Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt P.Y. oli kaatunut polkupyörällään 10.11.2011 osuessaan pyörätien asfaltilla kulkeneeseen kaapeliin. Kaatuminen tapahtui noin klo 14:30. Pyörätiellä oli ollut varoitusmerkki tietyömaasta, mutta mahdollisista vaaranpaikoista, kuten asfaltilla kulkevasta kaapelista ei ollut varoitettu erikseen. Vahinkoilmoituksen mukaan kaapelit olivat vahinkohetkellä vedetty valopylvään taakse, mutta tien tehdessä mutkan kaapelit oikaisivat tielle noin 20 cm kohdassa, jossa myös kaatuminen tapahtui.

P.Y:n asiasta antaman selvityksen mukaan kaapelit olivat tiellä noin 50 cm päässä tienreunasta. Selvityksen mukaan kaapelit olivat mustia ja kulkivat pituussuunnassa pyörätiellä ja niiden havaitseminen ajoissa olisi ollut mahdotonta.

P.Y. haki korvausta kärsimistään henkilövahingoista tieurakoitsijan vastuuvakuutuksesta.

Asian käsittely Vakuutusyhtiössä

Ensimmäinen korvauspäätös

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa viittaa tapauksessa sovellettavien vakuutusehtojen kohtaan 3.1, jonka mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaolo-alueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvas­tuussa. Yhtiö toteaa myös, että voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvelvollisuuden syntymi­nen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laimin­lyöntiä.

Päätöksessään yhtiö toteaa, että sille toimitettujen selvitysten mukaan P.Y. oli vahinkopäivänä ohittanut kaapelityömaan 10.11.2011 noin kello 14:30. Pyöräilyväylä oli ollut tapahtumapaikassa normaalin levyinen ja muuten käyttökunnossa lukuun ottamatta kaapelityömaata, joka oli asianmukaisesti merkitty varoitusmerkein. Yhtiö toteaa myös, ett P.Y. on kertonut huomanneensa kaapelityömaan aikaisemmin jo vahinkopäivän aamuna. Päätöksen mukaan työmiehet olivat vahinkohetkellä työ­maa-alueella suorittamassa työtehtäviään. Vahinkopäivän jälkeisenä päivänä otetun valokuvan mukaan työmaa-alueen varoitusmerkki oli huomiota herättä­vä ja selkeä. Edellä mainituin perusteluin työmaa-alue ei ole tullut yllätyksenä P.Y:lle. Yhtiön mukaan kaapelityömaalla on mahdollista, että kaapeleita kulkee myös väylällä ja tästä syystä työmaa-alueella on oltava varoitusmerkit.

Yhtiö viittaa päätöksessään tieliikennelain 3 §:ään, jonka mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaa­ran ja vahingon välttämiseksi. Lain 23 §:n mukaan ajoneuvon nopeus on sovi­tettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys ja liikenneolosuhteet. Nopeus on pidet­tävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan.

Edellä mainituin perustein yhtiö toteaa, ettei tapauksessa ole osoitettu vakuutuksenottajan toimineen huolimattomasti, mikä on edellytyksenä korvausvastuun syntymiselle. Näin ollen P.Y:lle aiheutunutta ei voida korvata urakoitsijan vastuuvakuutuksesta.

Uudelleenkäsittelypyyntö

P.Y. oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan uudelleenkäsittelyä.

Uudelleenkäsittelypyynnössään P.Y. toteaa, että hän on aina noudattanut erityistä varovaisuutta kulkiessaan kyseisen kaapelityömaan läpi. P.Y. viittaa myös lähettämiinsä valokuviin tapahtumapaikasta ja toteaa, että työmaasta on varoitettu puutteellisesti. P.Y:n näkemyksen mukaan pelkkä punainen verkkoaita ei ole riittävä varoittamaan pyörätiellä mahdollisesti olevista kaapeleista tai muista vaaranlähteistä.

Toinen korvauspäätös

Korvauspäätöksessään vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot ja viittaa aikaisemmassa korvauspäätöksessä mainittuihin tieliikennelain säännöksiin.

Päätöksessään yhtiö toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoi­tetaan vahingon aiheuttamista moitittavalla menettelyllä eli huolimattomuu­della, varomattomuudella, virheellä tai laiminlyönnillä. Tuottamuksellisen teon tai laiminlyönnin lisäksi korvausvastuun syntyminen edellyttää, että ai­heutunut vahinko on syy-yhteydessä nimenomaan tähän tuottamukselliseen tekoon tai laiminlyöntiin eikä ole seurausta jostain aivan muusta syystä. Ylei­sen vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaan näyttötaakka vaaditta­vasta tuottamuksesta ja syy-yhteydestä on vahingonkärsineellä.

Yhtiö toteaa, että vakuutuksenottajalta saatujen tietojen mukaan kyseinen kaapelityömaa oli käynnistynyt noin viikkoa ennen nyt kysymykses­sä olevaa vahinkotapahtumaa. Työmaa-alue oli merkitty hyväksytyillä tietyövaroitusmerkeillä kummastakin suunnasta. Kyseiset kaapelit oli vedetty kevyenliikenteenväylän reunalle pientareen puolelle pylväslinjan taakse, mutta mutkan kohdalla ne olivat siirtyneet noin 20 cm kevyenliikenteenväylän puo­lelle. Vahinkotapahtuma oli sattunut noin tuntia tämän kaapeleiden vetämisen jälkeen, päivänvalossa, mutta hieman sumuisessa säässä. Työt työmaalla olivat olleet käynnissä vahingon sattuessa.

Vakuutusyhtiö on pyytänyt tapauksessa selvityksen myös työmaan vastaavana valvojana toimineelta päälliköltä K.M:ltä, joka oli käynyt itse tarkistamassa työmaan ja todennut varoittavat merkit ja suojaukset asianmukaisiksi. Työmaalle oli myös haettu Ely-keskukselta erillinen lii­kenteenohjaussuunnitelma, jossa määritellään kaikki työmaan liikenteenoh­jaukseen liittyvät asiat, myös se, minkälaisia liikennemerkkejä työmaalla tulee käyttää. Työmaan merkit ja suojaukset oli tarkastettu myös urakoitsijan toimeksiantajan toimesta, joka oli niin ikään todennut ne asianmukaisiksi. Yhtiö toteaa lisäksi, että kyseinen tieosuus on ollut valokuvien mukaan mutkassa sijainneita kaapeleita ja pientä routavauriota lukuun ottamatta, esteetön ja hyväkuntoinen. mutkassa sijainneita kaapeleita ja pientä routavauriota lukuun ottamatta, esteetön ja hyväkuntoinen. Näin ollen edellä mainittu huomioon ottaen, on edelleen tapauksessa katsottava, että työmaa-alue oli ollut asianmukaisesti merkitty.

Päätöksen mukaan työmaa-alue ei myöskään voinut tulla P.Y:lle yllätyksenä, koska hän oli itse kertonut kulkeneensa siitä myös aiemmin, viimeksi vahinkopäivän aamuna. Näin ollen P.Y:llä oli ollut mahdollisuus tutustua työmaalla olleisiin vaaranpaikkoihin. Yhtiön näkemyksen mukaan on myös ennalta arvattavaa, että työmaa-alueella saattaa olla työko­neita, työkaluja, työntekijöitä tai työn keskeneräisyydestä johtuvia vaaroja, kuten esim. irtokiviä, kuoppia, töyssyjä, johtoja, piuhoja tai kaapeleita, joihin tienkäyttäjän tulee varautua. Tässä tapauksessa näistä vaaroista oli varoitettu asianmukaisesti tietyövaroitusmerkeillä, punaisella verkkoaidalla ja punakel­taisilla kartiomerkeillä. Tietyövaroitusmerkki on jokaista tienkäyttäjää, myös kevyttä liikennettä, velvoitettava merkki, joka on erityisen vakavasti otettava siksi, että se varoittaa paitsi kulkuväylällä mahdollisesti olevista esineistä, myös niistä ihmisistä, jotka tekevät työtään kulkuväylällä liikenteen seassa. Merkki velvoittaa tienkäyttäjää hiljentämään nopeutta ja kiinnittämään vielä tavallistakin tarkempaa huomiota ympäristöönsä.

Yhtiö toteaa vielä lopuksi, että asiassa saadun selvityksen mukaan työmaa on tässä tapauksessa ollut asianmukaisesti merkitty. Vahingon syynä ei ole ollut se, että työmaa olisi ollut huonosti tai puutteellisesti merkitty ja että se olisi sen vuoksi jäänyt P.Y:ltä huomaamatta, eikä hän siksi olisi voinut varautua siitä johtuviin vaaranpaikkoihin. Näin ollen koska vahingon ei siten voida katsoa olevan seurausta vakuutuksenottajan huolimattomuudesta, varomatto­muudesta, virheestä tai laiminlyönnistä, ei vakuutuksenottajaa voida pitää va­hingosta korvausvastuussa, eikä vahinkoa siten voida korvata myöskään heidän toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

Asian käsittely Vakuutus- ja rahoitusneuvonnassa

P.Y. oli saattanut asiansa Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan käsiteltäväksi, joka oli laatinut asiassa uudelleenkäsittelypyynnön vakuutusyhtiölle. Uudelleenkäsittelypyynnössä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta viittasi Vakuutuslautakunnan aikaisempiin ratkaisusuosituksen VKL 236/95 ja VKL 352/00 ja pyysi vakuutusyhtiötä arvioimaan tuottamuksen uudelleen.

Vakuutusyhtiö antoi vastauksen Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan käsittelypyyntöön, jossa se viittaa asiassa aikaisemmin annettuihin päätöksiin. Vakuutuslautakunnan aikaisempien ratkaisusuositusten osalta vakuutusyhtiö toteaa, että niiden suhteen on huomioitava, että molemmissa edellä mainituissa tapauksissa vahinkotapah­tuma on sattunut illalla, työmaatöiden ollessa jo tuolta päivältä ohi ja näky­vyyden ollessa syystä tai toisesta huono.

Näissä olosuhteissa Vakuutuslauta­kunta on siis edellyttänyt, että tietyömaalla sijaitseva, kevyen liikenteen kan­nalta yllättävä este olisi tullut merkitä vielä erikseen asianmukaisten tietyö-merkkien lisäksi. Tässä nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa tilanne on kuitenkin ollut täysin erilainen, koska vahinkotapahtuma on sattunut päivällä, päivänvalossa, joskin hieman sumuisessa säässä, työmaatöiden ollessa täydes­sä käynnissä. Yhtiön mukaan on selvää, että urakoitsijalta voidaan työpäivän päätteeksi edel­lyttää keskeneräiselle työmaalle jäävien, kevyttä liikennettä haittaavien vaa­ranpaikkojen merkitsemistä erikseen. Kuitenkaan päivällä työmaatöiden ollessa täydessä käynnissä ei yhtiön näkemyksen mukaan voida vaatia samaa. Tällöin on lähdettävä siitä, että asianmukainen tietyövaroitusmerkki riittää varoittamaan tienkäyttä­jiä siitä, että edessä on tietyömaa, jossa voi olla toisinaan yllättäviäkin, liiken­nettä haittaavia esteitä.

Viitaten edellä selostettuun ja aiemmissa korvauspäätöksissä lausumaansa vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei käsillä oleva vahinko ole seurausta vakuutuksenottajan huolimattomuudesta, varomattomuu­desta, virheestä tai laiminlyönnistä eikä vahinkoa siten voida korvata myös­kään heidän toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

Valitus

Vahingonkärsinyt P.Y. oli edelleen tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

P.Y. pyytää valituksessaan lautakuntaa ensinnäkin huomioimaan sen, että urakoitsijan antaman selvityksen mukaan kaapelit olisivat olleet pyörätiellä noin 20 cm päässä tien reunasta. P.Y. toteaa, että hänen näkemyksensä mukaan kaapelit olivat kuitenkin noin 50 cm päästä tien reunasta. Valituksen mukaan työmiehet näkivät kaapeleiden sijainnin vasta tapaturman jälkeen, joten he eivät voineet tietää kaapeleiden tarkkaa paikkaa tapahtumahetkellä.

Valituksen mukaan pyörätiellä tosiaan oli varoitusmerkki työmaasta, mutta merkissä ei mainittu mitään mahdollisista irrallisista kaapeleista tai muista erityistä vaaraa aiheuttavista esineistä. P.Y. toteaa, että mikäli ajoväylällä on tällaisia esineitä, tulisi tiellä kulun olla estetty.

Valituksessaan P.Y. kertoo ajaneensa suurta varovaisuutta noudattaen, mutta hän ei kuitenkaan osannut odottaa, että ajoväylälle jätetään kulkua vaarantavia esineitä. Valituksen mukaan urakoitsijan puolelta osoittaa suurta piittaamattomuutta jättää mustaa kaapelia mustalle asfaltille, sillä sitä ei voi nähdä, vaikka olisi kuinka varovainen.

P.Y. toteaa vielä lopuksi, ettei tapahtuneen jälkeen hänen pyynnöstään huolimatta saatu paikalle poliisia tarkastamaan tilannetta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot sekä viittaa tapauksen kannalta keskeisiin lainsäännöksiin ja toistaa antamissaan korvauspäätöksissä lausutun perusteluineen.

Vastineen mukaan P.Y:n valituksessa on todettu, että pyörätiellä oli varoitusmerkki työmaasta, mutta merkissä ei mainittu mahdollisista työkaluista tai irrallisista kaapeleista ajoväylällä. Vakuutusyhtiö, että tieliikenneasetuksen 13 §:n mukaan tietyöstä kertovalla varoitusmerkillä varoitetaan nimenomaan työnalaisesta tieosuudesta, jolla saattaa olla työkoneita, työntekijöitä taikka työstä tai työn keskeneräisyydestä johtuvia vaaroja kuten irtokiviä, kuoppia, töyssyjä, johtoja, piuhoja tai kaapeleita, joihin tienkäyttäjän tulee varautua. Mitään tästä erillistä varoitusmerkkiä ei edellytetä.

Yhtiö toteaa vastineessaan vielä, että vahinkotapahtuma on sattunut päivällä (n. klo 14.30), päivänvalossa, joskin hieman sumuisessa säässä, työmaatöiden ollessa täydessä käynnissä. Myös P.Y. on kertonut (vahinkoilmoitus 23.12.2011), että nimenomaan vakuu­tuksenottajan työmiehet ovat auttaneet lausunnonpyytäjän pys­tyyn vahinkotapahtuman jälkeen ja soittaneet hänelle ambulanssin. Vastineen mukaan päiväsaikaan, töiden ollessa täydessä käynnissä on lähdettävä siitä, että asianmukaisen tietyövaroitusmerkki riittää varoittamaan tienkäyttäjiä siitä, että edessä on tietyömaa, jossa voi olla toisinaan yllättäviäkin, liikennettä haittaavia esteitä.

Vastineen mukaan P.Y. on myös kertonut ajavansa kyseisen paikan kautta jo aiemmin useita kertoja, viimeksi vahinkopäivän aamuna. Näin ollen yhtiö pitää selvänä, ettei tietyömaa tullut hänelle yllätyksenä ja että hänellä olisi ollut mahdollisuus tutustua etukäteen mahdollisiin vaaranpaikkoihin.

Edellä mainituin perusteella sekä korvauspäätöksissä aiemmin mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei P.Y:n henkilövahinko ole seurausta vakuutuksenottajan huolimattomuudesta, varomattomuudesta, virheestä tai laiminlyönnistä eikä vahinkoa siten voida korvata myöskään heidän toi­minnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuksenottajan vastine

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle urakoitsijalle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa. Vastineessaan vakuutuksenottaja viittaa vakuutusyhtiölle antamiinsa selvityksiin ja toteaa, ettei sillä ole siltä osin asiaan enemmälti lisättävää.

Vakuutuksenottaja haluaa kuitenkin selvittää, että paikalla olleiden ja P.Y:tä avustaneiden työmiesten mukaan ei P.Y. missään vaiheessa pyytänyt heitä kutsumaan paikalle nimenomaan poliisia. Sen sijaan työntekijät ovat soittaneet paikan päältä hätäkeskukseen, josta on päätetty, mitä hälytysajoneuvoja paikalle on lähetetty.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Tieliikennelain 3 §:n mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Tieliikennelain 23 §:n mukaan ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Ennen kaukovaloilta lähivaloille vaihtamista nopeus on sovitettava uusia näkyvyysolosuhteita vastaavaksi.

Tieliikenneasetuksen 12 §:n mukaan varoitusmerkkiä käytetään osoittamaan tiessä olevaa liikenteelle vaarallista kohtaa tai tieosuutta. Sitä ei kuitenkaan käytetä, milloin olosuhteet muutenkin edellyttävät erityistä varovaisuutta.

Merkki 142

Merkillä varoitetaan työnalaisesta tienkohdasta tai tieosuudesta, jolla saattaa olla työkoneita, työntekijöitä taikka työstä tai työn keskeneräisyydestä johtuvia vaaroja, kuten irtokiviä tai kuoppia. Merkki voidaan sijoittaa tielle asetettavaan varoituslaitteeseen.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaolo-alueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,

- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja

- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvas­tuussa.

Ratkaisusuositus

Käsillä olevassa tapauksessa on kysymys vahingonkärsijä P.Y:n loukkaantumisesta kaaduttuaan polkupyörällä kevyen liikenteen väylällä olleen työmaan kohdalla ajoväylällä kulkeviin kaapeleihin.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olleen selvityksen mukaan P.Y. oli kaatunut 10.11.2011 noin kello 14:30 tietyömaan kohdalla olleisiin mustiin kaapeleihin. Kaapelit olivat muuten sijoitettu pientareelle, mutta mutkan kohdassa kaapelit oli kuitenkin vedetty lyhtypylvään vierestä ajoväylälle. P.Y:n näkemyksen mukaan kaapelit sijaitsivat noin 50 cm päästä tienreunasta ja urakoitsijan näkemyksen mukaan etäisyys reunaan oli noin 20 cm. P.Y. on antamissaan selvityksissä kertonut kulkeneensa vahinkopaikan ohi useasti aiemmin, viimeksi vahinkopäivän aamuna. Vahinkopäivänä oli selvityksen mukaan ollut sumuinen sää.

Vakuutusyhtiö on antamissaan päätöksissä katsonut, ettei tapauksessa ole kysymys urakoitsijan vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahingosta, sillä vahingon ei voida katsoa aiheutuneen urakoitsijan huolimattomuudesta. Yhtiö on todennut, että kyseinen tietyömaa oli merkitty asianmukaisin varoitusmerkein ja että tien käyttäjän olisi tällöin täytynyt varautua työmaa-alueella mahdollisesti oleviin esteisiin.

Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä. Katutöitä tekevän urakoitsijan vastuun on vakiintuneesti katsottu olevan korostunutta, mikä merkitsee, että urakoitsijan on näytettävä menetelleensä työssään vahinkojen välttämiseksi niin huolellisesti kuin on ollut mahdollista.

Lautakunnan käsityksen mukaan asiassa on riidatonta, että kyseinen tietyömaa oli asianmukaisesti liikennemerkeillä merkitty ja että tiellä liikkujan on siten noudatettava varovaisuutta merkin osoittamalla tieosuudella. Lautakunta toteaa, että tieliikenneasetuksen mukaan varoitusmerkkiä käytetään osoittamaan tiessä olevaa liikenteelle vaarallista kohtaa tai tieosuutta. Tietyömaasta varoittavan merkin osoittamalla tieosuudella saattaa olla muun muassa irtokiviä tai kuoppia, joiden vuoksi osuutta ei kuitenkaan tarvitse sulkea jalankulkuliikenteeltä.

Lautakunta katsoo kuitenkin, että pelkästään työmaasta asianmukaisin merkein ilmoittaminen ei poista urakoitsijan velvollisuutta huolehtia tienkäyttäjien mahdollisimman turvallisesta liikkumisesta myös merkin osoittamalla työmaa-alueella. Nyt käsillä olevassa tapauksessa oli pyörätien yli kulkenut pitkittäissuuntaisesti kaksi mustaa, asfaltista hyvin heikosti erottuvaa kaapelia, joihin P.Y:n kuljettaman polkupyörän rengas oli osunut seurauksin, että P.Y. oli kaatunut.  Kyseinen tapahtumapaikka on selvityksen mukaan kevyen liikenteen väylä, jossa tiedetään tienkäyttäjien liikkuvan polkupyörällä. Lautakunnan näkemyksen mukaan mainitunlaiseen paikkaan vedetty kaapeli on siten omiaan vaarantamaan tiellä kulkijan turvallisuuden, etenkin kun kysymys on tien pinnasta värinsä vuoksi heikosti erottuvasta kaapelijohdosta.

Lautakunnan näkemyksen mukaan käsillä olevassa tapauksessa P.Y:lle aiheutuneen vahingon olisi voinut välttää esimerkiksi merkitsemällä asfaltilla kulkeneen kaapelin huomiota kiinnittävällä värityksellä taikka vetämällä kaapelit kokonaan kulkemaan tien ulkopuolelle. Vakuutuslautakunnalle esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, onko kaapeleiden vetäminen nimenomaan ajoradalle ollut tarpeellista suoritettavan työn kannalta.

Edellä mainitun perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei nyt käsillä olevassa tapauksessa katutyötä tehnyt urakoitsija ole kyennyt näyttämään toimineensa huolellisesti. Näin ollen Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan P.Y:lle aiheutuneen henkilövahingon urakoitsijan vastuuvakuutuksesta.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen Sihteerinä toimi Hanén.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA