Tapahtumatiedot
A (s. 1968) on sopinut vuonna 2005 vakuutusyhtiön kanssa vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta, jonka vakuutussäästöä hyvitetään 2,5 prosentin vuotuisella laskuperustekorolla. Vakuutuksen maksusuunnitelman mukaan A maksaa 20.10.2005–31.10.2030 vakuutusmaksua, joka on 40 euroa kuukaudessa. Eläkeajaksi on vakuutushakemukseen merkitty 1.12.2030–30.11.2040 ja tavoite eläkkeeksi 143 euroa kuukaudessa. Vakuutukseen liittyy henkivakuutus, joka kattaa vakuutussäästöt täysimääräisesti 30.11.2030 asti ja sen jälkeen 80 prosentin osuudelta 30.11.2040 asti. Sopimuksen mukaan A:n vakuutuksen laskuperustekorkoiseen osaan maksettavista vakuutusmaksuista vähennettiin 8 prosenttia siltä osin kuin vakuutusmaksut eivät olleet ylittäneet 100 000 euroa.
Vakuutusyhtiö ilmoitti marraskuussa 2016 A:lle laskevansa vakuutuksen laskuperustekoron 1.1.2017 alkaen 1 prosentin suuruiseksi. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan muutos koskee niitä vakuutusmaksuja, jotka maksetaan 1.1.2017 tai sen jälkeen, sekä sitä eläkesäästöä, joka kertyy näistä maksuista. Vakuutusyhtiön mukaan muutoksen syynä on se, että yleinen korkotaso on ollut pitkään huomattavasti alempi kuin eläkevakuutuksen laskuperustekorko. Samassa yhteydessä vakuutusyhtiö ilmoitti, että laskuperustekorkoiseen osaan maksettavista vakuutusmaksuista perittävä kustannus alennetaan 8 prosentista 5 prosenttiin.
Asiakkaan valitus
A on tyytymätön laskuperustekoron alentamiseen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiön mukaan sen menettely on ollut lainsäädännön ja viranomaismääräysten mukainen. Vastineenaan yhtiö esittää seuraavat seikat.
Vakuutusyhtiölain 6 luvun 20 a §:n mukaan yhtiön varat on sijoitettava siten, että vakuutussopimuksista aiheutuneiden vastuiden luonne ja kesto otetaan huomioon. Varat on sijoitettava vakuutettujen etujen mukaisesti ottaen huomioon yhtiön sijoitustoimintaa koskevat tavoitteet. Vakuutusyhtiön mukaan se sijoittaa korkotuottoisten eläkevakuutusten vakuutusmaksut pääsääntöisesti joukkovelkakirjalainoihin ja muihin pitkäaikaisiin korkoinstrumentteihin. Tällä tavoin vakuutuksen tuottovaade ja markkinariski pysyvät tasapainossa. Koska eläkevakuuttaminen on pitkäaikaista säästämistä, vakuutusyhtiö pyrkii sijoittamaan pitkäaikaisesti. Yhtiön mukaan se ei sijoita osakemarkkinoille, koska osakemarkkinoilla on liian suuri pääoman menettämisen riski. Yhtiön sijoituksista on noin 85 prosenttia joukkovelkakirjalainoissa ja noin 15 prosenttia kiinteistövarallisuudessa. Vastineen mukaan Finanssivalvonnalla ei ole ollut huomauttamista yhtiön sijoituspolitiikasta.
Vastineen mukaan Suomen valtion 10-vuotisen joukkovelkakirjalainan korko kuvaa hyvin korkojen kehitystä. Korkojen lasku koskee kaikkia korkoja, lyhyemmät korot ovat olleet jopa negatiivisia pitemmän aikaa. Korkotason muutos suhteessa riskiin koskee koko euroaluetta. Asiakkaat maksavat eläkevakuutusmaksuja vuosittain, jolloin maksut myös sijoitetaan markkinoille sitä mukaa kuin niitä maksetaan. Vakuutusyhtiön mukaan se ei pysty sijoittamaan eläkevakuutusmaksuja niin, että niille saisi 2,5 prosentin tuoton. Tämän vuoksi se joutuu alentamaan laskuperustekorkoa niiden maksujen osalta, jotka maksetaan 1.1.2017 ja sen jälkeen. Yhtiön mukaan se pyrkii laskuperustekoron 1 prosenttiin alentamalla varmistamaan myös sen, että se pystyy maksamaan 31.12.2016 mennessä karttuneille eläkesäästöille alentamattoman laskuperustekoron mukaisen tuoton. Menettely on vakuutettujen etujen mukaista. Yleisestä matalasta korkotasosta huolimatta ennen 1.1.2017 maksetuille maksuille annetaan 2,5 prosentin korko myös 1.1.2017 jälkeen.
Vastineen mukaan Suomen valtion 10-vuotisen joukkovelkakirjalainan korko 28.12.2016 oli 0,34 prosenttia ja vastaavan 5-vuotisen lainan korko -0,55 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että 28.12.2016 tehdylle 10 vuoden sijoitukselle saa 0,34 prosentin tuoton. Viidelle vuodelle tehty sijoitus sen sijaan tuottaa tappiota.
Vastineeseen liitetyssä taulukossa kuvataan 10-vuotisen joukkovelkakirjalainan koron vuotuista keskiarvoa ns. kuponkikoron mukaan laskettuna, kun joukkovelkakirjalaina on merkitty sen liikkeeseenlaskupäivänä ja pidetty lainan erääntymispäivään asti.
1997 5,95
1998 4,78
1999 4,74
2000 5,49
2001 5,04
2002 4,98
2003 4,13
2004 4,11
2005 4,13
2006 3,78
2007 4,29
2008 4,30
2009 3,74
2010 3,00
2011 3,00
2012 1,89
2013 1,86
2014 1,44
2015 0,73
2016 0,36
Toisessa taulukossa kuvataan valtionlainojen jälkimarkkinanoteerauksiin perustuvia laskennallisia tuottoja. Vastineen mukaan noteeraukset on päivitetty 29.12.2016 ja niiden lähde on MTS Finland.
15.04.2017 -0.99
15.09.2017 -0.83
15.09.2018 -0.70
04.07.2019 -0.65
15.04.2020 --
15.09.2020 -0.57
15.04.2021 -0.50
15.09.2022 -0.28
15.04.2023 -0.16
15.04.2024 -0.01
04.07.2025 0.12
15.09.2025 0.22
04.07.2028 0.46
15.04.2031 0.71
04.07.2042 --
Vakuutusyhtiön mukaan taulukoista ilmenee, mikä vaikutus korkotason laskulla on ollut joukkovelkakirjamarkkinoille. Mikäli sijoitus on tehty liikkeeseenlaskupäivänä eikä sitä ole realisoitu kesken laina-ajan, on sijoitukselle saanut kuponkikoron. Jälkimarkkinoille tehdyn sijoituksen tuotto sen eräpäivän mukaan ilmenee jälkimmäisestä taulukosta. Jos 30.12.2016 tekee sijoituksen joukkovelkakirjalainaan, jonka eräpäivä on 4.7.2028, sijoitukselle saa 0,46 prosentin koron.
Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 20.2 a §:ään. Yhtiö katsoo, että sopimusehtojen muutokseen on ollut erityistä syytä korkotason muutoksen vuoksi. Lisäksi yhtiö viittaa Finanssivalvonnan kannanottoon 3/2014 henkivakuutussopimusten ehtojen muuttamisesta vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen johdosta. Kun nyt on muutettu vain sitä korkoa, jolla hyvitetään tulevia maksuja, ei muutosta ole pidettävä Finanssivalvonnan kannanoton mukaan olennaisena. Vakuutusyhtiön mukaan se on ollut Finanssivalvontaan yhteydessä ennen laskuperustekoron alennuksen toteuttamista, eikä Finanssivalvonnalla ole ollut huomauttamista asiassa. Mikäli korkotaso nousee tulevaisuudessa, yhtiö maksaa laskuperustekoron lisäksi asiakashyvitystä vakuutusyhtiölain 13 luvun 2 §:ssä säädetyn kohtuusperiaatteen mukaisesti.
Vastineen mukaan A on allekirjoittaessaan vakuutushakemuksen saanut esitteen vakuutussäästämisestä sekä vakuutusehdot. Esitteen sivulla 5 otsikon "Korkotuottoinen [tuotenimi]" alla todetaan, että laskuperustekorko on tällä hetkellä 2,5 % (1.1.2005). Myös sivulla 10 olevien esimerkkien kohdalla todetaan, että laskuperustekoroksi on oletettu 2,5 prosenttia. Vakuutusyhtiö ei ole luvannut, että laskuperustekorko on kiinteä ja että sitä ei voi muuttaa. Yhtiön mukaan vakuutusmaksusta perittävän kustannuksen alentaminen 8 prosentista 5 prosenttiin liittyy laskuperustekoron muuttamiseen. Mikäli laskuperustekoron alennus ei toteudu, ei vakuutusmaksusta perittävä kustannus alene.
Vakuutuslautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä täydentämään vastinettaan sen osalta, kuinka laskuperustekoron ja vakuutusmaksusta veloitettavan kustannusosuuden muutos vaikuttaa vakuutuksen rahastoon ja vakuutetulle maksettavan eläkkeen määrään. Vakuutusyhtiö on esittänyt lisävastineessaan näitä määreitä koskevat laskelmat ilman ehtomuutosta ja ehtomuutoksen huomioiden. Lisäksi vakuutusyhtiö on esittänyt laskelman, jossa selvitetään sen vastuulla olevien yksilöllisten 2,5 prosentin laskuperustekorolla sovittujen eläkevakuutusten keskimääräistä sisältöä. Yhtiön mukaan laskelmat on tehty maksusuunnitelman mukaisella vakuutusmaksulla sekä alkuperäisellä eläkeajalla. Laskelmissa ei ole otettu huomioon asiakashyvityksiä, mutta niissä on huomioitu kuolevuushyvitys ja eläkkeen maksatuskulu, koska niiden vaikutus kuukausieläkkeen suuruuteen on neutraali eivätkä ne vaikuta laskelmien vertailukelpoisuuteen.
Lisävastineen mukaan A:n kuukausieläkkeen suuruus laskettuna koko maksusuunnitelman ja eläkeajan osalta 2,5 prosentin laskuperustekorolla olisi 143,63 euroa ja eläkesäästön suuruus eläkkeen alkaessa 30.11.2030 olisi yhteensä 15 366,89 euroa. A:n kuukausieläkkeen suuruus koko maksusuunnitelman ja eläkeajan osalta siten, että ennen 1.1.2017 maksettuja vakuutusmaksuja hyvitetään 2,5 prosentin laskuperustekorolla sekä 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettuja vakuutusmaksuja 1 prosentin laskuperustekorolla, olisi 134,44 euroa ja eläkesäästön suuruus eläkkeen alkaessa 30.11.2030 olisi yhteensä 14 839,90 euroa. A:n maksusuunnitelman mukaisten vakuutusmaksujen yhteissumma on 12 040,00 euroa.
Lisävastineen mukaan yhtiön vastuulla olevien yksilöllisten eläkevakuutusten keskimääräinen kuukausieläke alun perin 2,5 prosentin laskuperustekorolla sovituissa vakuutuksissa laskettuna koko maksusuunnitelman ja eläkeajan osalta 2,5 prosentin laskuperustekorolla on 535,37 euroa ja keskimääräinen eläkesäästö keskimääräisen eläkeajan alkaessa 30.11.2032 alkaessa on 41 025,86 euroa. Keskimääräinen kuukausieläkkeen suuruus koko maksusuunnitelman ja eläkeajan osalta siten, että ennen 1.1.2017 maksettuja vakuutusmaksuja hyvitetään 2,5 prosentin laskuperustekorolla sekä 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettuja vakuutusmaksuja 1 prosentin laskuperustekorolla, on 498,70 euroa ja keskimääräinen eläkesäästö keskimääräisen eläkeajan 30.11.2032 alkaessa 39 162,25 euroa. Maksusuunnitelman mukaisten vakuutusmaksujen keskimääräinen yhteissumma taas on 31 600 euroa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutussopimuslain 20.2 a §:ssä säädetty huomioiden ollut oikeus muuttaa henkivakuutuksen sopimusehtoja.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 2.2 §:n (Määritelmiä) mukaan eläkevakuutusta pidetään tätä lakia sovellettaessa henkivakuutuksena.
Vakuutussopimuslain 20.2 a §:n (Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen) mukaan henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja voidaan muuttaa vain, jos muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen vuoksi eikä vakuutussopimuksen sisältö muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.
Vakuutusyhtiölain 13:2.1 §:n mukaan päätettäessä lisäetujen antamisesta vakuutuksille, joille on vakuutussopimuksessa annettu oikeus vakuutusten tuottaman ylijäämän perusteella mahdollisesti annettaviin lisäetuihin, on kohtuullisessa määrin otettava huomioon sekä näille vakuutuksille annettavien lisäetujen kokonaismäärän että niiden jakautumisen osalta näiden vakuutusten tuottaman ylijäämän määrä ja muodostumistapa. Lisäedut eivät saa vaarantaa yhtiön 11 luvun mukaisten pääomavaatimusten täyttymistä tai lisäetujen tason jatkuvuutta.
Vakuutusehtojen kohdan 9 (Vakuutussopimuksen muuttaminen) alakohdan 9.2 mukaan yhtiöllä on oikeus muuttaa vakuutusehtoja, vakuutusmaksujen laskuperusteita ja muita sopimusehtoja, kun muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen, korkotason muutoksen tai ennalta arvaamattoman olosuhteiden muutoksen vuoksi.
Sopimusehtoja voidaan muuttaa korkeintaan muutoksen perustetta vastaavasti.
Yhtiöllä on oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.
Muutos tulee voimaan seuraavan kalenterivuoden alusta lukien ja yhtiö ilmoittaa muutoksesta viimeistään 30 päivää aikaisemmin.
Vakuutusehtojen kohdan 40 (Vakuutussäästö) alakohdan 40.2 mukaan vakuutussäästöä hyvitetään laskuperustekorolla, jonka määrä on enintään sosiaali- ja terveysministeriön kulloinkin vahvistama vuotuinen enimmäiskorko. Hyvitettävä laskuperustekorko lasketaan vakuutussäästön päiväsaldon mukaan.
Laskuperustekoron lisäksi vakuutussäästölle voidaan antaa asiakashyvitys, jonka määrään vaikuttaa yhtiön tulos. Annettavan asiakashyvityksen määrän ja sen ehdot vahvistaa yhtiön hallitus. Mikäli asiakashyvitys annetaan, se lisätään vakuutussäästöön joulukuun viimeisenä päivänä. Vakuutussäästö, joka on ollut osan kalenterivuotta yhtiön hoidettavana, saa hyvityksen vastaavilta kalenteripäiviltä. Asiakashyvitystä ei kuitenkaan anneta siltä vuodelta, jonka aikana vakuutus on päättynyt.
Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa
Valituksen oltua Vakuutuslautakunnan ensimmäisen jaoston käsiteltävänä asia on Vakuutuslautakunnan puheenjohtajan päätöksellä siirretty ratkaistavaksi laajennetussa jaostossa.
Asian arviointi
a) Vakuutussopimuslakia sovellettaessa eläkevakuutusta pidetään henkivakuutuksena. Vakuutuksenantaja ei voi irtisanoa henkivakuutusta päättymään lukuun ottamatta eräitä vakuutussopimuslaissa määriteltyjä vakuutuksenottajan tai vakuutetun velvollisuuksien laiminlyöntitilanteita. Vakuutussopimuslain mukaan eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta vakuutusehtojen mukaan laskettuun vakuutuksen säästöosuuteen eli takaisinostoarvoon. A:n eläkevakuutuksessa takaisinosto-oikeutta on rajoitettu vakuutusehdoissa. Rajoituksen sisältö perustuu niihin tuloverolain säännöksiin, jotka määrittävät vapaaehtoisen eläkevakuutuksen verokohtelua.
b) Vakuutusyhtiö on ilmoittanut muuttavansa laskuperustekorkoa korkotason muutoksen vuoksi. Se on laskenut laskuperustekorkoa 2,5 prosentista 1,0 prosenttiin. Samalla kun vakuutusyhtiö on laskenut laskuperustekorkoa, se on laskenut vakuutusmaksusta perittävän maksun määrää 8 prosentista 5 prosenttiin. Muutokset koskevat vakuutusmaksuja, jotka maksetaan 1.1.2017 tai sen jälkeen.
c) Vakuutussopimuslain 20.2 a §:ssä on erityinen henkivakuutuksen sopimusehtojen muuttamista koskeva säännös. Se rajaa vakuutusyhtiön oikeuden muuttaa henkivakuutuksen sopimusehtoja vain sellaisiin tilanteisiin, joissa muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen vuoksi. Henkivakuutuksen sopimusehtojen muuttamista koskevien lain esitöiden mukaan (HE 114/1993, s. 38) muutoksen on oltava huomattava ja sellainen, että sitä ei ole voitu ennakolta ottaa huomioon tavanomaisessa riskinmäärityksessä. Lisäksi laissa edellytetään, että muutoksen johdosta vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Vakuutusyhtiö on varannut vakuutukseen sovellettavien sopimusehtojen kohdassa 9.2 tämän muutosoikeuden.
d) Henkivakuutuksen sopimusehtoja ei voida muuttaa pelkästään sillä perusteella, että korkotasossa on tapahtunut muutos, vaan laki edellyttää lisäksi korkotason muutoksesta johtuvan erityisen syyn olemassaoloa. Vakuutussopimuslain esitöissä ei ole tarkennettu sitä, minkälaisissa olosuhteissa sopimusehtojen muuttamiseen on erityistä syytä. Voimassa olevan vakuutussopimuslain valmistelua edeltäneen oikeusministeriön henkilövakuutuslakiehdotuksen (Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 16/1985, s. 176–177) mukaan ”[e]rityisellä syyllä tarkoitettaisiin jotakin sellaista yllättävää -- korkotasossa tapahtunutta muutosta, jonka johdosta vakuutuksen ylläpitäminen alunperin sovituilla maksuilla ja ehdoilla ei enää ole mahdollista. Muutoksen tulisi olla sellainen, ettei sitä tavanomaisessa riskinmäärityksessä ole voitu ennakolta havaita, minkä lisäksi vaadittaisiin, että muutos on huomattava”.
e) Vakuutussopimuslaissa tai sen esitöissä ei ole myöskään yksilöity sitä, minkälaisia seikkoja korkotason muutosta arvioitaessa tulisi pitää silmällä. Tällaisen määrittelyn puuttuessa Vakuutuslautakunta katsoo, että arvioinnissa lähtökohtana tulee pitää yleistä korkotasoa. Lautakunta ei pidä riittävänä tarkastella pelkästään valtion joukkovelkakirjalainojen korkoja, vaan tarkastelussa tulee huomioida myös esimerkiksi keskeiset markkinakorot ja niiden kehitys sekä markkinoilla talletuksille myönnettävät korot. Yleisen korkotason muutosta ja sen ennakoimattomuutta pitkäaikaisessa henkivakuutustoiminnassa arvioitaessa tarkastelua ei voida tehdä pistemäisesti, vaan huomiota tulee kiinnittää korkojen pidempiaikaiseen tasoon ja kehitysnäkymiin.
f) Vakuutusyhtiö on vastineessaan selvittänyt Suomen valtion 10-vuotisten joukkovelkakirjalainojen korkotasoa. Vakuutusyhtiön mukaan se ei pysty sijoittamaan eläkevakuutusmaksuja niin, että niille saisi 2,5 prosentin tuoton. Se kertoo pyrkivänsä ehtomuutoksella varmistamaan, että se pystyy maksamaan 31.12.2016 mennessä karttuneille eläkesäästöille alentamattoman laskuperustekoron mukaisen tuoton. Selvityksen mukaan nyt tarkasteltavista 2,5 prosentin laskuperustekorolla myönnetyistä vapaaehtoisista eläkevakuutuksista on sovittu keskimäärin vuonna 2006. A on sopinut vakuutuksestaan vuonna 2005. Vakuutusyhtiön esittämän selvityksen perusteella Suomen valtion 10-vuotisten joukkovelkakirjalainojen korkotaso on olennaisesti alentunut verrattaessa 1990-luvun jälkipuolen ja 2010-luvun puoliväliä. Arvioita vakuutussopimuslain 20.2 a §:n mukaisesta korkotason muutoksesta ei voida kuitenkaan tehdä suoraan valtion joukkovelkakirjalainojen korkotason muutosta tarkastelemalla.
g) Vakuutuslautakunta pitää yleisesti tunnettuna, että viime vuosina markkinakorot ovat olleet poikkeuksellisen matalia tai negatiivisia. Myös talletuksille maksettavat korot ovat olleet poikkeuksellisen matalia. Markkinakorkojen ja talletuksille maksettavien korkojen tasossa on tapahtunut muutos, kun verrataan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliä nyt vallitsevaan tilanteeseen. Kuitenkin tarkasteltaessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliä edeltäneitä vuosia voidaan todeta markkinakoroissa vallinneen alle 2,5 prosentin taso. Vakuutusyhtiön vastineista ei ilmene, että tarkasteltavana olevan vakuutuskannan vakuutussopimusten vastuut olisivat korkotason muutoksen seurauksena vaarantaneet vakuutusyhtiön vakavaraisuutta. Yhtiö ei ole myöskään tarkemmin selvittänyt syitä, joiden nojalla sen olisi ollut välttämätöntä toteuttaa näiden vakuutuksien vastuuseen liittyvää sijoitustoimintaa vastineessaan kuvaamallaan tavalla.
h) Vakuutuslautakunta katsoo, että 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä yleisen korkotason ennakoitavissa olleet kehitysnäkymät ovat olleet erilaiset kuin esimerkiksi 1990-luvun jälkipuolella. Todennäköisyys korkotason pysyväisluonteisesta matalasta tasosta on lisääntynyt. Tätä seikkaa on henkivakuutustoiminnassa osaltaan huomioitu siten, että 1.3.2003 lukien uudesta henkivakuutuksesta on viranomaismääräyksestä johtuen saanut sopia enintään 2,5 prosentin laskuperustekorolla. Viime vuosina yleinen korkotaso on ollut poikkeuksellisen matala. Tarkasteltaessa tapahtuneen korkotason muutoksen ennakoimattomuutta näiden vakuutusten myöntämisajankohdan näkökulmasta, pitkän erityisen matalan korkotason mahdollisuus on näyttäytynyt todennäköisempänä kuin 1990-luvulla. Huomioiden tämän seikan ja sen, että vakuutusyhtiö ei ole osoittanut korkotason muutoksen johtavan näitä vakuutuksia koskevan vastuun osalta esimerkiksi vakuutusyhtiön vakavaraisuuden vaarantumiseen tai eri vakuutuksenottajaryhmien eriarvoiseen kohteluun, katsoo Vakuutuslautakunta jääneen selvittämättä, että käsillä olisi vakuutussopimuslain 20.2 a §:n mukaisen erityinen syy vapaaehtoisen eläkevakuutuksen sopimusehtojen muuttamiselle. Asian ratketessa yllä selostetuin perustein, Vakuutuslautakunta ei tarkastele sitä, onko vakuutussopimuksen sisältö muuttunut olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.
i) Vakuutusyhtiön tekemä laskuperustekoron alentamista koskeva ehtomuutos ei ole tullut tehokkaasti voimaan. Tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiö ei ole myöskään sidottu laskuperustekoron alentamiseen liittyvään vakuutusmaksusta perittävän maksun alentamiseen.
Lopputulos
Vakuutusyhtiön tekemä ehtomuutos eli laskuperustekoron ja vakuutusmaksusta perittävän kustannuserän muuttaminen ei ole tullut voimaan. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä hyvittämään A:n vakuutusta myös 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettavien vakuutusmaksujen osalta 2,5 prosentin laskuperustekorolla. Vakuutusyhtiö voi periä näistä vakuutusmaksuista alkuperäisen sopimuksen mukaisen 8 prosentin kustannuksen.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat laajennetussa jaostossa Vakuutuslautakunnan puheenjohtaja Melander, puheenjohtajat Norros ja Raulos sekä jäsenet Ahlroth ja Kummoinen. Eri mieltä olleiden puheenjohtaja Norio-Timosen sekä jäsenien Helenius ja Niklander lausunnot ovat liitteenä.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Vakuutuslautakunnan puheenjohtaja Melander
Sihteeri Korkeamäki
Liite ratkaisusuositukseen VKL 304/16
Eri mieltä olevien lausunnot
Jäsenet Helenius ja Niklander: Olemme samaa mieltä enemmistön kanssa kohdista a-f. Muilta osin katsomme asiassa seuraavaa.
On yleisesti tunnettuna, että viime vuosina markkinakorot ovat olleet poikkeuksellisen matalia tai negatiivisia. Myös talletuksille maksettavat korot ovat olleet poikkeuksellisen matalia. Markkinakorkojen ja talletuksille maksettavien korkojen tasossa on tapahtunut merkittävä muutos, kun verrataan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin tilannetta nyt vallitsevaan tilanteeseen. Kun nykyistä korkotasoa tarkastellaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä ennakoitavissa olleiden kehitysnäkymien perusteella, pitkäksi muodostuneen erittäin matalan tai negatiivisen korkotason kausi on ollut ennakoimaton. Verrattuna 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen tilanteeseen ja vakuutuksille tuolloin sovittuun 2,5 prosentin laskuperustekorkoon korkotasossa on siten tapahtunut merkittävä muutos.
Vakuutusyhtiön vastineen mukaan se ei pysty sijoittamaan eläkevakuutusmaksuja niin, että se saisi niille 2,5 prosentin tuoton. Vakuutusyhtiön vakavaraisuus vaarantuu, kun yhtiön vakuutusmaksuille saama tuotto jää pitkäaikaisesti alle vakuutuksiin hyvitettävän laskuperustekoron. Korkotason määrällinen aleneminen ja ennen kaikkea korkotason jääminen pitkäaikaisesti kysymyksessä olevien vakuutussopimusten myöntämisajan korkotasoa alhaisemmaksi muodostavat kuitenkin yllä kuvatut seikat huomioiden vakuutussopimuslain 20.2 a §:n mukaisen erityisen syyn vakuutusehtojen muuttamiselle. Vakuutusyhtiö on osoittanut korkotason muutoksesta johtuvan perusteen muuttaa näiden vapaaehtoisten eläkevakuutuksien laskuperustekorkoa koskevaa sopimusehtoa.
Vakuutusehtojen mukaan vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja voidaan muuttaa korkeintaan muutoksen perustetta vastaavasti. Kun käsillä on yleisen korkotason muuttumista koskeva muutosperuste, tulee ehtomuutoksen merkitystä verrata yleisessä korkotasossa tapahtuneen muutoksen suuruuteen. Katsomme, että verrattaessa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin korkotasoa ehtomuutoksen toteuttamishetken korkotasoon yleisessä korkotasossa on tapahtunut määrällinen muutos, joka oikeuttaa vakuutusyhtiön tekemään muutokseen eli laskuperustekoron laskemiseen 2,5 prosentista 1,0 prosenttiin ja samalla tehtävään vakuutusmaksusta perittävän kustannuksen alentamiseen 8 prosentista 5 prosenttiin.
Vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta muuttaa henkivakuutuksen sopimusehtoja yksin sillä perusteella, että muutokseen on erityistä syytä korkotason muutoksen vuoksi. Lisäksi edellytetään, että muutoksen johdosta vakuutussopimuksen sisältö ei muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Vakuutussopimuslain sanamuodon perusteella muutoksen olennaisuutta voidaan arvioida sekä koko vakuutuskantaa eli samoilla vakuutusehdoilla ja laskuperusteilla sovittujen vakuutusten joukkoa että yksittäistä vakuutuksenottajaa ja hänen asemaansa koskevilla perusteilla. Vakuutussopimuslain 20 a §:ssä tarkoitetut vakuutusmaksun ja muiden sopimusehtojen muutosperusteet koskevat pykälässä edellytettyjen tekijöiden luonteen perusteella aina koko vakuutuskantaa. Henkivakuussopimuksen sisällön muuttamista koskevan rajoituksen tarkoituksena on suojata vakuutuksenottajaa olennaisilta ehtomuutoksilta. Tämän takia muutoksen merkityksellisyyttä tulee tarkastella vakuutuksenottajan näkökulmasta. Vaikka vakuutussopimuslain 20 a §:n muutosperusteet koskevat koko vakuutuskantaa koskevia seikkoja, henkivakuutussopimuksen muutoksen olennaisuutta rajoittava säännös suojaa viime kädessä yksittäistä vakuutuksenottajaa.
Finanssivalvonta on kannanotossaan 3/2014 käsitellyt henkivakuutuksen ehtojen muuttamista vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen johdosta. Kannanoton mukaan Finanssivalvonta tulkitsee sopimuksen sisällön olennaiseksi muutokseksi esimerkiksi sen, että vakuutuksenottajalle jo kertynyttä etuutta ja sille luvattua laskuperustekorkoa heikennetään. Tässä tapauksessa kertyneille vakuutussäästöille maksetaan edelleen 2,5 % laskuperustekorkoa eli kertynyttä etuutta ei heikennetä. Tulevat vakuutusmaksut eivät ole sitovia, joten vakuutuksenottajalla on mahdollisuus koska tahansa lopettaa vakuutusmaksujen maksaminen.
Vapaaehtoisen eläkevakuutussopimuksen tarkoituksena on kerryttää vakuutusmaksujen ja niille annettavien hyvitysten perusteella eläkettä. Kysymyksessä on sidottu säästämisen muoto, jonka tarjoama eläke-etuus tulee käytettäväksi vakuutuksenottajan toimeentulona. Vakuutuksenottajalle on vapaaehtoisen eläkevakuutuksen kohdalla keskeistä se, millaisen eläke-etuuden sopimus hänelle antaa. Laskuperustekoron alentaminen vähentää vakuutuksen kokonaistuottoa, mikä pienentää vakuutuksen perusteella muodostuvan eläke-etuuden määrää. Katsomme, että arvioitaessa tässä tapauksessa sitä, onko vakuutussopimus muuttunut olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna, ratkaisevaa ei ole se, kuinka suuri korkoprosentin muutos on, vaan se, millainen vaikutus tuottoa pienentävällä ehtomuutoksella on vakuutussopimuksen muodostamaan eläke-etuuteen.
Vakuutussopimuslain mukaan muutoksen olennaisuutta tulee arvioida vertaamalla muutettua sopimusta alkuperäiseen sopimukseen. Vakuutussopimuksen mukaan vakuutuksenottaja voi poiketa vakuutuksen maksusuunnitelmasta maksamalla vakuutusmaksuja maksusuunnitelmaa vähemmän tai enemmän. Lisäksi vakuutetulla on oikeus muuttaa eläkeaikaa vakuutusehdoista ilmenevällä tavalla. Vakuutussopimukseen alun perin sovittu maksusuunnitelma ja eläkeaika osoittavat kuitenkin sopimuksen alkuperäisen sisällön, jonka perusteella vakuutuksenottaja on muodostanut perustellun käsityksen vakuutussopimuksen mahdollistavista etuisuuksista. Tämän takia sopimuksen sisällön muuttumista tarkasteltaessa arvioinnin lähtökohtana on perusteltua pitää vakuutussopimusten alkuperäisten maksusuunnitelman ja eläkeaikojen perusteella muodostuvia etuuksia.
Laskuperustekorkoisessa vapaaehtoisessa eläkevakuutuksessa vakuutetulle maksettava eläke muodostuu vakuutuksenottajan maksamista vakuutusmaksuista sekä laskuperustekorosta ja mahdollisista asiakashyvityksistä muodostuvasta tuotosta. Vakuutussäästöä hyvitetään laskuperustekorolla myös eläkeaikana. Vakuutusyhtiön ilmoittama laskuperustekoron muutos pienentää vakuutuksen tuottoa. Laskuperustekoron ja vakuutusmaksusta perittävän maksun muutos ei koske ennen 1.1.2017 maksettuja vakuutusmaksuja. Näin ollen alun perin sovitun laskuperustekoron ohella ehtomuutoksesta seuraavaan eläke-etuuden muuttumiseen vaikuttaa erityisesti se, kuinka kauan vakuutusmaksuja on maksettu, sekä se, kuinka kauan maksusuunnitelman mukaista säästöaikaa on jäljellä. Arvioinnissa tulee tarkastella ehtomuutoksen vaikutusta tuoton kertymiseen yli koko vakuutussopimuksen voimassaoloajan.
Tämän vakuutuskannan vakuutussopimukset on solmittu keskimäärin vuonna 2006, joten näissä vakuutuksissa vakuutusmaksuja on maksettu noin 10 vuotta. Keskimääräisellä vakuutuksenottajalla on jäljellä maksusuunnitelman mukaista säästöaikaa noin 16 vuotta. Vakuutusyhtiön esittämän laskelman perusteella maksusuunnitelman mukaisia maksuja maksavan keskimääräisen vakuutetun kohdalla muutos vähentäisi vakuutetun näkökulmasta vakuutukseen tuottoa, kun tarkastellaan eläkkeinä maksettavaa kokonaissummaa vähennettynä kaikilla maksusuunnitelman mukaisilla vakuutusmaksuilla, noin 23 prosenttia ilman mahdollisen asiakashyvityksen osuutta. Tämä pienentäisi keskimääräisen vakuutetun kohdalla kuukausieläkettä noin 6,8 prosenttia. Euromääräisesti tämä merkitsisi keskimäärin kuukausieläkkeen alenemista 535,37 eurosta 498,70 euroon. Vakuutusyhtiön ilmoittaessa muutoksesta A:lla on ollut jäljellä maksusuunnitelman mukaista säästöaikaa noin 14 vuotta. Hänen vuonna 2005 sovitun vakuutussopimuksen kohdalla vakuutuksen kokonaistuotto vähenisi edellä kuvatulla tavalla tarkasteltuna muutoksen johdosta noin 21,2 prosenttia, mikä johtaisi kuukausieläkkeen pienenemiseen noin 6,4 prosentilla. Euromääräisesti tämä merkitsisi A:n kohdalla alkuperäisen sopimuksen sisällön muodostaman kuukausieläkkeen alenemista 143,63 eurosta 134,44 euroon.
Tarkasteltaessa tämän vakuutuskannan vakuutuksia keskimäärin vakuutusyhtiön ilmoittama ehtomuutos ei vaikuta merkittävästi vakuutussopimuksen perusteella yli vakuutuksen voimassaoloajan muodostuvaan kokonaistuottoon eikä muuta olennaisesti vakuutuksesta maksettavan kuukausieläkkeen määrää suhteellisesti tai euromääräisesti tarkasteltuna. A:n vakuutussopimuksen kohdalla ehtomuutoksen vaikutus vakuutussopimuksen kokonaistuottoon ja kuukausieläkkeen määrään on vielä pienempi kuin vakuutuskannassa keskimäärin. A:n vakuutuksessa laskuperustekoron alentaminen 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettavien vakuutusmaksujen osalta 2,5 prosentista 1,0 prosenttiin samalla, kun vakuutusmaksusta perittävää maksua alennetaan 8 prosentista 5 prosenttiin, ei muuta olennaisesti vakuutussopimuksen sisältöä alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.
Katsomme, että vakuutusyhtiön tekemä ehtomuutos on tullut tehokkaasti voimaan. Toteamme lopuksi, että vakuutusyhtiön tulee vakuutusyhtiölain 13:2.1 §:stä ilmenevän kohtuusperiaatteen mukaisesti jakaa ylijäämäänsä sellaisille vakuutussopimuksille, jotka ovat oikeutettuja lisäetuihin. Tämä koskee muun ohella myös sellaista mahdollista ylijäämää, joka muodostuu korkotason mahdollisen myöhemmän nousemisen johdosta.
Puheenjohtaja Norio-Timonen: Olen samaa mieltä enemmistön kanssa kohdista a-f. Korkotason muutosta koskevan perusteen olemassaolosta olen samaa mieltä kuin jäsenet Helenius ja Niklander. Arvioidessani sitä, muuttuko vakuutussopimuksen sisältö olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna, päädyn seuraavaan.
Vakuutussopimuslain 20 a §:ssä tarkoitetut vakuutusmaksun ja sopimusehtojen muutosperusteet koskevat pykälässä edellytettyjen tekijöiden luonteen perusteella aina koko vakuutuskantaa. Katson, että tarkasteltaessa ratkaisun kohteena olevan vakuutuskannan vakuutuksia keskimäärin vakuutusyhtiön ilmoittama ehtomuutos vaikuttaa merkittävästi vakuutussopimuksen perusteella yli vakuutuksen voimassaoloajan muodostuvaan kokonaistuottoon sekä muuttaa olennaisesti vakuutuksesta maksettavan kuukausieläkkeen määrää sekä suhteellisesti että myös euromääräisesti tarkasteltuna. A:n kohdalla ehtomuutoksen vaikutus vakuutussopimuksen kokonaistuottoon ja kuukausieläkkeen määrään on prosentuaalisesti likimain keskiarvon mukainen. Katson, että laskuperustekoron alentaminen 1.1.2017 ja sen jälkeen maksettavien vakuutusmaksujen osalta 2,5 prosentista 1,0 prosenttiin muuttaa olennaisesti vakuutussopimuksen sisältöä alkuperäiseen sopimukseen verrattuna, vaikka vakuutusmaksusta perittävää kustannusta samalla alennetaan 8 prosentista 5 prosenttiin. Uusille säästöille mahdollisesti maksettavan asiakashyvityksen osuus ei tässä tapauksessa kumoa sisällön muutoksen olennaisuutta, sillä riski tällä tavalla muodostuvan tuoton osuudesta jää vakuutuksenottajapuolelle.
Katson, että vakuutusyhtiön tekemä ehtomuutos johtaisi vakuutussopimuksen sisällön muuttumiseen olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Tämän takia laskuperustekoron ja vakuutusmaksusta perittävän kustannuserän muutokset eivät ole tulleet tehokkaasti voimaan. Kun vakuutusyhtiön tekemä laskuperustekoron alentamista koskeva ehtomuutos ei ole tullut tehokkaasti voimaan, ei vakuutusyhtiö ole sidottu laskuperustekoron alentamiseen liittyvään vakuutusmaksusta perittävän kustannuksen alentamiseen.