Tapahtumatiedot

Asiakas ilmoitti 17.7.2014, että hänen omakotitalonsa (rv. 1971) viemäri oli rikkoutunut ja tukkeutunut 11.7.2014 sillä seurauksella, että viemärivettä oli noussut talon alakerrassa lattiakaivoista allashuoneen ja työhuoneen lattialle. Talon yläkerrassa meneillään olleen remontin vuoksi työhuoneeseen oli varastoitu paljon perheen vaatteita ja muita tavaroita. Viemärivesi oli kastellut lattialla säkeissä ja koreissa ollutta irtainta. Vahinkoilmoituksessaan asiakas totesi saaneensa terveysvirastosta tiedon, että vaatteet, joissa oli selkeästi näkyviä viemärivesi­tahroja, tulisi hävittää polttamalla, ja muut samassa tilassa olleet vaatteet tulisi pestä 60–90 asteen lämpötilassa. Hän pyysi vakuutusyhtiöltä ohjeita irtaimen valokuvaamisesta.

Kosteuskartoituksessa todettiin, että työhuoneen ovi ei sulkeudu kunnolla, koska kynnyslauta on todennäköisesti kastunut vuotovedestä ja turvonnut. Lattian pintakosteusarvot olivat paikoin hieman koholla, mutta alue pääsi kuivumaan vapaasti. Kiviseinän alaosissa oli viitteitä ulkopuolisesta kosteusrasituksesta. Alapohjaeristeen kosteusarvo oli normaali. Uima-allasosastolla vettä oli ollut hyvin pienellä alueella kaivon ympärillä, eikä se edellyttänyt mittaustoimia. Toimen­pidesuosituksena oli jalkalistojen irrottaminen työhuoneesta noin kuukauden ajaksi sekä kynnyslaudan uusiminen. Työhuoneen ja allasosaston lattia tuli puhdistaa desinfioivalla pesuaineella.

Viemäriputken todettiin rikkoutuneen uima-allasosaston lattian alla. Viemärin korjaamiseksi lattia piti avata noin neliömetrin kokoiselta alueelta.

Kodin tultua asumiskuntoon asiakas lähti perheineen ulkomaille. Palattuaan hän toimitti vakuutusyhtiölle 7.12.2014 luettelon vaatteista ja muusta irtaimistosta, jonka hän oli hävittänyt viemäriveden pilaamana. Luettelo koostui etupäässä 1-5 vuotta vanhoista lasten ja aikuisten vaatteista. Lisäksi oli luetteloitu 850 euron arvoinen matto ja muita pienempiä mattoja, säilytyslaatikoita, tyynyjä, sijauspatja sekä sohva, jonka arvoksi oli ilmoitettu 1.600 euroa. Luettelossa oli vielä mainittu työhuoneen kynnyksen uusimiskustannus 250 euroa.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa. Yhtiö katsoi, ettei se ollut saanut riittävää selvitystä vahingosta. Asiakkaan olisi tullut toimittaa terveysviranomaisen kirjallinen lausunto vahinkotapauksesta, pesulan kuitti sekä valokuvat ja ostotositteet pilaantuneesta, korjauskelvottomasta omaisuudesta.

Uudelleenkäsittely

Asiakas pyysi uutta käsittelyä FINEn neuvonnan välityksellä. Hän kertoi pyytäneensä vakuutusyhtiöltä neuvoja siitä, miten irtaimen hävittämisen suhteen tulisi menetellä. Remontin vuoksi työhuoneessa oli ollut paljon tavaraa, ja uima-allasosastolla oli ollut sohva viemärin vieressä.

Asiakas kertoi saaneensa vakuutusyhtiöstä useiden puhelujen aikana ristiriitaisia ja epäasianmukaisia neuvoja, joilla hänen vahinkoaan pyrittiin vähättelemään. Viemäriveden tahrimia vaatteita ei asiakkaan mukaan olisi kannattanut yrittää pesettää pesulassa, sillä hinnoittelu oli per vaate lisättynä 30 %:n vahinkolisällä, yhteensä tuhansia euroja, eikä pesula olisi ottanut vastuuta kuuman käsittelylämpötilan aiheuttamista vahingoista. Viemäriveden kastelemaa mattoa pesula oli pitänyt suoraan roskistavarana. Asiakas oli pessyt itse ne vaatteet, joissa ei ollut muuta vaurioita kuin haju, ja näkyvästi tahriintuneet vaatteet hän oli hävittänyt. Hän oli puhelimitse ilmoittanut vakuutusyhtiölle aikovansa hävittää pilaantuneet tavarat, jolloin hänelle oli sanottu, että vakuutusyhtiö ei niitä tarvitse.

Tämän jälkeen perhe oli lähtenyt kolmeksi viikoksi ulkomaille. Sieltä palattuaan asiakas oli 7.12.2014 laatinut luettelon hävitetyistä tavaroista. Niistä hän oli toimittanut yhtiöstä aiemmin saamansa ohjeen mukaisesti valokuvat kasoittain olleista vaatteista ja muista tavaroista. Lisäksi hän oli toimittanut ympäristötarkastajalta saamansa ohjeet. Ostokuitteja ei enää ollut tallella, joten asiakas oli toimittanut internetpankista saatavilla olleet tulosteet.

Ongelmia alkoi syntyä, kun vakuutusyhtiön edustaja oli halunnut kirjallisen todistuksen siitä, että terveysviranomainen oli ollut paikalla irtainta hävitettäessä. Tällaista ei ollut pyydetty ennen irtaimen hävittämistä, vaikka asiakas oli vahingon jälkeen sekä suullisesti että kirjallisesti pyytänyt toimintaohjeita. Puhelutallenteita läpikäytyään vakuutusyhtiö oli ilmoittanut vahingon olevan periaatteessa korvattavissa, mutta hävitetyistä tavaroista olisi pitänyt esittää ostokuitit. Asiakkaalla ei ole tapana säilyttää vaatekuitteja, ja matto oli saatu perintönä.

Vakuutusyhtiö katsoi 16.8.2016 päivätyssä vastineessaan, että kielteisen kor­vauspäätöksen muuttamiseen ei ollut aihetta. Asiakasta oli 7.8.2014 puhelimitse ohjeistettu pesemään tai toimittamaan pesulaan vahingossa kastuneet tekstiilit ja vaatteet sekä luetteloimaan se irtain, jota ei voinut pestä. Yhtiö piti 7.12.2014 päivätystä irtaimistoluettelosta ilmenevää korvausvaadetta ylimitoitettuna: asiakkaan mukaan irtaimistovahingon määrä olisi 8.000 euroa. Vahingon määrän arvioimiseksi asiakasta oli useasti pyydetty toimittamaan valokuvia vaurioituneesta irtaimesta ja terveysviranomaisen määräys siitä, että kaikki kastunut irtain tuli hävittää. Asiakkaan 16.12.2014 toimittamista valokuvista ei voitu arvioida vaurioitunutta omaisuutta.

Yhtiön mukaan viemäriputken osalta ei ollut esitetty mitään äkillistä rikkoutumisen syytä. Ikävähennysehtojen perusteella putkesta tai sen korjaamiseen liittyvistä avaamis- ja sulkemiskustannuksista ei jäänyt korvattavaa.

Irtaimen osalta oli riidatonta, että tapauksessa oli sattunut korvattava vuotovahinko ja irtainta oli kastunut. Yhtiö katsoi kuitenkin, että asiakas oli laiminlyönyt selvityksenantovelvollisuutensa ja velvollisuutensa rajoittaa vahinkoa. Irtaimen osalta asiakkaalta oli pyydetty valokuvia ja ostotositteita. Rakennuksen osalta ei ollut toimitettu kirjallista selvitystä siitä, että kynnys olisi korjattu. Lisäksi asiakas ei ollut pyrkinyt vähentämään vahingon määrää pesemällä tekstiilejä, vaan hän oli useasti ilmoittanut, ettei hän hyväksy muuta korvausvaihtoehtoa kuin uudet tavarat vaurioituneiden tilalle.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii korvauksena uima-allasosaston lattian korjaamisesta urakkatar­jouksen mukaisesti 6.661,40 euroa, pilaantuneesta irtaimistosta 7.777,90 euroa, kaatopaikkakustannuksista 42 euroa, siivoukseen ja pyykinpesuun käytetyistä pesuaineista 40 euroa ja tilapäisestä asumisesta johtuvista kuluista 300 euroa. Asiakas vaatii kertakorvausta. Lisäksi työhuoneeseen poratut kosteusmittausreiät tulisi korjata.

Asiakas toteaa mm., että 7.12.2014 laaditussa irtaimistoluettelossa on vain tuhoutunut ja hävitetty irtain. Alimmaisina olleet tavarat olivat kastuneet ja pilaantuneet sillä hetkellä, kun viemärivuoto oli sattunut. Luettelossa ei ole niitä vaate­säkillisiä, jotka asiakas oli vahingon minimoimiseksi pessyt itse.

Luettelossa oleville tavaroille merkityt hinnat vastaavat uusien vastaavien tavaroiden hintoja, mikä ilmenee asiakkaan oheistamista internet-tulosteista. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja ei tullut paikalle, vaikka asiakas oli sitä pyytänyt. Asiakasta ei myöskään ollut pyydetty useasti lähettämään valokuvia, vaan hän on itse ollut useasti yhteydessä yhtiöön varmistaakseen selvitysten perille tulon.

Riita-asian tultua vireille vakuutusyhtiö on antanut 1.12.2016 päivätyn uuden korvauspäätöksen. Sen johdosta asiakas tarkentaa vaatimuksiaan ja niiden perusteita seuraavasti:
-päätöksessä arvioidut pesulakulut on laskettu ns. kilopyykin mukaan, mikä tarkoittaa arkipyykkiä kuten alusvaatteita, t-paitoja ja muuta pikkupyykkiä. Tähän tulisi 30 %:n vahinkolisä, ja muut pyykit käsiteltäisiin kappalehinnoin 30 %:n vahinkolisällä.
- villakangasmatto arvoltaan 850 euroa oli pilaantunut vahinkohetkellä, sillä kyseinen matto ei saanut kastua.
- vakuutusyhtiön pilaantuneesta irtaimesta arvioima 1.100 euroa on riittämätön määrä. Pelkkä arvomatto ja sohva olivat arvoltaan noin 2.000 euroa. Vauriohuoneessa oli suurin osa viisihenkisen perheen vaatteista.
- asumisen keskeytyksestä tulee korvata 300 euroa; perhe oli asunut asiakkaan anopin luona noin kolme viikkoa
- vakuutusyhtiön tulee korjauttaa työhuoneen kynnys tai maksaa siitä 200 euron kertakorvaus. Lisäksi asiakas tiedustelee, eikö vakuutus todellakaan kata allastilojen korjaamista.
- omavastuun tulee olla vuoden 2014 vakuutusehtojen mukainen 150 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on antanut vastineenaan 1.12.2016 päivätyn korvauspäätöksen. Yhtiö on maksanut korvausta viemäriputken vuotovahingosta kaikkiaan 1.736 euroa seuraavasti:
- omat työtunnit siivouksesta 8 eur/h x 40 h = 320,00 euroa
- omat työtunnit tekstiilien puhdistuksesta 8 eur/h x 20 h = 160,00 euroa
- pesulakulut kilopesu 7,60 eur/kg x 60 kg = 456,00 euroa
- kertakorvaus irtaimistosta 1.100,00 euroa
- vähennyksenä omavastuuosuus 300,00 euroa

Yhtiön mukaan rakennuksen vahingosta ei jää korvattavaa osuutta ikävähennyksen jälkeen. Rakennus on vuodelta 1971, ja maanvaraisessa alapohjassa olevista vesi- ja viemäriputkista tehdään 6 %:n ikävähennys kolmannesta käyttövuodesta alkaen. Vähennys tehdään myös rakenteiden avaamis- ja sulkemiskustannuksista sekä maankaivu-, täyttö- ja niihin liittyvistä työkustannuksista.

Omat työtunnit on korvattu kertakorvaustaksojen mukaan. Korvauskäytännössä omaa työtä ei korvata esimerkiksi pesulahinnaston mukaan, sillä nämä hinnat sisältävät liiketoimintaan liittyviä eriä. Työtuntien määrä on arvioitu vahingon laajuuden mukaan. Sellaisia tekstiilejä, joita ei pystytä kotioloissa puhdistamaan, on arvioitu olleen noin 60 kg. Niistä on korvattu pesulan hinnaston mukainen kilohinta. Puhdistus- ja korjauskelvottoman irtaimen määräksi on arvioitu vahingon laajuuden mukaan 1.100 euroa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys viemäriputken rikkoutumisesta ja vuodosta johtuneen rakennus- ja irtaimistovahingon määrästä ja korvauksen määrästä. Vakuutusyhtiön 1.12.2016 antaman korvauspäätöksen ja osapuolten aiemman kirjelmöinnin perusteella Vakuutuslautakunta pitää asiassa riidattomana, että:
- tapauksessa on sattunut korvattava vuotovahinko perheen irtaimistolle
- arvioitaessa vakuutetun näyttövelvollisuutta irtaimistovahingosta ja sen määrästä yhtiö ei enää edellytä ostokuittien esittämistä tuhoutuneista tavaroista taikka sitä, että ympäristöviranomainen olisi antanut kirjallisen määräyksen irtaimen hävittämisestä
- asiakas on torjunut vahinkoa pesemällä puhdistuskelpoiseksi arvioimiaan vaatteita ja siivoamalla muutenkin viemäriveden jättämiä jälkiä.

Lautakunnalle arvioitavaksi ovat jääneet seuraavat kysymykset:
- vahingon ja korvauksen määrä rakennusvahingon osalta; onko talolle aiheutunut vuotovahinkoa ja jääkö viemäriputken korjauskustannuksista korvattavaa osuutta
- vahingon ja korvauksen määrä asiakkaan 7.12.2014 luetteloiman irtaimen osalta, erityisesti tuhoutuneen irtaimen määrä ja arvo sekä puhdistamiskulujen arvioitu määrä; lisäksi pesuainekulut ja kaatopaikkamaksut
- asumisen keskeytymisen korvaamisesta esitetyt vaatimukset; ja
- omavastuuvähennyksen suuruus.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 4.3 (Rikkoutumisturva) mukaan vakuutuksesta korvataan välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma. […] Vakuutuksesta korvataan myös äkillinen ja ennalta arvaamaton vakuutetun kiinteistön toimintaa palvelevan LVISA-laitteen tai -tekniikan välitön rikkoutuminen.

Ehtojen kohdan 4.6 (Vuototurva) mukaan vakuutuksesta korvataan rakennuksen kiinteän […] viemärin tukkeutumisen seurauksena syntyneen vuodon aiheuttama välitön esinevahinko. […]

Tästä turvasta ei korvata putkea tai käyttölaitetta, josta vuoto on alkanut, vaan vuodon aiheuttajan rikkoutuminen käsitellään rikkoutumisturvasta.

Ehtojen kohdan 4.7 (Asumisen keskeytysturva) mukaan vakuutuksesta korvataan omassa käytössä olevan, vakuutuskirjaan merkityn asunnon asumiskäytön estymisestä syntyneitä kustannuksia, kun vakituiseen asuntoon on kohdistunut näiden vakuutusehtojen mukaan korvattava äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinko.

Kohdan 6.5.4 mukaan jokaisessa vakuutustapahtumassa korvattavan vahingon määrästä vähennetään omavastuu. Omavastuun suuruus määräytyy vakuutuskirjan ja näiden vakuutusehtojen mukaan.

Ehtojen kohdan 6.7.3 perusteella LVISA-tekniikan rikkoutumisesta aiheutuneessa vuotovahingossa korvattavista rakennuksen korjauskustannuksista tehtävä ikävähennys on tässä tapauksessa viemäriputkiston iän perusteella 40 %.

Ehtojen kohdan 6.7.4 perusteella rakennuksen maanvaraisessa alapohjassa olevien vesi- ja viemäriputkien rikkoutumisvahingossa vuotuinen ikävähennys on 6 %, joka lasketaan putkiston uusimis- tai korjauskustannuksista. Ikävähennys tehdään myös rakenteiden avaamis- ja sulkemiskustannuksista sekä maankaivu-, täyttö- ja niihin liittyvistä työkustannuksista. Vähennystä ei tehdä vian etsimiskustannuksista.

Laitteen ja putkiston ikä lasketaan kalenterivuosina laitteen tai putkiston käyttöönotosta tai putkiston uusimisesta. […] Vähennystä ei tehdä käyttöönotto- eikä sitä seuraavalta vuodelta. […] Vähennys lasketaan kertomalla vuodet ikä­vähennysprosentilla.

Ehtojen kohdan 6.8.2 mukaan ikävähennys on kolmannesta vuodesta alkaen käyttövaatteiden, jalkineiden ja tekstiilien osalta 20 % vuodessa, huonekalujen osalta 10 % vuodessa.

Asian arviointi

Rakennusvahinko

Kosteuskartoitusraportin perusteella työhuoneen kynnys oli kastunut vuotovedestä, ja toimenpidesuosituksena oli kynnyksen vaihtaminen. Tältä osin tapauksessa on syntynyt korvattavaa vuotovahinkoa rakennukselle. Urakkatarjouksen perusteella vahingon määrä kynnyksen osalta on korkeintaan noin 200 euroa. Korvauksen määrässä on otettava huomioon vakuutusehtojen kohdan 6.7.3 mukaiset ikävähennysmääräykset. Korvauksen määrä tältä osin on 120 euroa.

Työhuoneeseen porattujen mittausreikien korjaaminen on lautakunnan näkemyksen mukaan osa vahingon selvittämiskustannuksia tai vianetsintäkuluja, jotka tulee korvata ilman ikävähennystä. Näiden määrästä ei ole selvitystä. Kosteuskartoitusraportin mukaan työhuoneessa on maalattu betonilattia, minkä perusteella lautakunta arvioi mittausreikien korjauskustannukseksi 50 euroa.

Allasosaston lattia piti avata sen vuoksi, että lattian alla ollut rikkoutunut viemäri saatiin korjattua. Viemärin korjaamiseen liittyvistä lattian avaamis- ja sulkemiskustannuksista tehdään ehtojen kohdan 6.7.4 mukaiset ikävähennykset. Viemärin ikä (rv. 1971) huomioon ottaen sen korjauskuluista ja korjaamisen edellyttämästä lattiarakenteen avaamis- ja korjauskustannuksista ei jää korvattavaa osuutta.

Irtaimistovahinko

Asiakas on esittänyt hintavertailuaineistoa 7.12.2014 ilmoittamiensa uudishintojen tueksi. Vakuutuslautakunta pitää asiakkaan selvitystä uskottavana. Vakuutus­yhtiö ei ole esittänyt vastanäyttöä siitä, että asiakas olisi paisutellut irtaimistoluetteloon merkittyjen tavaroiden uudishintaa. Selvitystä ei myöskään ole siitä, etteikö vahinkoalueella olisi ollut luettelon mukaista irtainta ottaen huomioon yläkerrassa ollut remontti. Lautakunta ottaa asiassa huomioon myös sen, että vakuutusyhtiöllä on heti ensimmäisestä vahinkoilmoituksesta alkaen ollut mahdollisuus tarkastaa irtaimistovahinko tai antaa asiakkaalle tarkat menettelyohjeet sen dokumentoimisesta, ottaen huomioon vakuutussopimuslain 69 §:n mukainen kohtuullisuuden vaatimus.

Yhtiön 1.12.2016 antaman korvauspäätöksen perusteella osapuolten erimielisyys koskee sitä, oliko vahinkoluettelon mukainen tuhoutuneeksi ilmoitettu omaisuus pilaantunutta, vai olisiko sen voinut puhdistaa järkevillä kustannuksilla. Asiaa ei pysty enää tarkoin selvittämään, koska irtain on hävitetty. Erityisesti sohvan kunto jää epäselväksi, sillä se oli ollut allasosaston puolella, jossa vedennousu kaivosta oli ollut vähäistä.

Lautakunta toteaa kuitenkin, että valokuvien perusteella asiakkaan arvokas matto oli työhuoneen lattialla, tulvineen viemärin päällä, jolloin se oli todennäköisimmin pilaantunut heti vahingon sattuessa. Matosta viemärivesi oli levinnyt lattialla olleisiin tavaroihin. On uskottavaa, että säilytyskoreja ja lattiaa lähinnä olleita vaatteita ja tekstiilejä oli vaurioitunut niin pahoin, ettei niiden puhdistaminen ollut järkevää. Toisaalta vähäisimmät tahrat todennäköisesti olisi voinut saada puhdistetuksi pesulassa. Laajamittainen pesettäminen tuskin olisi ollut järkevää, sillä vakuutusyhtiön käyttämä kilohinta koskee vain ns. pikkupyykkiä, ja esimerkiksi housut ja takit olisi pesty kappalehinnoiteltuna. Lisäksi pesulan hinnaston mukaan kaikkia listahintoja olisi korotettu 30 %:n vahinkolisällä.

Lautakunta päätyy näin ollen siihen, että osa vahinkoluettelon mukaisesta irtaimesta oli tuhoutunutta, ja osa todennäköisesti olisi voitu puhdistaa. Vahingon ja korvauksen määrä tulee arvioida ottaen tällöin huomioon myös vakuutusehtojen kohdan 6.8.2 mukaiset ikävähennykset. Lautakunta arvioi korvauksen määräksi tuhoutuneen ja puhdistamiskelpoisen irtaimen osalta yhteensä 4.000 euroa. Lisäkorvausta laskettaessa yhtiöllä on oikeus vähentää tästä määrästä 1.12.2016 korvaamansa 1.100 euroa ja arvioitu pesulakulu 456 euroa.

Kaatopaikkakustannukset, pesuaineet

Vuoto oli pilannut irtainta ja aiheuttanut pesemisen ja siivouksen tarvetta. Vaadi­tut kaatopaikka- ja pesuainekustannukset ovat kohtuullisia. Ne tulee korvata vuotovahingon korjauskustannuksena.

Asumisen keskeytys

Esitetyn selvityksen perusteella asunto on ollut asuinkelvoton viemärin rikkouduttua. Asiakas on vaatinut 300 euron keskeytyskustannusta kolmelta viikolta. Määrä on kohtuullinen, eikä vakuutusyhtiö ole riitauttanut asiakkaan vaatimusta. Yhtiön tulee korvata vaadittu keskeytyskustannus.

Omavastuu

Lautakunnalle toimitetun vakuutuskirjan mukaan asiakkaan omavastuu vahinkohetkellä oli 150 euroa. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt perusteita 300 euron omavastuuvähennyksen tekemiselle. Yhtiön tulee maksaa lisäkorvausta omavastuun osalta.

Viivästyskorko

Lautakunta toteaa lopuksi, että vakuutussopimuslain 70 §:n mukaan vakuutusyhtiön on maksettava viivästyneelle korvaukselle viivästyskorkoa. Osapuolten kirjelmöinnin perusteella asiakas oli esittänyt saatavilla olevat selvitykset vahingosta viimeistään vuoden 2014 loppuun mennessä. Vakuutuskorvaukset tuli siten maksaa viimeistään 31.1.2015.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa lisäkorvauksen maksamista rakennusvahingon osalta 170 euroa, irtaimistovahingon osalta 2.444 euroa, pesuaineista ja kaatopaikkamaksuista 82 euroa sekä asumisen keskeytyksestä 300 euroa. Lisäksi lautakunta suosittaa ylisuuren omavastuuvähennyksen oikaisemista 150 euron lisäkorvauksella.

Lautakunta suosittaa näille ja 1.12.2016 maksetuille korvauksille viivästyskorkoa 1.2.2015 alkaen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander
Sihteeri Raulos

Jäsenet:
Sario
Siirala
Uimonen
Vaitomaa