Lausunnonpyytäjälle (syntynyt 12.12.1941), joka kuului eläkesäätiön A-osaston toimintapiiriin, oli vuonna 1994 myönnetty eläkesäätiön sääntöjen mukainen vapaakirja. Eläkesäätiön 17.12.1998 lähettämien ilmoitusten mukaan vapaakirja erääntyi 1.1.1999, jolloin lausunnonpyytäjälle alettiin maksaa 21.517,41 mk:n (3.618,97 e) vanhuuseläkettä. Lakisääteisen työeläkkeen alkaessa säätiön eläkkeestä vähennettäisiin saman työnantajan palveluksessa ansaittu lakisääteinen eläke ja kansaneläkkeen pohjaosaa vastaava määrä.
Lisäksi lausunnonpyytäjän työnantaja maksoi hänelle samasta ajankohdasta lukien henkilökohtaista lisäeläkettä. Työnantajan ilmoituksen mukaan sitä oli määrä maksaa 31.12.2006 saakka, jolloin se yhdistetään eläkesäätiön maksamaan eläkkeeseen. Muutoin viimeksi mainittuun eläkkeeseen sovellettiin samoja ehtoja kuin eläkesäätiön A-osaston eläkkeisiin.
Eläkesäätiön päätös
Päätöksessä 18.9.2006 eläkesäätiö totesi, että lausunnonpyytäjälle oli karttunut TEL-eläkettä työnantajan palvelusajalta 17.12.1962 – 28.2.1994 vuoden 1994 indeksitasossa 3.355,23 euroa/kk. Muutettuna sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä kertoimella 1,43 eläkkeen määrä oli 4797,98 euroa/kk. Laskelman mukaan lausunnonpyytäjän eläkesäätiön A-osastosta maksettu eläke 3.618,97 euroa/kk oli korjattuna indeksillä vuoden 2006 tasoon 4.276,14 euroa/kk. Koska työnantajan palveluksessa ansaittu lakisääteinen työeläke näin ylitti säätiön A-osastosta maksettavan vapaamuotoisen eläkkeen määrän, ei A-osaston eläkettä jäänyt maksettavaksi.
Lausuntopyyntö
Lausunnonpyytäjän mielestä on epäselvää, voidaanko eläkesäätiön A-osaston eläkkeen laskennassa soveltaa työeläkkeeseen tehtyä korotusta (1,43:n kerroin). Näin siksi, että hänen eläkkeensä perustuu sopimukseen, jonka ovat allekirjoittaneet kaikki osapuolet eli työnantaja, työnantajan eläkesäätiö ja hän itse. Kaikissa päätöksissä on selvästi määritelty, mitä lisäeläkkeestä vähennetään, kun hän jää työeläkkeelle. Ko. korotusta ei mainita näissä dokumenteissa eikä eläkesäännöissä.
Eläkesäätiön vastine
Eläkesäätiö kiistää lausunnonpyytäjän vaatimuksen perusteettomana.
Vakuutuslautakunnan lausunto
Asia koskee lausunnonpyytäjän oikeutta saada vapaaehtoista lisäeläkettä työnantajansa eläkesäätiön A-osastosta. Erityisesti on kysymys siitä, voidaanko lisäeläkettä laskettaessa eläkkeen määrää alentavana tekijänä ottaa huomioon lausunnonpyytäjän lakisääteiseen eläkkeeseen silloisen työntekijäin eläkelain 11 §:n 2 momentin nojalla sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä kertoimella tehty korotus.
Asian käsittely Vakuutuslautakunnassa tapahtuu kirjallisesti, eikä lautakunta voi ottaa vastaan henkilötodistelua. Näin ollen lautakunnan lausunto perustuu vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.
Lausunnonpyytäjä on perustanut vaatimuksensa ensiksikin työnantajan sekä työnantajan eläkesäätiön kanssa 11.2.1994 allekirjoittamaansa sopimukseen ja siihen 10.6.1996 tehtyyn muutokseen. Lausunnonpyytäjä oli tuolloin työnantajansa tekemän erään liiketoiminnan luovutuksen yhteydessä siirtynyt liiketoiminnan ostajan palvelukseen.
Sopimuksen mukaan, mikäli ostaja irtisanoo lausunnonpyytäjän ennen 31.8.1997 tai työsopimus muusta syystä päättyy tätä ennen, lausunnonpyytäjällä oli oikeus palata entisen työnantajansa palvelukseen saman tasoisin ehdoin kuin ennen liiketoiminnan luovutusta. Ellei työnantaja voi tätä tarjota, myöntää työnantajan eläkesäätiö lausunnonpyytäjälle ”täyden eläkkeen alkaen 1.1.1996”. Sopimukseen 10.6.1996 tehdyllä muutoksella lausunnonpyytäjä luopui oikeudestaan palata entisen työnantajansa palvelukseen ja työnantajan eläkesäätiö sitoutui myöntämään hänelle ”täyden eläkkeen alkaen 1.1.1999”.
Siltä osin kuin asia koskee eläkesäätiön vastuuta lausunnonpyytäjän eläkkeestä on ratkaisevaa, miten edellä mainitussa sopimuksessa ja sen muutoksessa käytetty ilmaisu ”täyden eläkkeen” on tulkittava. Sopimuksen perusteella on riidatonta, että lausunnonpyytäjän eläke maksetaan työnantajan eläkesäätiöstä. Eläkesäätiön toimintapiiriin kuuluvien henkilöiden eläkeoikeudet määräytyvät aina eläkesäätiön vahvistettujen sääntöjen mukaan. Tämän vuoksi ja kun sopimuksesta ja sen muutoksesta ei muuta ilmene, sopimuksen on perusteltua tulkita tarkoittavan eläkesäätiön sääntöjen mukaisen täysimääräisen eläkkeen maksamista.
A:lle oli vuonna 1994 annettu A-osaston eläkkeestä eläkesäätiön sääntöjen mukainen vapaakirja. Eläkesäätiön tuolloin voimassa olleiden sääntöjen vapaakirjaoikeutta koskevan 13 §:n mukaan samassa pykälässä määritellyllä tavalla lasketun vapaakirjan määrä rajoitetaan 8 ja 11 §:n mukaisesti. Sääntöjen 8 § koskee vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen ja 11 § perhe-eläkkeen rajoittamista.
Sääntöjen 8 §:n mukaan näiden sääntöjen 6 ja 7 §:n mukaan määräytyvästä. A-osaston vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeestä vähennetään edellä 4 §:ssä tarkoitettua palvelusaikaa vastaavaan työsuhteeseen perustuva, ilman TEL 8 §:n mukaista yhteensovitusta laskettu TEL:n mukainen peruseläke sekä ulkomailla ansaitun eläkeoikeuden perusteella suoritettava eläke siltä osin kuin se perustuu 4 §:n mukaan eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi luettuun palvelusaikaan.
Lautakunta toteaa, että eläkesäätiön vapaakirjaa annettaessa voimassa olleiden ja myös nykyisten sääntöjen mukaan säätiön A-osaston vanhuuseläkkeestä on siis vähennettävä työnantajan palveluksessa ollessa kertynyt lakisääteinen eli TEL:n mukainen peruseläke. Sääntöjen mukaan vähennystä tehtäessä lakisääteisen työeläkkeen määrä on otettava huomioon ilman TEL 8 §:n mukaista yhteensovitusta.
Lautakunta katsoo, että sanamuotonsa perusteella sääntöjä on sovellettava niin, että kun lausunnonpyytäjän mainitsema korotus on osa TEL:n mukaista peruseläkettä, se on otettava huomioon A-osaston lisäeläkkeestä vähennettävän lakisääteisen työeläkkeen määrässä. Näin ollen säätiöllä on ollut oikeus vähentää lausunnonpyytäjän mainitsema lakisääteiseen työeläkkeeseen tehdyn korotuksen osuus säätiön A-osastosta maksettavasta eläkkeestä. Eläkesäätiön menettelyä on siten pidettävä asianmukaisena.
Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Hemmo ja jäsenet Helle, Kauppila, Korpiola, Koskiniemi ja Rauhamaa.
Sihteerinä toimi Isokoski.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA