Tapahtumatiedot

Rahoitusyhtiö oli 19.10.2007 rahoittanut henkilöauton kaupan. Osamaksusopimuksen mukaan rahoitusyhtiö pidätti auton omistusoikeuden kunnes sopimukseen liittyvät maksuvelvoitteet oli täytetty, ja kaupan kohteella tuli olla vakuutus koko sopimuskauden ajan. Autolle otettiin vakuutusyhtiöltä kaskovakuutus, johon sisältyi osamaksuvakuutus rahoitusyhtiön hyväksi.

Auto vaurioitui 4.9.2011 sattuneessa liikenneonnettomuudessa korjauskelvottomaksi. Osamaksuostaja ilmoitti asiasta rahoitusyhtiölle 15.2.2012, minkä jälkeen rahoitusyhtiö vaati vakuutusyhtiöltä korvausta loppuvelan määrästä.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö toteaa, että ajoneuvon kaskovakuutus oli irtisanottu. Irtisanomisesta oli ilmoitettu sekä auton haltijalle että rahoitusyhtiölle kirjeellä 23.8.2010. Haltijan kanssa oli myös useasti keskusteltu ennen vakuutuksen päättymistä 30.9.2010 epäsuotuisan vahinkokehityksen ja epämääräisten vahinkojen vuoksi.

Yhtiö katsoo, että irtisanomisilmoitukset olivat lähteneet asianmukaisesti sekä auton haltijalle että omistajalle, minkä vuoksi irtisanominen on pätevä eikä yhtiö ole korvausvelvollinen.

Uudelleenkäsittely

Rahoitusyhtiö katsoi vakuutusyhtiön laiminlyöneen vakuutussopimuslain 64 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa vakuutuksen päättymisestä, minkä vuoksi irtisanominen ei ollut tullut tehokkaaksi rahoitusyhtiötä kohtaan.

Rahoitusyhtiö toteaa saaneensa 16.4.2012 korvauspäätöksen liitteenä vakuutusyhtiön 23.8.2010 päivätyn irtisanomiskirjeen, joka on lähetetty osamaksu­ostajalle. Kirjeen lopussa lukee ”Tiedoksi:” ja sen perässä nyt kyseessä olevan rahoitusyhtiön nimi. Muuta selvitystä ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä ei ole esitetty.

Irtisanomiskirjeen osoitetietojen perusteella se oli lähetetty nimenomaan osamaksuostajalle, ei rahoitusyhtiölle. Vakuutuksenantaja ei voi delegoida tiedonantovelvollisuuttaan osamaksuostajalle, vaan sen on informoitava rahoitusyhtiötä suoraan. Rahoitusyhtiö ei ollut saanut kyseistä kirjettä tiedokseen. Jos rahoitusyhtiö olisi saanut kirjeen tiedokseen, sillä olisi ollut oikeus irtisanoa osamaksusopimus ja vaatia ajoneuvon takaisinottoa ja tilitystä. Tällöin vakuutustapahtumaltakin olisi vältytty.

Rahoitusyhtiö katsoo, että näyttövelvollisuus ilmoituksen lähettämisestä on lähettäjällä. Vakuutusyhtiö ei ole osoittanut lähettäneensä kyseistä kirjettä rahoitusyhtiölle. Yhtiön tulee korvata vahinko autovakuutuksesta.

Uudelleenkäsittelypyyntöön antamassaan vastauksessa vakuutusyhtiö toteaa, että kun ajoneuvon kaskovakuutus päätettiin 23.8.2010, yhdistyksen atk-järjestelmä teki automaattisesti päättymisilmoituksen auton omistajalle. Haltija oli kuitenkin hankkinut auton silloin, kun omistajana oli aiempi rahoitusyhtiö, joten yhtiössä on manuaalisesti vaihdettu päättymiskirjeeseen nimeksi nyt kyseessä olevan rahoitusyhtiön nimi, ja kirje on postitettu sekä omistajalle että haltijalle. Postitse lähetetty ilmoitus kulkee yhtiön mukaan vastaanottajan vastuulla. Yhtiö katsoo täyttäneensä vakuutussopimuslain mukaiset velvoitteensa, joten päätöstä ei ole aihetta muuttaa.

Valitus

Rahoitusyhtiö vaatii korvausta uudelleenkäsittelypyyntönsä mukaisilla perusteilla. Vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, että se olisi lähettänyt riidanalaisen ilmoituskirjeen myös rahoitusyhtiölle. Siksi yhdistyksen vastuu suhteessa rahoitusyhtiöön ei ollut päättynyt ennen vakuutustapahtuman sattumista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo haltijalle lähetetyn kirjeen sisällön osoittavan, että ilmoitus oli lähetetty myös tiedoksi rahoitusyhtiölle. Yhtiö ei muuta päätöstään.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu

• 19.10.2007 solmittu auton osamaksusopimus, jossa rahoitusyhtiö pidättää auton omistusoikeuden ja edellyttää vakuutuksen ottamista ajoneuvolle. Sopimukseen sisältyy myös vakuutushakemusosio, jossa osamaksuostaja hakee autovakuutusta nyt kyseessä olevalta vakuutusyhtiöltä.
• 5.11.2007 päivätty vakuutuskirja, jonka mukaan osamaksuostajalle on myönnetty kaskovakuutus, joka sisältää mm. osamaksuvakuutusosan.
• vakuutusyhtiön lähettämä 23.8.2010 päivätty irtisanomiskirje, joka on osoitettu vakuutuksenottajalle. Kirjeen mukaan kaskovakuutus irtisanotaan päättymään vakuutuskauden lopussa. Kirjeen lopussa on merkintä ”Tiedoksi:”, ja sen perässä on nyt kyseessä olevan rahoitusyhtiön nimi.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vakuutussopimuslain (543/1994) 62 §:n mukaan jollei toisin ole sovittu, omaisuutta koskeva vakuutus on voimassa omistajan, omistuksenpidätysehdoin omaisuuden ostaneen, panttioikeuden ja pidätysoikeuden haltijan sekä muutoinkin sen hyväksi, johon omaisuutta koskeva vaaranvastuu kohdistuu.

Lain 64 §:n mukaan, sellaisena kuin se on laissa 426/2010, vakuutuksenantaja on velvollinen ilmoittamaan vastuunsa päättymisestä tai vastuuta supistavasta sopimuksesta tai toimenpiteestä tiedossaan olevalle, 62 §:ssä tarkoitetulle vakuutetulle, jonka oikeutta kyseinen sopimus tai toimenpide merkittävästi supistaa. Vakuutuksenantajan vastuu päättyy tai sopimus tai toimenpide tulee voimaan 62 §:ssä tarkoitettua vakuutettua kohtaan aikaisintaan 14 päivän kuluttua siitä, kun ilmoitus on lähetetty hänelle.

Lain alkuperäisen 64 §:n mukaan vakuutuksenantajan oli tehtävä ilmoitus tiedossaan olevalle panttioikeuden tai pidätysoikeuden haltijalle.

Ratkaisu

Asiassa on riidatonta, että ratkaisusuositusta pyytävä rahoitusyhtiö on ollut vakuutusyhtiön tiedossa oleva vakuutussopimuslain 62 §:ssä tarkoitettu vakuutettu.

Vakuutussopimuslain 64 §:n sisältöä muutettiin lailla 426/2010 siten, että vakuutuksenantajan ilmoitusvelvollisuutta laajennettiin kattamaan myös mm. vakuutuskohteen omistaja. Laki 426/2010 tuli voimaan 1.11.2010 eli sen jälkeen, kun nyt kyseessä oleva autovakuutussopimus oli irtisanottu ja päättynyt. Vakuutusyhtiön kirjelmien perusteella on kuitenkin riidatonta, että vakuutusyhtiöllä oli tässä sopimussuhteessa lain nykyisen 64 §:n kaltainen velvollisuus ilmoittaa autovakuutuksen irtisanomisesta myös auton omistavalle rahoitusyhtiölle.

Lain 64 §:ssä samoin kuin muissakin vakuutussopimuslain kohdissa, joissa käsitellään vahinkovakuutusta koskevia vakuutuksenantajan ilmoituksia, edellytetään ilmoituksen lähettämistä.

Asian riitakysymyksenä on näin ollen se, onko vakuutusyhtiö lähettänyt irtisanomisilmoituksen haltijan lisäksi rahoitusyhtiölle. Vakuutuksenantajalla on näyttövelvollisuus siitä, että se on täyttänyt velvollisuutensa.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 1996:34 käsitellyt vakuutusehtojen muuttumisesta ilmoittamista ja on katsonut tuolloin, että vakuutuksenantajan oli esimerkiksi postitusjärjestelmästään saatavin tulostein tai muin vastaavin keinoin voitava osoittaa, että se oli lähettänyt riidanalaisen muutosilmoituksen vakuutusasiakkaalle. Vakuutuslautakunta on edellyttänyt vakuutuksenantajalta vastaavanlaista todistelua mm. täysistuntoratkaisussaan VKL 668/96, joka koski vapaaehtoisen vakuutuksen irtisanomista maksulaiminlyönnin perusteella.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on kertonut, että sen käyttämä atk-järjestelmä luo irtisanomiskirjeestä omistajalle lähetettävän kirjekappaleen, ja yhtiössä on käsin muokattu kirjeeseen rahoitusyhtiön nykyinen nimi. Yhtiö ei kuitenkaan ole toimittanut lautakunnalle atk-järjestelmänsä luomaa omistajan kirjekappaletta eikä ole toimittanut mitään postituslokeja tai muuta vastaavaa selvitystä siitä, että irtisanomisilmoitus olisi lähetetty vakuutuksenottajan lisäksi rahoitusyhtiölle.

Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että vakuutusyhtiö olisi ilmoittanut vakuutuksen irtisanomisesta rahoitusyhtiölle. Sen vuoksi lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön vastuu ollut päättynyt rahoitusyhtiötä kohtaan ennen vakuutustapahtuman sattumista. Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa rahoitusyhtiölle auton vaurioitumisesta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale, jäsenet Sario, Vaitomaa ja Uimonen sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Raulos.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA