Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (s. 1939) hakeutui 21.4.2012 sairaalan päivystykseen yleistilan laskun ja säärihaavan aiheuttamien kipujen vuoksi. A:lla todettiin oikeanpuoleinen keuhkokuume, minkä lisäksi epäiltiin oikean pohkeen säärihaavasta lähtenyttä ruusua. A:lle aloitettiin kefuroksiimi-antibiootti. Pian lääkkeen annon jälkeen A meni elottomaksi. A saatiin elvytettyä. Anafylaksiaa (vaikeaa allergista reaktiota) pidettiin epätodennäköisenä, mutta antibiootti vaihdettiin. A siirrettiin jatkohoitoon toiseen sairaalaan 1.5.2012. Sairaanhoitaja antoi 3.5.2012 erehdyksessä A:lle suonensisäisesti toiselle potilaalle tarkoitettua kefuroksiimia. Lääkkeestä ehti tippua noin 20 %, ennen kuin hoitaja huomasi tapahtuneen. Hoitaja totesi A:n elottomaksi 22 minuutin kuluttua. A:n kanssa oli aiemmin sovittu elvytyskiellosta, joten elvytystä ei aloitettu. A menehtyi. A:n omaiset hakivat korvausta A:n yksityistapaturmavakuutuksesta, joka sisälsi turvan tapaturman aiheuttaman kuoleman varalta.

Vakuutusyhtiö totesi päätöksessään, että vakuutus kattaa tapaturmaisen kuoleman, joka sattuu vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutetun käyttämän lääkeaineen aiheuttamasta myrkytyksestä aiheutuneita vahinkoja ei korvata. Korvausta ei myöskään makseta vahinkotapahtumasta, jonka vakuutetun sairaus, vamma tai ruumiinvika on aiheuttanut. Yhtiö viittasi oikeuslääketieteelliseen ruumiinavauspöytäkirjaan, jonka mukaan A:n perus- ja välittömäksi kuolinsyyksi oli kirjattu verenpainetaudin aiheuttama sydänkohtaus ja myötävaikuttaneiksi tekijöiksi sepelvaltimotauti, oikeanpuoleinen säärihaava ja kefuroksiimin aiheuttama tarkemmin määrittämätön reaktio. Koska kyseessä ei ollut tapaturmaiseksi luokiteltava kuolema ja myrkytysperäiset kuolemantapaukset on rajattu vakuutusturvan ulkopuolelle, haettua korvausta ei maksettu.

Asiakkaan valitus

A:n omaiset ilmoittavat tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytävät asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Vakuutusyhtiö on viitannut vakuutusehtojen kohtaan, jonka mukaan vakuutetun käyttämän lääkeaineen aiheuttamaa myrkytystä ei korvata tapaturmana. Kyse ei ole ollut A:n käyttämästä lääkeaineesta, vaan lääkeainetta on annettu A:lle erehdyksessä ja vastoin hänen tahtoaan. A ei ole voinut itse vaikuttaa lääkkeen antamiseen tai päättää siitä. Kyseessä on ollut vakuutusehtojen aiheuttama äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on katsonut, että kyseessä on ollut vakuutetun sairauden aiheuttama vahinkotapahtuma, valituksessa pidetään lääkkeen annon ja A:n kuoleman välistä syy-yhteyttä kiistattomana. Jos potilaalle annetaan hänelle hengenvaaralliseksi tiedettyä antibioottia suoraan suoneen, hoitaja huomaa virheen annettuaan 1/5 annoksesta ja potilas menehtyy 22 minuutin kuluttua lääkkeen antamisesta, on selvää, että lääkeaine on ollut kuoleman syynä. Potilasvakuutuskeskus on korvannut vahingon. Vakuutusyhtiön korvauspäätös on ilmeisen virheellinen ja kuolemantapauskorvaus tulee maksaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö katsoo, että kuolema ei ole ollut tapaturmainen, vaan se on johtunut A:n sairauksista ja niiden hoidosta. Kyse ei ole ollut kefuroksiimin aiheuttamasta myrkytyksestä, vaan mahdollisesti voimakkaasta, allergisesta yliherkkyysreaktiosta kyseiselle lääkkeelle. Tällä perusteella yhtiö pitää kielteistä korvauspäätöstään vakuutusehtojen mukaisena.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnan käytössä on oikeuslääketieteellinen ruumiinavauslausunto 28.12.2012 sekä LT, kliinisen farmakologian erikoislääkäri, kliinisen farmakologian ja yksilöllisen lääketieteen professori Janne Backmanin asiantuntijalausunto 28.9.2015. Lautakunnan käytössä ei ole alkuperäisiä sairauskertomustekstejä.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavauslausunto:

Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauslausunnon esitietojen mukaan A on kuollut sairaalassa 3.5.2012. A oli 21.4.2012 hakeutunut päivystykseen yleistilan laskun ja säärihaavan aiheuttamien kipujen vuoksi. A:n perussairauksia olivat sepelvaltimotauti, verenpainetauti, sydämen vajaatoiminta sekä pitkäaikaiset säärihaavat. A:n tullessa sairaalaan on epäilty myös oikean pohkeen säärihaavasta lähtenyttä ruusua (ihotulehdus). A:lle on aloitettu kefuroksiimi-antibiootti. Lääkkeen annon jälkeen A on mennyt elottomaksi ja hänet on elvytetty. Anafylaksiaa (vaikea allerginen reaktio) on pidetty epätodennäköisenä, mutta antibiootti on vaihdettu. Elvytyksen jälkeen on A:n kanssa yhteisymmärryksessä päädytty elvyttämättäjättämispäätökseen, mikäli jatkossa elvytystilanteeseen jouduttaisiin. A on siirretty jatkohoitoon toiseen sairaalaan 1.5.2012. Siellä A:lla on ollut hengenahdistusta, joka on tulkittu keuhkokuumeen toipumisvaiheeseen ja sydämen vajaatoimintaan liittyväksi. Illalla 2.5.2012 A on valittanut hengenahdistusta ja saanut siihen lääkitystä. Tämän jälkeen hänelle on erehdyksessä tiputettu toiselle potilaalle tarkoitettua kefuroksiimia 3.5.2012 puolenyön aikaan. Kefuroksiimiannoksesta on ehtinyt tippua arviolta 1/5, kun hoitaja on huomannut virheen ja lopettanut lääkkeen tiputuksen. 22 minuutin kuluttua hoitaja on tavannut potilashuoneeseen tullessaan A:n elottomana. Elvytystoimiin ei A:n aiemmin esittämän toiveen mukaisesti ole ryhdytty.

A:lle on 9.5.2012 tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Esitietojen ja ruumiinavauslöydösten perusteella kuolintodistukseen on perus- ja välittömäksi kuolinsyyksi merkitty verenpainetaudin aiheuttama sydänsairaus. Myötävaikuttaneiksi tiloiksi on merkitty sepelvaltimotauti, oikeanpuoleinen säärihaava ja lääkkeen (kefuroksiimi) aiheuttama tarkemmin määrittämätön reaktio. A:lla on todettu sydämen liikakasvu. Vasemman kammion seinämä on ollut paksuuntunut. Tämä on todennäköisesti seurausta A:n sairastamasta verenpainetaudista ja siitä aiheutuneesta sydämen pumppaustyömäärän lisääntymisestä. Mikroskooppisessa tutkimuksessa on todettu sydänlihassolujen korvautumista sidekudossoluilla. Lisäksi on todettu sepelvaltimotauti: oikea sepelvaltimo on ollut kalkkeutunut ja ahtautunut. Sydämen liikakasvu, sydänlihaksen sidekudostuminen ja sepelvaltimotauti altistavat sydänperäiselle äkkikuolemalle. Kuolinmekanismi on tällöin usein sydämen rytmihäiriö.

Oikeanpuoleinen säärihaava on merkitty myötävaikuttaneeksi tilaksi, koska se on todennäköisesti osaltaan heikentänyt yleistilaa. Lääkkeen (kefuroksiimi) aiheuttama tarkemmin määrittämätön reaktio on myös merkitty kuolemaan myötävaikuttaneeksi tilaksi. A:lla on epäilty mahdollista kefuroksiimi-antibiootin aiheuttamaa vakavaa allergista reaktiota. Tämän selvittämiseksi yritettiin kuoleman jälkeen määrittää plasman tryptaasipitoisuus. Kohonnut tryptaasipitoisuus voi viitata vaikeaan allergiseen reaktioon (anafylaksia). Tryptaasimääritys ei kuitenkaan laboratorioteknisistä syistä ole onnistunut. Vaikean allergisen reaktion mahdollinen vaikutus kuolemaan on siis jossain määrin jäänyt epäselväksi. Useat perussairaudet huomioon ottaen vahingossa tapahtunut toisen potilaan antibiootin antaminen ei välttämättä ole ollut oleellinen tapahtuma kuolemaan johtaneessa tapahtumaketjussa, vaikka ajallinen yhteys lääkkeen annon ja elottomuuden välillä onkin voitu todeta.

Prof. Janne Backmanin asiantuntijalausunto:

Asiantuntijalausunnon esitiedoissa viitataan sairauskertomuksiin. Lausunnossa todetaan, että monet lääkkeet aiheuttavat pienelle osalle potilaista yliherkkyysreaktioita, joiden mekanismi on allerginen ja immunologinen. Tavallisimpia yliherkkyysreaktiot ovat pistettävien, suonensisäisten lääkkeiden kohdalla, ja beetalaktaamiantibiootit (joihin kefuroksiimi kuuluu) ovat yksi tavallisimmista yliherkkyysreaktioita aiheuttavista lääkeryhmistä. Lääkkeen aiheuttamassa yliherkkyysreaktiossa on kyse yksilön poikkeavasta reaktiosta lääkkeelle, ja vaikea reaktio voi seurata jo hyvin pienestä lääkemäärästä (murto-osa hoidollisesta annoksesta) varsinkin suonensisäisen lääkeannostelun yhteydessä. Yliherkkyysreaktiolle on tyypillistä, että sama henkilö saa samasta aineesta samanlaisen reaktion joka kerta kun hän altistuu ko. aineelle. On tärkeä huomata, että yliherkkyysreaktiossa ei ole kyse myrkytyksestä; myrkytyksessä elimistöön päätyvän lääkkeen määrä on vähintään moninkertainen tai moninkymmenkertainen tavanomaiseen lääkkeelliseen annokseen verrattuna.

Vakavan yliherkkyysreaktion, ns. anafylaktisen reaktion, oireet ilmaantuvat muutamassa minuutissa aiheuttavan lääkkeen antamisesta. Tyypilliset oireet voivat kombinoitua usealla eri tavalla ja yksittäiset oireet voivat esiintyä yksinkin. Anafylaksian oireita ovat hengitysvaikeudet ja hapenpuute (keuhkoputkien supistuminen, kurkunpään turvotus), verenpaineen ja verenkierron romahtaminen, ihon ja limakalvojen turpoaminen ja ruuansulatuskanavan oireet (pahoinvointi, ripuli). Yliherkkyysreaktio voi joskus aiheuttaa myös ohimenevän sepelvaltimoiden supistumisen, joka voi aiheuttaa sydänlihaksen hapenpuutetta ja pahimmillaan jopa sydäninfarktin (ns. Kounis-oireyhtymä). Yhteenvetona voi siis todeta, että yliherkkyysreaktio voi aiheuttaa kuoleman hengitysvaikeuksien ja hapenpuutteen, verenkierron romahtamisen tai sepelvaltimoiden supistumisen seurauksena. Kefuroksiimin käytön yhteydessä on raportoitu vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita yliherkkyysreaktioita, joissa oireet ovat olleet erilaisia kombinaatioita anafylaktisen reaktion oireista. Kefuroksiimin on kuvattu aiheuttaneen myös Kounis-oireyhtymän tyyppisiä sepelvaltimotautikohtauksia. Henkilölle, joka on joskus saanut yliherkkyysreaktion kefuroksiimista, ei tule jatkossa enää antaa kefuroksiimia.

Yhteenvetona lausunnossa todetaan, että A sai 21.4.2012 sairaalassa nopeasti, 5 minuutissa, kefuroksiimin suonensisäisen annostelun yhteydessä reaktion, jossa hänelle tuli hengenahdistusta ja sydänpysähdys. Välittömästi annetun elvytyksen johdosta hän kuitenkin toipui nopeasti. 3.5.2012 hänelle annettiin vahingossa suonensisäisesti kefuroksiimia. Pian tämän jälkeen hänet löydettiin elottomana ja hän menehtyi. Johtopäätöksenä lausunnossa todetaan, että tapahtumien kulku, samanlaisten oireiden (sydänpysähdys) nopea ilmaantuminen kefuroksiimin annon yhteydessä molemmilla kerroilla ja ruumiinavauslöydökset (ei välitöntä kuolinmekanismia osoittavaa) sopivat hyvin siihen, että A on menehtynyt kefuroksiimin aiheuttaman nopean hengitysvaikeuspainotteisen yliherkkyysreaktion seurauksena. Kuolema on todennäköisesti ollut seurausta keuhkoputkien ja/tai sepelvaltimoiden supistumisen aiheuttamasta sydänlihaksen hapenpuutteesta ja sitä seuranneesta verenkierron pysäyttäneestä rytmihäiriöstä. On huomattava, että suonensisäisen lääkityksen annostelee aina joku muu kuin potilas itse eikä potilas käytännössä pysty itse puuttumaan lääkkeen antoon. Tässä tapauksessa A:lle oli tapaturmaisesti annettu väärää, hänelle hengenvaarallista lääkettä, joten on päivänselvää, että lääkeannostelu tapahtui hänen tietämättään ja tahtomattaan. Kyse ei siis ollut hänen ottamastaan tai edes hänelle tarkoitetusta lääkkeestä. On myös syytä huomata, että annettu kefuroksiimiannos oli hyvin pieni eikä kyse ollut myrkytyksestä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n omaisilla oikeus vaatimaansa kuolemantapauskorvaukseen.

Sovellettavat vakuutusehdot

Yksityistapaturmavakuutuksen ehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus kattaa tapaturmaisen kuoleman, joka sattuu vakuutuksen voimassaoloaikana. Tapaturma on äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. (…) Ehtojen kohdan 5.2 mukaan oikeus kuolemantapauskorvaukseen syntyy, jos tapaturma johtaa vakuutetun kuolemaan kolmen vuoden kuluessa tapaturmasta.

Vakuutuksen ehtojen kohdan 6.1 mukaan korvausta ei makseta kuolemantapauksesta, joka aiheutuu vakuutetun sairauden, vamman tai ruumiinvian aiheuttamasta vahinkotapahtumasta.

Asian arviointi

1) A:n todennäköinen kuolinsyy

Vakuutuslautakunnan käytössä ei ole A:ta koskevia alkuperäisiä sairauskertomustietoja. Lautakunnan käyttöön toimitetuissa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauslausunnossa ja professori, LT Janne Backmanin asiantuntijalausunnossa on yhtenevästi esitietoina kerrottu, että A on 21.4.2012 saanut sairaalassa suonensisäisesti annosteltuna kefuroksiimi-antibioottia ruusuepäilyn vuoksi. Pian lääkkeen annon jälkeen A on mennyt elottomaksi, mutta hänet on kuitenkin saatu elvytettyä. Anafylaksiaa on pidetty epätodennäköisenä, mutta antibiootti on kuitenkin vaihdettu. A:n ollessa jatkohoidossa toisessa sairaalassa hänelle on 2.5.2012 annettu erehdyksessä toiselle potilaalle tarkoitettua kefuroksiimia, minkä jälkeen A on mennyt uudelleen elottomaksi. A:n aiemman toiveen mukaisesti elvytystä ei ole yritetty ja A on menehtynyt.

Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauslausunnossa on perus- ja välittömäksi kuolinsyyksi merkitty A:n sairastama sydänsairaus. Tämä on perustunut ruumiinavauksessa havaittuihin sydämen liikakasvuun, sydänlihaksen sidekudostumiseen ja sepelvaltimotautiin, jotka altistavat sydänperäiselle äkkikuolemalle. Lääkkeen aiheuttama tarkemmin määrittämätön reaktio on merkitty kuolemaan myötävaikuttaneeksi tilaksi, koska A:lla on epäilty mahdollista kefuroksiimin aiheuttamaa vakavaa allergista reaktiota. Plasman tryptaasimääritys, joka oli määrätty tehtäväksi tämän asian selvittämiseksi, ei kuitenkaan ole laboratorioteknisistä syistä onnistunut. Professori, LT Janne Backman on asiantuntijalausunnossaan pitänyt erehdyksessä tapahtuneen kefuroksiimin annostelun ja A:n kuoleman välistä syy-yhteyttä todennäköisenä. Arvio on perustunut kerrottuun tapahtumien kulkuun eli samanlaisten oireiden (sydänpysähdys) nopeaan ilmaantumiseen kefuroksiimin annon yhteydessä molemmilla kerroilla sekä ruumiinavauksen löydöksiin (ei välitöntä kuolinmekanismia osoittavaa). Kyseessä on todennäköisesti ollut kefuroksiimin aiheuttama nopea hengitysvaikeuspainotteinen yliherkkyysreaktio, jossa keuhkoputkien ja/tai sepelvaltimoiden supistuminen on aiheuttanut sydänlihaksen hapenpuutteen, mitä on seurannut verenkierron pysäyttänyt rytmihäiriö.

Ottaen huomioon A:lla kefuroksiimin antamisen jälkeen molemmilla kerroilla ilmenneet oireet, ruumiinavauksen löydökset sekä professori, LT Janne Backmanin asiantuntijalausunnossa esitetty Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, että A:n kuolema on aiheutunut hänelle erehdyksessä annetun kefuroksiimi-antibiootin aiheuttamasta vaikeasta allergisesta reaktiosta. Asiassa tulee siten arvioitavaksi, täyttääkö vahinkotapahtuma vakuutusehtojen korvattavan vahingon tunnusmerkistön.

2) Kuoleman korvattavuus tapaturmana

Vakuutusehtojen mukainen korvattava tapaturma on äkillinen, ulkoinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta. Vakuutetun sairauden, vamman tai ruumiinvian aiheuttamasta vahinkotapahtumasta aiheutunutta kuolemaa ei korvata. Vakuutuslautakunta katsoo, että nyt käsillä olevaa vahinkoa on pidettävä sekä äkillisenä (vahinkotapahtuma on erehdyksessä tapahtunut antibioottitipan laitto), ulkoisena (ulkoinen tekijä on A:lle suonensisäisesti annettu antibiootti), ruumiinvamman aiheuttavana ja odottamattomana. Vahinkotapahtuma on myös sattunut vakuutettu A:n tahtomatta. Kysymyksessä ei ole vahinkotapahtuma, joka olisi aiheutunut vakuutetun sairaudesta, vaan vahinkotapahtuma on aiheutunut lääkkeen annostelleen sairaanhoitajan erehdyksestä. Vakuutuslautakunta pitää vahinkotapahtumaa ehdoissa tarkoitettuna tapaturmana, jonka perusteella A:n omaisilla on oikeus haettuun kuolemantapauskorvaukseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:n omaisille vakuutusehtojen mukaisen korvauksen A:n tapaturmaisen kuoleman johdosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Laine

Jäsenet:

Ahlroth

Kummoinen

Niklander

Sibakov