Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutuksenottajan ajoneuvo törmäsi 30.6.2013 liikenteenjakajaan kun hyönteinen lensi kuljettajan silmään. Vahinkoilmoituksessa ei ollut annettua tietoa siitä, kuka oli ajoneuvon kuljettaja. Vakuutuksenottaja on kertonut 16.2.2014 antamassaan lisäselvityksessään, ettei hän ole pystynyt selvittämään ajoneuvoa ajaneen henkilöllisyyttä. Hän oli kertonut yhtiölle lainanneensa säännönmukaisesti ajoneuvoa tuttavilleen, sillä hänellä ei ollut ajo-oikeutta. Korvausta auton lunastusarvosta on haettu autovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö on 28.1.2014 päivätyllä korvauspäätöksellä evännyt korvauksen, sillä yhtiön mukaan oli jäänyt epäselväksi millaisissa olosuhteissa vahinko oli tapahtunut ja kuka oli ajoneuvon kuljettaja.

Yhtiö on lausunut 25.2.2014 päivätyssä korvauspäätöksessään, että korvauspäätöksen tekee korvausratkaisija ja vahinkotarkastajan tehtävä on ainoastaan selvittää vahingon laajuus. Näin ollen vaikka vakuutuksenottajalle oli ilmoitettu, että autosta voidaan suorittaa korvausta 9000 euroa, ei tämä tarkoita, että hänellä olisi vahinkotarkastajan lausuman perusteella oikeus korvaukseen.

Valitus

Vakuutuksenottaja kertoo 29.4.2014 päivätyssä valituksessaan, ettei hän koe antaneensa yhtiölle väärää tietoa vahinkotapahtumasta. Vakuutuksenottaja kertoo olleensa vahinkoilmoituksen kirjoittamisen aikoihin masentunut, mikä on voinut vaikuttaa siihen, mitä tietoja hän on antanut vahinkoilmoituksessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut 17.6.2014 päivätyssä vastineessaan, että näyttötaakka korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta on korvauksenhakijalla, jonka on näytettävä, että vahinko on aiheutunut korvattavasta vakuutustapahtumasta. Vakuutusyhtiön mukaan vahinkotapahtuman synnystä annetut selvitykset ovat ristiriitaisia ja puutteellisia.

Vakuutuksenottaja on ensin kertonut vahingon tapahtuneen 30.6.2013 kello viisi aamuyöllä. Poliisin tutkintailmoituksesta ilmenee kuitenkin, että vahinko olisi tapahtunut 28.6.2013 kello 3.50. Poliisin esitutkinnassa vakuutuksenottaja on kiistänyt kuljettaneensa ajoneuvoa ja on kertonut tavastaan lainata ajoneuvoa tuntemattomille ihmisille. Esitutkinnassa vakuutuksenottaja on kertonut ajoneuvossa olleen vain yhdet avaimet, joiden hän on kuulemishetkellä kertonut olevan hinauksen suorittaneella yhtiöllä. Tutkintailmoituksen mukaan ajoneuvo oli kuitenkin jätetty vahinkopaikalle lukittuna.

Ajoneuvolla ajaminen ja sen lukitseminen ovat edellyttäneet ajoneuvoon kuuluvan avaimen käyttämistä. Hinaustyön suorittaneen yhtiön edustajan puhelimitse 17.6.2014 antaman selvityksen mukaan hinaustyön tilaaja oli vakuutuksenottaja, joka oli myös toimittanut ajoneuvon avaimen.

Asiassa on yhtiön mukaan epäselvää, miten ajoneuvon avain on päätynyt vakuutuksenottajan haltuun tuntemattomalta kuljettajalta. Vakuutuksenottaja on kertonut ainoastaan saaneensa tiedon tapahtuneesta liikennevahingosta tuntemattoman kuljettajan ystävän puhelinsoiton välityksellä.

Jollain tapaa ajoneuvon avain on täytynyt saada siirretyksi ajoneuvon vahinkopaikalle lukinneen kuljettajan hallusta vakuutuksenottajan haltuun. Vaikka ajoneuvo olisikin alun perin luovutettu tuntemattomalle henkilölle lainaksi, yleisen elämänkokemuksen mukaan ei ole uskottavaa, ettei avaimen palauttaneen henkilön henkilöllisyyttä ryhdyttäisi selvittämään tilanteessa, jossa ajoneuvo on nyt puheena olevalla tavalla vahingoittunut. Näin ollen on epäuskottavaa, ettei vakuutuksenottaja tietäisi ajoneuvon lainaamiseen, kuljettamiseen ja avainten palauttamiseen liittyneiden henkilöiden henkilöllisyyksiä.

Asiassa ei ole yhtiön mukaan todettavissa seikkoja, jotka tukisivat vakuutuksenottajan näkemystä siitä, että ulkopuoliset henkilöt ovat aiheuttaneet vahingon. Sen sijaan useat seikat puhuvat kerrottua tapahtumankulkua vastaan.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksenä julkaisemattoman tuomion S95/2431 mukaan korvauksenhakija oli velvollinen paikalla olleena antamaan selvityksen vakuutustapahtumaan johtaneesta tapahtumainkulusta, koska hänellä olisi siihen silminnäkijänä mahdollisuus. Korkein oikeus ei pitänyt korvauksenhakijan selvitystä palon syttymissyystä uskottavana ja totesi, ettei selvityksen puutteellisuus voinut koitua vakuutusyhtiön vahingoksi. Korkein oikeus hylkäsi kanteen.

Vakuutusyhtiö katsoo, että nyt puheena olevassa tapauksessa on selvityksenantovelvollisuuden osalta kysymys olennaisilta osin samanlaisesta tapauksesta kuin edellä selostetussa korkeimman oikeuden ratkaisussa. Asiassa on kokonaisuutena jäänyt epäselväksi, miten ja missä olosuhteissa vakuutuksenottajan ilmoittama törmäysvahinko on tapahtunut, eikä selvityksen puutteellisuus voi koitua vakuutusyhtiön vahingoksi.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Vakuutussopimuslaki

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 5.3.1.1mukaan törmäysvahinkona korvataan vahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle

a) tieltä suistumisesta, kaatumisesta tai tien sortumisesta

b) iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä.

Ratkaisu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutuksenottaja esittänyt vakuutusyhtiölle riittävän selvityksen korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Vakuutuksenottaja on alkuperäisessä vahinkoilmoituksessa kertonut vahingon tapahtuneen 30.6.2013 kello viisi aamuyöllä. Poliisin tutkintailmoituksen mukaan vakuutuksenottaja oli kertonut vahingon tapahtuneen 28.6.2013 kello 3.50. Vakuutuslautakunnalle toimitetussa vakuutuksenottajan 26.8.2013 päiväämässä vahinkoilmoituksessa ei ollut mainittu mitään kuljettajan henkilöllisyydestä tai annettu tietoja vakuutuksenottajan syyllisyydestä. Vakuutuksenottaja oli poliisin kuulustelupöytäkirjan mukaan ilmoittanut, ettei hän ollut syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen vahinkopäivänä. Kuulusteluissa vakuutuksenottaja ilmoitti, että autoa kuljetti hänelle tuntematon henkilö, joka oli hänen tuttavansa tuttava. Vakuutuslautakunnalle on toimitettu 6.9.2013 täytetty vahinkoilmoitus, jossa kuljettajan kohdalla on mainittu vakuutuksenottajan nimi.

Vakuutuslautakunta käsittelee tapaukset esitetyn kirjallisen aineiston perusteella. Vakuutuslautakunta katsoo, että tässä tapauksessa vahinkotapahtuman ajan-kohdasta ja vahingon aiheuttajasta annetut tiedot ovat ristiriitaisia. Vakuutuslautakunta katsoo vahinkotapahtumasta saatujen ristiriitaisten tietojen perusteella, ettei vakuutuksenottaja ole esittänyt riittävästi selvitystä korvattavasta vakuutustapahtumasta. Näin ollen Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Sario, Siirala, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Nikunlassi.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA