Tapahtumatiedot

A sopi vakuutusyhtiön kanssa vuonna 1988 sairausvakuutuksesta, jonka vakuutusmaksu maksetaan kertamaksulla. Vakuutusyhtiö antoi A:lle tämän hakemuksesta asiakaskortin, jolla vakuutettu voi asioida vakuutusyhtiön kanssa laskutussopimuksen tehneissä lääkärikeskuksissa ja apteekeissa. Sairausvakuutuksen päättymispäivä on sopimuksen mukaan 2.3.2030. Lisäksi A sopi saman vakuutusyhtiön kanssa myös kuoleman varalta myönnetystä henkivakuutuksesta, joka päättyy 1.1.2030.

Vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle 25.11.2013 päivätyllä tiedotteella poistavansa asiakaskortin A:n vakuutuksesta 1.1.2014 lukien. Tiedotteen mukaan asiakaskortti on tapa järjestää korvaustoiminta. Yhtiön mukaan sen myöntämien asiakaskortillisten vakuutusten määrä on supistunut niin vähäiseksi, että asiakaskorttipalvelun ylläpitäminen on tullut liian kalliiksi.

Vakuutusyhtiö toteaa tiedotteessaan, että vakuutusyhtiöllä on oikeus tehdä vakuutussopimukseen vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön. Asiakaskortin poistaminen on yhtiön mukaan vähäinen muutos, koska kortin poistamisella ei puututa vakuutuksen antamaan turvaan.

A reklamoi vakuutusyhtiölle asiakaskortin poistamisesta. Vastauksessaan vakuutusyhtiö piti menettelyään lain ja vakuutusehtojen mukaisena.

Valitus

A:n on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen poistaa asiakaskortti. Vakuutussopimuksen pääperiaate on, että vakuutusehtoja ei voi muuttaa. Yhtiön yksipuolinen menettely muuttaa merkittävästi vakuutussopimuksen sisältöä.

Vakuutusyhtiö on viitannut muissa vakuutussopimuksissa1990-luvulla tehtyihin asiakaskortin poistoihin. A:n vakuutus on kertamaksulla maksettu vakuutus. Vakuutusyhtiön edustaja on tuolloin kertonut, että tähän vakuutukseen ei voida tämän takia tehdä muutoksia, kuten ei ole tähän asti tehty. Tästäkin vakuutuksesta kortti olisi poistettu 1990-luvulla, jos se olisi ollut mahdollista.

Vakuutusyhtiö on aikoinaan markkinoinut vakuutusta helppokäyttöisyydellä. A on valinnut vakuutuksen tästä syystä. Tarkoituksena on ollut turvata terveydenhoito siten, että jatkossa ei enää rahaa tarvita. Tästä näkökulmasta asiakaskortin poistaminen ei ole vähäinen, vaan ratkaiseva muutos. Jos A:lla ei ole rahaa, ei hän pysty käyttämään vakuutusta. A kuvailee korvauksen hakemista hankalaksi menettelyksi. Asiakaskortin poistamisen jälkeen sairaudenhoito riippuu vakuutetun kullakin hetkellä saatavilla olevasta varallisuudesta. Ilman korttia lääkärissä ollessa on koko ajan mietittävä rahaa eli sitä, mitä jatkohoitoja voi ottaa tai toimenpiteitä tehdä..

A:n mukaan maksusitoumukset eivät ole ratkaisu, koska niitä ei tällä hetkellä saa kuin kahteen paikkaan, joista toinen on jäämässä pois. Jäljelle jäävään yksityiseen sairaalaan saattaa olla vaikea päästä suurten asiakasmäärien vuoksi. Hoidon saatavuus kärsii merkittävästi. Maksusitoumuksen saaminen myös kestää liian kauan ja on epävarmaa. A:n mukaan hän ei ole vielä 14.4. saanut vastausta 20.3. lähettämäänsä fysikaaliseen hoitoon liittyvään tiedusteluun. Kyseisessä asiassa A:lle on myös kerrottu vakuutusyhtiöstä, että lähetteeseen saa ehkä maksusitoumuksen eli sitoumuksen saaminenkaan ei ollut varmaa. Tämäkin esimerkki osoittaa, että muutos ei ole ollut vähäinen.

A:n mukaan kyseisen vakuutuksen asiakaskorttia ei haettu erikseen, vaan vakuutushakemuksessa merkittiin rasti ruutuun, jos halusi vakuutukseen kortin. Kortti ei ollut maksuton, vaan siitä maksettiin. A:n mukaan vakuutuksen myyntitapahtumassa vuonna 1988 paikalla oli vakuutusmyyjä, A sekä A:n vanhemmat. Kaikkien mukaan tuolloin keskusteltiin siitä, ettei vakuutusta ja sen ehtoja voida muuttaa, koska vakuutus maksetaan kerralla ja kortti takaa maksuttoman terveydenhoidon 65-vuotiaaksi asti. 1990-luvulla vakuutusyhtiön edustaja totesi A:n mukaan, että oli hyvä, kun A maksoi vakuutuksen kerralla, koska vakuutusta ei voida muuttaa.

A pitää vakuutusyhtiön perusteluja asiakaskortin aiheuttamista kuluista outoina ja epäluottamusta herättävinä. Vakuutusyhtiön tulisi tehostaa laskutustoimintaa apteekkien ja lääkärikeskusten kanssa eikä kajota asiakkaiden vakuutusturvaan. Vakuutusyhtiön tulee vakuutuksen päättämisen jälkeen sitoutua vakuutussopimuksen sisältöön riippumatta liiketoiminnan tuloksellisuuden ja kannattavuuden vaihteluista vuosien mittaan. Vakuutusyhtiön ei olisi aikanaan tullut myöntää itselleen tappiollisia vakuutuksia. Nyt yhtiön tulee kantaa riski menettelystään. Alkuperäistä sopimusta ei saa rikkoa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että vakuutussopimuslain 20 a §:n mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus tehdä vakuu­tussopimukseen vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuk­sen keskeiseen sisältöön. Muutoksen laatua tulee arvioida ensisi­jaisesti yleisin kaikkia vakuutuksenottajia ja vakuutettuja koskevin perustein.

Yhtiön mukaan sairausvakuutuksen keskeisen sisällön muodostavat vakuutusehdoissa yksilöityjen sairaanhoitokulujen korvaaminen vakuutetulle ja tätä korvauspiiriä määrittävät sopimusmääräyk­set. Asiakaskortin poistamisella ei ole puututtu siihen, missä laajuudessa vakuutetulla on oikeus saada sairauskulunsa korvatuiksi. Vakuutusturvan laajuus ja vakuutuksen korvauspiiri ovat pysy­neet ennallaan. Asiakaskortin poistaminen kohdistuu vakuutusyhtiön sivuvelvoitteeseen kor­vaustoiminnan järjestämisestä. Asiakaskortin pois­tamisessa on kyse korvausmenettelyyn liittyvästä muutoksesta. Pelkästään se seikka, että vakuute­tun täytyy jatkossa ensin itse maksaa aiheutuneet sairauskulut, ei tee asiakaskor­tin poistamisesta vähäistä suurempaa muutosta. Muutoksen laatua on ar­vioitava vakuutetun aseman ja hänen saamiensa kokonaisetujen perusteella. Yhtiö viittaa vastineessaan Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 249/96.

Vakuutusyhtiön mukaan vakuutussopimuslain 20 a §:n mukaista vakuutusyh­tiön oikeutta tehdä vakuu­tussopimukseen vähäisiä muutoksia ei ole sidottu vakuutuksen maksutapaan. Vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus poistaa vakuutukseen liittyvä asiakaskortti, vaikka asiakkaan vakuutus on loppuun maksettu eli vakuutuksesta ei enää eräänny vakuutusmaksuja.

Vastineen mukaan tämän vakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö on vuodesta 2005 alkaen ollut yhtiön edustajiston tekemän päätöksen nojalla vapaaehtoisessa run off -tilassa. Tämä merkitsee sitä, että yhtiö ei myönnä uu­sia vakuutuksia, vaan toiminta on keskittynyt olemassa olevan vakuutuskan­nan tarkoituksenmukaiseen hoitoon ja toiminnan hallittuun alasajoon, sijoitustoiminnan hoitoon sekä yhtiöön kertyneen ylijäämän jakamiseen. Run off -­tilasta johtuen asiakaskortillisten vakuutusten määrä on supistunut niin vähäi­seksi, että asiakaskorttipalvelun ylläpitäminen on tullut liian kalliiksi. Asia­kaskorteista syntyvistä kustannuksista valtaosa syntyy asiakaskorttipalvelun ylläpitämisestä, mikä edellyttää tavallisen korvauskäsittelyprosessin rinnalla ylläpidettävää toista korvausprosessia sekä jatkuvaa yhteistyötä apteekkien ja hoitolaitoksien kanssa. Näiden prosessien ylläpitäminen nykytilanteessa ja säilyttäminen mahdollisissa tulevissa tietojär­jestelmiä koskevissa uudistushankkeissa johtaa asiakaskortillisten vakuutusten pienen määrän vuoksi hyvin korkeisiin kustannuksiin kutakin asiakaskortillis­ta vakuutusta kohden. Korttien painamisesta ja lähettämisestä syntyy myös kuluja, mutta suurin osa kuluista syntyy asiakaskortteihin liitty­vän poikkeavan korvausprosessin ja yhteistyökumppanuuksien ylläpitämises­tä.

Vakuutusyhtiö kertoo poistaneensa asiakaskortit 1990-luvulla yksityishenki­löiden ottamista jatkuvamaksuisista sairausvakuutuksista. Nyt asiakaskortit on poistettu muista vakuutuksista, joita on kannassa alle 500 vakuutusta. Yhtiö kertoo, että vuonna 2013 tulleiden koko sai­rauskuluvakuutuskantaa koskevien korvaushakemusten määrä oli yhteensä 21 450 kappaletta, joiden lisäksi asiakaskorttien perusteella koontilaskuja apteekeista tuli 1 644 kappaletta ja lääkärikeskuksista vain 34 kappaletta. Vuonna 2012 nämä määrät olivat 1 831 kappaletta ja 97 kappaletta. Suurin osa tämän vakuutusyhtiön jäljellä olevaa sairausvakuutus­kantaa on ollut asiakaskortitonta. Asiakaskorttien vähäisyyden johdosta korttikäytäntö ei ole toteuttanut sen alkuperäistä tarkoitusta si­ten, että apteekit ja lääkärikeskukset laskuttaisivat koontilaskuilla samanaikai­sesti usean eri henkilön korvaukset. Suurin osa korvaushakemuksista tu­lee yhtä vakuutettua koskevina hakemuksina vakuutetuilta itseltään. Vakuutusyhtiön mukaan muiden tämän vakuutusyhtiön myöntämien vakuutusten ylijäämää ei tule käyttää tappiollisen sairausvakuutuksen korvaustoiminnan järjestämiseen.

Vastineen mukaan korvauksenhakuohjeet on julkaistu yhtiön korvauspalvelua hoitavan ryhmittymän internetsivuilla, joista on myös tulostettavissa korvauksenhakulomake. Vakuutettu voi toimittaa kor­vaushakemuksen liitteineen ilman postimaksua. Jos lääkäriasema ei ole vähentänyt sairausvakuutuslain mukaista korvausta eikä vakuutettu itse ole hakenut sitä Kelalta, maksaa ja hakee vakuutusyhtiö Kela-osuuden, mikäli vakuutettu toimittaa yhtiölle tätä koskevan valtakirjan määräajassa. Vaikka vakuutuseh­doissa ei ole sitouduttu maksusitoumusten antamiseen, on asiak­kaan jatkossa tarvittaessa mahdollista maksaa suuret yksittäiset hoitoku­luerät joko maksusitoumuksin tai suoralaskutuksin sopimalla laskutusjärjeste­lystä erikseen etukäteen vakuutusyhtiön kanssa. Tämä vastaa vakuutusyhtiön mukaan 1990-luvulla toteutetun asiakaskorttien poiston yhteydessä ilmoitettua korvauskäytäntöä.

Vakuutusyhtiön mukaan sillä olisi jo 1990-luvulla ollut oikeus poistaa kaikkien sairaskuluvakuutusten asiakaskortit. Tuolloin vakuutusyhtiö kuitenkin päätti poistaa asiakaskortit yksityis­henkilöiden jatkuvamaksuisista vakuutuksista. Vakuutuksen myyntitilanteen sisältöä vuonna 1988 ei voida enää selvittää. Vakuutusyhtiö pitää epätodennäköisenä, että myyjä olisi myyntitilanteessa todennut, ettei vakuutukseen liittyvää asia­kaskorttia tulla koskaan poistamaan.

Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakaskorttien poistoa on kokonaisuutena ja koko vakuutuskannan osalta arvioiden pidettävä vähäisenä muutoksena. Yhtiön mukaan se on toiminut asiassa lain ja vakuutusehtojen mukaisesti ja kiistää A:n vaatimuksen asiakaskortin tai sitä vastaavan maksusitoumuksen toimittamisesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

1.11.2010 voimaan tulleen vakuutussopimuslain (14.5.2010/426) 3.1–2 §:n (Säännösten pakottavuus) mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä muun vakuutetun tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kuin vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

1.11.2010 voimaan tulleen vakuutussopimuslain (14.5.2010/426) 20 a §:n (Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen) mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut.

Henkivakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja voidaan muuttaa vain, jos muutokseen on erityistä syytä yleisen vahinkokehityksen tai korkotason muutoksen vuoksi eikä vakuutussopimuksen sisältö muutu olennaisesti alkuperäiseen sopimukseen verrattuna.

Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.

Jos työeläkettä koskevia säännöksiä on muutettu, vakuutuksenantajalla on sen estämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, oikeus muuttaa vapaamuotoisen työeläkevakuutuksen vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja vastaamaan säännösten muutosta.

Vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Vakuutussopimuslain 82 §:n mukaan tätä lakia sovelletaan:

--

3) henkilövakuutukseen, jonka maksuja tai ehtoja voidaan 20 §:ssä säädetyllä tavalla muuttaa, lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien.

Muuhunkin vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty tai jossa vastuu on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain 1–4, 7, 8, 21, 24, 25 ja 27 §:ää, 35 §:n 1, 2 ja 4 momenttia sekä 38–49 ja 69–75 §:ää.

Vakuutussopimuslain muuttamisesta annetun lain 14.5.2010/426 mukaan tätä lakia sovelletaan:

--

3) tapaturmavakuutukseen ja sairausvakuutukseen lain voimaantuloa lähinnä seuraavan vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, kalenterivuoden alusta lukien.

Muuhun kuin 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun vakuutukseen, jota koskeva sopimus on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan lain 4, 7, 17 b, 20 ja 20 a §:ää, 24 §:n 3 momenttia, 27, 41, 47 ja 54 §:ää sekä 70 §:n 2 momenttia.

Vakuutusehdot

Sairauskuluvakuutuksen vakuutusehtojen (Voimassa 1986) kohdan 9.1 mukaan yhtiöllä on oikeus vakuutusaikana muuttaa yleisiä sopimusehtoja ja vakuutuk­seen sisällytettäviä osia koskevia erityisehtoja. Muutettuja ehtoja noudatetaan niiden voimaantulon jälkeisestä ensimmäisestä vakuutusmaksun erääntymis­päivästä lukien. Muutoksesta ilmoitetaan vakuutuksenottajalle vähintään 60 päivää ennen edellä mainittua ajankohtaa.

Ratkaisu

Asetelma

Tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus poistaa A:n käytöstä hänen sairausvakuutukseensa liittyvä asiakaskortti. Vakuutusyhtiön mukaan kysymyksessä on vähäinen muutos, joka on tehty A:n vakuutukseen vakuutussopimuslain 20 a §:n perusteella.

Vakuutuslautakunta toteaa, että se on vuonna 1996 antamassaan täysistuntoratkaisussa VKL 249/96 tarkastellut asiakaskortin poistamista sairausvakuutuksesta. Kyseisessä tapauksessa lautakunta piti asiakaskorttia vakuutussopimuksen osana siitä huolimatta, että vakuutuskirjassa, vakioehdoissa tai muussa välittömässä sopimusmateriaalissa ei ollut erillisiä asiakaskorttia koskevia sopimusmääräyksiä. Vakuutuslautakunta katsoi lausunnossa VKL 249/96, että asiakaskorttia ja sen käyttöä koskevia muutoksia tuli tarkastella laissa ja sopimusehdoissa olevien vakuutusehtojen muuttamista koskevien määräysten perusteella.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että tässä tapauksessa osapuolten kesken ei ole riitaa asiakaskortin sopimusluonteesta.

Lautakunta tarkastelee tässä ratkaisusuosituksessa ensivaiheessa kysymystä kerta­maksuisen vakuutussopimuksen vakuutusehtojen muuttamisesta. Mikäli vakuutusyhtiöllä voidaan katsoa olevan oikeus tehdä A:n vakuutussopimuksen sopimusehtoihin muutoksia, tarkastellaan tämän jälkeen vakuutusyhtiön nyt tekemää muutosta.

Onko vakuutusyhtiöllä oikeus muuttaa A:n sairausvakuutuksen ehtoja?

A:n vakuutussopimuksessa vakuutusmaksun ja muiden sopimusehtojen muuttamisesta määrätään vakuutusehtojen kohdassa 9. Vakuutusyhtiö on varannut ehtokohdassa 9 itselleen oikeuden muuttaa vakuutusaikana sopimusehtoja.

Tarkasteltaessa A:n vakuutuksen sopimusehtojen muuttamista, kuten vakuutusyhtiö on asian käsittelyssä esittänyt, voimassa olevan vakuutussopimuslain 20 a §:n säännökset huomioiden voidaan todeta, että kyseisen lainkohdan 5 momentin mukaan sopimusehtoja koskeva muutos tulee voimaan sen vakuutusmaksukauden tai, jos vakuutusmaksukausi on lyhyempi kuin yksi vuosi tai siitä ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.

Voimassa oleva vakuutussopimuslaki on pakottavaa oikeutta kuluttajan asemassa olevaan vakuutuksenottajan eduksi. Tämä merkitsee sitä, että vakuutuksenantaja ei voi tehokkaasti ottaa vakuutussopimukseen sopimusehtoja, jotka olisivat tällaisen vakuutuksenottajan vahingoksi lain materiaalista vähimmäissisältöä huonommat. Sen sijaan lähtökohtaista estettä ei ole sille seikalle, että vakuutusyhtiö varaisi sopimusehdoissa vakuutuksenottajalle vakuutussopimuslain sisältöä paremman oikeuden.

Vakuutuslautakunta kiinnittää asiassa huomiota siihen, että A:n vakuutukseen sovellettavien vakioehtojen kohdan 9, joka koskee muiden sopimusehtojen kuin vakuutusmaksun muuttamista, mukaan muutettuja ehtoja noudatetaan niiden voimaantulon jälkeisestä ensimmäisestä vakuutusmaksun erääntymis­päivästä lukien

Asiassa on riidatonta, että A:n kertamaksuinen sairausvakuutus on maksettu kokonaisuudessaan vakuutuksen voimassaoloajaksi. A:n vakuutuksen vuositiedotteen perusteella myös henkivakuutus kuoleman varalta on loppuun maksettu. A:n vakuutuskokonaisuudessa ei ole erääntyviä vakuutusmaksuja ja niitä koskevia erääntymispäiviä.

A:n vakuutuksen vakuutusehdoissa ei ole erikseen määrätty sopimusehtojen muutoksen voimaantulosta sellaisten vakuutusten osalta, joissa vakuutuksesta ei enää eräänny vakuutusmaksuja. Vakuutusehdoista tai vakuutuskirjasta ei ilmene, että ehtokohdan 9 muutoksen voimaantuloa koskeva määräys ei soveltuisi myös kertamaksuiseen vakuutukseen. Tarkasteltaessa puheena olevia vakuutusyhtiön laatimia sopimusehtoja epäselvyyssäännön huomioiden, voidaan pitää perusteltuna, että vakuutuksenottaja käsittää edellä mainitun ehtomääräyksen koskevan myös vakuutusta, jossa vakuutusmaksuja ei enää eräänny. Lisäksi tilanteessa, jossa vakuutuksenottajapuoli on täyttänyt päävelvoitteensa eli vakuutusmaksun suorittamisen kokonnaisuudessaan, tulee vakuutusehtoja Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan tulkita sopimusoikeudessa vallalla oleva pääsääntö huomioiden siten, että lähtökohtana on sopimuksen sisällön pysyvyys. Myös tämä seikka puoltaa tulkitsemaan puheena olevaa ehtokohtaa siten, että se koskee myös sellaisia vakuutuksia, joissa ei enää eräänny vakuutusmaksuja.

Vakuutusehtojen mukaan muutettuja ehtoja noudatetaan vakuutukseen niiden voi­maantulon jälkeisestä ensimmäisestä vakuutusmaksun erääntymispäivästä lukien. Kun ehtomuutosten voimaantulosta on vakuutussopimuksessa nimenomaisesti määrätty, on tämä vakuutuksenottaja A:n näkökulmasta tässä tapauksessa vakuutussopimuslain vähimmäissisältöä edullisempi sopimusehto ensisijainen siihen nähden, mitä voimassa olevan vakuutussopimuslain 20.5 a §:ssä säädetään ehtomuutosten voimaantulosta. Tällaisessa tilanteessa, jossa ehtomuutosten voimaantulosta on vakuutussopimuksessa määrätty, ei vakuutussopimuslain säännös voi vakuutuksenottajan vahingoksi korvata sopimuksen sisältöä.

A:n sairausvakuutuksessa ei ole vakuutusmaksun erääntymispäiviä. Tämän johdosta vakuutusyhtiön tekemä asiakaskortin poistamista koskeva ehtomuutos ei ole voinut tulla voimaan. Tällaisessa tilanteessa asiassa ei jää merkitystä sille seikalle, onko kyseinen ehtomuutos ollut vain vähäinen muutos. Lautakunta ei myöskään ota kantaa siihen, onko vakuutusyhtiö lähettänyt ilmoituksen 25.11.2013 siten, että se voi sen mukaiseen muutokseen tehokkaasti vedota.

Lopputulos

Vakuutusyhtiöllä ei ole oikeutta poistaa tästä vakuutuksesta asiakaskorttia. Vakuutusyhtiön tulee toimittaa A:lle asiakaskortti tai sitä toiminnallisesti vastaava maksusitoumusasiakirja.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Rissanen sekä jäsenet Ahlroth ja Kummoinen. Jäsen Kauppilan ja varajäsen Koskiniemen eriävä mielipide on liitteenä. Sihteerinä toimi Korkeamäki.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Jäsen Kauppilan ja varajäsen Koskiniemen eriävä mielipide:

Vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus poistaa vakuutuksen asiakaskortti. Asiakaskortin poistaminen on katsottava Vakuutussopimuslain 20a § 3 momentin mukaiseksi vähäiseksi muutokseksi, koska se kohdistuu lähinnä vakuutuksen sivuvelvoitteeseen, korvaustoiminnan järjestämiseen.

Muutoksen voimaantulosta on erityisesti sovittu vain jatkuvamaksuisten vakuutusten osalta. Kertamaksuisista sopimuksista ei ole muutoksen voimaantuloa koskevaa erityissäädöstä. Tällöin tulevat sovellettaviksi Vakuutussopimuslain säännökset. Vakuutussopimuslain 20 a §:n mukaan vakuutusehtojen muutos tulee voimaan tilanteessa, jossa vakuutusmaksukaudesta ei ole sovittu, sen kalenterivuoden alusta, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttamisesta.

Vuonna 1988 A ja vakuutusyhtiö ovat sopineet kertamaksusta, joka kattaa sairausvakuutuksen vakuutusmaksun vakuutuksen päättymispäivään saakka. Vakuutusyhtiön ehdoissa em. ilmoitusajaksi on merkitty vähintään 60 päivää. Koska vakuutusyhtiö on ilmoittanut muutoksesta vasta marraskuussa 2013, tulee asiakaskortin poistaminen voimaan vasta vuoden 2015 alusta lukien.