Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottajan omistama perunavarasto tuhoutui tulipalossa toukokuussa 2006. Rakennuksen lisäksi palossa tuhoutui sen sisällä ollut maatalousirtaimisto ja asuinrakennuksen korjaustyön vuoksi rakennuksessa säilytetty koti-irtaimisto.

Vakuutuksenottajan vaadittua vahinkonsa korvaamista 2 848 378 eurolla vakuutusyhtiö on vuonna 2006 tekemillään korvauspäätöksillä maksanut maatilavakuutuksesta korvauksia perunoista ja niiden hävityksestä, rakennuksesta sekä kahdesta trukista yhteensä 485 269,68 euroa.

Vakuutuksenottajan vaadittua lisäkorvausta vakuutusyhtiö on 28.5.2007 tekemässään korvauspäätöksessä siinä mainitsemiensa perusteiden nojalla ilmoittanut, ettei rakennuksen, irtaimiston eikä keskeytysvahingon osalta voitu suorittaa lisäkorvausta. Vakuutuksenottajan edelleen vaadittua korvauspäätösten oikaisua vakuutusyhtiö on 24.4.2015 päivätyssä päätöksessään lausunut, että vakuutuksenottaja oli tahallaan antanut vakuutusyhtiölle virheellisiä tietoja omaisuuden arvosta ja jättänyt kertomatta vahinkokäsittelyn kannalta olennaisia tietoja. Nämä seikat ilmenivät asianomaisen kihlakunnansyyttäjän vakuutuksenottajaa vastaan ajamassa törkeän petoksen yritystä ynnä muuta koskeneessa syytejutussa hovioikeuden 16.9.2013 antamasta tuomiosta, jolla vakuutuksenottaja oli tuomittu rangaistukseen kahdesta törkeän petoksen yrityksestä. Asiaa kokonaisuutena arvioiden vakuutuksenottajan menettelyä oli pidettävä siten törkeänä, ettei asiassa vakuutussopimuslain 72 §:n säännökset huomioon ottaen ollut perusteita maksaa lisäkorvausta.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksena keskeytysvahingosta 35 286,02 euroa, perunalaatikoista 177 000 euroa ja käräjäoikeuden tuomiossa yksilöidyistä koti- ja maatilairtaimistosta 27 000 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiön on suoritettava vakuutusehtojen mukainen korvaus rikosprosessin yhteydessä käsittelemättä jääneen maatalous- ja koti-irtaimiston sekä tuhoutuneiden koneiden ja kaluston ja maataloustuotteiden ja -tarvikkeiden osalta.

Vakuutuksenottaja on ensisijaisesti vaatinut täyttä korvausta. Jos vakuutuksenottajan katsottaisiin toimineen vilpillisesti, korvausta ei tullut evätä kokonaan, sillä se olisi kohtuutonta.

Korvausvelvollisuuden rajoitus- tai epäämisoikeus oli sidottu juuri niihin samasta vahinkotapahtumasta aiheutuneisiin vahinkoeriin, joiden kohdalla vakuutusyhtiö oli saanut vakuutetulta olennaisesti virheellistä tietoa. Niiden vahinkoerien osalta korvausta ei tullut rajoittaa, joiden osalta vakuutetun ei voitu katsoa menetelleen väärin.

Vakuutuksenottaja on todennut, että vakuutusyhtiö eväsi korvausvaatimukset ilman yksityiskohtaisia kannanottoja yksittäisiin vahinkoeriin vain sillä perusteella, että vakuutuksenottaja oli tuomittu samassa asiassa vakuutusyhtiöön kohdistuneista petosrikoksista. Korvausperusteet tulisi kuitenkin arvioida jokaisen vahinkoerän kohdalta erikseen, minkä lisäksi tulisi päättää, mikä oli kunkin vahinkoerän osalta vakuutussopimuslain 72 §:n nojalla arvioiden kohtuulliseksi katsottava korvaus.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut vastineessaan, että vilpillinen menettely oli koskenut kaikkia omaisuuseriä, joiden osalta korvauspäätökseen oli haettu muutosta. Tavoitellun hyödyn suuruus sekä vakuutuksenottajan muu menettely huomioon ottaen korvauksen epääminen kokonaisuudessaan olisi perusteltua, vaikka vilpillinen menettely ei koskisikaan jotain omaisuuserää. Tässä tapauksessa vilpillinen menettely koski kuitenkin koko korvaushakemusta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, oliko vakuutusyhtiöllä oikeus evätä vaaditut lisäkorvaukset vakuutuksenottajan vakuutusyhtiölle vilpillisesti antamien väärien tai puutteellisten tietojen perusteella sekä vakuutusyhtiön korvausratkaisujen perusteista.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 72 §:n (28.6.1994/543) mukaan, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Maatilavakuutukseen sovellettavien yleisten vakuutusehtojen kohdan 10.1 mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava.

Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä.

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutusyhtiön vastuun selvittämisen kannalta, voidaan korvausta alentaa tai se evätä sen mukaan, kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Asian arviointi

Asiaan soveltuvan vakuutussopimuslain 72 §:n mukaan, jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutustapahtuman ja vakuutuksenantajan vastuun selvittämisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Asiallisesti samansisältöinen määräys sisältyy vakuutusehtoihin. Säännöksen soveltaminen edellyttää pääsääntöisesti, että vakuutuksenantajan, joka aikoo vedota siihen korvausvastuunsa alentamiseksi, on ensin selvitettävä vahingon suuruus ja vasta sitten harkittava, onko korvausta korvauksenhakijan vilpillisen menettelyn johdosta alennettava ja kuinka paljon.

Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole 24.4.2015 päivätyn korvauspäätöksensä osalta menetellyt asianmukaisesti, kun se on kokonaisvahingon suuruuteen kantaa ottamatta lausunut, ettei korvauksen hakijan vilpillisen menettelyn johdosta ollut aihetta suorittaa lisäkorvausta. Sitä vastoin Vakuutuslautakunta katsoo, toisin kuin korvauksen hakija, ettei edellä mainitun lainkohdan mukaista vähennystä ole harkittava omaisuuslajeittain sen perusteella, mitä omaisuutta vilpilliset tiedot ovat koskeneet, vaan säännöstä sovelletaan vakuutustapahtumaan kokonaisuutena.

Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät asiakirjat sisällä sellaista selvitystä, jonka perusteella lautakunta voisi luotettavasti arvioida tuhoutuneeksi ilmoitetun omaisuuden määrän ja arvon. Toisaalta vuosina 2006 ja 2007 tekemissään korvauspäätöksissä vakuutusyhtiö on näkemystään perustellen käsitellyt näitä seikkoja. Ilmeistä on myös, että korvauksen hakija on suhteessa vakuutusyhtiöön syyllistynyt sellaiseen, hakijaa vastaan ajetun syytejutun ratkaisseiden käräjä- ja hovioikeuden tuomioista tarkemmin ilmenevään vilpilliseen menettelyyn, jonka johdosta vakuutusyhtiöllä on ollut vakuutussopimuslain 72 §:n nojalla oikeus olennaisesti alentaa korvausta. Sen vuoksi ja ottaen huomioon jo suoritetun korvauksen määrän sekä sen, että korvauksen hakijan on näytettävä korvattava vahinko sekä sen määrä, Vakuutuslautakunta katsoo, että suoritettu korvaus on ollut riittävä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätösten lopputulosta oikeudenmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos

Sihteeri Nikunlassi

Jäsenet:

Jaakkola

Makkula

Nyyssölä

Pesonen

Sjögren