Haku

VKL 287/12

Tulosta

Asianumero: VKL 287/12 (2013)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 25.01.2013

Henkilövahingon korvaaminen Korvauksen määrä Lääketieteellinen arviointi

Tapahtumatiedot

Asiassa annettujen tapahtumatietojen mukaan vieras koira oli purrut vahingonkärsijä S.K:ta (syntynyt 1980) vasempaan ranteeseen 17.7.2010. Pureman johdosta ranteessa oli haavoja molemmin puolin eri kohdissa. Suurin osa haavoista oli 2 cm pitkiä, muut sitä pienempiä.

S.K. haki korvausta aiheutuneesta vahingosta koiranomistajan vastuuvakuutuksesta.

 

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiön korvauspäätös

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa eritellään S.K:lle vahingon johdosta maksetut korvaukset, joihin sisältyvät

  • hoitokulut aikaväliltä 17.7.2010–21.2.2011
  • matkakulut aikaväliltä 17.7.2010–21.2.2011
  • lääkekuista aikaväliltä 17.7.2010–8.9.2010
  • tilapäisen haitan korvaus 500,00 euroa (luokka 2, lievät vammat)
  • ansionmenetyskorvaus aikaväliltä 28.8.2010–30.11.2010

Päätöksen mukaan S.K. on hakenut myös matkakorvauksia 17.7.2010–17.8.2010 syntyneistä matkakuluista, kun S.K. on joutunut käymään muun muassa terveyskeskuksessa varaamassa aikaa sekä oikeusaputoimistokäynnin johdosta. Yhtiö toteaa, että vakuutuksesta voidaan korvata ainoastaan vahingon vuoksi aiheutuneita välttämättömiä kuluja, eikä edellä mainittuja kuluja voida pitää sellaisina.

Yhtiö toteaa päätöksessään lisäksi, että S.K:n vaatima korvaus peltikaton laiton keskeytymisestä mahdollisesti aiheutuneista kosteusvahingoista ei ole yhtiön näkemyksen mukaan syy-yhteydessä vakuutuksesta korvattavaan vahinkotapahtumaan. Näin ollen siitä ei suoriteta korvausta vastuuvakuutuksen perusteella.

Vahingonkärsineen lisäkorvausvaatimukset

S.K. oli tyytymätön hänelle maksettuihin korvauksiin ja esitti vakuutusyhtiölle vaatimuksen lisäkorvauksista.

S.K. vaatii hoitokulujen lisäksi korvattavaksi myös edelleen oikeusaputoimistossa käyntiään ja siitä aiheutuneita kustannuksia.

S.K. toteaa, että hänet on todettu työkyvyttömäksi 30.4.2011 asti, mutta hän kokee itse olevansa edelleen työkyvytön käden kiputilojen vuoksi. Hän hakee korvausta myös kivun hoitoon määrätyn Lyrica -lääkityksen kustannuksista.

S.K.. on myös tyytymätön hänelle maksettuihin kipukorvauksiin ja toteaa, että tapahtuma tulee aiheuttamaan hänelle hoitokuluja ja muita kustannuksia myös tulevaisuudessa.

Toinen korvauspäätös

Lisäkorvausvaatimusten esittämisen johdosta antamassaan korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö käy ensinnäkin läpi S.K:n tapaturmaa edeltävää terveydentilaa verrattuna tapaturman jälkeiseen terveydentilaan.

Yhtiö viittaa potilasasiakirjoihin, joiden mukaan S.K:lla on ollut yläraajavaivoja 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Vuonna 2002 S.K:lla on todettu kipuoireita ranteiden seudussa ja kyynärnivelseuduissa. Käsissä on ollut myös paleluoireita ja säästä riippuen erivärisyyttä sekä puutumisoireita ja pitempiaikaisessa staattisessa rasituksessa jonkinlaista turtumista kummankin käden sormien kärkeen.

Vakuutusyhtiö toteaa S.K:lla olleen pitkään huomattavia kipu-, voimattomuus- ja puutumisoireita yläraajoihin painottuen. Vahinkotapahtuman jälkeen S.K. on kuvaillut kädessä olevan hyvin samanlaisia oireita kuin ennen tapaturmaa havaitut oireet. Myös tapaturmanjälkeisissä lääkärinlausunnoissa pureman on todettu parantuneen normaalista ja käden toiminnan on todettu olleen myös normaalia.

Vakuutusyhtiö katsoo päätöksessään, että S.K:n vasemman käden subjektiivisilla nykyoireilla ja koiranpuremalla ei ole havaittavissa lääketieteellistä syy-yhteyttä. Näin ollen yhtiö katsoo, ettei 17.7.2010 sattunut tapaturma ole aiheuttanut S.K:lle työkyvyttömyyttä enää 30.11.2010 jälkeiseltä ajalta. Päätöksen  mukaan S.K:lle ei siten suoriteta korvausta hoitokuluista eikä työkyvyttömyydestä 30.11.2010 jälkeiseltä ajalta.

Uudelleenkäsittelypyyntö

S.K. oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan uudelleenkäsittelyä.

S.K:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö on vääristellyt päätöksessä hänen tapaturmaa edeltänyttä terveydentilaa. S.K:n mukaan puremalla ja vasemman käden hermovauriolla on selkeä syy-yhteys. Uudelleenkäsittelypyynnön mukaan vasen ranne ei oireillut ennen tapaturmaa.

S.K. toteaa valituksessaan, että hänen omalääkärinsä L.U. on ollut myös sitä mieltä, että annettu päätös on virheellinen, koska vasemmassa ranteessa ei ollut ennen tapaturmaa selvitetynlaista vammaa. Tässä yhteydessä S.K. viittaa myös ENMG-tutkimuksen tuloksiin.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jonka mukaan S.K. ei ole esittänyt uudelleenkäsittelypyynnössään mitään sellaista uutta selvitystä, minkä perusteella aiempaa päätöstä olisi aihetta muuttaa.

 

Valitus

S.K. oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

S.K. toteaa ensinnäkin, että hänen oireilunsa ennen tapaturmaa on ollut erilaista kuin tapaturman jälkeen. Kipu oli aiemmin käsivarressa, kun taas koiranpurema on aiheuttanut kipua ranteeseen. Ranteen kipu on jatkuvaa, mutta rasituksen alaisena se lisääntyy entisestään. Kipu vaikuttaa myös käden toimintaan heikentävästi. Myös käden tuntoaisti on tullut herkemmäksi, mikä vaikuttaa muun muassa ulkoiluun talviaikaan. Toisaalta käsi ei kestä myöskään kuumuutta, mikä estää puolestaan saunomisen. S.K. kertoo näiden oireiden ilmestyneen nimenomaan vahinkotapahtuman jälkeen.

Valituksessaan S.K. kertoo olevansa edelleen pois työelämästä ja että hänen tulevaisuutensa on muuttunut täysin pureman jälkeen. S.K. kertoo myös ennen vahinkotapahtumaa kärsimistään vaivoista, joiden kanssa hän kertoo pärjänneensä työelämässä ihan hyvin. Valituksen mukaan vahinkotapahtuma muutti kuitenkin kaiken, koska kipu tekee hänet työkyvyttömäksi.

Valituksessa S.K. kertoo fyysisten oireiden lisäksi kivun vaikuttavan myös hänen mielialaansa ja sosiaaliseen elämään sekä aiheuttavan keskittymisvaikeuksia. Hän kertoo myös näkevänsä koiran hyökkäykseen liittyviä painajaisunia.

Edellä mainituin perustein S.K. vaatii korvausta pureman aiheuttamasta pysyvästä haitasta, käden kosmeettisesta haitasta sekä lisäkorvausta tilapäisestä haitasta. Lisäksi hän vaatii korvausta henkisistä kärsimyksistään. S.K. vaatii lisäkorvausta myös ansionmenetyksestä 30.11.2010 jälkeiseltä ajalta, hoito- ja matkakuluista 14.9.2011 jälkeiseltä ajalta sekä lääkekuluista 8.9.2010 jälkeiseltä ajalta.

 

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa annettu korvauspäätös on asianmukainen ja toistaa siinä lausutun.

 

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainkohdat

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingoista aiheutuneista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä tai muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ratkaisusuositus

Käsillä olevassa tapauksessa vahingonkärsijä S.K. on tyytymätön vakuutusyhtiön suorittamaan korvaukseen koiran pureman aiheuttamasta henkilövahingosta.

Korvattavuus edellyttää syy-yhteyttä todetun vahingon ja korvattavan vahin­kotapahtuman välillä. Syy-yhteyden toteaminen perustuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi huomioidaan kussakin yksittäistapauksessa saadut tiedot vahingon sattumis­tavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettu­jen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiasta saatavissa olevien tapahtumatietojen kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteel­la.

Lautakunnalla käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että S.K:lla on ollut yläraajavaivoja 1990-luvun loppupuolelta lahtien. Vuonna 2002 S.K:lla on to­dettu kipuoireita ranteiden seudussa ja kyynärnivelseuduissa. Kasissa on ollut myös paleluoireita ja säästä riippuen erivärisyyttä sekä puutumisoireita ja pi­tempiaikaisessa staattisessa rasituksessa jonkinlaista turtumista kummankin kä­den sormien kärkeen

Lääkärinlausuntojen mukaan selviä selittäviä syitä yläraajaoireille ei todettu, ENMG:ssa ei ole havaittu muutoksia hermoissa ja myös kaularangan magneet­tikuva on vuonna 2004 ollut normaali. Syksyllä 2005 S.K:lla on ollut puutumis­-, kipeytymis- ja väsymysoireita lähes samanvertaisesti kummassakin yläraajas­sa. Keväällä 2006 S.K. on käynyt reumalääkärin konsultaatiossa lisääntyneen lihasheikkouden, jäykkyyden ja puutumisen tunteen vuoksi yläraajoja rasitetta­essa. S.K:lla on todettu Reynaud'n tyyppinen oire, kylmän arkuutta sekä väri­muutos sormissa. Keväällä 2008 S.K. on ollut kuntoutuksessa, jolloin oireina ovat olleet erityisesti kasien voimattomuus ja puutumisoireet erityisesti ylöspäin työskennellessä. Keväällä puutumisoireita on tullut hartioiden ja kasivarsien saksi molempien kasien II ja III sormeen. Lisaksi S.K:lla on ollut Lyrica - lääkitys käytössä jo ennen tapaturmaa pienempänä kerta-annoksena.

Tapaturmapäivän 17.7.2010 lääkärinlausunnossa on todettu käden toiminnan olleen normaalia ja myös jänteiden ja käden hermotuksen olleen kunnossa. Käden haavat on jätetty auki ja 19.7.2010 lausunnon mukaan haavojen on todettu alkaneen parantua hyvin. 28.7.2010 päivätyn lausunnon mukaan S.K. on kerto­nut vasemman ranteen tuntuneen jäykältä ja siinä olleen pistelyä ja puutumista sisäreunassa. Tutkimuksessa käden ja jänteiden toiminta on todettu hyväksi. Myös hermot ovat talloin tuntuneet olevan kunnossa..

Lääkärinkäynneillä syksyn 2010 aikana S.K. on kuvannut kädessään olevan kipua ja jäykkyyttä pikkusormien puoleisessa reunassa ranteessa ja kämmenessä. Lausuntojen mukaan myös tunto on alentunut vasemmassa kädenselässä ranteesta sormiin päin III ja V sormien kohdalla käden selkäpuolella. ENMG-tutkimuksessa 9.9.2010 ei ole kuitenkaan kädessä havaittu mitään traumaattisia muutoksia n. ulnariksen, n. medianuksen tai n. radialiksen hermotuksessa. T.H:lla on arvioitu ranteen dorsaalipuolella ulnarisesti olevan parestesia-/hyperparestesia-alue, joka liittyy nähtävästi sensorisen ihohermonhaaran ruhjevammaan. Lääkärinkäynnillä 22.9.2010 jännefunktiot ovat olleet normaalit, ulnaarihermon, volaarinen ja medianushermon tuntoalueet.

Lääkärinlausunnon 21.2.2011 käsien puristusvoima on ollut hyvä kummallakin puolella ja myös molempien ranteiden liikkeet ovat olleen normaalit. Vasemman käden sisäreunassa selkäpuolella on ollut tuntoherkkyyttä ja kosketus aiheuttanut lähinnä säväyksiä kämmenen puolelle uloimpiin sormiin. Lääkärinlausunnon 14.9.2011 mukaan S.K. on käyttänyt Lyrica-lääkitystä ensisijaisesti ulnaarisen kämmenselän IV- ja V-sormen dorsaalisen dysestesian vuoksi. Kädessä on todettu parantuneet purema-arvet, kaksi dorsaalisesti ja yksi volaarisesti pisiformen alueella. Kädessä ei ole havaittu dystrofisia muutoksia eikä värimuutoksia.

Ansionmenetys sekä hoito- ja matkakulut

Vakuutusyhtiö on suorittanut S.K:lle ansionmenetyskorvausta 30.11.2010 asti.

Lautakunnalla käytettävissä olevien asiakirjojen ja lääketieteellisen selvityksen mukaan S.K:n työkykyyn on jo aiemmin vaikuttanut yläraajojen oireileminen. Lääkärinlausunnoissa ei ole esitetty sellaista toiminnanvajausta, jonka perusteella S.K:n voitaisiin katsoa olevan työkyvytön tapaturmasta johtuvista syistä enää 30.11.2010 jälkeen. Lausunnoita ei myöskään ilmene, että S.K:lla olisi diagnosoitu masennusta.

Edellä selostetuilla perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että S.K:lle ei ole aiheutunut ansionmenetystä nyt kyseessä olevan vahinkotapahtuman vuoksi enää 30.11.2010 jälkeen. Samoin perustein lautakunnan pitää riittävänä myös hoito- ja matkakulujen korvaamista 14.9.2011 asti.

Kipu ja särky ja muu tilapäinen haitta

Kivun ja säryn osalta maksettavia korvauksia arvioidessaan lautakunta käyttää apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä ja joita lautakunnan käsityksen mukaan yleensä voidaan pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

 Vakuutusyhtiö on katsonut S.K:lle aiheutuneen tilapäisen haitan kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen luokkaan 2 (lievät vammat). Lieviä vammoja ovat muiden ohella ruhjevamma, yksinkertainen viilto- tai re­pimähaava, sormijäsenen menetys, nivelen verenpurkauma, sijoiltaanmeno, yk­sinkertainen luunmurtuma, joka paranee oletetussa normaaliajassa eikä vaadi leikkaushoitoa, hyvin lievä aivovamma, johon liittyy lyhytkestoinen tajutto­muus, kaularangan retkahdusvamma, johon ei ole kuvantamismenetelmin to­dettu liittyvän kudosvauriota, tärykalvon repeämä, silmävamma, josta ei jää py­syvää haittaa, 1-5 hampaan menetys sekä ohimenevä kuulon alenema.

Lieville vammoille on olennaista, etteivät ne tarvitse elvytys- tai tehohoitoa, eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä (esimerkiksi luunmurtumien kiinnitysleikka­usta), tarvitsevat sairaanhoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaa­tii enintään 2 kuukautta ja vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että vahin­gonkarsineelle vastuuvahingosta aiheutunut kipu ja särky ja muu tilapäinen hait­ta kuuluu liikennevahinkolautakunnan normien mukaiseen vammaluokkaan 2, lievää vaikeammat vammat. Vakuutusyhdistys on maksanut S.K:lle korvausta 500 euroa. Lautakunta pitää maksettua korvausta vakiintuneen korvauskäytännön mukaisena eikä suosita tältä osin lisäkorvausta.

Pysyvä haitta ja pysyvä kosmeettinen haitta

Vakuutuslautakunta toteaa, että sen käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö ei ole antanut käsillä olevassa tapauksessa päätöstä vahingonkärsijälle vahinkotapahtuman johdosta mahdollisesti jääneestä pysyvästä haitasta eikä käden kosmeettisesta haitasta. Näin ollen koska vakuutusyhtiö ei näiltä osin ole antanut ratkaisua, lautakunta ei voi lausua asiasta tältä osin.

Johtopäätökset

Edellä selostetun sekä käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita asiassa lisäkorvausta.

Tämän ratkaisun antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros sekä jäsenet Eskuri, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Hirviniemi. Sihteerinä toimi Hanén.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta