Tapahtumatiedot
A ajoi puolisonsa B:n omistamalla autolla 27.8.2012, kun auto vähän ennen kello kuutta aamulla pysähtyi ja moottori sammui kadulla olleen tulvaveden vuoksi. Vahingon seurauksena auton moottori vaurioitui ja jouduttiin vaihtamaan.
Kadulla oli vettä, koska vahinkopäivänä kello kahden ja viiden välillä oli satanut 60,5 millimetriä ja sadevesiviemärit eivät vetäneet. Korvausta vahingosta haettiin kadun kunnossapidosta vastaavan C:n kaupungin vastuuvakuutuksesta.
Asian käsittely vakuutusyhtiössä
Korvauspäätöksessään 27.9.2012 vakuutusyhtiö viittasi tieliikennelain säännöksiin tienkäyttäjän velvollisuuksista noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi sekä sovittaa ajoneuvon nopeus olosuhteiden edellyttämän mukaiseksi. Yhtiö totesi, ettei kadun tilanne vahinkohetkellä ollut C:n kaupungin tiedossa eikä kaupunki siten ollut voinut ryhtyä asian suhteen toimenpiteisiin, kun taas A oli ajoneuvoa kuljettaessaan havainnut vallinneet olosuhteet ja voinut varautua niihin. Kaupungin ei voitu katsoa olevan vahingosta korvausvastuussa, eikä vahinkoa siten korvattu.
B:n reklamaatioiden johdosta asia käsiteltiin vakuutusyhtiössä vielä uudelleen. Päätöksessä 8.11.2012 viitattiin ensimmäisessä päätöksessä sanottuun. Yhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen lausunnossa 31.1.2013 katsottiin edelleen, että C:n kaupunki ei ollut aiheuttanut vahinkoa huolimattomuudellaan. Vahinkoa edeltävänä yönä C:n kaupungissa oli satanut poikkeuksellisen paljon vettä, minkä vuoksi viemärit eivät olleet vetäneet, vaan vettä lainehti kaduilla. Vaikka sade olikin ennen vahinkoa jo lakannut, olosuhteet olivat olleet sellaiset, ettei tien tulvimista alle tunti sateen päättymisen jälkeen voinut pitää osoituksena kaupungin huolimattomuudesta kadun kunnossapidossa. Korvauspäätöstä ei siten suositeltu muutettavaksi.
Valitus
Valituksessaan Vakuutuslautakunnalle A ja B katsovat, että C:n kaupunki on autolle aiheutuneesta vahingosta korvausvastuussa ja vaativat vahingon korvaamista C:n kaupungin vastuuvakuutuksesta. A ja B viittaavat lakiin kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta, jonka mukaan kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon mm. kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset sekä eri liikennemuotojen tarpeet. Kunnossapitovelvollisen huolellisuusvelvoite on korostunut ja laiminlyönnistä voi seurata vahingonkorvausvastuu.
Kadulla olevat sadevesikaivot eivät ole vahingon sattuessa toimineet, vaan ne ovat syösseet vettä kadulle, mikä osoittaa kunnossapitovelvollisuuden laiminlyönnin. Katu on ollut A:lle ja B:lle tuttu eikä siinä ole notkoja tai painaumia, joten veden kertyminen kadulle on ollut ennalta arvaamatonta. Katulamput eivät vahinkohetkellä toimineet, joten näkyvyys on ollut huono eikä veden korkeaa määrää ole voinut ennalta havaita. Vettä oli kadun leveydeltä niin, ettei sitä voinut kokonaan väistää, mutta esimerkiksi kadun reunaa oli näkyvissä. Tapauksen aikaan ei enää satanut, joten on voinut olettaa, että sadevesiviemärit toimisivat kunnolla. Sitä, että kadulla oli vettä, ei ollut merkitty mitenkään tai järjestetty liikenteenohjausta. Edellä kulki muutamia autoja, joten senkään perusteella ei voinut ennakoida kadulla olevan niin paljon vettä, että moottori kastuu. Kuljettajana toiminut A ei vakuutusyhtiön väitteen vastaisesti ole havainnut vallinneita olosuhteita eikä ole voinut niihin varautua.
A ja B eivät olleet ilmoittaneet kadun tilanteesta, koska tapaus sattui aamulla ennen kello kuutta, eikä ollut tietoa siitä, mihin asiasta olisi tullut ilmoittaa. Myöskään muut tienkäyttäjät eivät olleet tätä ilmoitusta tehneet. Kadun kunnossapito ei perustu tienkäyttäjien ilmoituksiin havaituista epäkohdista, vaan tien kunnossapidosta vastaavan tulee jatkuvasti huolta ja siten ylläpitää katu riittävän hyvässä kunnossa. Kunnossapitovastuu on jatkuvaa ja vähäisempikin huolimattomuus johtaa korvausvastuuseen. Vaikka tilannetta aina arvioidaankin tapauskohtaisesti, ei oikeuskäytännön mukaan esimerkiksi sääolojen äkillinen muutos, johon on mahdollista, vaikkakin hankala varautua, ole peruste korvausvelvollisuudesta vapautumiselle.
A ja B vetoavat vaatimuksensa tueksi vielä kohtuuttomaan tilanteeseen, johon he ovat vahingon vuoksi joutuneet. Auton korjauskulut on maksettu pankista otetulla lainalla.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa aiemmissa päätöksissään esitetyn ajoneuvon kuljettajan tieliikennelain mukaisten velvollisuuksien osalta. Kaupungin vahingonkorvausvastuun osalta yhtiö totea, että C:n kaupungissa oli vahinkoa edeltävästi vallinnut rankkasade, jonka aikana vettä tuli yli 60 mm kolmen tunnin aikana. Kyseessä on ollut poikkeuksellinen rankkasade, johon ei viemäriverkoston mitoituksessa ollut voitu kohtuudella etukäteen varautua. Kaupungin selvityksen mukaan tapahtumapaikalla ei ollut aiemmin ollut vastaavia tulvia, joten tulvavaaraa ei ole voinut mitenkään ennakoida. Kunnossapitoa on pidettävä asianmukaisena. Yhtiö viittaa Korkeimman oikeuden tapauksiin KKO 1980 II 20 ja 1963 II 88, joissa poikkeuksellista rankkasadetta on pidetty viemäritulvissa vastuusta vapauttavana seikkana. Ei voida myöskään katsoa, että kyseessä olisi laiminlyönti sulkea kadut tms., koska tilanteesta ei ollut ilmoitettu kaupungille. Katuvalojen puuttumisella ei ole merkitystä asiassa, koska vahinkohetkellä on ollut jo täysin valoisaa. Lisäksi autossa on ajovalot, joiden avulla tilanteen on pystynyt havaitsemaan. B on kertonut nähneensä, että vettä on ollut koko kadun leveydeltä niin, että sitä ei ole voinut väistää. Yhtiöön toimitetusta valokuvasta käy ilmi, että vettä on ollut koko kadun leveydeltä ja sitä on ollut niin paljon, että tien reunatkaan eivät ole olleet näkyvissä.
Yhteenvetona yhtiö toteaa, ettei vahinko ole aiheutunut C:n kaupungin huolimattomudesta tai laiminlyönnistä. Sadevesiviemärien mitoituksesta ja rakentamisesta on huolehdittu asianmukaisesti. Kaupunki ei ole vahingosta voimassa olevan oikeuden mukaisessa korvausvastuussa eikä vahinkoa siten tule korvata kaupungin vastuuvakuutuksesta.
Vakuutuksenottajan vastine
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle C:n kaupungille tilaisuuden antaa asiassa vastineensa. C:n kaupunki yhtyy vastineessaan vakuutusyhtiön näkemyksiin kaupungin velvollisuuksista sadevesiviemärien mitoittamisessa ja auton kuljettajan tieliikennelain mukaisista velvollisuuksista ja katsoo, ettei A:n ja B:n valituksessa ole esitetty perusteita korvauspäätöksen muuttamiseksi ja valituksen hyväksymiseksi.
Vakuutusyhtiön lisävastine
Vakuutuslautakunnan pyynnöstä antamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö viittaa C:n kaupungilta hankkimaansa lisäselvitykseen, jonka mukaan sadevesiviemärit on mitoitettu normien mukaan ja tavallisesti sadevedet mahtuvat viemäreihin. Vahinkopäivänä oli kuitenkin poikkeuksellinen rankkasade, jonka vuoksi viemärit eivät pystyneet vetämään kaikkia sadevesiä. Kaupungin selvityksen mukaan viemäreitä kuvataan ja puhdistetaan säännöllisesti, eikä viemäreissä ole havaittu mitään vikaa, joka olisi aiheuttanut tulvimisen.
Yhtiö viittaa lisäksi rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu sadeveden tulvimisesta joko suoraan tai viemärien, kaivojen, kourujen, ojien taikka vastaavien täyttymisen seurauksena. Tällainen vahinko korvataan kuitenkin Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta, jos sen syynä on rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute edellyttäen, että myös vahingon syntyminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti. Jos nyt käsiteltävänä oleva vahinko olisi aiheutunut viemärin riittämättömästä mitoituksesta tai viemärin tukkeutumisesta, ei vahinko olisi ehtojen mukaan korvattava. Tällöin kyse ei olisi rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntyneestä viasta tai puutteesta vaan pysyvästä olosuhteesta tai hitaasti syntyvästä viasta tai puutteesta/vahingosta.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot
Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön
- toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon,
- toiminnassa liikkeelle lasketusta tuotteesta toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon sekä
- julkista valtaa käytettäessä aiheutetun varallisuusvahingon,
joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Ehtojen kohdan 203.2 mukaan vakuutusturvasta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu
- kosteudesta tai vedestä
- sadeveden, sulamisveden tai viemärivesien aiheuttamasta tulvimisesta joko suoraan tai viemärien, kaivojen, kourujen, ojien taikka vastaavien täyttymisen seurauksena.
Vakuutusturva korvaa kuitenkin Yhdysvaltoja ja Kanadaa lukuun ottamatta vahingon, jonka syynä on rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti tai odottamattomasti syntynyt vika tai puute edellyttäen, että myös vahingon syntyminen on tapahtunut äkillisesti, odottamattomasti ja nopeasti.
Ratkaisusuositus
Asiassa on riidatonta, että B:n omistama auto on vaurioitunut, kun sadevesi on tulvinut kadulle sadevesiviemärien huonon vetämisen takia. Asiassa ei ole väitetty eikä selvityksistä ilmene, että vahinko olisi aiheutunut jostakin sadevesiviemäriin äkillisesti ja odottamattomasti syntyneestä viasta tai puutteesta. Vakuutuslautakunta toteaa, että C:n kaupungin vastuuvakuutuksen ehdoissa on rajattu korvauspiirin ulkopuolelle vahingot, jotka johtuvat sadeveden tulvimisesta suoraan tai viemärin kautta, ellei vahingon syynä ole rakennukseen tai laitteeseen äkillisesti ja odottamattomasti syntynyt vika tai puute. Koska vahinko kuuluu vakuutuksen rajoitusehdon piiriin, Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvausratkaisua asianmukaisena.
Asia on käsitelty Vakuutuslautakunnassa vapaaehtoisen autovakuutuksen osalta diaarinumerolla VKL 303/13.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander, jäsenet Laapotti, Sario ja Uimonen sekä varajäsen Rantala. Sihteerinä toimi Laine.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA