Tapahtumatiedot

Vakuutettuina olevien puolisoiden A:n ja B:n 1950-luvulla rakennetussa, 1975 peruskorjatussa ja 1983 ja 1997 laajennetussa omakotitalossa havaittiin loppuvuodesta 2010 hajuhaittaa lähinnä eteisen ja tuulikaapin alueella. Hajun syytä selvitti vahinkokartoitusyritys, joka totesi tuulikaapin seinälevyissä vaurioita ja vaurion merkkejä alapohjassa. Alapohjassa oli runsaasti ureaformaldehydiä, joka esti alapohjan riittävän tuuletuksen. Lisäksi alapohjan tuuletusväli oli muutenkin erittäin pieni, noin 10 cm, jonka vuoksi esimerkiksi maakosteus pääsi helposti tiivistymään alapohjarakenteisiin. Vuotoja ei todettu. Raportissa suositeltiin alapohjan tuuletuksen tehostamista ja kylpyhuoneen peruskorjausta.

Kesällä 2011 talossa aloitettiin keittiöremontti, johon liittyvien purkutöiden yhteydessä havaittiin rakenteissa huomattavaa kastumista. Syyksi epäiltiin astianpesukoneen vuotoa. Havainnon jälkeen tehdyssä kosteuskartoituksessa todettiin, ettei avatuilla osilla ollut ryömintätiloissa minkäänlaista tuuletusta tai tuuletusaukkoja sokkelissa. Tästä johtuen alapohjan ja seinien alimmissa puuosissa oli havaittavissa kohonneita kosteusarvoja ja lahovaurioita. Keittiön vesipisteen lähellä oli mahdollisesti ollut jotakin pidempiaikaista vuotoa, koska yksi kantava tukipuu oli vesimärkä ja yksi lahonnut kokonaan pois. Asukkaiden kertoman perusteella vuotoa oli mahdollisesti ollut myös jääkaapin kohdalla, mutta kartoitushetkellä jäljellä olleissa rakenteissa ei enää havaittu merkittäviä vaurioita. Kerrotun mukaan myös WC-istuimen kohdalla oli ollut puurakenteissa lahonnut kohta. Rossipohjan puuosat olivat olleet maapinnan tasalla, niiden alapuolella oli matala ilmatila ja maapohja oli savea, paikoin hieman hiekkaa päällä. Ilmavälissä kosteusarvot olivat olleet jatkuvasti korkeita, koska ilmanvaihtoa kyseiseen tilaan ei ollut. Aiemman kartoitusraportin mukaan pesuhuoneen lattiakaivo ei ollut tiivis, joten vettä valuu mahdollisesti pohjalaatan päälle.

A ja B hakivat vahingoista korvausta kotivakuutuksesta. Tuulikaapin hajuhaittaan liittyvässä asiassa vakuutusyhtiö antoi korvauspäätöksen 16.12.2010. Yhtiö totesi, ettei hajuhaitan syyksi ollut ilmennyt mikään vakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma, kuten putkivuoto. Haettua korvausta ei siten maksettu. A:n ja B:n reklamaation perusteella vakuutusyhtiö antoi uuden, edelleen kielteisen korvauspäätöksen 15.11.2013. Astianpesukoneen vuotovahingon osalta vakuutusyhtiö maksoi 6.7.2011 3.000 euron korvauksen omavastuulla vähennettynä. Valtaosa omakotitalon vaurioista jäi korvauksen ulkopuolelle, koska vakuutusyhtiö katsoi niiden syyksi rakennusvirheistä johtuvat pitkäaikaiset kosteusvauriot.

Asiakkaan valitus

A ja B ilmoittavat tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja katsovat, että hajun ja muiden talossa todettujen vaurioiden syy on vuodenvaihteessa 2001–2002 talon sokkelin ulkopuolella tapahtunut äkillinen putkirikko, josta aiheutunutta vahinkoa ei ole kunnolla korjattu. Talo on aikanaan rakennettu silloisten rakentamismääräysten mukaan ja hyväksytty vakuutettavaksi. Siten rakennusmääräyksiinkään ei voi vedota.

A ja B viittaavat lisäksi vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän kesällä 2011 lähettämään tekstiviestiin, jossa ilmoitettiin tuolloin havaitun rakennusvahingon korvattavuudesta. Kyse on sitovasta korvauspäätöksestä, josta yhtiö ei voi perääntyä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa.

Vuonna 2010 todetusta hajuhaitasta on annettu kirjallinen päätös 16.12.2010. Vahinkokartoituksessa on tämän vahingon osalta todettu, että alapohjassa on paljon ureaformaldehydiä, joka estää alapohjan riittävän tuuletuksen, minkä lisäksi tuuletusväli on muutoinkin erittäin pieni. Maakosteus pääsee tiivistymään alapohjarakenteisiin. Kyse ei ole korvattavasta vahinkotapahtumasta. Lisäksi yhtiö katsoo, että asia on vakuutussopimuslain 74 §:n nojalla vanhentunut, eikä sitä siten tule käsitellä Vakuutuslautakunnassa.

Vuonna 2011 todetun vahingon osalta yhtiö toteaa, että ilmoitettu astianpesukoneen vuotovahinko on sinänsä katsottu korvattavaksi, tästä lähetetty asiakkaalle tekstiviesti ja astianpesukoneen vuodon osuutta vastaava 3.000 euron korvaus maksettu asiakkaille. Korvauspäätös on annettu 6.7.2011. Siltä osin, kuin vahinko on purkutöiden yhteydessä todettu laajemmaksi, yhtiö viittaa vahinkokartoituksen tietoihin. Kartoituksessa on havaittu alapohjan ja seinien alimmissa puuosissa kohonneita kosteusarvoja ja lahovaurioita, jotka ovat johtuneet siitä, ettei ryömintätilassa ole ollut tuuletusta. Lisäksi pesuhuoneen lattiakaivo ei aiemman raportin mukaan ole ollut tiivis, mistä on mahdollisesti seurannut veden valuminen pohjalaatan päälle. Salaojien toimivuudesta ei ole ollut tietoa. Kartoituksessa ei ole voitu todeta vaurioiden syyksi mitään vakuutuksesta korvattavaa vuotovahinkoa. Astianpesukoneen vahinkoa on pidetty mahdollisena, mutta siitäkään ei ole saatu varmuutta. Yhtiö pitää talon vaurioiden syynä rakennuksen alapohjan puutteellista tuuletusta ja pesuhuoneen lattiakaivon epätiiviyttä. Kyse ei ole vakuutusehtojen mukaan korvattavasta vahingosta. Mitä tulee tekstiviestillä annettuun korvauslupaukseen, tämä koskee vain astianpesukoneen vuotovahinkoa, minkä osuus onkin korvattu. Mahdollisten aiempien vuotovahinkojen korjaustöissä tapahtuneiden työvirheiden osalta yhtiö toteaa, ettei vakuutuksesta korvata työvirheistä aiheutuneita tai hitaasti kehittyneitä vahinkoja.

Lisäksi, mikäli katsotaan, että talossa todetut vahingot johtuvat vuodenvaihteessa 2001–2002 tapahtuneesta tonttijohdon vuodosta, vakuutusyhtiö huomauttaa, että korvausvaatimus on yleisten sopimusehtojen mukaan esitettävä yhtiölle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta ja joka tapauksessa kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtuman sattumisesta. Vahingosta on ilmoitettu vakuutusyhtiölle vasta 29.9.2013, jolloin oikeus korvaukseen on ollut jo vanhentunut.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, ovatko A:n ja B:n omakotitalossa havaitut kosteusvauriot johtuneet vakuutusehdoissa korvattavaksi määritellystä vahinkotapahtumasta. Lisäksi kyse on siitä, onko korvausvaatimus esitetty lain ja yleisten sopimusehtojen mukaisessa ajassa, onko A:n ja B:n valitusoikeus tuulikaapin hajuhaittaa koskevan päätöksen osalta vanhentunut ja onko vakuutusyhtiön tekstiviestiä astianpesukoneen vuotovahingon korvattavuudesta pidettävä yhtiötä sitovana korvauspäätöksenä koko havaitun vahingon osalta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutuskirjan mukaan A:n ja B:n kotivakuutus on sisältänyt äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman turvan, varkaus- ja ilkivaltaturvan, vuototurvan, LVI-laiteturvan, sähkölaiteturvan, paloturvan ja myrskyturvan.

Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. (1 mom.)

Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen. (2 mom.)

Vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.

Vakuutusehtojen kohdan 3.1 (Äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman turva) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. Ehtojen kohdan 3.5 (Vuototurva) mukaan vakuutuksesta korvataan rakennuksen kiinteän LVI-laitteen, -putkiston tai niihin kytketyn kulutuslaitteen äkillisen ja ennalta arvaamattoman rikkoutumisen seurauksena syntyneen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko.

Vakuutusehtojen kohdan 4 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata mm. vahinkoa, joka on aiheutunut

1) omaisuudelle tai esineelle mm. suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö- tai työvirheestä tai rakenne-, valmistus- tai aineviasta tai rakennusvirheestä. Vakuutuksesta ei korvata esimerkiksi vahinkoja, joissa vesi on päässyt rakenteeseen lattiakaivon ja rakenteiden liittymiskohdista (…).

2) hitaasti kehittyvistä tapahtumista, kuten mm. sienettymisestä, homehtumisesta, lahoamisesta.

Asian arviointi

1. Kanneaika

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei Vakuutuslautakunnan tule käsitellä asiaa tuulikaapin hajuhaittaa koskevan vahinkoilmoituksen osalta, koska tätä koskeva korvauspäätös on annettu 16.12.2010 ja asia tullut vireille Vakuutuslautakuntaan 7.5.2014 eli vakuutussopimuslain 74 §:n mukaisen kanneajan jo päätyttyä. Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan tuulikaapin hajuhaitasta on annettu korvauspäätös 16.12.2010. A:n ja B:n reklamaation perusteella yhtiö on kuitenkin 15.11.2013 antanut uuden korvauspäätöksen, johon on merkitty tuulikaapin hajuhaittaa koskevan vahinkoilmoituksen vahinkonumero. Näin ollen A:n ja B:n valitus on saapunut Vakuutuslautakuntaan kanneajan puitteissa ja lautakunta katsoo voivansa käsitellä asian myös tältä osin.

2. Korvausvaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen tonttijohdon vuodon osalta

Vakuutusyhtiö on katsonut, että A ja B ovat esittäneet korvausvaatimuksen vuodenvaihteessa 2001–2002 tapahtuneen tonttijohdon vuodon osalta vasta 29.9.2013 ja että mahdollinen oikeus korvaukseen on siten vanhentunut.

A:n ja B:n korvausvaatimuksessa on kyse omakotitalossa havaituista laajoista kosteusvaurioista. Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevien selvitysten mukaan vauriot on havaittu kesällä 2011 purkutöiden yhteydessä, jolloin asiasta on myös ilmoitettu vakuutusyhtiölle. Vakuutuslautakunnan käytössä on A:n ja B:n 5.8.2011 päivätty korvausvaatimus kunnan teknisille palveluille. Tämän vaatimuksen tietojen mukaan tonttijohdon vuoto on ollut A:n ja B:n tiedossa pian sattumisensa jälkeen, mutta talossa sittemmin todetut vauriot ovat ilmenneet vasta kesällä 2011.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain mukainen vuoden määräaika korvausvaatimuksen esittämiseen alkaa kulua, kun vakuutettu saa tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Edellä kerrotun mukaisesti vahinkoseuraamus eli omakotitalon laaja kosteusvaurio on tullut A:n ja B:n tietoon kesällä 2011, mitä aiemmin määräaika korvauksen hakemiselle ei ole voinut alkaa. A ja B ovat tehneet vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen tästä vahinkoseuraamuksesta samoin kesällä 2011. Ilmoitus on tehty ennen kuin oletetusta vakuutustapahtumasta eli tonttijohdon vuodosta on kulunut korvausvaatimuksen tekemiseen säädetty enimmäisaika 10 vuotta. Vakuutuslautakunta katsoo, että ilmoitus on tehty vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa.

3. Vahingon syy

Suomen voimassa olevan oikeuden yleisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos tämä on näytetty ja vakuutusyhtiö sen jälkeen haluaa vedota rajoitusehtoon, on näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen vakuutusyhtiöllä.

Vakuutuslautakunnalla on käytössään tuulikaapin hajuhaitan johdosta tehdyn vahinkokartoituksen raportti 12.11.2010 ja epäillyn astianpesukoneen vuodon jälkeen tehdyn vahinkokartoituksen raportti 5.7.2011. Kartoitusraportin 12.11.2010 mukaan tuulikaappi on pintamittauksessa havaittu kuivaksi. Tuulikaapin kattolevyn poiston jälkeen seinälevyissä on näkynyt mikrobivauriojälkiä. Kylpyhuoneessa on havaittu kohonneita arvoja pintamittauksessa. Kylpyhuoneen lattiakaivon ja korokerenkaan välinen saumakohta on silmämääräisestä tarkastettuna vaikuttanut epätiiviiltä. Raportissa suositellaan kylpyhuoneen peruskorjausta lähitulevaisuudessa sekä betonirakenteiden porareikämittauksia. 22.11.2010 on kuvattu alapohjan rakenteita ja todettu, että alapohjassa on paljon ureaformaldehydiä. Alapohjan tuuletusväli on muutenkin erittäin pieni, noin 10 cm, jonka vuoksi esimerkiksi maakosteus pääsee helposti tiivistymään alapohjarakenteisiin. Toimenpidesuosituksina on ollut tuulikaapin vaurioituneiden seinälevyjen poisto, seinärakenteiden tarkastusmittaus ja desinfiointi, mahdollisesti koneellinen kuivaus, alapohjan tyhjennys, sisäilman mittaus, alapohjasta materiaalinäytteiden otto lattian avatulta kohdalta ja tulosten perusteella lattian purun tarpeen arviointi.

Kartoitusraportin 5.7.2011 asiakkaan kertomien lähtötietojen mukaan asiakas on aloittanut keittiöremontin, jonka yhteydessä on löytynyt märkää lattiarakenteesta. Lattiaa on nyt avattu. Kyseessä on rossipohjainen rakennus. Asiakkaan mukaan rakenteet ovat aivan mädät. Aiheuttajaksi on epäilty astianpesukonetta tai poistoviemäriä. Rakennuksessa on aloitettu mittavat purkutyöt alapohjan vääränlaisten rakenteiden korjaamiseksi, purkutyön yhteydessä on havaittu mahdollisia vuotokohtia, jotka eivät liittyisi maakosteuteen. Kartoituksessa on havaittu, että avatuilla osilla ei ole ryömintätiloissa ollut minkäänlaista tuuletusta tai tuuletusaukkoja sokkelissa. Tästä johtuen alapohjan ja seinien alimmissa puuosissa on ollut havaittavissa kohonneita kosteusarvoja ja lahovaurioita. Keittiön vesipisteen lähellä on mahdollisesti ollut jotakin pidempiaikaista vuotoa, koska yksi kantava tukipuu on ollut vesimärkä ja osittain lahonnut kokonaan pois. Mahdollisesti jääkaapin kohdalla on asiakkaan kertoman mukaan ollut jotain vuotoa, mutta tästä ei ole ollut merkittäviä vauriojälkiä kartoitushetkellä jäljellä olleissa rakenneosissa havaittavissa. Asiakkaan kertoman mukaan myös WC-istuimen kohdalla on ollut puurakenteissa lahonnut kohta. Rossipohjan puuosat ovat olleet maan pinnan tasalla, niiden alapuolella matala ilmatila ja maapohja on savea. Koska tilaan ei ole ilmanvaihtoa, ilmavälin kosteusarvot ovat olleet jatkuvasti korkeita. Lisäksi pesuhuoneen lattiakaivo ei aiemman raportin mukaan ole ollut tiivis, joten vettä mahdollisesti valuu pohjalaatan päälle.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei käytettävissä olevista kartoitusraporteista ilmene vaurioiden syyksi vakuutusehdoissa tarkoitettua vuotovahinkoa tai muuta äkillistä ja ennalta arvaamatonta syytä. Molempien raporttien perusteella vauriot ovat enimmäkseen johtuneet talon alapohjan puutteellisesta tuuletuksesta. Vahinkojen syynä on vakuutusehdoissa korvauspiirin ulkopuolelle rajattu rakennevirhe. Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä ehtojen mukaisena.

4. Tekstiviestillä annetun korvauspäätöksen sitovuus

A ja B ovat katsoneet, että vakuutusyhtiön virkailijan tekstiviestillä antama ilmoitus rakennusvahingon korvattavuudesta on sitova päätös, jonka nojalla yhtiön tulee korvata koko ilmennyt vahinko. A:n ja B:n ilmoituksen mukaan tekstiviesti on ollut sisällöltään seuraavanlainen: ”Hei! Rakennusvahinkosi korvataan vakuutuksesta huomioiden mahdolliset vähennykset. Seuraavaksi laadimme vahinkokustannusarvion. Olemme sen jälkeen yhteydessä sinuun. Ystävällisin terveisin, [vakuutusyhtiö]/[virkailjan nimi].”

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön antama korvauspäätös sitoo lähtökohtaisesti vakuutusyhtiötä sopimusoikeudellisena tahdonilmaisuna hyvän vakuutustavan perusteella. Korvauspäätöksen lähtökohtainen sitovuus voi kuitenkin kumoutua esimerkiksi vakuutussopimuslain säännösten, oikeustoimilain mukaisten pätemättömyys- tai kohtuullistamisperusteiden tai mahdollisesti asiassa ratkaisun tekemisen jälkeen saadun uuden selvityksen perusteella. Vakuutussopimuslaissa ei ole määritelty sitä, millaista tahdonilmaisua pidetään vakuutusyhtiön korvauspäätöksenä. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä on kysymys yleensä niissä tapauksissa, joissa vakuutusyhtiö nimenomaisesti ilmoittaa vahinkoa koskevasta korvausratkaisustaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön virkailijan tekstiviestimuodossa annettua korvattavuusilmoitusta voidaan sinänsä pitää sitovana korvauspäätöksenä ilmoitetun astianpesukoneen vuotovahingon osalta. Viestissä on kuitenkin varaumia vahingon määrän osalta. Vakuutusyhtiö ilmoittaa, että vahinko korvataan vakuutuksesta huomioiden mahdolliset vähennykset ja että seuraavaksi laaditaan vahinkokustannusarvio. Vakuutusyhtiö on sittemmin katsonut, että astianpesukoneen vuotovahingon osuus korjauskustannuksista on 3.000 euroa ja maksanut tämänsuuruisen korvauksen A:lle ja B:lle. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole tekstiviesti-ilmoituksellaan sitoutunut korvaamaan kaikkia vahinkokartoituksen yhteydessä todettuja vaurioita, vaan ainoastaan ilmoitetun astianpesukoneen vuotovahingon osuuden. Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, että tämän vahingon osuus olisi korvattua 3.000 euroa suurempi. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen maksamaan asiassa enempää korvausta myöskään tekstiviestimuodossa annetun korvausilmoituksen perusteella.

Lopputulos

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita muutosta päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA