Haku

VKL 284/13

Tulosta

Asianumero: VKL 284/13 (2014)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 19.12.2014

Henkilövahingon korvaaminen. Pysyvä haitta. Virtsanpidätysvaikeuksien syy-yhteys lannenikaman murtumaan. Hoito- ja tutkimuskulut.

Tapahtumatiedot

Rakennustyömaan aita kaatui tuulen voimasta A:n (s. 1931) päälle 9.3.2011. Vahingon seurauksena A:lle aiheutui lannenikaman L2 murtuma. Korvausta vahingosta haettiin rakennusyhtiön vastuuvakuutuksesta.

Asian käsittely vakuutusyhtiössä

Vakuutusyhtiö katsoi vahingon rakennusyhtiön vastuuvakuutuksesta korvattavaksi ja maksoi A:lle korvauksia lääkärinlausunnosta, kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta sekä pysyvästä haitasta haittaluokan 2 mukaan. Siltä osin, kuin A:n korvaushakemus koski vahingon jälkeen ilmaantuneita virtsanpidätysvaivoja, yhtiö katsoi, ettei syy-yhteyttä vahingon ja vaivojen välillä ollut osoitettu.

Valitus

A pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A katsoo, että pysyvän haitan oikeampi haittaluokka olisi 7–8, kun vakuutusyhtiö on maksanut korvauksen haittaluokan 2 mukaan. A:n käsityksen mukaan hänelle on vahingon seurauksena aiheutunut virtsan pidätyskyvyn alentumisvamma, joka tulee huomioida haittakorvauksessa. Lisäksi tulee huomioida, että A:n elämä on tapaturman vuoksi muuttunut ja hankaloitunut radikaalilla tavalla loppuelämän ajaksi. Tapaturmavammojen seurauksena yön jälkeen aamulla särky tuntuu niin, että A joutuu ponnistamaan kaksin käsin päästäkseen ylös vuoteesta. Kaikissa kodin töissä, siivouksessa, tavaroiden nostelussa jne. kumartuminen on kivuliasta ja mahdotonta kivun vuoksi. Kauppakassien kantaminen ei onnistu, A tarvitsee kaupassa käynnissä poikansa apua. Polkupyörällä ajaminen ei enää ole mahdollista. Ikkunoita ei voi pestä, koska tikkaille nousu on kivuliasta ja epävarmaa. Tapaturman jälkeen ilmennyt vakava virtsanpidätysongelma aiheuttaa jatkuvaa haittaa jokapäiväisessä elämässä.

A on valittanut Vakuutuslautakuntaan myös samaa vahinkoa koskevista yksityistapaturmavakuutuksen korvauspäätöksistä. Tämä valitus on lautakunnan käsiteltävänä diaarinumerolla VKL 306/13.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa käsitelleensä asian rakennusyhtiön vastuuvakuutuksen perusteella. Vakuutus korvaa vahingot, joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vahingonkorvauslain mukainen korvausvelvollisuus syntyy vain vahingoista, jotka ovat adekvaatissa syy-yhteydessä tuottamukselliseen tekoon eli virheeseen tai laiminlyöntiin. Jos kyse on seurauksista, jotka eivät juridisesti tai lääketieteellisesti ole syy-yhteydessä tekoon, ei korvausvastuuta synny eikä vahinkoa tällöin korvata vastuuvakuutuksesta.

Yhtiö katsoo, että A:lle on jäänyt vahingon johdosta lievä toimintahäiriö, joka ilmenee siten, että lanneselässä on pientä kipua erityisesti asennon vaihdosten yhteydessä. Kotitöissä A joutuu välillä hakemaan apua eikä pysty tekemään pitkään töitä kerrallaan. Myös kumartumiset ovat hankalia. Maksettu haittaluokan 2 mukainen pysyvän haitan korvaus koostuu alentuneesta rasituksen sietokyvystä ja lanneselän jäykkyydestä sekä kivusta. Kyse on vähäisestä haitasta.

Virtsanpidätyskyvyn heikkeneminen ei yhtiön mukaan johdu vahingosta. Murtuma L2-nikaman kohdalla ei ole aiheuttanut selkäydinkanavan ahtautta eikä hermojuuripainaumaa. Kyse ei siten ole hermotushäiriöstä, jollaisen olemassaolosta gynekologi on esittänyt arvionsa. Vaiva joutuu vahingosta riippumattomista rappeumamuutoksista eli nikamavälilevyn esiintyöntymästä nikamien L4 ja L5 välissä sekä nikamien L5 ja S1 välissä olevista voimakasasteisesta välilevyrappeumasta, nikamavälimadaltumasta sekä rappeutuneen välilevyn laakeasta esiintyöntymästä.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle rakennusyhtiölle tilaisuuden antaa asiassa vastineensa.  

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta. Kiviojalla on ollut käytössään E-lääkärinlausunnot 15.9.2011, 13.3.2012, 2.5.2012, 2.9.2013 ja 28.1.2014, sairauskertomustekstejä ajalta 1.3.2012–20.1.2014, röntgenlausunto 15.3.2011, magneettitutkimuslausunnot 6.4.2011, 27.9.2011 ja 20.3.2012, ENMG-lausunto 21.11.2013 sekä muu Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettu, vahinkoon liittyvä asiakirjamateriaali.

Kivioja toteaa, että sairauskertomustiedot ensimmäiseltä vahingon jälkeiseltä lääkärikäynniltä puuttuvat. Lannerangan röntgenkuvauksessa 15.3.2011 on todettu L2-nikaman kiilamainen kasaanpainumismurtuma, kasaanpainumista (kompressiota) on ollut noin 30 %. Magneettikuvauksessa 6.4.2011 on todettu toisen lannenikaman kiilamainen kasaanpainumismurtuma, joka ei ole ahtauttanut selkäydinkanavaa. Kontrollikuvauksessa 26.9.2011 ei ole todettu olennaisia uusia löydöksiä. Kuvauksessa 19.3.2012 murtuma on todettu luutuneeksi. Virtsankarkailun vuoksi A on ollut ensimmäisen kerran tutkimuksissa yliopistollisen keskussairaalaan naistentautien poliklinikalla 1.3.2012. Tutkimuksissa on todettu sekamuotoinen virtsankarkailu, johon on lääkehoidoksi aloitettu Vesicare. Käyntiä koskevan sairauskertomustekstin mukaan kyseessä on ollut lähinnä urge-tyyppinen virtsankarkailu. 2.9.2013 on tehty toimenpiteenä virtsaputken seinämän Bulkamid-injektio. ENMG-tutkimuksessa 21.11.2013 ei ole ollut osoitettavissa alaraajojen periferisiä pinnetiloja. Kuntoutusvuodeosastojaksoa 7.1.–17.1.2014 koskevien tekstien mukaan A on saanut virtsankarkailun vuoksi tehdystä toimenpiteestä hyvän avun.

Kivioja toteaa, että A:lla on vahinkotapahtuman jälkeen todettu toisen lannenikaman kiilamainen kasaanpainumismurtuma ilman selkäydinvaurioita. Murtuma on luutunut ajan kanssa. Virtsankarkailuvaiva ei Kiviojan käsityksen mukaan ole syy-yhteydessä vahinkoon. Murtumaan ei ole liittynyt minkäänlaista selkäydinkanavan ahtaumaa ja oirekuva on ollut epätyypillinen sellaiselle virtsaamishäiriölle, joka syntyisi selkäytimen vauriossa. Jos vamma olisi aiheuttanut hermotushäiriön, sellainen tuskin olisi korjaantunut pelkällä virtsaputken seinämään ruiskutetulla hydrogeelillä (Bulkamid). Pysyvän haitan arvioinnissa tulee kysymykseen ainoastaan yhden nikaman kasaanpainumismurtuman jälkitila. Kivioja viittaa sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokka-asetuksen 1649/2009 selän lievää toiminnanvajavuutta koskevaan kohtaan ja katsoo, että A:lle toisen lannenikaman kasaanpainumismurtuman jälkitilasta aiheutuvan pysyvän haitan haittaluokka on 2.

Asiakkaan lisäkirjelmä

Asiantuntijalausunnon johdosta toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, ettei asiantuntijalausunnossa ole huomioitu vahingon todellista luonnetta. A:lle aiheutunut vamma on ollut suurienerginen. Todistajanlausunnon mukaan työmaa-aita betoniporsaineen nousi ilmaan kovan tuulen voimasta ja osui A:ta selkään ja kaatoi hänet maahan. Aidan ilmalennon aiheutti todennäköisesti työmaa-aitaan kiinnitetty isohko kankainen mainos, joka toimi purjeen tavoin.

A toistaa hoitavien lääkäreiden näkemykset pysyvän haitan haittaluokasta ja vahingon ja virtsankarkailuongelman välisestä syy-yhteydestä. Selkävamma aiheuttaa kipuja ja toiminnanrajoitteita, A joutuu käyttämään paljon lääkkeitä ja on monien arkipäivän elämään liittyvien toimien osalta ulkopuolisen avun varassa.

Lisäksi A pyytää Vakuutuslautakuntaa vahvistamaan, että vakuutusyhtiö on korvausvastuussa A:lle kaikista kipu- ja muusta lääkityksestä ja hoidosta aiheutuvista kustannuksista. Kustannukset tulee korvata A:n loppuelämän ajan.

Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus

Lainsäädäntö

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Lain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista
2) ansionmenetyksestä
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta
4)pysyvästä haitasta.

Lain 2 c §:n 2 momentin mukaan pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse A:lla vahingon 9.3.2011 jälkeen ilmenneiden virtsanpidätysongelmien syy-yhteydestä vahinkoon, siitä, minkä suuruinen pysyvä haitta A:lle on vahingon johdosta aiheutunut sekä A:lle aiheutuneiden ja vastaisuudessa aiheutuvien hoito- ja lääkekulujen korvaamisesta.

1. Virtsanpidätysvaikeuksien syy-yhteys vahinkoon

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Vastuuvakuutuksessa korvauksen suorittamisen edellytyksenä on, että korvausvaatimuksen perusteena olevan tilan ja hoidon tarpeen voidaan todeta olevan lääketieteellisessä syy-yhteydessä vastuuvakuutuksesta korvattavaan vahinkotapahtumaan. Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien lääketieteellisten selvitysten mukaan A on 1.3.2012 ollut naistentautien poliklinikalla tutkittavana tapaturman jälkeen alkaneen virtsankarkailuvaivan vuoksi. Oireiluun on merkitty Vesicare-lääkitys. Hoitava lääkäri on pitänyt mahdollisena, että traumaattinen nikamamurtuma on vaikuttanut rakon hermotukseen. Kirurgian erikoislääkärin vastaanottokäyntitekstin 17.4.2013 mukaan selkärangan vamma voi vahingoittaa virtsarakon ja sulkijalihasten hermotusta. Oireilun ja tapaturman ajallisen yhteyden vuoksi syy-yhteyttä on pidettävä todennäköisenä. 2.9.2013 A:lle on tehty virtsankarkailuoireiston vuoksi toimenpiteenä virtsaputken seinämän Bulkamid-injektio, jonka jälkeen virtsankarkailuoireisto on poistunut.

Vakuutuslautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa dosentti Aarne Kivioja on todennut, ettei A:lle vahingon seurauksena aiheutuneeseen toisen lannenikaman kompressiomurtumaan ole liittynyt minkäänlaista selkäydinkanavan ahtaumaa. Oirekuva on ollut epätyypillinen sellaiselle virtsaamishäiriölle, joka syntyisi selkäytimen vauriossa. Hermotushäiriö olisi tuskin korjaantunut pelkällä hydrogeeli-injektiolla. Viitaten käytössään oleviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon Vakuutuslautakunta ei pidä todennäköisenä, että A:lla vahingon jälkeen ilmenneet virtsankarkailuoireet olisivat olleet syy-yhteydessä 9.3.2011 sattuneeseen vahinkotapahtumaan. Vakuutusyhtiön korvauspäätöstä virtsankarkailuoireiden osalta on siten pidettävä asianmukaisena.

2. Pysyvä haitta

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslauta toteaa, että A:lle aiheutunut pysyvä haitta tulee arvioida vahingon johdosta jääneen selän toiminnanvajavuuden perusteella. Virtsanpidätyskyvyn ongelmia ei oteta huomioon haittaa määritettäessä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan pysyvänä haittana on tarkoitus korvata sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Arvio haitan pysyvyydestä tulee pääsääntöisesti tehdä lääketieteellisin perustein. Pysyvä haitta on luonteeltaan tyypillisimmin joko toiminnanvajavuutta tai kosmeettista haittaa. Pysyvästä kiputilasta tai muusta pysyvästä epämiellyttävästä aistimuksesta tai oireesta henkilölle aiheutuva elinikäinen elämänlaadun heikentyminen tulee niin ikään korvattavaksi pysyvänä haittana. Lain 5 luvun 2 c §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi haittakorvauksia määrättäessä olisi otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset, minkä lisäksi huomiota olisi aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä säänteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön antamaan päätökseen tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokka-asetuksen 1649/2009 selkää koskevan kohdan 4 mukaan kyseessä on lievä toiminnanvajavuus ja haittaluokka 0–3, kun vahingoittuneella on lieviä kivuliaita selän taivutusliikkeiden rajoituksia, liikkuminen on lähes normaalia ja vahingoittuneella on lieviä neurologisia oireita ja löydöksiä. Kyseessä on keskivaikea toiminnanvajavuus ja haittaluokka 4–8, kun vahingoittuneella on kohtalaisia ja kivuliaita rangan liikerajoituksia, kohtalainen ryhtivirhe, liikkuminen, pukeutuminen ja riisuutuminen on selvästi poikkeavaa, vahingoittuneella on kohtalaisia neurologisia oireita alaraajoissa ja selviä alaraajojen neurologisia löydöksiä ja on todettu keskivaikea hermojuurivaurio.

Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevien lääketieteellisten selvitysten mukaan A:lla on 9.3.2011 sattuneen tapaturman jälkeen todettu toisen lannenikaman kompressio- eli kasaanpainumamurtuma, joka on hoidettu konservatiivisesti. Nikaman kohdalla on todettu myös pieni välilevynpullistuma, joka ei ole painanut hermojuuria, ahtauttanut juurikanavia tai selkäydinkanavaa. Magneettitutkimuksissa on lisäksi todettu neljännen ja viidennen lannenikaman välissä välilevyn pullos (diskusprotruusio) ja viidennen lannenikaman ja ensimmäisen ristinikaman välissä voimakasasteinen välilevyn rappeumamuutos, nikamavälimadaltuma, rappeutuneen välilevyn laakea pullistuma (prolapsi) ja Modic 2 -tyypin päätelevymuutokset. Selkäydinkanavan ahtaumaa ei ole todettu.

E-lääkärinlausunnon 13.3.2012 mukaan A:lla on jouluun 2011 saakka ollut särkyjä levossakin ja varsinkin kumartuessa. Öisin asennonvaihdoksissa on ollut kiputuntemuksia. Vuosikontrolliin mennessä tilanne on tullut paremmaksi. A on selviytynyt kotitöistä sopeutumalla, hän on vaihtanut raskaat matot kevyisiin. A siivoaa polvillaan ja jakaen työt usealle päivälle. Normaalikävelyä A voi tehdä jo muutaman kilometrin; jos kiirehtii, niin oireita tulee. Kliinisessä tutkimuksessa sivutaivutus oikealle sattuu, eteentaivutuksessa selkä on melko jäykkä, sormenpäät 10 senttimetriä lattiasta. Magneettitutkimuksessa kasaanpainumamurtuma on todettu luutuneeksi, hohkaluun turvotusta ei ole enää todettu ja murtumarako on hävinnyt. Selkäydinkanavan ahtaumaa ei ole todettu. Lausunnon mukaan rasitusta saa tuntuman mukaan lisätä, tarvittaessa kipuihin voi käyttää Panadol Forte-lääkitystä. Tilanne voidaan katsoa pysyväksi; jonkin verran haittoja jokapäiväisissä askareissa tulee jäämään. E-lausunnon 2.5.2012 mukaan kipu on päivittäistä, tuntuu istuessa ja herättelee öisin kylkeä kääntäessä; kipu on polttavaa ja todennäköisesti ns. ramus dorsalis -haaran vaurion seurausta murtuman jäljiltä. A joutuu hakemaan apua jokapäiväisissä askareissa: kauppakassia ei pysty kantamaan selkäkivun takia, kodin puhtaanapidossa joutuu työskentelemään polvillaan eikä ikkunoita voi pestä, koska selkäkivun vuoksi ei pysty kiipeämään tikkaille. Pyöräily ei onnistu kivusta johtuvan epävarmuuden takia. ENMG-lausunnon 21.11.2013 mukaan ei ole ollut osoitettavissa alaraajojen perifeerisiä pinnetiloja. Sairauskertomusmerkinnän 7.1.2014 mukaan kumartuminen on erityisen hankalaa, A:lla on vaikeuksia saada tavaroita alahyllyltä. Imuroiminen ja lattioiden pesu on hankalaa ja A tekee osan töistä kontallaan. Ikkunoita A pesee jatkovarren kanssa. Raskaiden taakkojen kantaminen ei onnistu. Kaupassa käydessä A:lla on selkäreppu apuna ja hän jaksaa kantaa vain pienen määrän ostoksia kerrallaan. A kävelee noin 2 kilometrin lenkkejä ja laittaa ruoan itse.

Vakuutuslautakunta toteaa edellä kerrotun perusteella, että A:n selkään on 9.3.2011 sattuneen tapaturman seurauksena jäänyt kipuja ja liikerajoitusta. Alaraajoissa ei ole todettu neurologisia löydöksiä. Verrattuna sosiaali- ja terveysministeriön haittaluokka-asetuksen selän yleistä toiminnanvajavuutta koskevaan kohtaan kysymyksessä on lautakunnan käsityksen mukaan selän lievä toiminnanvajavuus, jota vastaava haittaluokka on 0–3. Viitaten hankkimaansa asiantuntijalausuntoon lautakunta katsoo, että haittaluokka on 2. Vakuutusyhtiön jo maksamaa haittakorvausta on siten pidettävä asianmukaisena.

3. Hoito- ja lääkekulut

A on vaatinut Vakuutuslautakuntaa vahvistamaan, että vakuutusyhtiö on korvausvelvollinen A:lle aiheutuneista ja vastaisuudessa aiheutuvista hoito- ja lääkekuluista. Vakuutuslautakunta ei käytännesääntöjensä vuoksi käsittele asioita, jotka ovat osapuolten välillä vielä kesken. Lautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan vastuuvakuutusyhtiö ei ole antanut korvauspäätöstä hoitokuluista. Lisäksi vaatimus on osin ennenaikainen, koska se koskee myös tulevaisuudessa aiheutuvia kuluja, joiden korvattavuus ratkaistaan kunkin kuluerän osalta erikseen. Vakuutuslautakunta ei näin ollen ota kantaa A:n vaatimuksiin tältä osin.

4. Lopputulos

Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöksiä asianmukaisina eikä suosita muutosta päätöksiin.

Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Norros, jäsenet Eskuri, Korpiola ja Rusanen sekä varajäsen Ilveskoski. Sihteerinä toimi Laine.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia