A sai opintotukilautakunnalta 14.2.2005 annetun ehdotuksen ja 24.11.2005 annetun päätöksen vuoden 2003 opintotuen osittaisesta takaisinperinnästä. Päätöksen mukaan A:n opintotukeen vaikuttava vuositulo oli ylittänyt hänen henkilökohtaisen vapaan tulonsa 2267,95 eurolla. Ylityksen jokaista alkavaa 1010,00 euroa kohti perittiin takaisin yhden tukikuukauden opintoraha ja asumislisä. Perittäväksi määräksi tuli näin ollen kolmen kuukauden opintotuki 15 %:n takaisinperintäkorotuksineen eli 1485,43 euroa.

 

Vakuutuksenottaja valitti syntyneen tilanteen johdosta vakuutusyhtiölle kertoen, että säästösumman eräännyttyä he olivat kysyneet yhtiön edustajalta, vaikuttaako summa A:n opintotukiin. Vastaus oli, että kaikki maksut maksetaan erääntymiskerralla ja asia on sillä selvä. Opintotuen takaisinperinnän ja ennakonpidätyksen vuoksi koko sijoitusvakuutus meni kuitenkin miinukselle. Vakuutuksenottaja pyysikin vakuutusyhtiöltä tilanteen oikaisemista esimerkiksi niin, että pääomatulo merkittäisiin hänelle itselleen.

 

Vakuutusyhtiö ilmoitti vakuutuksenottajalle, että jo vuonna 2003 maksettua suoritusta ei enää voinut peruuttaa eikä verotusta näin ollen korjata. Opintotukeen oli vaikuttanut A:n saamasta summasta vain vakuutuksen tuoton osuus. Selvityksissä ei ollut ilmennyt, että kukaan kyseisen konttorin toimihenkilöistä olisi antanut asiasta virheellisiä tietoja. Vakuutusyhtiö huomautti myös, että opintukipäätöksen saaneille kerrotaan etukäteen veronalaisen pääoma- ja ansiotulon vaikuttavan opintotuen määrään. Pääomatulon määrä oli ilmennyt selvästi korvauspäätöksestä 31.12.2003, joten vakuutusyhtiö ei mielestään ollut asiassa korvausvelvollinen. 

 

Vakuutuksenottaja ja A vaativat vakuutusyhtiötä korvaamaan ensisijaisesti A:lle tai toissijaisesti vakuutuksenottajalle 990,30 euron vahingon laillisine viivästyskorkoineen 24.1.2006 lukien sekä asian selvittämisestä aiheutuneina kuluina 55 euroa.

 

Pankki oli yhteydessä vakuutuksenottajaan vakuutuksen voimassaoloaikana siitä, miten hänen kannattaisi taloudellisesti menetellä vakuutuksen erääntyessä. Pankista ehdotettiin, että hän voisi antaa vakuutuksen pääomasuorituksen helposti esimerkiksi tyttärelleen A:lle. Vakuutuksenottaja ja A kertovat menneensä tämän vuoksi pankkiin vakuutuksen voimassaoloajan viimeisenä päivänä 31.12.2003. He toivat yhdessä ilmi, että A on opiskelija, jonka opintotuen saamiseen määrätty vuosittainen tulojen yläraja on lähellä ylittymistä hänen muiden tulojensa vuoksi.

 

Virkailija neuvoi, ettei vakuu­tuksen pääomasuoritus maksettuna suoraan A:lle vaikuttaisi opintotukeen eikä hänelle myöskään tulisi minkäänlaisia veroseuraa­muksia. He varmistivat asian virkailijalta ennen kuin A päätti ottaa pääomasuorituksen vastaan pankissa 31.12.2003. Kyseisessä tilanteessa heille vakuutettiin, että kaikki maksut maksetaan erääntymiskerralla, ja että "asia on tällä selvä".

 

Keväällä 2004 A:lle lähetetystä vuoden 2003 veroehdotuksesta ilmeni, että A:n pääomatulojen alla oli vakuutusyhtiön vapaaehtoisen henkilövakuutuksen suoritus. Pankista saamaansa neuvoon luottaen A ei kuitenkaan uskonut sillä olevan vaikutusta hänen verotukseensa tai opintotukeensa, sillä tuotto oli tullut vakuutuksenottajan sijoitusvakuutukselle. Mikäli vakuutuksenottaja, vastoin virkailijan neuvoa, olisi ensin ottanut pääomasuorituksen itse vastaan ja vasta sen jälkeen luovuttanut tietyn summan tyttärelleen, ei suorituksella olisi ollut minkäänlaisia vaikutuksia hänen tyttärensä pääomatulojen verotuk­seen saati opintotukeen.

 

A ei olisi edes voinut tullessaan jälkikäteen tietoi­seksi pääomasuorituksen verokohtelusta tai opintotuen takaisinperinnästä palauttaa vapaaehtoisesti vuoden 2003 opintotukea, koska viimeinen palautusajankohta oli ollut jo ennen kuin hän oli saanut veroehdotuksen. Koska A:n vuositulot ylittivät virheellisen neuvon takia vapaan tulon määrän, häneltä perittiin takaisin opintotukea yhteensä 1485, 43 euroa, josta 990,30 euroa (kahden kk:n opintotuki lisättynä 15 %:lla) aiheutui pelkästään vakuutussuorituksesta. A maksoi summan Kelalle ennen sen eräpäivää 24.1.2006.

 

A:n saatua tiedon opintotuen takaisinperinnästä ja siis vakuutuksen vaikutuksista opintotukeen he olivat heti yhteydessä pankkiin, jossa olivat jo aiemmin asioineet. Asia luvattiin yrittää korjata esimer­kiksi siten, että vakuutuksen suoritus tulisi näkyviin vasta vuoden 2004 tuloihin tai se mahdollisesti peruutettaisiin. Asialle ei kuitenkaan voitu tehdä mitään, koska suorituksesta oli kulunut jo niin pitkä aika. Myös verotuksen oikaisuvaatimus hylättiin. Verottajan mukaan verotusta ei voi muuttaa, ellei vakuutusyhtiö muuta vakuutussuoritusta. Pankki oli mieles­tään "vain asiamiesvälikätenä" tässä jutussa.

 

Lausunnonpyytäjien mukaan on riidatonta, että he neuvottelivat pankissa 31.12.2003 jonkun virkailijan kanssa, koska he tekivät tuolloin suoritukseen liittyvät asiakirjat. Konttori ei ole niin suuri, etteikö pankki pystyisi selvittämään, ketkä heidän virkailijoistaan ovat olleet kyseisenä päivänä töissä. Tällaista velvollisuutta ei ainakaan voida sälyttää asiakkaalle. Asiak­kaalla ei yleensä ole katsottu olevan velvollisuutta tarkastaa pankkivirkailijan henkilöllisyyttä. Joka tapauksessa pankilla on isännänvastuu työntekijänsä työssään tekemistä toimista.

 

Lausunnonpyytäjien mielestä pankin sisäiset työohjeet eivät todista, että tuoton osuuden vaikutuksista opinto-tukeen olisi kerrottu asiakkaille. Asiakkailla ei ole pääsyä pankin sisäisiin ohjeisiin. Mikäli ohjeet ovat todella olleet olemassa ja virkailija olisi myös niitä noudattanut, pääomasuoritusta olisi tuskin tehty A:n tilille ottaen huomioon hänen taloudellinen tilanteensa, josta virkai­lija oli tullut tietoiseksi ennen suorituksen tekoa.

 

Vahingot ovat syntyneet pankin virheellisten neuvojen perusteella tehdystä pääomasuorituksesta A:n tilille. Pankin suosittelemat toimet ovat olleet asiakkaiden kannalta taloudellisesti järjettömiä. Pankilla, joka harjoittaa sijoitusvakuutusten välitystä, tulisi olla laaja tiedonantovelvollisuus asiakasta kohtaan. Viiden vuoden määräaikaisen sijoituksen tuotto meni neuvojen seurauksena lähes kokonaan hukkaan.

 

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutus on alusta lähtien ollut lapsille tehty lahjavakuutus, miltä osin vakuutusyhtiö viittaa vakuutushakemuksessa mainittuihin edunsaajiin. Kukaan pankkivirkailijoista ei muista lausunnonpyytäjien käyntiä konttorissa 31.12.2003 eikä konttorin leimoja ole nähtävissä missään papereissa. Lausunnonpyytäjä kertovat virkailijan kertoneen, ettei vakuutuksen pääomasuoritus vaikuta opintotukeen. Näin asian laita todellisuudessa onkin, sillä opintotukeen vaikuttaa vain vakuutuksen tuotto. Näin asia on myös ohjeistettu konttorien myynnin tukimateriaalissa. Vakuutusyhtiö viittaa kopioon ohjetaulukosta. Ei ole siis näytetty mitään sellaista seikkaa, joka osoittaisi pankin antaneen vääriä tietoja.

 

Opintotuen saajille kerrotaan tuen myöntämisperusteissa hyvin selvästi se, että verotettavat ansio- ja pääomatulot vaikuttavat opintotuen määrään. Kun A sai korvauspäätöksen, josta oli nähtävissä, että hänelle oli maksettu myös vakuutuksen tuottoa, josta oli tehty 29 %:n pääomatuloveroa koskeva pidätys vuonna 2003, olisi hänen pitänyt välittömästi ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön. Opintotukea koskevien ohjeiden perusteella hänen olisi pitänyt ymmärtää, että verotettava pääomatulo vaikuttaa opintotuen määrään. Korvauspäätöksestä näkyy selvästi maksetun pääoman, maksetun tuoton ja tehdyn veropidätyksen määrä.

 

Vakuutusyhtiön on mahdotonta tietää edunsaajien tilanteesta, ketkä opiskelevat ja ketkä eivät ja ketkä kuuluvat opintotuen saajien piiriin ja ketkä eivät. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että siinä vaiheessa, kun A on havainnut, että hänelle on maksettu myös pääomatulo-osuudelle kertynyt tuotto, olisi hänen välittömästi tullut olla yhteydessä vakuutusyhtiöön. Verottajan ohjeiden mukaan kullekin saajalle tilitetään sekä pääomaa, että sille kertynyt tuotto. Näiden perusohjeiden mukaan toimittiin tässäkin tilanteessa. Verottaja olisi ainakin suullisesti hyväksynyt myös sen, että kaikki tuotto olisi maksettu vakuutuksenottajalle. Jos A olisi heti korvauspäätöksen saatuaan ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön, asia olisi voitu vielä korjata sillä tavoin, että koko tuotto olisi siirretty vakuutuksenottajan tuloksi. Koska tätä koskeva pyyntö esitettiin kuitenkin noin kaksi vuotta summan ulosmaksun jälkeen ja yhtiön kirjanpidon ja tilien tultua vahvistetuksi, ei korjausta enää voinut suorittaa eikä tehtyä suoritusta peräyttää.

 

Pankeille esitetään varsin usein korvausvaatimuksia erilaisista opintotuki- yms. tukivaatimuksista muita sijoitusmuotoja kuin vakuutuksia koskien. Käytäntönä on ollut, ettei niiden johdosta pankin ole tarvinnut maksaa korvauksia. Näin varsinkin Arvopaperi­lautakunnan sihteerin mukaan silloin, kun asiakas itse tulee pankin konttoriin asioimaan. Vastuu voi syntyä ainoastaan erikoistilanteissa, joissa pankista käsin otetaan asiakkaaseen yhteyttä kokonaisvarainhoitoa tarjoten. Asiakkaiden tukitilanteet ovat niin moninaisia, ettei pankki voi niistä normaalisti olla vastuussa. Lisäksi tässä tapauksessa se, mitä pankki on asiakkaan väittämän mukaan neuvonut eli, että vakuutuksen pääoma ei vaikuta opintotukeen, on ollut täysin oikein, joten sitäkään kautta vastuuta ei voida asettaa pankille.

 

 

Vakuutuksen säästösummaa nostettaessa lausunnonpyytäjiä palvellut pankkitoimihenkilö on toiminut vakuutusyhtiön edustajana. Mikäli pankkitoimihenkilön voidaan todeta laiminlyöneen hänelle vakuutusyhtiön edustajana kuuluneita velvollisuuksia, vakuutusyhtiö on vastuussa siitä lausunnonpyytäjille aiheutuneesta vahingosta vakuutussopimuslain ja yleisen vahingonkorvausoikeuden mukaan.

 

Näin ollen asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö ollut velvollinen ja missä määrin, antamaan lausunnonpyytäjille tietoja säästöhenkivakuutuksen säästösumman nostamisen mahdollisista vaikutuksista vakuutuksen edunsaajana olleen A:n oikeuteen saada opintotukea. Jos vastaus on myönteinen, on arvioitava, onko vakuutusyhtiö antanut asiasta riittävät tiedot ja ellei, missä määrin se on velvollinen korvaamaan opintotuen takaisin perimisestä aiheutunutta vahinkoa A:lle tai vakuutuksenottajalle.

 

 

Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 2 luvun säännökset vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta eivät suoraan sovellu nyt käsiteltävään tilanteeseen. Vakuutussopimuslain 5 § koskee vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta ennen vakuutussopimuksen solmimista, 6 § vakuutuksenottajalle sopimuksen tekemisen jälkeen annettavia asiakirjoja ja 7 § vakuutuksenottajalle vakuutusaikana vuosittain lähetettäviä tietoja.

 

Lähinnä sovellettavaksi voi tulla vakuutussopimuslain 7 § 1 momentin viimeinen virke, jonka mukaan vakuutuksenantajalla on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen tiedonantovelvollisuus sitä kohtaan, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.

 

Säästöhenkivakuutukseen sovellettujen vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan säästösumman edunsaajalle maksetaan kertynyt säästösumma, jos vakuutettu on elossa sopimusajan päättyessä. Tämän mukaisesti vakuutustapahtuman sattumishetki olisi vakuutuksen viimeisenä voimassaolopäivänä klo 24.00. Vakuutussopimusta koskevissa asiakirjoissa on mainittu vakuutuksen säästösumman erääntymispäiväksi 31.12.2003, jolloin vakuutuksenottaja ja vakuutuksen säästösumman edunsaajana ollut A ovat kertomansa mukaan kysyneet neuvoa pankista. Tämän perusteella asian ratkaisemisen kannalta olennainen keskustelu on käyty ennen vakuutustapahtuman sattumista, joten myöskään vakuutussopimuslain 7 § 1 momentin viimeistä virkettä ei voida asiaan soveltaa.

 

Vakuutussopimuslain ohella vakuutussopimussuhteeseen voidaan kuitenkin soveltaa myös yleisiä sopimusoikeudellisia oikeusperiaatteita. Niiden mukaan sopimusosapuolella katsotaan olevan eräissä tilanteissa velvollisuus informoida sopimuskumppaniaan tiedossaan olevasta sopimukseen olennaisesti vaikuttavasta seikasta. Lautakunta katsoo, että tällöin vakuutussopimuslain tiedonantovelvollisuutta koskevista säännöksistä voidaan hakea johtoa siihen, millaisten seikkojen on katsottava kuuluvan informointivelvollisuuden piiriin.

 

Vakuutussopimuslainkin mukaan vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus kohdistuu ensisijaisesti sen myymiin vakuutuksiin, ei esimerkiksi lain sisältöön. Myös kuluttajan asemassa olevan henkilön katsotaan yleensä olevan velvollinen tuntemaan häntä koskevien lakien sisältö. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden voidaan katsoa ulottuvan lähinnä sellaisiin vakuutussopimuksen ulkoisiin seikkoihin, jotka välittömästi liittyvät tehtävän vakuutuksen valintaan ja vakuutuksen tarkoituksenmukaisuuteen. Tällaisina seikkoina voidaan pitää esimerkiksi tietoja vakuutuksen verokohtelusta.

 

Vakuutuksenantajalla ei sen sijaan voida katsoa olevan oma-aloitteista velvollisuutta selvittää vakuutussopimuksen vaikutuksia esimerkiksi asiakkaan saamiin erilaisiin sosiaalisiin tukiin. Huolellisesti toimivan vakuutuksenantajan tulee kuitenkin kiinnittää vakuutuksenottajan tai korvauksen hakijan huomiota myös hänen muuta vakuutusturvaansa tai asemaansa koskevien lisäselvitysten tarpeeseen silloin, kun vakuutuksenottaja antaa siihen erityisen aiheen.

 

Lausunnonpyytäjät ovat perustaneet korvausvaatimuksensa siihen, että he olivat kertomansa mukaan vakuutuksen erääntymispäivänä 31.12.2003 ennen säästösumman nostamista nimenomaisesti kysyneet suorituksen mahdollisesta vaikutuksesta A:n opintotukeen. Lausunnonpyytäjien mukaan pankkitoimihenkilö oli ilmoittanut, ettei vakuutuksen pääomasuoritus A:lle maksettuna vaikuttaisi opintotukeen. Tosiasiassa vakuutusmaksuille maksetun tuoton osuus säästösummasta, eli 1.544,29 euroa, on ollut A:n opintotuen määrään vaikuttavaa verotettavaa pääomatuloa. Opintotukea on osin tämän vuoksi peritty myöhemmin takaisin.

 

Vaikka vakuutusyhtiöllä ei edellä todetuin tavoin olekaan ollut oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta vakuutussumman vaikutuksista A:n opintotukeen, on se vastuussa edustajansa lausunnonpyytäjien kysymykseen antaman vastauksen paikkansa pitävyydestä. Huolellisesti toimivan vakuutusyhtiön edustajan olisi tullut tällaisessa tilanteessa varmistua antamiensa neuvojen paikkansa pitävyydestä, ja ellei se ole ollut mahdollista, selkeästi ilmoittaa siitä asiakkaalle ja opastaa häntä varmistamaan asia ennen vakuutussumman nostamista.

 

Vakuutusyhtiö on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei asiaa selvitettäessä kukaan kyseisen pankkikonttorin henkilökunnasta ole muistanut lausunnonpyytäjien käyntiä konttorissa. Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ei kuitenkaan ilmene seikkoja, jotka horjuttaisivat lausunnonpyytäjien johdonmukaisen kertomuksen uskottavuutta. Sopimusoikeudellista korvausvastuuta koskevien periaatteiden mukaan sopimusosapuolen on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan menetelleensä huolellisesti. Käytettävissään olevan asiakirjaselvityksen perusteella lautakunta katsoo tässä tapauksessa jääneen vakuutusyhtiön puolelta osoittamatta, että sen edustaja olisi noudattanut asian vaatimaa huolellisuutta lausunnonpyytäjien nostaessa vakuutuksen säästösummaa 31.12.2003.

 

Vakuutussumman vastaanottaminen on osaltaan johtanut siihen, että A:n vuonna 2003 saamaa opintotukea on peritty takaisin, koska hänen vuosiansionsa ovat ylittäneet sallitun määrän. Tämä on johtunut siitä, että 31.12.2003 A:lle maksettuun 8.947,84 euron säästösummaan on sisältynyt opintotukeen vaikuttavaa pääomatuloveron piiriin kuuluvaa tuottoa 1.544,29 euroa.

 

Vahingon korvattavuuden edellytyksenä on kuitenkin aina myös se, että vahingon tulee olla syy-yhteydessä vahingon aiheuttajan menettelyyn. Lisäksi, mikäli jokin muun seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingon aiheuttajan korvausvelvollisuutta sovitella.

 

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että se olisi pystynyt oikaisemaan syntyneen tilanteen ja estämään opintotuen menettämisen vielä vuoden 2004 puolella, mikäli A olisi ilmoittanut asiasta yhtiölle ajoissa.

 

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että vakuutusyhtiö on antanut 31.12.2003 A:n osoitteella päätöksen vakuutussumman maksamisesta. Päätöksestä käy selvästi ilmi, että osa vakuutussummasta on kuulunut pääomatuloveron piiriin, minkä vuoksi vakuutusyhtiö oli tehnyt siitä niin ikään päätökseen merkitsemänsä suuruisen ennakonpidätyksen. Opintotuen saajana A:n olisi myös itse pitänyt olla selvillä niistä tuloista, jotka vaikuttavat opintotuen määrään. Lausuntopyynnön perusteella hän oli ollut jo ennen vakuutussumman nostamista selvillä siitä, että opintotukea koskevan tulorajan ylittyminen oli lähellä.

 

Selostetuista syistä ja kun A:n olisi pitänyt viimeistään vakuutusyhtiön 31.12.2003 antamasta päätöksestä havaita saamansa verotettavan pääomatulon määrä, lautakunta katsoo, että A:lle aiheutuneen vahingon syntymiseen ja määrään on ollut vakuutusyhtiön edustajan antaman virheellisen neuvon ohella vaikuttamassa muitakin syitä, joita ilman vahinko olisi joko ollut vähäisempi tai se olisi voitu kokonaan välttää. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön vastuuta opintotuen takaisinperinnästä A:lle aiheutuneesta vahingosta tulee sovitella niin, että vakuutusyhtiön on korvattava A:n vahingosta kaikkineen korkovaatimus ja selvityskulut mukaan luettuna 300 euroa.