Tapahtumatiedot

B sopi kesäkuussa vuonna 2011 vakuutusyhtiön kanssa pariturvana myönnetystä henkivakuutuksesta, jossa vakuutettuna kuoleman varalta olivat A ja B. A (syntynyt 1962) antoi vakuutusyhtiölle 9.6.2011 terveysselvityksen, jossa häneltä mm. kysyttiin: ”Käytätkö tai oletko käyttänyt huumeita tai muita päihteitä kuin alkoholia TAI oletko/ oletko ollut hoidettavana tai tutkittavana alkoholin tai muun huumaavaa aineen käytön vuoksi?” A vastasi kysymykseen kieltävästi. Terveysselvitys tehtiin sähköisesti ja A oli tunnistautunut pankkitunnuksilla.

A kuoli tammikuussa 2014 aivovaltimon pullistuman repeämän ja siitä seuranneen verenvuodon seurauksena. Kuolintodistuksen mukaan A oli aikaisemmin käyttänyt huumeita laskimonsisäisesti. Vuodesta 1997 lukien A ei ollut käyttänyt huumeita. Hänellä oli krooninen C-hepatiitti ja hän oli sairastanut A- ja B-hepatiitit. Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään vakuutetun tiedonantovelvollisuutta koskeviin säännöksiin. Yhtiö katsoi, että B oli laiminlyönyt vilpillisesti tiedonantovelvollisuuttaan. Päätöksen mukaan vakuutussopimus ei sido vakuutusyhtiötä ja vakuutusyhtiöllä on tapauksessa oikeus pitää saamansa vakuutusmaksut.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja ja muut edunsaajan asemassa olevat vaativat henkivakuutuskorvauksen suorittamista. Toissijaisesti he vaativat vakuutusmaksujen palauttamista. Valituksen mukaan A käytti huumeita muutaman vuoden 1990-luvun alkupuolella. Kun A ja B suunnittelivat asunnon ostamista, selvitettiin myös henkivakuutuksen ottamista. Luoton nostamisen yhteydessä toukokuussa 2011 sovittiin lainaturvavakuutuksesta. B halusi selvittää vaihtoehtoja ja pyysi tarjouksen tästä vakuutusyhtiöstä. Myyjä suositteli henkivakuutusta sillä perusteella, että se turvaa saman asian ja on edullisempi kuin lainaturvavakuutus. Sittemmin B:lle on selvinnyt, että henkivakuutus ei ole yhtä kattava kuin lainaturvavakuutus.

Valituksessa kerrotaan, että A oli ennen henkivakuutuksen ottamista käynyt kysymässä vakuutusyhtiön toimipisteessä mahdollisuudestaan saada henkivakuutus tilanteessa, jossa hänellä on C-hepatiitti ja huumetausta. Toimihenkilö oli kertonut A:lle, että vanhoilla noin 15 vuotta vanhoilla asioilla ei ole enää merkitystä eikä niitä tarvitse ilmoittaa. Henkivakuutus otettiin tähän tietoon luottaen.

Valituksessa huomautetaan, että vakuutussopimuslain 35 §:n mukaan vakuutuksenantaja ei saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, jos seikalla, jota väärä tai puutteellinen tieto koskee, ei sopimusta päätettäessä ollut merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta tai jos sanottu seikka sen jälkeen on menettänyt merkityksensä. A:n huumetaustalla ei ollut mitään merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Raitistuneen miehen elintavat päinvastoin pienensivät riskiä. A:n kuolemalla ei myöskään ole mitään yhteyttä huumausaineiden käyttöön taikka hänen aikaisemmin sairastamiinsa hepatiitteihin tai hänellä olleeseen krooniseen C-hepatiittiin. Hepatiiteista ei ole tiettävästi edes kysytty terveysselvityksessä. A oli terve. Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan vakuutetun tiedonantovelvollisuus koskee ainoastaan seikkoja, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutusyhtiön tulisi voida osoittaa, miten A:n 15 vuoden takaiset huumekokeilut olisivat vaikuttaneet vakuutuksenantajan vastuuseen.

Valituksen mukaan puheena oleva terveysselvityksen kysymys on lisäksi niin laaja, että siihen vastaaminen "kyllä" ei voi aina johtaa vakuutuksen epäämiseen. Kysymykseen pitäisi vastata myöntävästi myös silloin, jos on joskus kokeillut kannabista. Kokeilun perusteella vakuutusyhtiö ei epäisi vakuutuksen myöntämistä eikä kieltäytyisi korvauksen maksamisesta. Viidennes ihmisistä on joskus kokeillut kannabista.

Valituksen mukaan vakuutuksenottajapuolen ystäväpiirissä on henkilö, jolla on täysin samanlainen tausta kuin A:lla oli. Kyseiselle henkilölle on myönnetty henkivakuutus hänen ilmoitettuaan nyt esillä olevat asiat terveysselvityksessä. Se, että vakuutusyhtiön edustaja oli vakuutusyhtiön kertoman mukaan jättänyt merkitsemättä A:n käyntiin liittyvän keskustelun järjestelmään, ei poista sitä tosiasiaa, että keskustelu käytiin. Koska vakuutusyhtiön edustaja oli kertonut, ettei asian selvittäminen ja kertominen ollut tarpeen, olisi kohtuutonta edellyttää, että A:n olisi kuitenkin tullut ymmärtää antaa tieto. Vakuutussopimuslain mukaisesti vakuutusyhtiö on vastuussa edustajansa antamista tiedoista ja siten vakuutuksen on katsottava olleen voimassa myös ilman selvitystä A:n taustoista, koska hän oli vakuutusyhtiöstä tällaisen tiedon saanut.

Valituksen mukaan puheena olevaa tilannetta tulisi joka tapauksessa pitää vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisena vähäisenä huolimattomuutena tai huolimattomuuden on katsottava puuttuvan. Huumetausta on seikka, jota normaalia elämää viettänyt A ei halunnut muistella tai mainita, jos sen pystyi välttämään. Kyse oli omasta henkisestä jaksamisesta, mutta myös lasten suojelemisesta. Huumeiden käyttö rekisteröidään joka paikkaan ja se vaikutti A:n saamaan kohteluun eri tahoilla. A tiesi, että asia tulisi esille, jos sitä jostain kysyttäisiin, mutta yhdenkään tarpeettoman rekisterimerkinnän lisäämistä A ei halunnut edistää. Mitään vilpillistä syytä tiedon antamatta jättämiselle ei ollut.

Valituksen mukaan vakuutusyhtiön väite siitä, että henkivakuutusta ei olisi myönnetty A:lle, jos hän olisi kertonut huumausainetaustastaan, ei ole uskottava. On uskottavampaa, että vakuutusyhtiö olisi liittänyt vakuutukseen päihteidenkäyttöä tai siihen liittyviä sairauksia koskevan rajoituksen.

Vakuutusyhtiön väitettä siitä, että entisille huumeidenkäyttäjille ei myönnettäisi yhtiössä vakuutuksia, on pidettävä myös ihmisoikeuksien ja Suomen perustuslain vastaisena syrjintänä. Se, että ihminen on joskus käyttänyt huumeita, ei voi olla peruste evätä palvelun saatavuus koko loppuelämän ajaksi ilman todellista perustetta. On selvästi syrjivää ja lisäksi vakuutussopimuslain vastaista väittää, että A ei olisi lainkaan saanut vakuutusta. Jos vakuutukseen olisi otettu rajoitus, ei se olisi estänyt henkivakuutuskorvauksen maksamista A:n kuolinsyyn johdosta.

Vakuutusyhtiö vetoaa vastauksessaan vakuutussopimuslain 25 §:ään, joka on kumottu 1.11.2010 voimaan tulleella lailla. Tämä osoittaa, että vakuutusyhtiö pyrkii välttämään lain mukaisen vastuunsa vakiovastauksella vetoamalla puhtaasti tekniseen seikkaan ilman tapauskohtaista harkintaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, että edunsaajilla ei ole oikeutta kuolintapauskorvaukseen eikä vakuutuksenottajalla ole oikeutta vakuutusmaksujen palautukseen. Yhtiön mukaan se ei ole löytänyt järjestelmistään mitään merkintää siitä, että A olisi asioinut vakuutusyhtiön toimipisteessä tai että hän olisi ottanut yhteyttä puhelinpalveluun. Näytön puuttuessa väitteelle ei tule antaa merkitystä.

Vakuutettu on vakuutusta hakiessaan täyttänyt terveysselvityksen ja sähköisellä allekirjoituksellaan vahvistanut, että hän ei käytä tai ei ole käyttänyt huumeita tai muita päihteitä kuin alkoholia eikä ole ollut hoidettavana tai tutkittavana alkoholin tai muun huumaavaan aineen käytön vuoksi. Terveysselvityksessä vaaditaan oikeat ja täydelliset vastaukset esitettyihin kysymyksiin. Sanamuoto ei jätä perusteltua tulkinnanvaraa sille, voiko kysyttyjä terveystietoja joiltakin osin jättää ilmoittamatta. Huumekäytön ajankohdasta ei ole terveysselvityksessä mainintaa, eikä ajankohdalla ole merkitystä. Vakuutetun on ilmoitettava huumekäytöstään huumekäytön ajankohdasta riippumatta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vakuutettu on vakuutusta hakiessaan tietoisesti ja vilpillisesti hyötymistarkoituksessa vastannut totuudenvastaisesti huumeiden käyttämistä koskevaan kysymykseen. Näin vastaamalla vakuutetulle on vuonna 2011 virheellisesti myönnetty henkivakuutus. Vakuutettu on lisäksi jättänyt vakuutuksen myöntämisen jälkeen oikaisematta aikaisemmin antamaansa väärää tietoa, vaikka vakuutetun tulee vakuutuskauden aikana viipymättä oikaista vakuutusyhtiölle antamansa tiedot, mikäli havaitsee ne vääriksi tai puutteellisiksi. Vakuutettu on syyllistynyt hyötymistarkoituksessa vilpilliseen tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, eikä vakuutussopimus sido yhtiötä. Vakuutusyhtiöllä on oikeus pitää saamansa vakuutusmaksut.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään osapuolten lautakuntamenettelyyn liittyvien kirjelmien sekä vakuutusyhtiön korvauspäätöksen ja vakuutusyhtiön sisäiseen muutoksenhakumenettelyyn liittyvän valituksen ja vastauksen ohella seuraavat selvitykset: korvaushakemus (saapunut vakuutusyhtiöön 20.2.2014), A:n antama terveysselvitys 9.6.2011, B:n ja vakuutusyhtiön toimihenkilön välisiä sähköpostiviestejä ajalla 8.6.2011–10.6.2011, vakuutuskirjan 11.6.2011 sivu 4/5 ja A:n kuolintodistus 5.2.2014.

A:n kuolintodistuksen mukaan A:n välitön kuolemansyy oli aivovaltimon pullistuman repeämä ja sitä seurannut verenvuoto. Kuolintodistuksen mukaan A oli aikaisemmin käyttänyt huumeita laskimonsisäisesti. Hän oli ollut vuodesta 1997 lukien täysin kuivilla. Kuolintodistuksen merkintöjen mukaan A:lla oli krooninen C-hepatiitti ja hän oli sairastanut A- ja B-hepatiitit.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tässä tapauksessa on kysymys henkivakuutusta koskevasta korvausvelvollisuudesta. Kysymyksessä on tilanne, jossa vakuutetun kuolema on sattunut ennen kuin viisi vuotta on kulunut vakuutusyhtiön vastuun alkamisesta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että A on laiminlyönyt vilpillisesti vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutuksen myöntämistä. Yhtiön mukaan laiminlyönti koskee A:n antaman terveysselvityksen kohtaa, jossa on kysytty huumeiden käyttämisestä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 6 a §:n (Tieto hylkäysperusteesta) mukaan jos vakuutusta ei myönnetä kuluttajalle tai kuluttajaan 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettavalle, vakuutusta hakeneelle on ilmoitettava hylkäysperuste, jollei hylkäys perustu rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) 26 §:ään. Peruste on ilmoitettava kirjallisesti. Hylkäysperusteen on oltava lain ja hyvän vakuutustavan mukainen.

Vakuutussopimuslain 10 §:n (Perusteet henkilövakuutuksen myöntämiselle) mukaan vakuutuksenantaja ei saa hylätä henkilövakuutusta koskevaa hakemusta sillä perusteella, että vakuutustapahtuma on sattunut tai vakuutetuksi tarkoitetun henkilön terveydentila on huonontunut sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat on annettu tai lähetetty vakuutuksenantajalle. Jos vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot määräytyvät vakuutetun terveydentilan perusteella, määräytymisperusteena tulee olla terveydentila sinä ajankohtana, jona hakemusasiakirjat annettiin tai lähetettiin vakuutuksenantajalle.

Vakuutussopimuslain 17.1 §:n (Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa henkilövakuutus) mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkilövakuutus, jos:

1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, ja vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi myöntänyt vakuutusta;

Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottaja ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi ja puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 24 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henkilövakuutuksissa) mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on henkilövakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella. (14.5.2010/426)

Vakuutussopimuslain 35.1–3 §:n (Virheellisten tietojen tai vaaran lisääntymisen merkityksettömyys) mukaan vakuutuksenantaja ei saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, jos vakuutuksenantaja tai asianomainen vakuutuksen-antajan edustaja vakuutusta myönnettäessä tiesi tai sen tai edustajan olisi pitänyt tietää, että tiedot olivat virheellisiä tai puutteellisia. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpillisesti eikä vakuutuksenantaja tai sen edustaja tiennyt, että tiedot olivat virheellisiä tai puutteellisia.

Vakuutuksenantaja ei saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin myöskään, jos seikalla, jota väärä tai puutteellinen tieto koskee, ei sopimusta päätettäessä ollut merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta tai jos sanottu seikka sen jälkeen on menettänyt merkityksensä.

Henkivakuutuksessa vakuutuksenantaja saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin vain, jos kuolema on sattunut ennen kuin viisi vuotta on kulunut vastuun alkamisesta tai jos vakuutuksenantaja on saman ajan kuluessa lähettänyt 17 §:n 3 momentissa tai 20 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Mitä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on menetellyt vilpillisesti. (14.5.2010/426)

Vakuutussopimukseen sovellettavat vakuutusehdot vastaavat sisällöltään em. lainkohtia.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutetun tulee antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä laissa asetettua velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti. Vakuutuksenottajapuolen 22 §:ssä tarkoitettu tiedonantovelvollisuus koskee sellaisia tietoja, joista vakuutuksenantaja on kysynyt ennen vakuutuksen myöntämistä.

Arvioitaessa, onko vakuutuksenottaja syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen, ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta hakiessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.

Tässä tapauksessa on riidatonta, että vakuutettu A on käyttänyt huumausaineita laskimonsisäisesti 1990-luvun alkupuolella. A on ennen henkivakuutuksen myöntämistä vastannut kieltävästi terveysselvityksen huumeiden käyttöä koskevaan kysymykseen (Käytätkö tai oletko käyttänyt huumeita --?).

Terveysselvityksen huumeiden käyttöä koskeva kysymys on selkeä. Siitä ilmenee, että kysymys koskee myös aikaisempaa ja jo lopetettua huumeiden käyttöä. Laskimonsisäisesti huumeita käyttänyt A ei ole voinut perustellusti jäädä siihen käsitykseen, että hän voisi vastata kieltävästi huumeiden käyttöä koskevaan kysymykseen. A ei ole antanut oikeita ja täydellisiä vastauksia mainittuihin vakuutuksenantajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Toimimalla näin A on laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:ssä säädettyä tiedonantovelvollisuuttaan.

B:n valituksen mukaan vakuutusyhtiön toimihenkilö oli kysyttäessä kertonut A:lle, että 15 vuotta vanhoilla asioilla [A:n huumetausta] ei ole enää merkitystä henkivakuutusta myönnettäessä. Valituksen mukaan tähän tietoon luottaen A ei ilmoittanut terveysselvityksessä huumeiden käytöstä. Vakuutuslautakunta ei ole sille toimitetun kirjallisen selvityksen perusteella voinut todeta, että vakuutusyhtiön edustaja olisi ohjeistanut A:ta täyttämään terveysselvitystä vastoin siitä ilmenevää kysymystä ja ohjeistusta. Lautakunnalla ei ole perusteita tarkastella A:n tiedonantovelvollisuuden sisältöä terveysselvityksestä poikkeavalla tavalla.

Jos vakuutettu on henkilövakuutuksessa menetellyt vilpillisesti täyttäessään sopimusta edeltävää tiedonantovelvollisuuttaan, vakuutussopimus ei lain mukaan sido vakuutuksenantajaa. Yhtiöllä on kuitenkin vilppitapauksissa oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut. Lain mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutussopimus tällaisessa ei-vilpillisessä tilanteessa irtisanotaan, vakuutusmaksu palautetaan vakuutuksenottajalle.

Henkivakuutuksessa vakuutuksenantaja saa vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin vain, jos kuolema on sattunut ennen kuin viisi vuotta on kulunut vastuun alkamisesta tai jos vakuutuksenantaja on saman ajan kuluessa lähettänyt laissa tarkoitetun ilmoituksen. Kyseistä määräystä ei sovelleta tapauksiin, joissa tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on ollut vilpillinen. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön vastuun alkamisesta on A:n kuollessa ollut alle viisi vuotta, joten sanottu vakuutusyhtiötä koskeva rajoitus ei sovellu tapaukseen. 

Vakuutusyhtiö on suppeassa terveysselvityksessä tiedustellut nimenomaisesti nykyisestä tai aikaisemmasta huumausaineiden käytöstä. A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti koskee huumausaineiden aikaisempaa käyttöä. Päihteiden käyttöä yleisesti ja erityisesti laskimonsisäisesti käytettävien huumausaineiden käyttöä voidaan henkivakuutuksen kannalta pitää keskeisenä riskitekijänä. Vakuutuslautakunta pitää yleisesti tunnettuna, että myös aikaisempi jo lopetettu laskimonsisäinen huumeiden käyttö lisää keskimääräistä henkivakuutusriskiä. Tapauksessa on selvää, että kysymys ei ole ollut A:n osalta yksittäisestä huumekokeilusta, vaan huumausaineiden käytöstä laskimonsisäisesti. A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä ei voida pitää vähäisenä, vaikka hän ei ollut käyttänyt huumausaineita 15 vuoteen. Kysymyksessä on seikka, jolla sopimusta päätettäessä on ollut merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, eikä sanottu seikka ole menettänyt merkitystään vakuutuksen ollessa voimassa.

Vakuutusyhtiön mukaan A on tiedonantovelvollisuuttaan laiminlyödessään menetellyt vilpillisesti. Vakuutusyhtiön kirjelmistä tai asiassa esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan ilmene perusteita, joiden nojalla A:n menettelyä voitaisiin pitää vilpillisenä.

Vakuutussopimuslain 6 a §:stä ilmenee, että vakuutusyhtiön tulee kuluttajavakuutuksia myöntäessään toimia vastuunvalinnassa eli vakuutusten myöntämismenettelyssä lain ja hyvän vakuutustavan mukaisesti. Kyseisen lainkohdan esitöissä (HE 63/2009, s. 18) todetaan vakuutussopimuslain 10 §:n olevan ainoa menettelyn lainmukaisuutta koskeva erityissäännös. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa ei ole kysymys vakuutussopimuslain 10 §:n soveltamisesta. Lisäksi esitöissä viitataan perustuslain 6 §:ään sisältyvään yhdenvertaisuuden periaatteeseen, jota myös tulee noudattaa vakuutushakemuksia päätettäessä. Yhdenvertaisuuden periaatteen mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan esimerkiksi terveydentilan tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lisäksi esitöiden mukaan vakuutuksenantajalla on vastuunvalintaperiaatteet, joissa määritellään, minkälaisia riskejä ja millä ehdoilla vakuutuksenantaja vakuuttaa. Lähtökohtana on, että vakuutushakemuksen hylkäämisen on perustuttava näihin vakuutuksenantajan määrittelemiin periaatteisiin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutustoiminnassa ei ole laista johtuvaa estettä rajata henkilövakuutuksen myöntämistä tai myönnettävän henkilövakuutuksen sisältöä terveysselvityksen perusteella saatavien terveydentilaa koskevien tietojen nojalla. Perustuslain yhdenvertaisuuden periaate tai muu lainsäädäntö ei ole esteenä sille, että vakuutusyhtiö rajoittaa vakuutusten myöntämistä riskiperusteisesti, kuten esimerkiksi vakuutuksen hakijan aikaisemman päihteidenkäytön johdosta. Menettelyn tulee kuitenkin olla vakuutusyhtiön noudattamien vastuunvalintaperiaatteiden mukaista ja määriteltyjä periaatteita tulee soveltaa yhdenvertaisesti vakuutuksen hakijoihin.

Vakuutuslautakunta pitää uskottavana, että vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt nyt tarkasteltavaa henkivakuutusta lainkaan, jos aikaisemmin huumausaineita laskimonsisäisesti käyttänyt A olisi antanut nyt esillä olevaan terveysselvityksen kysymykseen oikean vastauksen. Tämän takia vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa vakuutussopimuslain 24.2 §:n mukaisesti. Lautakunta pitää myös uskottavana, että yhtiön sanottu menettely vastaa sen noudattamia vastuunvalintaperiaatteitta. Asiassa ei ole lain mukaan merkitystä sillä seikalla, vallitseeko tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin ja vakuutustapahtuman välillä syy-yhteys, eli onko A:n kuolemansyy liittynyt huumausaineiden aikaisempaan käyttöön.

Siltä osin kuin valituksessa on vedottu tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksen johtavan vakuutuskorvaukseen oikeutettujen kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, ei Vakuutuslautakunnalle ole esitetty perusteita, joiden nojalla seuraamuksen sovittelu tulisi tapauksessa kysymykseen.

Vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus pidättyä korvauksen maksamisesta ja sillä olisi ollut oikeus irtisanoa vakuutus päättymään. Koska kysymys on ollut pariturvana myydystä vakuutuksesta, jota ei olisi voitu myöntää vain B:lle yksin, yhtiöllä olisi ollut oikeus irtisanoa vakuutus kokonaisuudessaan, myös B:n osalta. Koska A:n menettely ei ole ollut vilpillistä, on vakuutusyhtiö B:n toissijainen vaatimus huomioiden tapauksessa velvollinen palauttamaan kaikki vakuutusmaksut.

Lopputulos

Vakuutusyhtiöllä on oikeus kieltäytyä henkivakuutuskorvauksen maksamisesta A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella. Vakuutusmaksut tulee palauttaa vakuutuksenottajalle.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Rissanen

Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Lehti

Koskiniemi