Korvauspäätöksessä on todettu mm., että vakuutuksenottajan laatimassa vahinkoilmoituksessa oli maininta, ettei hän ollut tietoinen kulotuksen mahdollisesti olevan haitallista ketuille, koska tuulen suuntakaan ei ollut T Oy:n tarhoille päin ja kylällä oli muutenkin lähipäivinä kulotettu ja poltettu puutavaraa. T Oy:n omistaja oli ottanut maanviljelijään yhteyttä torstaina 18.5.2006 ja ilmoittanut, että kulotus oli aiheuttanut vahinkoa hänen omistamallaan kettutarhalla, joka sijaitsi metsän takana noin 550-650 metrin päässä kulotusalueesta. Kettutarhan omistajan mukaan hän oli kulotusvaiheessa huomannut savun ja mennyt tarhalle tarkistamaan tilanteen sekä todennut kettuemojen levottoman käyttäytymisen.

 

T Oy:n omistaja kertoi vahinkoilmoituksessaan, että maanviljelijän kulotuksesta syntynyt savu aiheutti hänelle yhteensä runsaan 40.000 euron vahingon. Vahinkoilmoituksen liitteenä on ollut lausunnot turkiseläinyhdistykseltä sekä Suomen Turkiseläinkasvattajain Liitto ry:n neuvontaeläinlääkäriltä. T Oy:n omistaja kertoi ilmoittaneensa henkilökohtaisesti kylän jokaiseen talouteen, että kettujen ollessa poikimisvaiheessa ei kylällä saanut kulottaa. Maanviljelijä on ilmoittanut, ettei ole saanut tällaista ilmoitusta. T Oy:n omistaja on hankkinut lausunnon kulotetun pellon vuokranneelta henkilöltä, joka oli maininnut kulotuksen kestäneen noin kolme tuntia ja tämä oli ristiriidassa maanviljelijän oman ilmoituksen kanssa. Lisäksi maan vuokrannut henkilö oli ilmoittanut olleensa yhteydessä maanviljelijään ja kehottanut tätä ennen kulotusta ottamaan yhteyttä myös turkistarhan omistajaan, mutta maanviljelijä on kiistänyt tämän. Lisäksi kylällä on ollut muitakin kulotuksia muutamaa päivää aikaisemmin.

 

Korvauspäätöksessä vakuutusyhdistys katsoi, että maanviljelijä oli tehnyt kulotuksen täysin luvallisesti ja moitteetta huomioiden tuuliolosuhteet. Kulotuksen alkaessa tuulensuunta oli koilliseen ja nopeus noin 7 m/s. Maanviljelijä ei ollut tietoinen kulotukseen ryhtyessään, että siinä syntynyt savu voisi olla haitallista ketuille. Maatilan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4.1.1 mukaan vastuuvakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei voitu todeta, että kyseinen vahinko olisi aiheutunut maanviljelijän tuottamuksesta ja tämän vuoksi vahinkoja ei korvattu maanviljelijän vastuuvakuutuksesta.

 

Lausuntopyynnössä on todettu mm., että korvauspäätöksessä on monta kohtaa, joissa on vääristelty vahinkoa kärsineen ja muiden todistajien sanomisia. Korvauspäätöksen tehnyt henkilö on alusta alkaen kyseenalaistanut asian yhteyden vakuutuksenottajan aiheuttamaan savuun. Vahinkoa kärsinyt on pyytänyt, että paikalle lähetettäisiin vahinkotarkastaja, mutta vakuutusyhdistyksen edustaja on katsonut, ettei se ole ollut tarpeen. Vakuutusyhtiön edustaja on kuullut asiassa vain osaa todistajista, mutta ei kaikkia. Tätä lausuntopyynnössä ihmetellään.

 

Muiden mahdollisten kulotusten osalta on todettu, että vähäistä savua oli ollut ennen toukokuun puoltaväliä, mutta ketuille ei ollut aiheutunut vahinkoa, koska savu oli ollut niin vähäistä. Hänen itsensä aiheuttama laudoista tullut savu taas kulkeutui suoraan pohjoiseen päin eikä tarhalle. Lisäksi maanviljelijän kulotuksen mittavuutta on vääristelty. Usea todistaja on todennut hänelle, että savu on ollut sankkaa ja se on kestänyt monta tuntia. Vakuutusyhdistys ei ollut vahinkoa kärsineeseen lainkaan yhteydessä 18.5.2006 – tammikuun lopun 2007 välisenä aikana. Vahinkoa kärsinyt soitti aina itse vakuutusyhdistykseen ja tällöin oli sanottu, että asia siirrettiin lakimiehille. Käsittely kesti yhdeksän kuukautta. Vahingon aiheuttanut maanviljelijä on lisäksi todennut, että on jäävännyt itsensä pois prosessista. Vahinkoa kärsinyt pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan lausuntoa.

 

Vastineessa on pitkästi kuvattu kulotuspaikkaa ja tapahtumien kulkua. Tapahtumien kulun osalta on tuotu esiin mm. seuraava:

 

Kulotuspaikka on sijainnut noin 800 metrin päässä metsän takana olevista kettutarhoista. Kulotuksen alkaessa on tuulen suunta ollut koilliseen ja kulotuksen lopussa noin klo 21.15 itään ja tuulen nopeus on ollut noin 7 m/s. Kulotuksessa on maanviljelijällä ollut apuna henkilö, joka on ollut kulotuksen ajan idänpuoleisella sivulla varmistamassa, ettei kulotus leviä viereiselle pellolle. Savun suunnasta ja sen määrästä on todistajanlausuntoja. Vahinkoa kärsinyt on ollut yhteydessä maanviljelijään 18.5.2006, joka oli ollut asiassa heti yhteydessä omaan vakuutusyhdistykseensä. Aluksi on puhuttu noin 40-70 ketunpennun kuolemasta. Vahinkoa kärsinyt on tehnyt asiasta vastuuvahinkoilmoituksen 7.7.2006. Maanviljelijä ei ole katsonut olevansa vastuussa vahingosta. Vahinkoa kärsinyt on ollut puhumassa vahingosta vakuutusyhdistyksen konttorissa elokuun alussa ja tällöin hänelle on ilmoitettu, että vakuutusyhdistys ei ole katsonut, että syy-yhteyttä kettujen kuolemaan olisi voitu osoittaa. Lisäksi on todettu, ettei maanviljelijä ole ollut tietoinen siitä, ettei kulotuksia saa suorittaa silloin, kun ketuilla on pentuja.

 

Vahinkopaikalla on käyty 22.8.2006 ja tuolloin vahingonkärsijää on yritetty tavoittaa siinä onnistumatta. Vakuutusyhdistyksen edustaja on käynyt paikan päällä ottamassa valokuvia alueesta. Loppuvuodesta 2006 vahinkoa kärsinyt on toimittanut lisää todisteita vahinkotapahtumasta. Todistuksen allekirjoittanut on ilmoittanut varoittaneensa maanviljelijää kulotuksen vaikutuksesta kettuihin. Maanviljelijä oli todennut, että he ottaisivat ennen kulotukseen ryhtymistä huomioon tuulen suunnan ja maininnut, ettei se näin kaukaa voi aiheuttaa ketuille vahinkoa, koska tiloilla oli muutenkin kulotettu jatkuvasti.

 

Lausuntopyynnön liitteenä olevasta lehti-ilmoituksesta, jossa mainitaan, että turkistarhojen läheisyydessä tulee välttää mm. savustamista ja polttamista, on maanviljelijä todennut, ettei hän ole lukenut kyseessä olevaa ilmoitusta. Ilmoitus on ollut Ilkka-lehdessä. Lopullisen vahingon määräksi on ilmoitettu 440 pentua ja korvausmääräksi yli 40.000 euroa.

 

Vastuuvakuutuksesta korvataan vahingot, joista vakuutuksenottaja on Suomessa voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vahingon korvaaminen vastuuvakuutuksesta edellyttää korvausvastuun perustumista vakuutetun tuottamukseen. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä, virhettä, laiminlyöntiä tai huolimattomuutta, joka on syy-yhteydessä vahingon syntymiseen. Huolellisuusvaatimus asetetaan sen mukaan, mitä henkilö tekemisen hetkellä tietää tai hänen pitäisi tietää vallitsevista olosuhteista.

 

Maanviljelijä oli tehnyt kulotuksen täysin luvallisesti ja moitteetta huomioiden tuuliolosuhteet (7 m/s koilliseen) ja etäisyyden (noin 800 metriä) kettutarhoihin. Hän ei ollut ollut tietoinen kulotukseen ryhtyessään, että siinä syntyneestä savusta voisi olla haittaa ketuille. Vakuutusyhdistys katsoo edelleen, ettei maanviljelijä ole toiminut asiassa tuottamuksellisesti eikä hän ole näin ollen korvausvastuussa T Oy:lle aiheutuneesta vahingosta. Tämän vuoksi vahinkoa kärsineellä ei ole oikeutta saada korvausta vahingoista maanviljelijän vastuuvakuutuksesta.

 

 

Vahinkoilmoitus on tehty 18.5.2006. Tällöin vahinkoa kärsinyt on ilmoittanut vahinkoa aiheutuneen kulottamisella 15.5.2006. Tuolloin menetettyjen pentujen määräksi on ilmoitettu 40-70. Tämän jälkeen maanviljelijä on ottanut välittömästi yhteyttä vakuutusyhdistykseen ja kertonut vahingosta, jolloin vakuutusyhdistyksen edustaja oli kysynyt, oliko kuolleet pennut laskettu. Maanviljelijä oli ilmoittanut, että koska emot olivat syöneet ne, ei mitään ollut jäljellä. Maanviljelijä oli kysynyt seuraavana päivänä eläinlääkäriltä, voiko tällainen vahinko olla mahdollinen. Tähän eläinlääkäri oli todennut, että erittäin epätodennäköistä ja että emon ulostusnäytteistä voitiin selvittää pentujen syönti, mikäli näyte otettiin kahden vuorokauden kuluessa tapahtumasta. Koska syömisestä oli kulunut jo yli kolme vuorokautta, ei vahinkoa voitu enää todeta. Turkiseläinkasvattajien Liiton vastauksen mukaan tällainen vahinko oli erittäin epätodennäköinen ja oli toivottu, että asianosaiset pystyisivät sopimaan mahdollisen riidan.

 

Toisen kulotuksen osalta on todettu, että kulotuksen tekijä on aiemmin ilmoittanut, että savu oli ollut sankkaa ja kulkeutunut tarhalle päin. Tapahtumalla on useampi todistaja. Ajankohdan osalta maanviljelijä on todennut, että kulotus tapahtui 8.5.2006 eikä 2,5 viikkoa ennen hänen omaa kulotustaan kuten vahinkoa kärsinyt on todennut. Aiemman kulotuksen osalta on myös todistajat.

 

Maanviljelijä ilmoittaa, että hänen kulottamansa alue oli korkeintaan hehtaarin suuruinen ja siitä oli suurin osa puitu. Vakopaikat kulotettiin roudan vuoksi, jotta kyntäminen onnistuisi. Ensin ilmoitettu 40-70 pennun määrä muuttui myöhemmin vahinkoilmoituksessa yli 400 pennuksi. Lisäksi hän on todennut, että vakuutusyhdistyksen antama lausunto asiasta vastaa tapahtumien kulkua.

 

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut vahinkoa kärsineen hankkimia lausuntoja mm. Pohjois-Suomen Turkiseläinten Kasvattajat ry:ltä, Suomen Turkiseläinkasvattajien Liitto ry:n eläinlääkäriltä sekä kyseessä olevan vuokrapellon vuokaranneelta henkilöltä. Käytettävissä on ollut myös Ilkka-lehdessä 8.4.2006 ollut varoitus, jossa on todettu, että turkistarhojen läheisyydessä tulee välttää savustamista / polttamista, melua, ampumista ja räjäyttämistä huhtikuun 30. ja toukokuun 30. päivän välisenä aikana, jolloin pääosa eläimistä saa pentuja.

 

Käytettävissä on ollut myös käsintehtyjä laskelmia pentuhävikeistä, kolme valokuvaa sekä karttaliite, joista on ilmennyt kulotuspaikka ja tarha-alue.

 

 

Vakuutuslautakunta on pyytänyt selvitystä ilmatieteen laitokselta 15.–16.5.2006 väliseltä ajalta Kristiinankaupungin Karhusaaren ja Ylistaron Pelman säähavaintoasemilta. Lisäksi on saatu havainnot Kankaanpään Niinisalon säähavaintoasemalta vastaavalta ajalta.

 

Selvityksistä ilmenee, että Kristiinankaupungin Karhusaaren säähavaintoasemalla on 15.5. klo 17.00–24.00 välisenä aikana ollut tuulensuunta lännestä ja nopeus on ollut noin 6–7 m/s. Ylistaron Pelman säähavaintoasemalla on 15.5.2006 klo 17.00–21.00 välisenä aikana tuulensuunta ollut lännestä ja nopeus on ollut 3–4 m/s. Klo 22.00–23.00 on tuulensuunta ollut länsilounaasta. Kankaanpään Niinisalossa on samana ajanjaksona ollut tuulensuunta länsiluoteesta, lännestä ja länsilounaasta ja tuulen nopeus 2-3 m/s.

 

 

 

Maatilavakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan maatilatalouden sekä siihen liittyvän liitännäiselinkeinon harjoittamisessa tai yksityishenkilönä vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todettaan vakuutuskauden aikana.

 

 

Vakuutuksenottajamaanviljelijä on kulottanut noin hehtaarin peltoa noin 600–800 metrin päässä T Oy:n kettutarhasta 15.5.2006 noin klo 20.00–21.15 eli runsaan tunnin ajan. Tuulen suunta on ollut lännestä itään ja tuulen nopeus on ollut pieni eli noin 3–4 m/s. Savua on ollut näköhavaintojen mukaan kohtalaisesti ja sen on havaittu myös menneen kettutarhalle päin. Tämän jälkeen on T Oy:n edustaja havainnut kettutarhoillaan poikasmenetyksiä, kun naarasketut ovat tappaneet ja syöneet poikasiaan tai menettäneet niitä muuten.

 

Turkiseläimet ovat erittäin herkkiä häiriötekijöille pentuamisaikana, erityisesti savulle ja melulle. Paikallislehdissä on ollut asiasta ilmoituksia ja siitä on ollut myös puhetta turkistarhojen lähialueilla. Osittain tapahtumista on ristiriitaista tietoa.

 

Jotta korvauksia voidaan maksaa maanviljelijän vastuuvakuutuksesta, tulee vahingon olla aiheutunut hänen huolimattomuutensa tai laiminlyöntinsä seurauksena ja lisäksi vahingon tulee olla syy-yhteydessä maanviljelijän laiminlyöntiin ja huolimattomuuteen.

 

Turkiseläimet ovat erityisen herkkiä savulle ja melulle poikimisaikaan. Tästä on ilmoitettu paikallislehdessä, jonka lehden ilmoitetaan tulleen myös kyseessä olevalle maanviljelijälle. Lisäksi useampi henkilö ilmoittaa sanoneensa asiasta myös maanviljelijälle. Turkistarhojen lähialueilla on myös yleisesti tieto tästä asiasta.

 

Vakuutuslautakunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että kyseessä olevalla maanviljelijällä on ollut tieto siitä, ettei turkiseläinten poikimisaikaan tulisi aiheuttaa voimakasta savua esimerkiksi kulottamalla turkistarhan läheisyydessä. Kyseessä olevan pellon kulotuspaikka on ollut verrattain lähellä turkistarhaa, johon suuntaan on tuullut. Vakuutuslautakunta katsoo, että maanviljelijä on toiminut huolimattomasti, kun hän on kulottanut peltoa turkistarhan läheisyydessä pentujen poikimisaikaan.

 

Näköhavaintojen perusteella savua on mennyt kettutarhan suuntaan ja kun tuulen voima on ollut vähäinen, ei savu ole hälventynyt nopeasti. Pellon ja kettutarhan välillä ollut metsikkö ei estä savun etenemistä. Lisäksi on esitetty, että kulotettu olki on ollut kosteaa, mikä lisää savunmuodostusta. Tarkempaa selvitystä ei ole siitä, onko samalla alueella ollut kyseessä olevan kulotuksen tapahtuma-aikana muitakin kulotuksia tai savunlähteitä. Vahingonkärsijänkin mukaan muitakin savunlähteitä on ollut.

 

Vakuutuslautakunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että kyseessä olevan maanviljelijän kulotuksen seurauksena on savua muodostunut ja se on liikkunut turkistarhalle päin. Kulotuksen seurauksena on vahinkoa kärsineen turkistarhalla aiheutunut poikasmenetyksiä. Koska vahinkoajankohtana on ilmeisesti ollut muitakin savunlähteitä, ei Vakuutuslautakunta pysty kirjallisen materiaalin perusteella selvittämään sitä, kuinka suuri osa poikasmenetyksistä on ollut seurausta kulotuksesta 15.5.2006 ja kuinka suuri osa lähellä vahinkoajankohtaa esiintyneestä muusta savusta. Tämän vuoksi lautakunta ei voi antaa lausuntoa korvauksen määrästä.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann, jäsenet Aminoff, Kaivola, Kallioinen ja Nyyssölä sekä varajäsenet Karimäki ja Paloranta. Sihteerinä toimi Snellman.

 
VAKUUTUSLAUTAKUNTA