Haku

VKL 306/13

Tulosta

Asianumero: VKL 306/13 (2014)

Vakuutuslaji: Yksityistapaturmavakuutus

Ratkaisu annettu: 19.12.2014

Lannenikaman murtuma. Pysyvä haitta. Virtsanpidätysongelmien syy-yhteys vahinkoon. Hoito- ja tutkimuskulut.

Tapahtumatiedot

Rakennustyömaan aita kaatui tuulen voimasta vakuutettu A:n (s. 1931) päälle 9.3.2011. Vahingon seurauksena A:lle aiheutui lannenikaman L2 murtuma. Myöhemmin A:lle kehittyi myös virtsanpidätysongelmia, joiden A katsoi liittyvän tapaturmaan. A haki vahingosta korvausta yksityistapaturmavakuutuksestaan.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyseessä on yksityistapaturmavakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Pysyvästä haitasta on 27.6.2012 maksettu haittaluokkaa 3 vastaava korvaus. A:n korvaushakemus on hylätty siltä osin, kuin kyse on vahingon jälkeen ilmenneestä virtsanpidätyskyvyn heikkenemisestä ja siitä aiheutuneesta haitasta.

Valitus

A pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A katsoo, että pysyvän haitan oikeampi haittaluokka olisi 7–8, kun vakuutusyhtiö on maksanut korvauksen haittaluokan 2 mukaan. A:n käsityksen mukaan hänelle on vahingon seurauksena aiheutunut virtsan pidätyskyvyn alentumisvamma, joka tulee huomioida haittakorvauksessa. Lisäksi tulee huomioida, että A:n elämä on tapaturman vuoksi muuttunut ja hankaloitunut radikaalilla tavalla loppuelämän ajaksi. Tapaturmavammojen seurauksena yön jälkeen aamulla särky tuntuu niin, että A joutuu ponnistamaan kaksin käsin päästäkseen ylös vuoteesta. Kaikissa kodin töissä, siivouksessa, tavaroiden nostelussa jne. kumartuminen on kivuliasta ja mahdotonta kivun vuoksi. Kauppakassien kantaminen ei onnistu, A tarvitsee kaupassa käynnissä poikansa apua. Polkupyörällä ajaminen ei enää ole mahdollista. Ikkunoita ei voi pestä, koska tikkaille nousu on kivuliasta ja epävarmaa. Tapaturman jälkeen ilmennyt vakava virtsanpidätysongelma aiheuttaa jatkuvaa haittaa jokapäiväisessä elämässä.

A on valittanut Vakuutuslautakuntaan myös samaa vahinkoa koskevista, rakennusyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella tehdyistä korvauspäätöksistä. Tämä valitus on lautakunnan käsiteltävänä diaarinumerolla VKL 284/13.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa, että korvauksen maksamisen edellytyksenä yksityistapaturmavakuutuksessa on kuvatun vahinkotapahtuman ja todettujen vammojen välinen syy-yhteys. Jos tapaturmasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet vammaan tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoito-, päivä- ja haittakorvauksia vain siltä osin kuin hoitokulujen, työkyvyttömyyden tai pysyvän haitan on katsottava aiheutuneen tapaturmasta.

Pysyvän haitan osalta vakuutusyhtiö viittaa Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 1649/2009 selkää koskevaan kohtaan 4. Yhtiö katsoo, että A:lle on jäänyt vahingon seurauksena selän lievä toiminnanvajavuus, jota vastaava haittaluokka A:n kohdalla on 3. Korvaukseen oikeuttava vamma on lannenikaman murtuma, josta on jäänyt selän rasituskipuoireisto, mutta ei alaraajan neurologisia oireita.

Virtsanpidätysongelmia yhtiö ei pidä vahingosta 9.3.2011 aiheutuneina. Yhtiö katsoo, että A:n tapauksessa ongelmissa on kyse ns. pakkoinkontinenssista, jossa virtsan karkaamista edeltää pakonomainen virtsaamistarve ja sen taustalla on krooninen rakkoärsytys.  Pakkoinkontinenssi voi liittyä toistuviin virtsatietulehduksiin tai niiden jälkivaivoihin, aiempiin gynekologisiin tai virtsateiden leikkauksiin. Estrogeenin puute vaihdevuosien jälkeen pahentaa virtsan karkaamista. Noin 80 %:lla syy on tuntematon. Yhtiön käytettävissä olevissa lääketieteellisissä selvityksissä ei ole todettu tapaturmaperäistä virtsarakon toimintahäiriötä. Ensimmäisen kerran virtsanpidätyskyvyn heikentyminen on mainittu sairauskertomuksessa 1.3.2012, jolloin on todettu, että A:lla on ollut ponnistusvirtsankarkailua jo pidemmän aikaa. Saman merkinnän mukaan A:lle on tehty aiemmin gynekologinen leikkaus.

Osapuolten lisäkirjelmöinti asiassa

Lautakunnalle toimittamassaan, 8.1.2013 [pitäisi olla 8.1.2014, Vakuutuslautakunnan huomio] päivätyssä lisäkirjelmässä A on ilmoittanut tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen koskien 14.8.2013 tehdyn vartalon TT-kuvauksen korvaamista. 31.1.2014 päivätyn lisäkirjelmän liitteenä A on toimittanut uusia lääketieteellisiä selvityksiä: ENMG-lausunnon 21.11.2013, sairauskertomustekstit kuntoutusajalta 7.–17.1.2014 ja E-lääkärinlausunnon 28.1.2014.

Kirjelmiin liittyen antamassaan lisävastineessa 10.2.2014 vakuutusyhtiö on todennut, ettei TT-kuvauksen tarve ole liittynyt tapaturmaan. Kuvauksessa A:lla on todettu munasarjaperäinen kystinen muutos, joka on tapaturmasta riippumatonta oireilua. Vakuutusyhtiö on todennut käsityksenään, ettei uusissa lääkärinlausunnoissa kuvattujen virtsanpidätysvaikeuksien, ummetuksen ja munasarjaoireiston ja tapaturman välillä ole syy-yhteyttä.

Asiantuntijalausunto       

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta. Kiviojalla on ollut käytössään E-lääkärinlausunnot 30.3.2011, 7.4.2011, 26.5.2011, 15.9.2011, 13.3.2012, 20.3.2012, 2.5.2012, 2.9.2013, 12.12.2013 ja 28.1.2014, sairauskertomusmerkinnät 9.3.2011–20.1.2014 ja vartalon TT-kuvauslausunto 15.8.2013.

Kivioja toteaa, että A:lle on ensimmäisen hoitokäynnin 9.3.2011 yhteydessä tehty röntgentutkimus, jossa ei nähty tuoreeksi traumamuutokseksi tulkittavaa. 15.3.2011 todettiin lannerangan röntgenkuvauksessa toisen lannenikaman kiilamainen kasaanpainumismurtuma, joka ei ahtauttanut selkäydinkanavaa. Kontrollikuvassa 26.9.2011 ei ollut oleellista uutta. Kuvauksessa 19.3.2012 murtuma todettiin luutuneeksi. 1.3.2012 A oli naistentautien poliklinikalla virtsankarkailun vuoksi. Häneltä oli aiemmin poistettu kohtu ja hänellä oli ollut ponnistusvirtsankarkailua pidemmän aikaa, se ei ollut kovin häiritsevä vaiva. Edellisen kevään onnettomuudesta oli alkanut urge-oire. 2.9.2013 tehtiin toimenpiteenä virtsaputken seinämän Bulkamid-injektio. Hermoratatutkimuksessa (ENMG) 21.11.2013 ei ollut osoitettavissa olevia alaraajojen perifeerisiä pinnetiloja. Sairauskertomusmerkinnän 7.1.2014 mukaan A on saanut toimenpiteestä hyvän avun. Kuntoutusjakson 7.–17.1.2014 sairauskertomusteksteissä ei virtsankarkailuongelmasta puhuta enää lainkaan.

Kivioja toteaa, että A:lla tapaturman jälkeen todettu toisen lannenikaman murtuma on luutunut ajan kanssa eikä merkittävää virheasentoa kuvata kehittyneen. Mitään selkäydinkanavan tai juuriaukkojen ahtautta ei ole todettu. Virtsankarkailuvaiva ei Kiviojan käsityksen mukaan ole syy-yhteydessä vahinkoon. Murtumaan ei ole liittynyt minkäänlaista selkäydinkanavan ahtaumaa ja oirekuva on ollut epätyypillinen sellaiselle virtsaamishäiriölle, joka syntyisi selkäytimen vauriossa. Jos vamma olisi aiheuttanut hermotushäiriön, sellainen tuskin olisi korjaantunut pelkällä virtsaputken seinämään ruiskutetulla hydrogeelillä (Bulkamid). Pysyvän haitan arvioinnissa tulee kysymykseen ainoastaan yhden nikaman kasaanpainumismurtuman jälkitila. Kivioja viittaa sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokka-asetuksen 1649/2009 selän lievää toiminnanvajavuutta koskevaan kohtaan ja katsoo, että A:lle toisen lannenikaman kasaanpainumismurtuman jälkitilasta aiheutuvan pysyvän haitan haittaluokka on 2.

Osapuolten lisäkirjelmöinti asiantuntijalausunnon johdosta

Asiantuntijalausunnon johdosta toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, ettei asiantuntijalausunnossa ole huomioitu vahingon todellista luonnetta. A:lle aiheutunut vamma on ollut suurienerginen. Todistajanlausunnon mukaan työmaa-aita betoniporsaineen nousi ilmaan kovan tuulen voimasta ja osui A:ta selkään ja kaatoi hänet maahan. Aidan ilmalennon aiheutti todennäköisesti työmaa-aitaan kiinnitetty isohko kankainen mainos, joka toimi purjeen tavoin. A toistaa hoitavien lääkäreiden näkemykset pysyvän haitan haittaluokasta ja vahingon ja virtsankarkailuongelman välisestä syy-yhteydestä. Selkävamma aiheuttaa kipuja ja toiminnanrajoitteita, A joutuu käyttämään paljon lääkkeitä ja on monien arkipäivän elämään liittyvien toimien osalta ulkopuolisen avun varassa. A pyytää Vakuutuslautakuntaa vahvistamaan, että vakuutusyhtiö on korvausvastuussa A:lle kaikista kipu- ja muusta lääkityksestä ja hoidosta aiheutuvista kustannuksista. Kustannukset tulee korvata A:n loppuelämän ajan. Yhtiö on jättänyt korvaamatta hoitokulut syksyllä 2013 tehdystä TT-kuvauksesta alkaen. A:lla on lääkityksenä erilaisia kipulääkevalmisteita, Xanor nukahtamiseen sekä Fosavance vamman luutumisen edistymiseen.

A:n lisäkirjelmän johdosta antamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ilmenneiden oireilujen ja A:lle sattuneen tapaturman välisestä syy-yhteydestä. A:lle tehty vartalon TT-kuvaus ei ole ollut tapaturmavamman kannalta tarpeen ja siinä on todettu munasarjaperäinen kysta, joka ei liity vahinkoon. Vakuutusyhtiö huomauttaa edelleen korvaavansa A:n hoito- ja lääkekuluja. Korvausvastuuta tulevaisuudessa aiheutuvista kustannuksista ei voida vahvistaa, vaan kunkin kuluerän korvattavuus ratkaistaan erikseen. A:n tapaturmasta riippumattomien sairauksien hoitoon liittyviä kuluja ei korvata yksityistapaturmavakuutuksesta. Tapaturmasta riippumattomia sairauksia ovat selän rappeumamuutokset, virtsanpidätysongelmat, ummetus, munasarjaoireisto ja osteoporoosi.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutusehdot

Henkilövakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 4.1 (Tapaturma) mukaan tapaturma on äkillinen, ulkoinen ja ruumiinvamman aiheuttava tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. (…)

Ehtojen kohdan 4.3 (Tapaturmasta riippumattoman sairauden, vamman, vian tai rappeutuman vaikutus) mukaan tapaturmasta riippumatonta sairautta, vammaa, vikaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumaa ei korvata, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa. Jos nämä tapaturmasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet tapaturmasta aiheutuneen vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoito-, päivä- ja haittakorvauksia vain siltä osin kuin hoitokulujen, työkyvyttömyyden tai pysyvän haitan on katsottava aiheutuneen tästä tapaturmasta.

Tapaturmavakuutuksen ehtojen kohdan 3.1.1 (Oikeus hoitokorvaukseen) mukaan oikeus hoitokorvaukseen syntyy, kun hoitokorvauslajin voimassaoloaikana vakuutetulle sattuneesta tapaturmasta aiheutuu hoitokuluja.

Ehtojen kohdan 3.3 (Haittakorvaus) mukaan oikeus haittakorvaukseen syntyy, kun vakuutetulle aiheutuu pysyvä haitta haittakorvauslajin voimassaoloaikana sattuneen tapaturman vuoksi ja pysyvä haitta on jatkunut kolme kuukautta. Pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle ja joka ei lääketieteellisen todennäköisyyden mukaan enää parane. Haittaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan vamman laatu. Vammautuneen yksilölliset olosuhteet, kuten ammatti tai harrastukset, eivät vaikuta haitan määritykseen. Haitan suuruus määrätään tapaturman sattuessa voimassa olleen sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen perusteella. (…)

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse A:lla vahingon 9.3.2011 jälkeen ilmenneiden virtsanpidätysongelmien syy-yhteydestä vahinkoon, siitä, minkä suuruinen pysyvä haitta A:lle on vahingon johdosta aiheutunut sekä A:lle aiheutuneiden ja vastaisuudessa aiheutuvien hoito- ja lääkekulujen korvaamisesta.

1. Virtsanpidätysvaikeuksien syy-yhteys vahinkoon

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Yksityistapaturmavakuutuksessa korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidon tarpeen voidaan todeta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä vakuutuksesta korvattavaan vahinkotapahtumaan. Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien lääketieteellisten selvitysten mukaan A on 1.3.2012 ollut naistentautien poliklinikalla tutkittavana tapaturman jälkeen alkaneen virtsankarkailuvaivan vuoksi. 2.9.2013 A:lle on tehty virtsankarkailuoireiston vuoksi toimenpiteenä virtsaputken seinämän Bulkamid-injektio, jonka jälkeen virtsankarkailuoireisto on poistunut.

Vakuutuslautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa dosentti Aarne Kivioja on todennut, ettei A:lle vahingon seurauksena aiheutuneeseen toisen lannenikaman kompressiomurtumaan ole liittynyt minkäänlaista selkäydinkanavan ahtaumaa. Oirekuva on ollut epätyypillinen sellaiselle virtsaamishäiriölle, joka syntyisi selkäytimen vauriossa. Hermotushäiriö olisi tuskin korjaantunut pelkällä hydrogeeli-injektiolla. Viitaten käytössään oleviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon Vakuutuslautakunta ei pidä todennäköisenä, että A:lla vahingon jälkeen ilmenneet virtsankarkailuoireet olisivat olleet syy-yhteydessä 9.3.2011 sattuneeseen vahinkotapahtumaan. Vakuutusyhtiön korvauspäätöstä virtsankarkailuoireiden osalta on siten pidettävä asianmukaisena.

2. Pysyvä haitta

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslauta toteaa, että A:lle aiheutunut pysyvä haitta tulee arvioida vahingon johdosta jääneen selän toiminnanvajavuuden perusteella. Virtsanpidätyskyvyn ongelmia ei oteta huomioon haittaa määritettäessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokka-asetuksen 1649/2009 selkää koskevan kohdan 4 mukaan kyseessä on lievä toiminnanvajavuus ja haittaluokka 0–3, kun vahingoittuneella on lieviä kivuliaita selän taivutusliikkeiden rajoituksia, liikkuminen on lähes normaalia ja vahingoittuneella on lieviä neurologisia oireita ja löydöksiä. Kyseessä on keskivaikea toiminnanvajavuus ja haittaluokka 4–8, kun vahingoittuneella on kohtalaisia ja kivuliaita rangan liikerajoituksia, kohtalainen ryhtivirhe, liikkuminen, pukeutuminen ja riisuutuminen on selvästi poikkeavaa, vahingoittuneella on kohtalaisia neurologisia oireita alaraajoissa ja selviä alaraajojen neurologisia löydöksiä ja on todettu keskivaikea hermojuurivaurio.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevien lääketieteellisten selvitysten mukaan A:lla on 9.3.2011 sattuneen tapaturman jälkeen todettu toisen lannenikaman kompressio- eli kasaanpainumamurtuma, joka on hoidettu konservatiivisesti. Nikaman kohdalla on todettu myös pieni välilevynpullistuma, joka ei ole painanut hermojuuria, ahtauttanut juurikanavia tai selkäydinkanavaa. Magneettitutkimuksissa on lisäksi todettu tapaturmasta riippumattomia muutoksia: neljännen ja viidennen lannenikaman välissä välilevyn pullos (diskusprotruusio) ja viidennen lannenikaman ja ensimmäisen ristinikaman välissä voimakasasteinen välilevyn rappeumamuutos, nikamavälimadaltuma, rappeutuneen välilevyn laakea pullistuma (prolapsi) ja Modic 2 -tyypin päätelevymuutokset. Selkäydinkanavan ahtaumaa ei ole todettu.

E-lääkärinlausunnon 13.3.2012 mukaan A:lla on jouluun 2011 saakka ollut särkyjä levossakin ja varsinkin kumartuessa. Öisin asennonvaihdoksissa on ollut kiputuntemuksia. Vuosikontrolliin mennessä tilanne on tullut paremmaksi. A on selviytynyt kotitöistä sopeutumalla, hän on vaihtanut raskaat matot kevyisiin. A siivoaa polvillaan ja jakaen työt usealle päivälle. Normaalikävelyä A voi tehdä jo muutaman kilometrin; jos kiirehtii, niin oireita tulee. Kliinisessä tutkimuksessa sivutaivutus oikealle sattuu, eteentaivutuksessa selkä on melko jäykkä, sormenpäät 10 senttimetriä lattiasta. Magneettitutkimuksessa kasaanpainumamurtuma on todettu luutuneeksi, hohkaluun turvotusta ei ole enää todettu ja murtumarako on hävinnyt. Selkäydinkanavan ahtaumaa ei ole todettu. Lausunnon mukaan rasitusta saa tuntuman mukaan lisätä, tarvittaessa kipuihin voi käyttää Panadol Forte-lääkitystä. Tilanne voidaan katsoa pysyväksi; jonkin verran haittoja jokapäiväisissä askareissa tulee jäämään. E-lausunnon 2.5.2012 mukaan kipu on päivittäistä, tuntuu istuessa ja herättelee öisin kylkeä kääntäessä; kipu on polttavaa ja todennäköisesti ns. ramus dorsalis -haaran vaurion seurausta murtuman jäljiltä. A joutuu hakemaan apua jokapäiväisissä askareissa: kauppakassia ei pysty kantamaan selkäkivun takia, kodin puhtaanapidossa joutuu työskentelemään polvillaan eikä ikkunoita voi pestä, koska selkäkivun vuoksi ei pysty kiipeämään tikkaille. Pyöräily ei onnistu kivusta johtuvan epävarmuuden takia. ENMG-lausunnon 21.11.2013 mukaan ei ole ollut osoitettavissa alaraajojen perifeerisiä pinnetiloja. Sairauskertomusmerkinnän 7.1.2014 mukaan kumartuminen on erityisen hankalaa, A:lla on vaikeuksia saada tavaroita alahyllyltä. Imuroiminen ja lattioiden pesu on hankalaa ja A tekee osan töistä kontallaan. Ikkunoita A pesee jatkovarren kanssa. Raskaiden taakkojen kantaminen ei onnistu. Kaupassa käydessä A:lla on selkäreppu apuna ja hän jaksaa kantaa vain pienen määrän ostoksia kerrallaan. A kävelee noin 2 kilometrin lenkkejä ja laittaa ruoan itse.

Vakuutuslautakunta toteaa edellä kerrotun perusteella, että A:n selkään on 9.3.2011 sattuneen tapaturman seurauksena jäänyt kipuja ja liikerajoitusta. Alaraajoissa ei ole todettu neurologisia löydöksiä. Verrattuna sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokka-asetuksen selän yleistä toiminnanvajavuutta koskevaan kohtaan kysymyksessä on lautakunnan käsityksen mukaan selän lievä toiminnanvajavuus, jota vastaava haittaluokka on 0–3. Viitaten hankkimaansa asiantuntijalausuntoon lautakunta pitää vakuutusyhtiön jo maksamaa, haittaluokan 3 mukaista pysyvän haitan korvausta riittävänä eikä suosita lisäkorvausta haitan osalta.  

3. Hoito- ja lääkekulut

A on vaatinut Vakuutuslautakuntaa vahvistamaan, että vakuutusyhtiö on korvausvelvollinen A:lle aiheutuneista ja vastaisuudessa aiheutuvista hoito- ja lääkekuluista. A:n mukaan vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta hoitokuluja TT-kuvauksesta 14.8.2013 lähtien.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan vartalon TT-kuvausta koskevan lausunnon 15.8.2013 mukaan A:lla on kuvauksessa todettu pikkulantiossa kystinen, ilmeisesti munasarjaperäinen muutos ja laajentuneita laskimoita. Vakuutuslautakunta viittaa syy-yhteydestä ja edellä kerrottuun ja toteaa, että syy-yhteyden osoittaminen kuuluu A:lle. Lautakunta pitää epätodennäköisenä, että todettu munasarjaperäinen kystinen muutos olisi syy-yhteydessä 9.3.2011 sattuneeseen tapaturmaan. Tällä perusteella lautakunta ei suosita TT-kuvauksen korvaamista.

A on lisäksi vaatinut korvattavaksi myös muita TT-kuvauksen jälkeisiä hoitokuluja ja hänelle määrättyjä lääkevalmisteita. Vakuutuslautakunnalle toimittamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvanneensa ja korvaavansa edelleen tapaturmaan syy-yhteydessä olevia hoito- ja lääkekuluja. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n muita hoitokuluja ja lääkkeitä koskeva korvausvaatimus on erittelemätön, joten lautakunta ei voi ottaa siihen kantaa. Lautakunta toteaa lisäksi, että vaatimus on osin ennenaikainen, koska se koskee myös tulevaisuudessa aiheutuvia kuluja, joiden korvattavuus ratkaistaan kunkin kuluerän osalta erikseen. Vakuutuslautakunta ei näin ollen ota kantaa A:n vaatimuksiin tältä osin.

4. Lopputulos

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöksiä asianmukaisina eikä suosita muutosta päätöksiin.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros, jäsenet Eskuri, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Ilveskoski. Sihteerinä toimi Laine.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia