Tapahtumatiedot
Vakuutettuna oleva rakennusliike HR oli asentanut valittajien omakotitaloon uudet kattoikkunoiden kuvut, mukaan lukien vesipellit ja kupujen asennuskehykset kahteen kattoikkunaan vuonna 2007. Lassila & Tikanoja Oyj:n vahinkokartoitusraportin 18.10.2011 mukaan valittajien talon katolla ollut sadevesikaivo oli tukkeutunut lokakuun alussa 2011, minkä ajallisena seurauksena katolle kertynyt tulvavesi oli noussut kattoikkunalle ja päässyt sieltä sisään rakennukseen. Korvausta rakennuksen vaurioista haettiin HR:n toiminnanharjoittajan vastuuvakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön päätös
Yhtiö on antanut korvauspäätöksen 16.2.2012, minkä lisäksi yhtiön sisäinen muutoksenhakuelin on käsitellyt asiaa 24.4.2012.
Korvausta vastuuvakuutuksesta ei makseta. HR ei ole menetellyt huolimattomasti. Vahinko on aiheutunut rakennuksen huoltotoimenpiteiden laiminlyönnistä, minkä seurauksena vesi on tulvinut kattoikkunan tasolle saakka.
Yhtiön kanta perustuu seuraaviin seikkoihin:
- kattoikkunat oli vaihdettu RT-ohjekortin mukaisesti; ohjekortissa ei ole mainittu, että asennuskehyksen alle tulisi asentaa erikseen tiiviste;
- asennuskehys tulee sellaiseen paikkaan, joka ei ole enää tarkoitettu vesitiiviiksi eikä sitä ole ollut tarpeenkaan vesitiivistää;
- on riittävää, että kattoikkuna kestää ylhäältä päin tulevan sadeveden painetta;
- valittajien talon vesikattoa ei ollut rakennettu määräysten mukaisesti eli niin, että kattoikkunoiden huovan korkeusasema on vähintään 100 mm ylintä mahdollista vedenpinnan tasoa korkeammalle; tämän rakennusvirheen johdosta vesi on päässyt kattoikkunasta sisään, kun se muutoin olisi poistunut katolta reunojen yli;
- katon huoltotoimenpiteet on laiminlyöty
Valitus
Valittajat ovat ilmoittaneet tyytymättömyyttään vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytäneet lautakunnan ratkaisusuositusta asiasta. Valittajat ovat jättäneet valituskirjelmän 15.6.2012 sekä täydentäneet sitä lausumallaan 27.8.2012. Valitus perustuu siihen, että HR on menetellyt huolimattomasti, minkä johdosta vakuutusyhtiön tulee maksaa vastuuvakuutuksen perusteella korvaus. Vaatimus perustuu seuraaviin seikkoihin:
- asennuskehysten eli kiinnityslankkujen alapuolelle jäi rakoja, joista toisen kattoikkunan kohdalla vesi pääsi valumaan rakenteisiin;
- asennuskehysten asianmukainen tiivistäminen oli laiminlyöty;
- vakuutusyhtiön väite, jonka mukaan asennuskehyksen kiinnityskohtaa ei ole tarkoitettu vesitiiviiksi, on virheellinen, koska rakentamismääräyksen C2 kohdan 6.1.1 mukaan vesikaton on estettävä sadeveden, lumen ja sulamisveden tunkeutuminen kattorakenteisiin, seiniin ja sisätiloihin; on selvää, ettei missään saa olla sellaisia rakoja, joista vesi pääsee tunkeutumaan sisätiloihin olivat olosuhteet millaiset tahansa;
- valittajien talon vesikatto on rakennettu rakentamismääräysten mukaisesti;
- se, että kattoikkunan asennuskehyksen alareuna on katon reunoja alemmalla tasolla, on ollut HR:n silmämääräisesti havaittavissa;
- kattokaivon huollon laiminlyönnillä ei ole suoraa syy-yhteyttä vesivahinkoon; vesivahinkoa ei olisi tapahtunut lainkaan, jos asennuskehyksen alapuolella olisi ollut asianmukainen vedeneristys;
- aikaisempia vesivahinkoja ei ole todettu, vaikka vesi on voinut aiemmin nousta vastaavalla tavalla kattoikkunan tasalle kattokaivon jäätymisen seurauksena
Vakuutusyhtiön vastine
Yhtiö on antanut vastineen 21.8.2012. Vaatimus kiistetään aiemmin lausutuin sekä lisäksi seuraavin perustein:
- ensisijainen syy vesivahinkoon on kattokaivon tukkeutuminen huollon laiminlyönnin seurauksena; toinen syy on kattokaivon korkeusasema; kolmas syy on, ”että kattokaivon rakenteet eivät ole estäneet paineveden pääsyä sisätiloihin”;
- kattoikkunan tiivistystä ei tarvita, koska jos katon vesieristys on toteutettu hyvän rakennustavan mukaisesti, vesi ei koskaan pääse nousemaan kyseiseen saumaan saakka;
- kattohuovalla toteutettu vedeneristys ulottuu sinänsä asennuskehikkoon saakka, mutta sen korkeus ei ole ohjeiden RT 38059 ja RIL 155 mukaisesti 300 mm valmista kattopintaa ylempänä; tämä johtuu siitä, että kattoikkunan korkeusasema on liian alhainen;
- vaikka mittaustietoja ei ole, on selvää, että vedeneristys ei ulotu saman ohjeen (RT 38059) mukaisen 100 mm verran ylimmän mahdollisen vedenpinnan yläpuolelle;
- valittajien väitteet mahdollisista aiemmista tulvimisista lokakuuta 2011 vastaavalle tasolle ovat spekulatiivisia ja toteen näyttämättömiä;
- kattopinnoitteen ja kiinnityskehikon sauman tiivistäminen ei ole asennusohjeen, tuote-esitteen tai hyvän rakennustavan mukainen toimenpide;
- valittajien viittaama ohje kattoikkunoiden tiiviysvaatimuksista liittyy tiiveyteen sadevettä vastaan, ei vedenpoiston padotustilanteeseen;
Vakuutuksenottajan vastine
Vakuutuksenottajana oleva HR on ilmoittanut lautakunnalle 11.9.2012, ettei sillä ole lisättävää vakuutusyhtiön (siihen mennessä) antamaan vastineeseen.
Lautakunnan käytettävissä oleva selvitys
Lautakunnalla on ollut käytettävissään
- vahinkoilmoitus
- valittajien kirjelmä HR:lle 27.10.2011
- korvauspäätös 16.2.2012
- valittajien oikaisupyyntö vakuutusyhtiölle 5.3.2012
- yhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen ratkaisu 24.4.2012
- HR:n 7.11.2011 päivätty vastaus valittajien 27.10.2011 päivättyyn kirjelmään
- valittajien kirjelmä HR:lle 22.12.2011
- HR:n kirjelmä valittajille 13.1.2012
- erinäisiä sähköpostiviestejä
- Lassila & Tikanoja Oyj:n vahinkokartoitusraportti 18.10.2011
- RT 38059 ohjekortti Keraplast kattokuvut
- asennusohje marraskuu2008 Kattokupujen varastointi ja asennus
- Pientalon vesikatto- ja ulkoverhoustyöt (Rakentajan tietokirjat) sivut 73-74
- vakuutustiedot 15.8.2012
- vakuutusehdot 1.1.2006
Asiantuntijalausunto
Lautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon RI Jarmo Virtaselta. Lautakunta on asettanut Virtaselle seuraavat kysymykset:
1. Onko valittajien vuonna 1971 valmistuneen rakennuksen vesikatto rakennettu tuolloin voimassa olleiden määräysten ja hyvän rakennustavan mukaisesti erityisesti siltä osin kuin kysymys on kattoikkunoiden vesitiiviiden osien korkeusasemasta suhteessa muuhun kattopintaan ja katon reunoihin?
2. Onko HR toteuttanut v. 2007 kattoikkunoiden uusimisen tuolloin voimassa olleiden määräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisesti?
3. Onko HR:n tullut asentaessaan po. kattoikkunoita erityisesti ymmärtää ottaa huomioon ja varautua tilanteeseen, jossa kattovedet padottuvat kattokaivon tukkeutumisen seurauksena? Tuleeko kattoikkuna asentaa tiiviiksi ainoastaan sadevesikuormaa silmällä pitäen vai tuleeko sen olla lisäksi tiivis myös katolta nousevaa painevettä vastaan?
4. Onko HR:n toimintavelvollisuuksiin käsityksenne mukaan kuulunut tehdä vanhan kattoikkunan rakenteiden poistamisen jälkeen tarvittaessa muutoksia myös jäljelle jääviin katon alkuperäisiin rakenneosiin, kuten kattohuopaan ja/tai muihin uuden kattoikkunan asennuskehyksen alapuolelle jääviin rakenteisiin, pitäen silmällä sitä, että lopputuloksena vesitiiviit rakenteet kestävät myös kattokaivon tukkeutumisen aiheuttamassa padotustilanteessa?
5. Muut seikat, joilla katsotte olevan merkitystä tapauksen rakennusteknisessä arvioinnissa?
Virtanen on antanut pyydetyn asiantuntijalausunnon 30.12.2013. Virtanen on lausunnossaan yksityiskohtaisemmin käsittelemillään perusteilla päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin:
Vesikaton rakennustavan mukaisuus:
- kivikeko kattokaivon siivilän päällä ei ole ollut asianmukainen;
- rengassiivilän asentamattomuutta on pidettävä puutteena;
- toisen kattokaivon puuttuminen tai vaihtoehtoisesti ulosheittäjän puuttuminen on rakennusvirhe, mikä on tehty talon rakentamisvaiheessa;
- viimeaikaisen hyvän rakentamistavan perusteella voidaan arvioida, että ulosheittäjän puuttuminen on jo itsessään rakennusvirhe;
- kattovalokuvun jalustan pystysuuntaisen vedeneristyksen ilmeinen mataluus on rakennusvirhe.
HR:n asennustyön hyvän rakennustavan mukaisuus:
- HR on asentanut kuvut sadeveden suojauksen osalta riittävän asianmukaisesti; asennuskehyksen / jalustan rakosauman tiivistämättömyys eli ilmatiivistyksen puuttuminen oli pieni puute;
- HR ei ole tehnyt virhettä siinä, että asennuskehyksen / jalustan saumaa ei ole pyritty tiivistämään vesitiiviiksi;
- HR ei ole tehnyt kupujen ym. uusimista vastoin hyvää rakentamistapaa.
Virtasen mukaan HR:n ei ole tullut erityisesti ymmärtää huomioida kattovesien tulvimisen vaikutuksia kupujen uusimistyön yhteydessä. Hän on perustanut tämän johtopäätöksensä seuraaviin seikkoihin:
- kattoikkunoiden eristys todennäköisesti näytti riittävän korkealta;
- ei ole tarvinnut puuttua vesieristykseen, koska ennen ikkunakorjausta ei ollut tapahtunut ikkunavuotoja;
- HR:lta ei oltu tilattu vesikaton toiminnan tarkastusta tulvatilanteessa;
- vahinkokartoittaja ei ole esittänyt mitään toimenpide-ehdotuksia vesikatolle eikä kattoikkunoille, erityisesti ei vedeneristyksen parantamista; vahinkokartoittaja ei ole todennut vedeneristyksen olevan liian matala eikä hän ole ymmärtänyt katolla olevan muitakin puutteita;
- huoltomieheltä ei ilmeisesti ollut tullut mitään epäileviä kannanottoja vesikaton rakenteiden asianmukaisuudesta; Virtanen on olettanut, että huoltomies oli käynyt katolla useasti ennen kattoikkunaremonttia;
- HR:lle ei todennäköisesti oltu kerrottu jonkun vesikattoammattilaisen käsityksiä katon rakenteiden parantamistarpeista; Virtanen on olettanut, että katon rakentamisen jälkeen joku erikoisammattilainen on tehnyt jotakin korjausta katolla ja havainnut rakenteellisia puutteita, joita ei oltu ennen kattoikkunaremonttia tehty; katto oli vahinkohetkellä niin iäkäs (40 v.), että sen tekninen käyttöikä oli jo ylittynyt KH -kortin Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot, KH 90-00403 vuodelta 2008 mukaan; KH –kortin mukaan ennen vuotta 1980 rakennettujen bitumikermikatteiden käyttöikä on saavutettu (siis 2008 mennessä).
Osapuolten lisäkirjelmät Virtasen lausunnon johdosta
Valittajat ovat jättäneet Virtasen lausunnon johdosta lausuman 20.1.2014, jossa he ovat esittäneet, että:
- kivikeko tehtiin kattokaivon ympärille vasta vesivahingon jälkeen kuivatustyötä tehneiden työntekijöiden neuvosta;
- rengassiivilä ei olisi estänyt veden nousua katolla;
- vastoin Virtasen oletusta katolla on toinen kattokaivo, mutta katolla on korkeuseroja, joiden vuoksi toisesta kattokaivosta ei ollut apua vahinkotilanteessa;
- katto on huollettu syysaikaan ”kerran viikossa moottorikäyttöisellä lehtipuhaltimella” valittajien itsensä toimesta; vahinko sattui viikolla, jolloin satoi runsaasti ja syysmyrsky kuljetti katolle lehtiä rajanaapurin puista; kattokaivon huoltamattomuus ei ole vahingon osasyy, yllättävän voimakas sade ja myrskytuuli sen sijaan ovat;
- ulosheittäjän puuttumisesta huolimatta rakenne on toiminut moitteettomasti lähemmäs 40 vuotta ennen HR:n tekemää remonttia ja sittemmin seurannutta vesivahinkoa; aiemman rakenteen toimivuus osoittaa, että rakenne on ollut vesitiivis;
- jos kattoikkunan asennuksessa havaitaan, ettei siihen liittyvä katon rakenne täytä voimassa olevia rakentamismääräyksiä (C2 kohta 6.1.1) katon vedentiiveyden osalta, olisi HR:n tullut vähintäänkin ilmoittaa tästä valittajille, minkä jälkeen heidän vastuullaan olisi ollut korjata kattorakenteet asianmukaisiksi.
Vakuutusyhtiö on todennut lausumassaan 3.2.2014 muun muassa, ettei HR ole ollut myöskään KSL 8:12:sta ilmenevän huolellisuusvelvollisuutensa puitteissa velvollinen ryhtymään sellaisiin selvittelytoimenpiteisiin, jotka eivät ole välittömästi liittyneet tilattuun palveluun, joka koski kattokupujen vaihtamista. HR:n varsinainen tehtävä oli pesu- ja kodinhoitotilojen peruskorjaus.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Sovellettavat sopimusehdot
Sovellettavan sopimusehdon mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutunut henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
Ratkaisu
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko HR menetellyt huolimattomasti asentaessaan valittajien taloon kaksi kattoikkunan kupua niihin välittömästi liittyvine töineen vuonna 2007 ja onko valittajien talossa lokakuussa 2011 todettu tulvimisvahinko syy-yhteydessä eli aiheutunut tästä väitetystä laiminlyönnistä.
Tapauksen arviointi
Asiassa kertyneen selvityksen mukaan rakennuksen vesikaton reunalla ei ole ollut ns. ulosheittäjää, jota kautta tulvavedet olisivat päässeet pois katolta siinäkin tapauksessa, että kattokaivo on tukkeutunut. Valittajien ilmoituksen mukaan katolla on ollut toinenkin kattokaivo, mutta toisaalta valittajatkin ovat todenneet, että tuon kattokaivon korkeusasema on ollut sellainen, ettei se ole tässä tilanteessa estänyt vahinkoa. Valittajien tämän ilmoituksen perusteella jää epäselväksi, millainen toinen kattokaivo katolla on ollut, jos vesi ei ole päässyt tulvimistilanteessa pois senkään kautta.
Kertyneen selvityksen valossa kattokupujen asennuskehykseen asti yltäneen kattohuovan korkeusasemakaan ei ole ollut vähintään 100 mm yli sen tason, johon veden korkeus tulvimistilanteissa enintään yltää. Jo vakuutusyhtiön vastineessa oli viitattu siihen, ettei kattokupujen tästä korkeusasemasta ole tarkempia mittaustietoja, ja myös Virtanen on kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota lausunnossaan. Mittaustietoja ei ole toimitettu myöhemminkään, mutta toisaalta valittajienkin puolelta on vedottu korkeusaseman puutteellisuuteen esittämällä, että se olisi tullut HR:n helposti havaita.
Edellä mainittujen seikkojen valossa on perusteltua pitää arvioinnin lähtökohtana, että valittajien talon vesikatto ei ole vedenpoistojärjestelyiden osalta ollut rakennusmääräysten mukainen. Tässä tapauksessa vesi on päässyt kattoikkunan asennuskehikon liitoksesta sisään taloon, koska vesi on edellä mainituista rakennusvirheistä johtuen tulviessaan noussut tälle korkeudelle.
Kuten Virtasen asiantuntijalausunnossa on todettu, kattoikkunoiden kupujen liitoskohtia ei ole tarpeen tiivistää kestämään katoilla tapahtuvan tulvimisen aiheuttamaa vedenpainetta. Se, että vesi ei tällaisessa tulvimistilanteessa pääse sisään rakenteisiin, on varmistettava muulla tavalla eli siis niin, että katon vedenpoistojärjestelmät ovat asianmukaiset ja että kattoikkunan vedeneristyksen korkeusasema on vähintään 100 mm ylimmän mahdollisen vedenpinnan tason yläpuolella.
Asiassa on sinänsä tarpeetonta pohtia lähemmin, mikä lisämerkitys valittajien mahdollisella laiminlyönnillä vesikaton huoltotoimenpiteissä on ollut nyt tarkasteltavana olevan vahingon syntymiseen, koska vahingon pääsyynä joka tapauksessa on ollut vesikaton rakenteiden virheellisyys vedenpoistojärjestelmien ja kattoikkunan väärän korkeusaseman osalta.
Kattokupuja asennettaessa tavanomaisesti tehtäviin töihin ei kuulu katon muiden ominaisuuksien, kuten vedenpoistojärjestelmien, toimivuuden tarkastaminen ja korjaaminen. Kuluttajansuojalain 8. luvun 14 §:stä ilmenevän, elinkeinonharjoittajan neuvontavelvollisuutta koskevan säännöksen sekä yleisten elinkeinonharjoittajan huolellisuusvelvollisuutta koskevien periaatteen mukaan elinkeinoharjoittajan sinänsä kuuluu huomauttaa kuluttaja-asiakkaalle palvelun tai tavaran soveltumattomuudesta kuluttajan aikomaan käyttötarkoitukseen, mikäli tällainen soveltumattomuus on ollut selvästi havaittavissa. Koska esillä olevassa tapauksessa kysymys on ollut jo entuudestaan kohteeseen asennetun kattokuvun uusimisesta vanhaan paikkaansa, tällaisen erityisen ilmoitusvelvollisuuden syntymiseen on suhtauduttava jo lähtökohtaisesti torjuvasti. Käsillä olevassa tapauksessa esitetyn selvityksen valossa ei ole muutenkaan perusteltua päätyä siihen, että HR:n olisi tullut havaita kattoikkunoiden kupujen korkeusaseman olleen niin ilmeisen selvästi rakennusmääräyksissä edellytettävän tason alapuolella, että HR:lle olisi katsottava siirtyneen velvollisuus huomauttaa tästä riskirakenteesta valittajille.
Edellä mainittujen seikkojen valossa on perusteltua päätyä siihen, että valittajien rakennukselle veden tulvimisesta sisään kattoikkunan rakenteista aiheutunut vahinko on aiheutunut siitä, että valittajien rakennuksen vesikatto ei ole ollut vedenpoistojärjestelmän ja kattoikkunan korkeusaseman osalta rakennusmääräysten mukainen. HR ei myöskään ole menetellyt vuonna 2007 kattokupujen asennuksen yhteydessä huolimattomasti. Näistä syistä HR ei siten ole velvollinen korvaamaan valittajille aiheutunutta vahinkoa.
Koska HR ei ole velvollinen korvaamaan valittajien vahinkoa, ei myöskään korvausta sen vastuuvakuutuksesta tule maksettavaksi.
Johtopäätös
Lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Karimäki, Korpiola ja Rusanen. Sihteerinä toimi Saarikoski.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA