläkevakuutuksen perusteella 8.5.2012 antamassaan päätöksessä A:lle myönnettyyn työeläkelakien mukaiseen vanhuuseläkkeeseen. Lisäeläkkeen osalta vakuutusyhtiö ilmoitti, että koska A:n työsuhde vakuutuksenottajaan oli päättynyt ennen eläketapahtumaa, niin ryhmäeläkevakuutuksen vakuutussopimuksen mukaan hänelle maksettava lisäeläke vastaa työsuhteen päättymiseen mennessä karttunutta vanhuuseläkettä (nk. vapaakirja) varhennettuna eläkkeen alkuhetkeen. Koska vapaakirja oli A:n osalta nolla, lisäeläkettä ei jäänyt maksettavaksi.

Valitus

A pyytää lautakunnan ratkaisua henkivakuutusyhtiön lisäeläkkeestä tekemästä kielteisestä päätöksestä. A toteaa työsuhteensa alkaneen 1.10.1984 ja päättyneen 31.12.2012 työnantajan irtisanottua hänet tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Hänen tultuaan työnantajan palvelukseen työnantajan puolelta annettiin ymmärtää, että toimihenkilöiden on liityttävä lisäeläkemaksun piiriin ja työnantaja alkoi periä eläkemaksua palkasta. Jossain vaiheessa työnantaja ryhtyi maksamaan em. maksua hänen puolestaan.

A toteaa olleensa työttömänä työnhakijana 1.1.2011- 31.3.2012 välisen ajan, jolloin hän sai ansiosidonnaista päivärahaa. Työeläkeyhtiö myönsi hänelle 1.4.2012 alkaen vanhuuseläkkeen hänen täytettyään 63 vuotta. Henkivakuutusyhtiö puolestaan teki kielteisen päätöksen ryhmähenkivakuutuksen mukaisesta lisäeläkkeestä, minkä vuoksi A pyytää ratkaisua siitä, onko henkivakuutusyhtiö menetellyt oikein kielteisen päätöksen tehdessään. Vakuutusyhtiöltä tulleista vuosittaisissa eläkelaskelmissa lisäeläkkeen suuruus näkyy selvästi euromääräisenä. Viimeisin hänen saamansa laskelma, johon A viittaa, on vuodelta 2009.

Vakuutusyhtiön vastine

A:n työnantaja ja vakuutusyhtiö allekirjoittivat keväällä 2009 vapaaehtoista ryhmäeläkettä koskevan vakuutussopimuksen, jonka piiriin myös A liitettiin. Tarkoituksena oli turvata tietyille pitkään yrityksen palveluksessa olleille henkilöille se lisäeläketurva, joka heille oli aikaisemmin järjestetty muun ohessa työeläkevakuutuksen vapaaehtoisella lisävakuutuksella (nk.TEL-lisä).

Ryhmäeläkesopimuksen mukaisesta eläketurvasta A on vuosittain saanut arviolaskelman (ennakkolaskelman). Siinä on esitetty eläketurvan sisällöstä yhteenveto ja muun ohessa työkyvyttömyyseläkkeen ja vanhuuseläkkeen tavoitteet ja arviolaskelmat euromääristä niiden tietojen perusteella, jotka vakuutusyhtiöllä kulloinkin on ollut.

Vakuutusyhtiö toteaa olevansa tietoinen siitä, että ennakkolaskelmissa ja eläkepäätöksissä käytetään usein ammattikieltä ja esitystapaa, joiden ymmärtäminen voi olla vaikeaa ja aiheuttaa väärinkäsityksiä. Jatkuvasti pyritään siihen, että eläkeasioista annettavat tiedot olisivat ymmärrettävämpiä kuluttajan asemassa oleville vakuutetuille. Osittain tämän johdosta kirjeissä annetaan yhteystiedot asiaa tuntevalle henkilölle, jolta voi puhelimitse tai sähköpostilla saada lisätietoja.

A:n eläkepäätös 8.5.2012 koskee hänen vanhuuseläkkeensä lisäeläkettä.Siinä kerrotaan lisäeläkkeen määrä (nolla euroa) sanomalla ensin, että A:lle on syntynyt nk. vapaakirja. Sen kerrotaan, aivan oikein, vastaavan työsuhteen päättymiseen mennessä karttunutta lisäeläkerahastoa. Tämän jälkeen päätöksessä todetaan, että lisäeläkerahastossa on siinä vaiheessa, aivan oikein, nolla euroa. A:lle ei jää lisäeläkettä maksettavaksi. Asia on ilmaistu ja perusteltu valitettavan huonosti. Ennakkolaskelmissa esitettyjen tietojen liittäminen tähän asiayhteyteen on aiheuttanut ihmetystä. Asiavirheitä ei ennakkolaskelmissa tai eläkepäätöksessä kuitenkaan ole.

Vakuutussopimuksesta ja sen ehdoista sekä muusta materiaalista on tarkistettavissa, että vakuutusyhtiö on noudattanut sopimusta ja laskelmat on tehty oikein. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa oheistamaansa eläkeasian käsittelijän laatimaan lisäselvitykseen eläkelaskennasta.

Työnantajan ottamassa ryhmäeläkesopimuksessa, jonka piiriin (henkilöryhmä 02MN) A kuului, oli hänelle turvattu (sopimuskohta 11.1) vanhuuseläke, mikäli hänen työsuhteensa jatkuu 65 vuoden ikään asti. Kokonaiseläkkeen (sopimuskohta 11.2) tasoksi on sovittu 60 % sopimuksen (sopimuskohta 8.1) mukaan laskettuna.

Eläkkeen ennakkolaskelmat tehdään vakuutettujen informoimiseksi siitä, että he kuuluvat työnantajan ryhmäeläkesopimuksen piiriin ja heille on turvattuna tietyt eläke-edut, joista heille vuosittain esitetään arvioita. Eläkkeen ennakkolaskelma sisältää tiedot erilaisia tilanteita (erilaisia "eläketapahtumia") ajatellen. A:n työsuhde ei kuitenkaan kestänyt hänen 65 vuoden ikäänsä saakka eikä se myöskään päättynyt työkyvyttömyyden johdosta. Voidaan sanoa, että ennakkolaskelmissa annetuilla eläkkeen määrää koskevilla arvioilla ei ole hänelle enää 31.12.2010 jälkeen merkitystä.

A:lle oli kuitenkin sopimusaikana syntynyt nk. vapaakirjaoikeus (sopimuskohta 16.1) siihen lisäeläkerahastoon, joka oli olemassa työsuhteen päättyessä. A:n osalta lisäeläkerahastoa ei ollut kerätty, koska vuosilaskennassa seurattiin, että tarvetta varautua vanhuusiän lisäeläkkeeseen ei ole. Lakisääteisen eläkkeen euromäärä tulisi ylittämään A:lle turvatun kokonaiseläkkeen määrän. Näin myös tapahtui ja vapaakirjaoikeus "nolla euroa" oli oikein ja "riittävä".

Esittämänsä perusteella vakuutusyhtiö toteaa, että A:n valitus ei anna aihetta muutoksiin.

Vakuutuksenottajan vastine

Lautakunnalle toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, että hänen työsuhteensa päättyi tuotannollisista ja taloudellisista syistä ennen kuin hän täytti 65 ikävuotta. Hänen vuosittain saamissaan lisäeläkelaskelmissa näkyy tarkasti laskettu lisäeläkkeen määrä, jonka hän tulee saamaan. Ehtoja lisäeläkkeen maksamatta jättämiseen ei laskelmissa koskaan esitetty. A viittaa myös tehtaalla järjestettyyn vakuutusyhtiön infotilaisuuteen, jossa kehotettiin seuraamaan lisäeläkkeen etuja ja määrää vuosittain kotiin postitetuissa laskelmissa. Koskaan ei puhuttu, että lisäeläke jää saamatta.

A:n mielestä vakuutusyhtiö on jättänyt antamatta olennaisia tietoja vakuutuksen sisällöstä ja näin ollen on johtanut harhaan lisäeläkkeen piiriin kuuluvaa. A katsoo vakuutuksen olevan voimassa kohdaltaan sen sisältöisenä kuin infoissa ja eläkkeen ennakkolaskelmissa on annettu ymmärtää.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö edelleen kiistää jättäneensä antamatta oleellisia tietoja vakuutuksen piiriin kuuluville henkilöille heidän lisäeläketurvastaan, ja että näin ollen he olisivat tulleet harhaanjohdetuiksi. Eläkkeitä koskevat asiat ja yksityiskohdat voivat kyllä olla vaikeasti ymmärrettäviä. Se on kuitenkin eri asia kuin väärät ja harhaanjohtavat tiedot.

Ryhmäeläkevakuutukseen perustuvan mahdollisen lisäeläketurvan vuosittaisissa arviolaskelmissa A:lle selvästi kerrotaan sekä kirjelmän alussa että vanhuuseläkkeen arviota koskevassa kohdassa, että eläkeikä on 65 vuotta ja vanhuuseläkkeen arvion perustana on se, että työsuhde jatkuu 65 vuoden ikään. A:n vuosittain saamissa laskelmissa ei vanhuuseläkkeen kohdalla ole luonnollisesti edes mainittuna ryhmäeläkevakuutuksen lisäeläkettä ja jotain euromäärää. Ryhmäeläkevakuutuksen lisäeläkearvio on mainittuna ainoastaan työkyvyttömyyseläkettä ja perhe-eläkettä koskevissa kohdissa. Arviolaskelmaa ei voida pitää puutteellisena tai virheellisenä eikä myöskään harhaanjohtavana.

Asiakirjat

Lautakunnalle on annettu osapuolten kirjelmien lisäksi asiakirjaselvityksenä:

- vakuutusyhtiön 2.7.2009 päiväämä ennakkolaskelma A:n eläkkeestä

- vakuutusyhtiön päätös ryhmäeläkkeestä 8.5.2012

- vakuutusyhtiön eläkekäsittelijän selvitykset A:n eläkepalkan ja eläkkeen laskennasta

- ryhmäeläkevakuutussopimus 28.4.2009

- vakuutusyhtiön yleiset ryhmäeläkevakuutusehdot 1.1.2007 alkaen.

Vakuutusyhtiön eläkekäsittelijä on A:n eläkkeen laskennasta antamassaan selvityksessä todennut, että sopimuksen mukaan A:n vanhuuseläkkeen eläkeikä on 65 vuotta. Jäätäessä vanhuuseläkkeelle ennen 65 vuoden ikää, maksettavan lisäeläkkeen määrä vastaa työsuhteen päättymiseen mennessä karttunutta lisäeläkettä varhennettuna eläkkeelle jäämishetkeen.

Mahdollinen lisäeläke lasketaan siis oletuksella, että työsuhde jatkuu ikään 65 vuotta seuraavasti:

Sopimuksen mukainen tavoitetaso on 60 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta = 0,6 x 4.991,55 = 2.994,93

Vähennetään tavoitetasosta 65 vuoden ikään saakka karttunut lakisääteinen vanhuuseläke siten, että karttumaksi ikävälillä 63 - 65 oletetaan 1,9 % vuodessa.

Näin laskettuna oletettu lakisääteinen eläke on iästä 65 alkaen 3.086,98 eur/kk. Koska 2.994,93 < 3.086,98, niin lisäeläkkeen tavoite oli nolla.

Laskutoimitus tehtiin A:n osalta joka vuosi uusimpien palkkatietojen yms. avulla eläkkeen alkamiseen saakka. Hänen osaltaan vanhuuseläkkeen lisäeläkkeen tavoitetta ei syntynyt yhtenäkään vuonna, jonka takia lisäeläkerahasto oli nolla työsuhteen päättyessä.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lautakunnan toimivalta

A:n vaatimus lisäeläkkeestä perustuu hänen työnantajansa ja henkivakuutusyhtiön väliseen 28.4.2009 allekirjoitettuun ryhmäeläkevakuutussopimukseen.

Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta on toimivaltainen käsittelemään vain vakuutussuhteeseen liittyviä lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevia erimielisyyksiä. Tämän vuoksi lautakunta voi käsitellä asiaa vain siltä osin, kuin se koskee sitä suoritusvelvollisuutta, joka henkivakuutusyhtiöllä on mainitun 1.1.2009 alkaen voimassa olleen ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella. Lautakunta ei voi ottaa asiaan kantaa sikäli kuin se mahdollisesti koskisi sitä, mitä A:n työsuhteeseen kuuluvista eläke-eduista oli sovittu tai olisi tullut sopia hänen ja hänen työnantajansa välillä.

Kysymyksessä olevan ryhmäeläkevakuutussopimuksen luonteesta

Kysymyksessä olevassa ryhmäeläkevakuutuksessa on kyse sopimusjärjestelystä, jossa A:n työnantaja on ryhmäeläkevakuutuksella järjestänyt työntekijöilleen lakisääteisen työeläkejärjestelmän tuottamaa laajemmat eläke-edut eli täydentänyt työntekijöidensä lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa. Vakuutussopimuksella pyritään siihen, että työntekijöiden lakisääteinen eläke ja lisäeläketurva yhdessä muodostavat eläkevakuutussopimuksessa erikseen määritellyn suuruisen kokonaiseläketurvan.

Mainittu pyrkimys tiettyyn kokonaiseläketurvan tasoon ilmenee ryhmäeläkevakuutussopimuksen kohdasta 11.2, jonka mukaan: ”Kokonaiseläkkeen muodostavat vapaamuotoinen lisäeläke ja nykyiseen työsuhteeseen perustuvat TyEL eläkkeet ja muut lisäeläkkeet. Täysi kokonaiseläke on 60 % kohdan 8.1 mukaisesta eläkepalkasta. Täyden eläkkeen saamisen edellytyksenä on muihin kuin eläkeryhmään 20MN kuuluvilla vähintään 360 kk (30 v) eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusaikaa, ja että vakuutetun työsuhde vakuutuksenottajaan jatkuu eläkeiän täyttämiseen tai eläketapahtuman sattumiseen saakka. Tällöin, mikäli palvelusaika on lyhyempi, kokonaiseläke on niin monta 360. osaa täydestä kokonaiseläkkeestä kuin vakuutetulla on täysiä palveluskuukausia… …Vapaamuotoisen lisäeläkkeen suuruus saadaan vähentämällä edellä määritellystä kokonaiseläkkeestä nykyiseen työsuhteeseen perustuvat TyEL eläkkeet ja muut lisäeläkkeet… …Lisäeläkkeen määrää laskettaessa lakisääteiset eläkkeet oletetaan maksettavan eläkeiästä alkaen.”

Lisäksi vakuutussopimuksen kohdan 11.3 mukaan: ”Lisäeläke rajoitetaan niin, että se yhdessä vakuutetun muiden vanhuus- ja työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeiden kanssa on enintään 60 prosenttia vakuutetun korkeimmasta eläkkeen perusteena olevasta palkasta (kohta 8.2).”

Kuvatusta sopimusasetelmasta seuraa se, että jos vakuutuksen piiriin kuuluva työntekijä saavuttaa vakuutussopimuksessa määritellyn kokonaiseläketurvan tason, tässä tapauksessa 60 % eläkepalkasta, jo lakisääteisen työeläkejärjestelmän kautta, hänelle ei jää suoritettavaksi ryhmäeläkevakuutukseen perustuvaa lisäeläkettä. Toisin sanoen lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluminen ei merkitse sitä, että työntekijälle tulisi lisäeläkkeenä aina suoritettavaksi jokin etuus.

Tässä tapauksessa jo eläkkeen ennakkolaskelman tietojen perusteella ja vakuutusyhtiön myöhemmin antaman selvityksen mukaan A:n lakisääteisten työeläkkeiden laskennallinen määrä on ylittänyt vakuutussopimuksessa määritellyn 60 %:n eläketason eläkepalkasta. Vakuutussopimuksen eläkepalkan laskentaa koskevan kohdan 8.1 mukaan lisäeläkkeen perusteena oleva palkka lasketaan soveltuvin osin samoin perustein kuin 31.12.2004 voimassa olleen TEL-lain mukainen eläkepalkka.

Vakuutussopimuksen kohdan 11.2 perusteella lisäeläkkeen laskennassa A:n lakisääteinen eläke on tullut ottaa huomioon sen suuruisena kuin sitä hänelle maksettaisiin, mikäli lakisääteinen eläke alkaisi vasta vakuutussopimuksen mukaisessa eläkeiässä. Vakuutussopimuksen kohdan 9 mukaan: ”…nykyisen työsuhteen TyEl-eläkettä laskettaessa oletetaan, että sitä kertyy 63 vuoden iän täyttämisen jälkeiseltä ajalta 1,9 % vuodessa”. Tässä tapauksessa A on jäänyt eläkkeelle jo 63-vuotiaana, kun ryhmäeläkevakuutussopimuksen mukaan eläkeikä A:n eläkeryhmässä (02MN) on 65 vuotta. Tästä seuraa, että vakuutussopimuksen mukaisessa lisäeläkkeen laskennassa A:n lakisääteisen eläkkeen määränä on tullut käyttää suurempaa määrää kuin hänelle tosiasiassa maksetaan. A:n lisäeläkettä ei myöskään ole ehtinyt karttua täyteen 60 %:n eläkkeeseen vaadittavalta 360 kk:n palvelusajalta.

Näin ollen lautakunnalle annetuista asiakirjoista ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi menetellyt vakuutussopimuksen ehtojen vastaisesti A:n lisäeläkkeen laskennassa.

Lisäeläkkeen määrästä annetun ennakkolaskelman merkitys

A on vedonnut vakuutusyhtiöltä ennen eläkkeen alkamista saamassaan ennakkolaskelmassa 2.7.2009 esitettyyn tietoon lisäeläkkeestä. Tämän vuoksi asiassa on vielä tarkasteltava ennakkolaskelman mahdollista merkitystä vakuutusyhtiön maksuvelvollisuuden kannalta.

Kysymyksessä olevaan ryhmäeläkevakuutukseen sovellettavan vakuutussopimuslain 76 §:n (ryhmävakuutuksesta annettavat tiedot) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Lautakunnalle on annettu jäljennös vakuutusyhtiön laatimasta vakuutetun lisäeläkkeen ennakkolaskelmasta 2.7.2009. Vanhuuseläkettä koskeva tieto on annettu laskelman toisella sivulla ilmoittaen nykyisen työsuhteen peruseläkkeen, TEL-lisäeläkkeen (ns. rekisteröity lisäeläke) ja muiden työeläkkeiden määrät sekä niiden yhteissumma. Toisin kuin ennakkolaskelman etusivulla työkyvyttömyyseläkkeen osalta annetuissa tiedoissa, vanhuuseläkettä koskevassa laskelmassa ei ole mainintaa ryhmäeläkevakuutuksen lisäeläkkeestä. Vakuutusyhtiö on myös laskelman lopussa korostanut esitettyjen lukujen olevan vain arvioita, jotka perustuvat yhtiöllä laskelmien antamishetkellä olleisiin tietoihin. Vakuutusyhtiö on todennut aikanaan maksettavan eläkkeen määrän voivan poiketa ennakkoarviosta.

Lautakunta toteaa, että tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole selväsanaisesti ilmoittanut A:lle 2.7.2009 antamassaan lisäeläkkeen ennakkolaskelmassa, että A:n tilanteessa vanhuuseläkkeen lisäeläkettä ei tulisi vakuutussopimuksen mukaan lainkaan maksettavaksi. Tämä on havaittavissa laskelmalta vain sen perusteella, ettei lisäeläkettä mainita lainkaan laskelman vanhuuseläkettä koskevassa kohdassa. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön lisäeläkkeestä antamia ennakkolaskelmia tältä osin selvästi puutteellisina. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ennakkolaskelman alussa vanhuuseläkkeen osalta eläketurvasta ja eläketavoitteesta esitetty tieto on virheellinen. Vanhuuseläkkeen tavoitteeksi 65 vuoden iästä on esitetty 68 % lisäeläkepalkasta, kun vakuutussopimuksen mukainen oikean kokonaiseläkkeen määrä on 60 % eläkepalkasta.

Vakuutusyhtiön A:lle 2.7.2009 antama ennakkolaskelma on vanhuuseläkkeen osalta kuitenkin koskenut laskelmassa todetuin tavoin vain sitä tilannetta, että A:n työsuhde päättyisi eläkkeelle jäämiseen vakuutussopimuksen mukaisessa 65 vuoden eläkeiässä. Tässä tapauksessa A:n työsuhde ei ole kestänyt eläkeikään 1.4.2014 saakka, vaan työsuhde on päättynyt jo 31.12.2010, minkä vuoksi myös hänen lisäeläkekarttumansa on jäänyt merkittävästi ennakkolaskelmalla esitettyä alhaisemmaksi. Näistä syistä lautakunta katsoo, että ennakkolaskelman todetusta puutteellisuudesta huolimatta, vakuutusyhtiölle ei ole pelkästään sen perusteella syntynyt vakuutussopimuksesta poikkeavaa velvollisuutta maksaa A:lle lisäeläkettä hänen työsuhteensa päätyttyä jo 31.12.2010.

Käytettävissään olevien asiakirjatietojen perusteella lautakunta ei ole voinut myöskään selvittää, että lisäeläkeoikeudesta olisi annettu A:lle virheellisiä tietoja hänen mainitsemassaan tehtaalla pidetyssä lisäeläkeinfossa.

Lopputulos

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen maksamaan A:lle lisäeläkettä ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella 8.5.2012 antamastaan päätöksestä poiketen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kauppila ja Kummoinen sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA