Tapahtumatiedot

A (s. 16.12.1948) oli ollut työnantajaryhmän palveluksessa 1.6.1972 lähtien ja oli palvelussuhteensa perusteella oikeutettu työnantajansa lisäeläkkeeseen. Lisäeläke järjestettiin työnantajan ja henkivakuutusyhtiön välillä 26.6.2008 allekirjoitetulla vakuutussopimuksella 1.7.2008 alkaen ryhmäeläkevakuutuksena.

A joutui irtisanotuksi ja hänen työsuhteensa päättyi 31.3.2011, minkä jälkeen hän oli työttömänä. A täytti 63 vuotta 16.12.2011 ja työeläkeyhtiö myönsi hänelle hakemuksesta 1.1.2012 alkaen työeläkelakien mukaisen vanhuuseläkkeen. A haki myös työnantajansa lisäeläkettä.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö viittasi ryhmäeläkevakuutuksen perusteella 3.1.2012 antamassaan päätöksessä A:lle myönnettyyn työeläkelakien mukaiseen vanhuuseläkkeeseen. Lisäeläkkeen osalta vakuutusyhtiö ilmoitti, että koska A:n työsuhde vakuutuksenottajaan oli päättynyt ennen eläketapahtumaa, ryhmäeläkevakuutuksen vakuutussopimuksen mukaan A:lle oli jäänyt nk. vapaakirja, joka vastasi työsuhteen päättymiseen mennessä karttunutta lisäeläkerahastoa. Koska kyseinen rahasto oli A:n tapauksessa nolla, lisäeläkettä ei jäänyt maksettavaksi.

Valitus

A pyytää lautakunnan ratkaisua henkivakuutusyhtiön lisäeläkkeestä tekemästä kielteisestä päätöksestä. A toteaa työsuhteensa alkaneen vuonna 1972 ja päättyneen 31.3.2011, jolloin työnantaja irtisanoi hänet tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Hän oli saman konsernin palveluksessa noin 39 vuotta. Vuodesta 1983 lähtien työnantaja oli perinyt palkasta lisäeläkemaksua, mutta jossain vaiheessa alkanut maksaa sen työntekijöiden puolesta, jolloin sitä ei enää peritty.

Vakuutusyhtiöltä tulleissa vuosittaisissa eläkelaskelmissa lisäeläkkeen suuruus euroina on kyllä selvästi ilmoitettu, viimeisin laskelma on vuodelta 2010.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa sen ja A:n työnantajan väliseen vapaaehtoista ryhmäeläkettä koskevaan sopimukseen, jonka piiriin myös A liitettiin. Tarkoituksena oli turvata tietyille pitkään yrityksen palveluksessa olleille henkilöille se lisäeläketurva, joka heille oli aikaisemmin järjestetty muun ohessa työeläkevakuutuksen vapaaehtoisella lisävakuutuksella (nk. TEL-lisä).

Ryhmäeläkesopimuksen mukaisesta eläketurvasta A on vuosittain saanut arviolaskelman (ennakkolaskelman). Siinä on esitetty eläketurvan sisällöstä yhteenveto ja muun ohessa työkyvyttömyyseläkkeen ja vanhuuseläkkeen tavoitteet ja arviolaskelmat euromääristä niiden tietojen perusteella, jotka vakuutusyhtiöllä kulloinkin on ollut. Vakuutusyhtiö toteaa olevansa tietoinen siitä, että ennakkolaskelmissa ja eläkepäätöksissä käytetään usein ammattikieltä ja esitystapaa, jonka ymmärtäminen voi olla vaikeaa ja aiheuttaa väärinkäsityksiä. Jatkuvasti pyritään siihen, että eläkeasioista annettavat tiedot olisivat ymmärrettävämpiä kuluttajan asemassa oleville vakuutetuille. Osittain tämän johdosta kirjeissä annetaan yhteystiedot asiaa tuntevalle henkilölle, jolta voi puhelimitse tai sähköpostilla saada lisätietoja.

A:n eläkepäätös 3.1.2012 koskee hänen vanhuuseläkkeensä lisäeläkettä. Siinä kerrotaan lisäeläkkeen määrä (nolla euroa) sanomalla ensin, että A:lle on syntynyt nk. vapaakirja. Sen kerrotaan, aivan oikein, vastaavan työsuhteen päättymiseen mennessä karttunutta lisäeläkerahastoa. Tämän jälkeen päätöksessä todetaan, että lisäeläkerahastossa on siinä vaiheessa, aivan oikein, nolla euroa. A:lle ei jää lisäeläkettä maksettavaksi. Asia on ilmaistu ja perusteltu valitettavan huonosti. Ennakkolaskelmissa esitettyjen tietojen liittäminen tähän asiayhteyteen on aiheuttanut ihmetystä. Asiavirheitä ei ennakkolaskelmissa tai eläkepäätöksessä kuitenkaan ole.

Vakuutussopimuksesta ja sen ehdoista sekä muusta materiaalista on tarkistettavissa, että vakuutusyhtiö on noudattanut sopimusta ja laskelmat on tehty oikein. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa oheistamaansa eläkeasian käsittelijän laatimaan lisäselvitykseen eläkelaskennasta.

Työnantajan ottamassa ryhmäeläkesopimuksessa, jonka piiriin (henkilöryhmä 02MN) A kuului, oli hänelle turvattu (sopimuskohta 11.1) vanhuuseläke, mikäli hänen työsuhteensa jatkuu 65 vuoden ikään asti. Kokonaiseläkkeen (sopimuskohta 11.2) tasoksi on sovittu 60 % sopimuksen (sopimuskohta 8.1) mukaan laskettuna.

Eläkkeen ennakkolaskelmat tehdään vakuutettujen informoimiseksi siitä, että he kuuluvat työnantajan ryhmäeläkesopimuksen piiriin ja heille on turvattuna tietyt eläke-edut, joista heille vuosittain esitetään arvioita. Eläkkeen ennakkolaskelma sisältää tiedot erilaisia tilanteita (erilaisia "eläketapahtumia") ajatellen. A:n työsuhde ei kuitenkaan kestänyt hänen 65 vuoden ikäänsä saakka eikä se myöskään päättynyt työkyvyttömyyden johdosta. Voidaan sanoa, että ennakkolaskelmissa annetuilla eläkkeen määrää koskevilla arvioilla ei ole hänelle enää 31.3.2011 jälkeen merkitystä.

A:lle oli kuitenkin sopimusaikana syntynyt nk. vapaakirjaoikeus (sopimuskohta 16.1) siihen lisäeläkerahastoon, joka oli olemassa työsuhteen päättyessä. A:n osalta lisäeläkerahastoa ei ollut kerätty, koska vuosilaskennassa seurattiin että tarvetta varautua lisäeläkkeeseen ei ole. Lakisääteisen eläkkeen euromäärä tulisi ylittämään A:lle turvatun kokonaiseläkkeen määrän. Näin myös tapahtui ja vapaakirjaoikeus "nolla euroa" oli oikein ja "riittävä".

Esittämänsä perusteella vakuutusyhtiö toteaa, että A:n valitus ei anna aihetta muutoksiin.

Asiakkaan lisäkirjelmä

Lautakunnalle toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, että hänen työsuhteensa ei voinut jatkua 65 ikävuoteen, koska työnantaja irtisanoi työsopimuksen tuotannollisista ja taloudellisista syistä päättymään aikaisemmin. Kuten hän on aikaisemminkin todennut, vuotuisissa lisäeläkelaskelmissa näkyy selvästi lisäeläkkeen määrä eikä missään ole ollut mainintaa siitä, että tätä lisäeläkettä ei tule saamaan. A viittaa myös tehtaalla pidettyyn lisäeläkeinfoon, jossa vakuutusyhtiön edustajat selvittivät lisäeläkkeen etuja ja määrää, joka näkyy sitten aina vuotuisissa laskelmissa, joita kehotettiin seuraamaan. Infotilaisuudessa ei mainittu sanallakaan siitä, että voi tulla tilanteita, joissa lisäeläkettä ei myönnetä.

A kertoo myös henkilökohtaisesti olleensa yhteydessä vakuutusyhtiöön työuran aikana lisäeläkeasiassa saamatta yhtään viittausta siihen suuntaan, ettei lisäeläkettä saisi. Niinpä A katsookin vakuutuksenantajan jättäneen antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta ja antaneen näin harhaanjohtavaa tietoa lisäeläkeasiassa. A katsoo vakuutuksen olevan voimassa hyväkseen sen sisältöisenä kuin hänellä on ollut aihetta käsittää.

Vakuutusyhtiön lisävastine

Lautakunnalle antamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö toteaa A:n irtisanotuksi joutumisesta, että mahdollisen vanhuuseläkkeen lisäeläkkeen saamisen yksi edellytys vakuutussopimuksessa on kuitenkin se, että työsuhde jatkuu 65 vuoden ikään. A:n työnantaja on tehnyt vakuutussopimuksen ja tietää perustelunsa sen määräyksille. Asiassa tulee muistaa muun ohessa se, että vakuutussopimuksen tarkoitus on turvata osalle henkilöstöä sellainen lisäeläketurva, joka heille oli aikaisemmin järjestetty työeläkevakuutuksen vapaaehtoisella lisävakuutuksella (nk. TEL-lisä). Vakuutussopimuksen määräykset riittävän kokonaiseläketurvan varmistamiseksi otettiin tämän perusteella.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan A:n lisäeläketurvastaan saama tieto on ollut kaikissa tilanteissa oikeaa. Vuotuisissa lisäeläkelaskelmissa ei ole ilmoitettu vanhuuseläkkeen lisäeläkemääriä. Ryhmäeläkevakuutuksen lisäeläke on ollut mainittuna joinain vuosina työkyvyttömyyseläkettä tai (eläkesovittamatonta) leskeneläkettä koskevissa kohdissa. Ennakkolaskelmien perusteella A:lle ei ole voinut syntyä käsitystä vanhuuseläkkeen lisäeläkkeen saamisesta.

Tehtaalla lokakuussa 2008 pidetystä tiedotustilaisuudesta vakuutusyhtiö toteaa, että tilaisuudessa yhtiön asiantuntijat olivat selvittämässä eläkeasioita. Työnantajayrityksessä pidettiin vastaavia tiedotustilaisuuksia useilla eri työpaikoilla eri paikkakunnilla. Asia oli vaikea ja näin ollen kaikkiin tilaisuuksiin tarvittiin kokeneet eläkeasioiden asiantuntijat. A:n kirjelmään liitetyssä infokutsussa mainitut henkilöt ovat erittäin kokeneita ja selväsanaisia. Ei ole mitään syytä olettaa, että he olisivat antaneet sellaista informaatiota, että kuulijoille olisi voinut syntyä käsitys, että vanhuuseläkeiässä jokainen tulisi saamaan lisäeläkettä.

Asiakirjat

Lautakunnalle on annettu osapuolten kirjelmien lisäksi asiakirjaselvityksenä:

- työnantajan kutsu lisäeläkeinfoon 6.10.2008

- vakuutusyhtiön antamat ennakkolaskelmat A:n eläkkeestä 16.9.2008, 19.11.2009 ja 10.12.2010

- vakuutusyhtiön eläkekäsittelijän selvitys A:n eläkkeen laskennasta

- työeläkeyhtiön päätös ja eläkelaskelma 15.11.2011

- ryhmäeläkevakuutussopimus 26.6.2008

- vakuutusyhtiön yleiset ryhmäeläkevakuutusehdot 1.1.2007 alkaen.

Vakuutusyhtiön eläkekäsittelijä on A:n eläkkeen laskennasta antamassaan selvityksessä todennut, että sopimuksen mukaan A:n vanhuuseläkkeen eläkeikä on 65 vuotta. A:n jäädessä vanhuuseläkkeelle ennen 65 vuoden ikää, maksettavan lisäeläkkeen määrä vastaa työsuhteen päättymiseen mennessä karttunutta lisäeläkettä varhennettuna eläkkeellejäämishetkeen.

Mahdollinen lisäeläke lasketaan siis oletuksella, että työsuhde jatkuu ikään 65 vuotta seuraavasti:

Sopimuksen mukainen tavoitetaso on 60 % eläkkeen perusteena olevasta palkasta = 0,6 x 6.583,69 = 3.950,21

Vähennetään tavoitetasosta 65 vuoden ikään saakka karttunut lakisääteinen vanhuuseläke siten, että karttumaksi ikävälillä 63 - 65 oletetaan 1,9 % vuodessa.

Näin laskettuna oletettu lakisääteinen eläke on iästä 65 alkaen 4.179,68 eur/kk. Koska 3.950,21 < 4.179,68, niin lisäeläkkeen tavoite oli nolla.

Laskutoimitus tehtiin A:n osalta joka vuosi uusimpien palkkatietojen yms. avulla eläkkeen alkamiseen saakka. Hänen osaltaan vanhuuseläkkeen lisäeläkkeen tavoitetta ei syntynyt yhtenäkään vuonna, jonka takia lisäeläkerahasto oli nolla työsuhteen päättyessä. A:n viittaus 10.12.2010 päivätyn eläkkeen ennakkolaskelman lisäeläkekohtaan oli ennakkolaskelma tilanteesta, missä työkyvyttömyyseläke alkaisi 1.1.2011. A ei kuitenkaan jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle vaan vanhuuseläkkeelle. Mahdollinen työkyvyttömyyseläkkeen lisäeläke kustannettiin vuotuisilla riskimaksuilla, joten näistä maksuista ei jäänyt mitään ansaittua rahastoa.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lautakunnan toimivalta

A:n vaatimus lisäeläkkeestä perustuu hänen työnantajansa ja henkivakuutusyhtiön väliseen 26.6.2008 allekirjoitettuun ryhmäeläkevakuutussopimukseen.

Ohjesääntönsä mukaan Vakuutuslautakunta on toimivaltainen käsittelemään vain vakuutussuhteeseen liittyviä lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevia erimielisyyksiä. Tämän vuoksi lautakunta voi käsitellä asiaa vain siltä osin, kuin se koskee sitä suoritusvelvollisuutta, joka henkivakuutusyhtiöllä on mainitun 1.7.2008 voimaan tulleen ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella. Lautakunta ei voi ottaa asiaan kantaa sikäli kuin se mahdollisesti koskisi sitä, mitä A:n työsuhteeseen kuuluvista eläke-eduista oli sovittu tai olisi tullut sopia hänen ja hänen työnantajansa välillä.

Kysymyksessä olevan ryhmäeläkevakuutussopimuksen luonteesta

Kysymyksessä olevassa ryhmäeläkevakuutuksessa on kyse sopimusjärjestelystä, jossa A:n työnantaja on ryhmäeläkevakuutuksella järjestänyt työntekijöilleen lakisääteisen työeläkejärjestelmän tuottamaa laajemmat eläke-edut eli täydentänyt työntekijöidensä lakisääteistä vähimmäiseläketurvaa. Vakuutussopimuksella pyritään siihen, että työntekijöiden lakisääteinen eläke ja lisäeläketurva yhdessä muodostavat eläkevakuutussopimuksessa erikseen määritellyn suuruisen kokonaiseläketurvan.

Mainittu pyrkimys tiettyyn kokonaiseläketurvan tasoon ilmenee ryhmäeläkevakuutussopimuksen kohdasta 11.2, jonka mukaan: ”Kokonaiseläkkeen muodostavat vapaamuotoinen lisäeläke ja nykyiseen työsuhteeseen perustuvat TyEL eläkkeet ja muut lisäeläkkeet. Täysi kokonaiseläke on 60 % kohdan 8.1 mukaisesta eläkepalkasta… …Vapaamuotoisen lisäeläkkeen suuruus saadaan vähentämällä edellä määritellystä kokonaiseläkkeestä nykyiseen työsuhteeseen perustuvat TyEL eläkkeet ja muut lisäeläkkeet… …Lisäeläkkeen määrää laskettaessa lakisääteiset eläkkeet oletetaan maksettavan eläkeiästä alkaen.” Lisäksi vakuutussopimuksen kohdan 11.3 mukaan: ”Lisäeläke rajoitetaan niin, että se yhdessä vakuutetun muiden vanhuus- ja työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeiden kanssa on enintään 60 prosenttia vakuutetun korkeimmasta eläkkeen perusteena olevasta palkasta (kohta 8.2).”

Kuvatusta sopimusasetelmasta seuraa se, että jos vakuutuksen piiriin kuuluva työntekijä saavuttaa vakuutussopimuksessa määritellyn kokonaiseläketurvan tason jo lakisääteisen työeläkejärjestelmän kautta, hänelle ei jää suoritettavaksi ryhmäeläkevakuutukseen perustuvaa lisäeläkettä. Toisin sanoen lisäeläkejärjestelyn piiriin kuuluminen ei merkitse sitä, että työntekijälle tulisi lisäeläkkeenä aina suoritettavaksi jokin etuus.

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuksen kohdan 11.2 perusteella lisäeläkkeen laskennassa A:n lakisääteinen eläke on tullut ottaa huomioon sen suuruisena kuin sitä hänelle maksettaisiin, jos eläke olisi alkanut vasta vakuutussopimuksen mukaisessa eläkeiässä. Ryhmäeläkevakuutussopimuksen mukaan eläkeikä A:n eläkeryhmässä (02MN) on 65 vuotta. A:n jäätyä eläkkeelle jo 63 vuotta täytettyään tästä seuraa, että vakuutussopimuksen mukaisessa lisäeläkkeen laskennassa hänen lakisääteisen eläkkeensä määränä on tullut käyttää suurempaa määrää kuin A:lle tosiasiassa maksetaan.

Vakuutussopimuksen eläkepalkan laskentaa koskevan kohdan 8.1 mukaan lisäeläkkeen perusteena oleva palkka lasketaan soveltuvin osin samoin perustein kuin 31.12.2004 voimassa olleen TEL-lain mukainen eläkepalkka. Eläkkeen perusteena olevina vuosiansioina huomioidaan kuitenkin vain nykyisen työsuhteen perusteella maksetut TyEL-eläkkeeseen oikeuttavat palkat ja muut edut.

Tässä tapauksessa lautakunnalle annetusta eläkelaskelmasta ja vakuutusyhtiön selvityksestä ilmenee, että edellä todetuin tavoin ryhmäeläkevakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti laskettuna jo A:n lakisääteisen työeläkkeen määrä on ylittänyt vakuutussopimuksessa määritellyn 60 %:n tason eläkepalkasta. Näin ollen lautakunnalle annetuista asiakirjoista ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi menetellyt A:n lisäeläkkeen laskennassa vakuutussopimuksen ehtojen vastaisesti.

Lisäeläkkeen määrästä annettujen ennakkolaskelmien merkitys

A on vedonnut vakuutusyhtiöltä ennen eläkkeen alkamista saamissaan ennakkolaskelmissa esitettyihin tietoihin lisäeläkkeestä. Tämän vuoksi asiassa on vielä tarkasteltava ennakkolaskelmien mahdollista merkitystä vakuutusyhtiön maksuvelvollisuuden kannalta.

Kysymyksessä olevaan ryhmäeläkevakuutukseen sovellettavan vakuutussopimuslain 76 §:n (ryhmävakuutuksesta annettavat tiedot) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Lautakunnalle on annettu jäljennökset vakuutusyhtiön vakuutetulle antamista 16.9.2008, 19.11.2009 ja 10.12.2010 päivätyistä lisäeläkkeen ennakkolaskelmista. Kaksisivuisten laskelmien etusivulla on annettu arviot työkyvyttömyyseläkkeen ja sen jälkeisen vanhuuseläkkeen sekä perhe-eläkkeen määristä. Laskelmilla on esitetty erikseen sekä peruseläkkeen (eli lakisääteisen eläkkeen) ja ryhmäeläkevakuutuksen lisäeläkkeen määrät. Nyt kysymyksessä olevaa vanhuuseläkettä koskeva tieto on annettu laskelmien toisella sivulla. Vanhuuseläkkeen osalta laskelmilla on annettu tieto ainoastaan peruseläkkeestä. Vakuutusyhtiö on laskelmissa korostanut esitettyjen lukujen olevan vain arvioita, jotka perustuvat yhtiöllä laskelmien antamishetkellä olleisiin tietoihin, ja todennut aikanaan maksettavan eläkkeen määrän voivan poiketa ennakkoarviosta.

Mainittujen ennakkolaskelmien perusteella lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö ei ole ilmoittanut lisäeläkkeestä A:lle antamissaan laskelmissa selväsanaisesti ja suoraan, että A:n tilanteessa vanhuuseläkkeen lisäeläkettä ei tulisi lainkaan maksettavaksi. Tämä on havaittavissa laskelmilta vain sen perusteella, ettei lisäeläkettä mainita lainkaan laskelmien vanhuuseläkettä koskevassa kohdassa. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön lisäeläkkeestä antamia ennakkolaskelmia tältä osin selvästi puutteellisina. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ennakkolaskelmien alussa vanhuuseläkkeen osalta eläketurvasta ja eläketavoitteesta esitetty tieto on virheellinen. Vanhuuseläkkeen tavoitteeksi 65 vuoden iästä on esitetty 69/68 % lisäeläkepalkasta, kun vakuutussopimuksen mukainen oikean kokonaiseläkkeen määrä on 60 % eläkepalkasta.

Vakuutussopimuslain mukaan, mikäli vakuutusyhtiö on antanut ryhmävakuutuksesta vakuutetulle virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sellaisena kuin hänellä oli ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää. Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 114/1993 vp) mukaan vakuutuksen sisältö määräytyy sanotulla tavalla silloinkin, kun kukaan vakuutuksenantajan puolella ei ole menetellyt huolimattomasti.

Tässä tapauksessa kuitenkin A on vaatimuksensa tueksi viitannut vain siihen, että ”eläkelaskelmissa tämä lisäeläkkeen suuruus euroina näkyy kyllä selvästi”. Lautakunta toteaa, että ainoat A:n mainitsemaksi sopivat laskelmilta ilmenevät lisäeläkkeen euromäärät ovat koskeneet vain työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä ja tämä seikka on ilmennyt laskelmilta selvästi. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei A ole laskelmiin huolellisesti perehtyessään voinut vain mainitsemiensa lisäeläkeosuutta koskevien tietojen pohjalta tulla perustellusti siihen käsitykseen, että myös vanhuuseläkkeen lisäeläkkeen määrä olisi työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä vastaava, kun tätä koskevaa mainintaa ei laskelmilta ilmene.

Vakuutusyhtiö on ennakkolaskelmissa huomauttanut lisäksi selkeästi niiden olevan vain ennakkoarvioita. Tämän vuoksi ja kun ennakkolaskelmilta ilmenevät lisäeläkeosuuksien määrät ovat olleet alhaiset n. 21 - 60 euroa/kk, lautakunta katsoo, että A:lla ei ole ollut laskelmien pohjalta aihetta käsittää, että hän tulisi saamaan lisäeläkkeen kaikissa tapauksissa. Käytettävissään olevien asiakirjatietojen perusteella lautakunta ei ole voinut myöskään selvittää, että lisäeläkeoikeudesta olisi annettu A:lle virheellisiä tietoja hänen mainitsemassaan tehtaalla pidetyssä lisäeläkeinfossa taikka hänen vakuutusyhtiön edustajien kanssa käymissään puhelinkeskusteluissa.

Lopputulos

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella vakuutusyhtiö olisi velvollinen maksamaan A:lle lisäeläkettä 3.1.2012 ryhmäeläkevakuutussopimuksen perusteella antamastaan päätöksestä poiketen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Rissanen, jäsenet Ahlroth, Kauppila ja Kummoinen sekä varajäsen Koskiniemi. Sihteerinä toimi Isokoski.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA